Moi..
Miten saisin äitini uskomaan että minussa ei ole mitään vikaa? Eilen kävimme lääkärissä kun olin saanut bulimiani tuottaman paniikkihäiriön takia raivokohtauksen kotona ja huutanut ja itkenyt. Lääkäri sanoi että olen vain normaali murrosikäinen ja että raivokohtaukset on ihan nuorten elämään kuuluvaa. Bulimia oli vain huono tekijä josta pitäisi päästä eroon. Mikäs siinä.. Äiti ei ollut iloinen lääkärin mielipiteestä. Hänen mielestään tämä oli ihan jotain muuta koska suunnittelin itsemurhaa eilen ja vittuilin ja itkin koko ajan. Myönnettävä on että koen itseni hiukan masentuneeksi mutta tekeekö se minusta hullun?
En haluaisi että äiti sotkee enää elämääni sen enempää kuin mitä eilen että sairaalaan kun yksi raivokohtaus tulee. Itse koen olevani normaali vähän vaikean nuoruuden kokeva teini-ikäinen. Äitini ei sitä vain ymmärrä...
Elämäni on ollut siitä asti vaikeaa kun isäni kuoli, n. 5 vuotta sitten. Äitini kanssa en ole tullut kunnolla toimeen, varsinkaan nyt 15-16 ikävuoteni aikana. Hän ei tunnu vain ymmärtävän minua. Ymmärtääkö kukaan?
En halua olla äidilleni "mieliksi" ettei hän minua mihinkään hullulaan veisi. Koen vain oloni uhatuksi sillä että äiti alkaa sotkeentua minun terveyteeni, vaikkakin se kuuluisikin hänen äitinä olemiseensa, en halua silti että hän sotkeentuu. Sotkeentuuko sitten kun olen täysi-ikäinen? Ja mielestäni en edes halua hänen sotkeentuvan koko mustaan elämääni jonka hän on olemassa olollaan pilannut. Vihaan äitiäni...! Hän olisi voinut auttaa minua aiemmin kun apua pyysin, mutta ei.
Mitä minä voisin tehdä elämälleni, jonka olen sotkenut ja johon olen sotkenut sekä äitini että pari kaveriani?
He tosin kokevat minun olevan normaaliteini-ikäinen.
Miten saisin äitini uskomaan että minussa ei ole mitään vikaa? Eilen kävimme lääkärissä kun olin saanut bulimiani tuottaman paniikkihäiriön takia raivokohtauksen kotona ja huutanut ja itkenyt. Lääkäri sanoi että olen vain normaali murrosikäinen ja että raivokohtaukset on ihan nuorten elämään kuuluvaa. Bulimia oli vain huono tekijä josta pitäisi päästä eroon. Mikäs siinä.. Äiti ei ollut iloinen lääkärin mielipiteestä. Hänen mielestään tämä oli ihan jotain muuta koska suunnittelin itsemurhaa eilen ja vittuilin ja itkin koko ajan. Myönnettävä on että koen itseni hiukan masentuneeksi mutta tekeekö se minusta hullun?
En haluaisi että äiti sotkee enää elämääni sen enempää kuin mitä eilen että sairaalaan kun yksi raivokohtaus tulee. Itse koen olevani normaali vähän vaikean nuoruuden kokeva teini-ikäinen. Äitini ei sitä vain ymmärrä...
Elämäni on ollut siitä asti vaikeaa kun isäni kuoli, n. 5 vuotta sitten. Äitini kanssa en ole tullut kunnolla toimeen, varsinkaan nyt 15-16 ikävuoteni aikana. Hän ei tunnu vain ymmärtävän minua. Ymmärtääkö kukaan?
En halua olla äidilleni "mieliksi" ettei hän minua mihinkään hullulaan veisi. Koen vain oloni uhatuksi sillä että äiti alkaa sotkeentua minun terveyteeni, vaikkakin se kuuluisikin hänen äitinä olemiseensa, en halua silti että hän sotkeentuu. Sotkeentuuko sitten kun olen täysi-ikäinen? Ja mielestäni en edes halua hänen sotkeentuvan koko mustaan elämääni jonka hän on olemassa olollaan pilannut. Vihaan äitiäni...! Hän olisi voinut auttaa minua aiemmin kun apua pyysin, mutta ei.
Mitä minä voisin tehdä elämälleni, jonka olen sotkenut ja johon olen sotkenut sekä äitini että pari kaveriani?
He tosin kokevat minun olevan normaaliteini-ikäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun olet tullut täysi-ikäiseksi, muuta täysin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ja aloita ihmissuhteita myöten kaikki puhtaalta pöydältä.
Kuvailemasi perusteella äitisi käytös on jossain määrin hyväksyttävää, jossain määrin ei. On luonnollista että hän sekaantuu terveyteesi liittyviin asioihin, koska sinä et ole täysi-ikäinen ja hän on sinun vanhempasi.
Kun olet tullut täysi-ikäiseksi, muuta täysin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan ja aloita ihmissuhteita myöten kaikki puhtaalta pöydältä.
Kuvailemasi perusteella äitisi käytös on jossain määrin hyväksyttävää, jossain määrin ei. On luonnollista että hän sekaantuu terveyteesi liittyviin asioihin, koska sinä et ole täysi-ikäinen ja hän on sinun vanhempasi.
"suunnittelin itsemurhaa eilen ja vittuilin ja itkin koko ajan. Myönnettävä on että koen itseni hiukan masentuneeksi mutta tekeekö se minusta hullun?" Itsemurhan vakava pohdinta ja suunnittelu ovat aina merkki jostakin mielenterveyden vakavasta ongelmasta. On enemmän kuin luonnollista, että äitisi on tästä kaikesta huolissaan ja käyttää sinua lääkärissä koska haluaa hoidattaa sinut kuntoon. Ja ei, et ole hullu eikä edellä kerrottu tee sinusta hullua.
Tämä lääkäri ei ilmeisesti tiennyt näitä sinun tässä kertomiasi taustatekijöitä. On nimittäin normaalia, että raivokohtaukset tms. kuuluvat normaaliin murrosikään, mutta nuo sinulla olevat syömishäiriöt ja masennus eivät kuulu, ja siksi ne pitäisikin hoitaa pois, sillä samalla myös erilaiset psyykkiset oireesikin väistyisivät.
Kun sitten ongelmia ei enää olisi, uskoisin että äitisikin lakkaisi olemasta ylihuolehtivainen ja voisitte palata normaaliin elämään.
Niin, lääkäri ei tosiaan tiennyt näistä masennusongelmistani tai muistakaan taustatekijöistä elämässäni.
Mielestäni sinun kannattaisi nyt hakeutua äitisi kanssa perheneuvolaan asioiden perusteellista selvittämistä varten kaikkine taustoineen. Noista tuollaisista 15 min yleislääkärillä käynneistä ei ole sinun tapauksessasi paljoakaan hyötyä sillä kaikkia taustojahan ei siinä ajassa ehdi selvitellä ja siksi perheneuvola onkin järkevin vaihtoehto.
Lääkäriltä saat toki apua syömishäiriöihisi liittyviin ongelmiin kunhan otat asian puheeksi.
synköpoppi. Kirjoitat tosi hyvin: Minäkin haluaisin auttaa monia näistä nuorista mutta suomi on pahasti unohtunut ja yhteiskunta on niin erlainen. Itse olen töissä Ruotsissa sosiaalityöntekijänä sellaisessa ensikodissa jossa on paljon "självskade" tyttöjä
pari vuotta sitte itselläni oli sisko joka raapi, karjui, rikkoi esineitä, paiskasi ovia ja viilteli itseänsä. ja iskä uhkas soittaa poliisit. mut mun sisko on nyt rauhottunu ja sil on kiva poikaystäväkin. jos haluat tilanteen muuttuvan niin etsi vaikka uusia kavereita netistä että voit purkaantua. valitse jokin hetki millon voit puhua äitillesi suoraan.
Mun äiti on kai narsisti.Nauttii kun sai minun ja aikuisen tyttäreni välit poikki.
Äiti on ruma ja lihava,mutta kuvittelee olevansa mahtava ja upea.Hän oikein patsastelee kun saa toiset riitelemään!!!
Onneksi olen repinyt itseni asumaan kauas !!
Äiti on sietämätön ihminen!