Ulkomaalainen

Työluvan omaava ulkomaalainen rinnastetaan suomalaiseen "ei vakituisessa työsuhteessa olevaa" työntekijään, siis B-luokan kansalaiseen. B-luokan kansalaiselle ei voida myöntää luottoa saatikka luottokorttia yms. muuta kuin poikkeustapauksessa. Alempana kastijärjestelmässä, C-luokan kansalaisia, ovat pikäaikaistyöttömät, työkyvyttömät ( joita KELA pitää tilastoissa pyrokratian vuoksi ) ja entiset vangit yms.. Kastittomia, D-luokan kansalaisia ovat vain elinikäisessä velkavankeudessa elävät, mm. entiset yrittäjät.

Rahoituslaitoksethan ovat palveluyrityksiä kuin mitkä tahansa palveluja tuottavat yritykset. Niiden ehdot pitäisi olla kaikille samat - karvoihin katsomatta. Jos yritykset saisivat itse valita asiakkaansa, se merkitsisi rasismin ja kaikenlaisen syrjinnän laillistamista. Palveluyritysten tulisi palvella kaikkia ihmisiä niin, että jokaisella on resurssiensa puitteissa mahdollisuus vapaasti valita mitä tekee nimenomaan niin, että demokratia toimii.
Minulle tästä tapauksesta jäi todella paha maku. Ainakin tiedän, että Handelsbankeniin, joka Iskun luottoja myöntää, minulla ei ole tulevaisuudessa mitään asiaa missään suhteessa.
Luottokelpoisuuden puutteesta tuttavieni kohdalla ei millään muotoa voinut olla kyse, sillä olihan pankki juuri myöntänyt heille asuntolainan.

ihmettelijä kirjoitti:

Rahoituslaitoksethan ovat palveluyrityksiä kuin mitkä tahansa palveluja tuottavat yritykset. Niiden ehdot pitäisi olla kaikille samat - karvoihin katsomatta. Jos yritykset saisivat itse valita asiakkaansa, se merkitsisi rasismin ja kaikenlaisen syrjinnän laillistamista. Palveluyritysten tulisi palvella kaikkia ihmisiä niin, että jokaisella on resurssiensa puitteissa mahdollisuus vapaasti valita mitä tekee nimenomaan niin, että demokratia toimii.
Minulle tästä tapauksesta jäi todella paha maku. Ainakin tiedän, että Handelsbankeniin, joka Iskun luottoja myöntää, minulla ei ole tulevaisuudessa mitään asiaa missään suhteessa.
Luottokelpoisuuden puutteesta tuttavieni kohdalla ei millään muotoa voinut olla kyse, sillä olihan pankki juuri myöntänyt heille asuntolainan.

Iskun aktiivilainat ja ylipäänsä nuo luottokortit, joita erinäiset huonekalu- ja elektroniikkakaupat kauppaavat ovat aika hankalan saamisen takana. Kysehän on siis luottokortista, ei luotollisesta ostoksesta. Kortin myöntämisen jälkeen tulee kortti kotiin ja sitä voi käyttää useissa muissakin liikkeissä luottorajan puitteissa vaikka lopun elämäänsä (luottoraja voi olla jopa tuhansia euroja). Niiden saamisperusteet ovat siis aika tarkkoja, verrattavissa esimerkiksi Visaan. Ulkomaalaisesta, jolla on vain oleskelulupa (en tiedä monenko vuoden on kyseessä, mutta yleensähän ne ovat ensiksi 2 x vuoden lupa, sen jälkeen 5:n vuoden), ei voida olla varmoja, että hän ylipäänsä pysyy maassa lopun elämäänsä. Ei toki voida suomalaistenkaan kohdalla olla varmoja rahallisesta tilanteesta koko elämän osalta, mutta luotonmyöntäjä punnitsee faktat ja tekee sen perusteella päätöksensä. Aina ei tunnu oikeutetulta, mutta keskiarvoihin ne kuitenkin päätöksissään nojaavat, joten toisten kohdalla osauvat oikeaan, toisten ei.

Minulla on ulkomaalainen puoliso, jonka kanssa olemme vaivatta saaneet tuotteet osamaksulla, mutta emme luotollista luottokorttia. Mihin olemmekin todella tyytyväisiä, koska esimerkiksi Iskun 10kk koroton luotto on monta kertaa halvempi vaihtoehto kuin korollinen luottokortti. Osamaksussa ei ole lainkaan kuluja, tuotteiden hinta vain jaetaan 10:llä ja maksulaput isketään kouraan. Toimii hienosti.
Vaikka joskus tuntuu paskamaiselta virallinen puoli elämässä albaanimieheni kanssa, olen siihen kuitenkin varautunut. Tiesin jo naimisiin mennessäni, että elämäni aikana joudun erinäisin keinoin perustelemaan päätöksiäni ja vakuuttamaan erinäisiä tahoja maksukyvystämme, avioliittomme kestävyydestä ym. ym. En syytä siitä sen kummemmin pankkeja tai muitakaan virallisia tahoja... Meininki nyt vain on tällainen, ehkä se joskus muuttuu, mutta nyt se on näin. Sitäpaitsi olen ihan tyytyväinen siihen, että luottoja ei jaella heikoin perustein - eipä ainakaan pankkien talous kaadu huonojen päätösten edessä ja heijastu meidän kaikkien elämään.

JussiM kirjoitti:

Työluvan omaava ulkomaalainen rinnastetaan suomalaiseen "ei vakituisessa työsuhteessa olevaa" työntekijään, siis B-luokan kansalaiseen. B-luokan kansalaiselle ei voida myöntää luottoa saatikka luottokorttia yms. muuta kuin poikkeustapauksessa. Alempana kastijärjestelmässä, C-luokan kansalaisia, ovat pikäaikaistyöttömät, työkyvyttömät ( joita KELA pitää tilastoissa pyrokratian vuoksi ) ja entiset vangit yms.. Kastittomia, D-luokan kansalaisia ovat vain elinikäisessä velkavankeudessa elävät, mm. entiset yrittäjät.

Miksi minä suomalaisena sain Ranskassa visan ym. ym. lainat kun olin hommissa siellä. Taitaa Suomi elää edelleen kivikaudessa liian monessa asissa.

Larissa kirjoitti:

Iskun aktiivilainat ja ylipäänsä nuo luottokortit, joita erinäiset huonekalu- ja elektroniikkakaupat kauppaavat ovat aika hankalan saamisen takana. Kysehän on siis luottokortista, ei luotollisesta ostoksesta. Kortin myöntämisen jälkeen tulee kortti kotiin ja sitä voi käyttää useissa muissakin liikkeissä luottorajan puitteissa vaikka lopun elämäänsä (luottoraja voi olla jopa tuhansia euroja). Niiden saamisperusteet ovat siis aika tarkkoja, verrattavissa esimerkiksi Visaan. Ulkomaalaisesta, jolla on vain oleskelulupa (en tiedä monenko vuoden on kyseessä, mutta yleensähän ne ovat ensiksi 2 x vuoden lupa, sen jälkeen 5:n vuoden), ei voida olla varmoja, että hän ylipäänsä pysyy maassa lopun elämäänsä. Ei toki voida suomalaistenkaan kohdalla olla varmoja rahallisesta tilanteesta koko elämän osalta, mutta luotonmyöntäjä punnitsee faktat ja tekee sen perusteella päätöksensä. Aina ei tunnu oikeutetulta, mutta keskiarvoihin ne kuitenkin päätöksissään nojaavat, joten toisten kohdalla osauvat oikeaan, toisten ei.

Minulla on ulkomaalainen puoliso, jonka kanssa olemme vaivatta saaneet tuotteet osamaksulla, mutta emme luotollista luottokorttia. Mihin olemmekin todella tyytyväisiä, koska esimerkiksi Iskun 10kk koroton luotto on monta kertaa halvempi vaihtoehto kuin korollinen luottokortti. Osamaksussa ei ole lainkaan kuluja, tuotteiden hinta vain jaetaan 10:llä ja maksulaput isketään kouraan. Toimii hienosti.
Vaikka joskus tuntuu paskamaiselta virallinen puoli elämässä albaanimieheni kanssa, olen siihen kuitenkin varautunut. Tiesin jo naimisiin mennessäni, että elämäni aikana joudun erinäisin keinoin perustelemaan päätöksiäni ja vakuuttamaan erinäisiä tahoja maksukyvystämme, avioliittomme kestävyydestä ym. ym. En syytä siitä sen kummemmin pankkeja tai muitakaan virallisia tahoja... Meininki nyt vain on tällainen, ehkä se joskus muuttuu, mutta nyt se on näin. Sitäpaitsi olen ihan tyytyväinen siihen, että luottoja ei jaella heikoin perustein - eipä ainakaan pankkien talous kaadu huonojen päätösten edessä ja heijastu meidän kaikkien elämään.

Lähtökohdan tulisi olla se, että jokainen ajatteleva ihminen itse pystyy miettimään, miten hoitaa asiansa parhaiten. Silloin, kun selittelemällä ja asioita hyssyttelemällä "ymmärretään" väärää toimintaa, siirretään myös oikeus päättää asioistamme ulkopuolisille. Se, että ymmärretään taustoja, ei merkitse sitä, että toimintatavat pitäisi hyväksyä. Epäoikeudenmukaisuutta pitäisi aina vastustaa, eikä hiljaa hyväksyä. Käytännössä tietenkin usein joutuu nielemään kiukkunsa ja etsimään vaihtoehtoisia keinoja. Mutta jos emme voimallisesti puolusta oikeuksiamme, epäoikeudenmukaisuus jatkuu. Kansalaisrohkeutta kaivataan.

ihmettelijä kirjoitti:

Rahoituslaitoksethan ovat palveluyrityksiä kuin mitkä tahansa palveluja tuottavat yritykset. Niiden ehdot pitäisi olla kaikille samat - karvoihin katsomatta. Jos yritykset saisivat itse valita asiakkaansa, se merkitsisi rasismin ja kaikenlaisen syrjinnän laillistamista. Palveluyritysten tulisi palvella kaikkia ihmisiä niin, että jokaisella on resurssiensa puitteissa mahdollisuus vapaasti valita mitä tekee nimenomaan niin, että demokratia toimii.
Minulle tästä tapauksesta jäi todella paha maku. Ainakin tiedän, että Handelsbankeniin, joka Iskun luottoja myöntää, minulla ei ole tulevaisuudessa mitään asiaa missään suhteessa.
Luottokelpoisuuden puutteesta tuttavieni kohdalla ei millään muotoa voinut olla kyse, sillä olihan pankki juuri myöntänyt heille asuntolainan.

että saadakseen luoton Suomessa rahoituslaitoksille tulee todistaa, ettet tarvitse luottoa. Se, joka kipeimmin luoton tarpeessa on, ei sitä saa. Kuitenkin on todettu monesti, että yksityishenkilöille on kunnia-asia hoitaa velkansa.
Suurimmat luottotappiot syntyvät varmasti silloin, kun rahoituslaitokset antavat lainaa yrityksille, joissa viime kädessä kukaan ei ota vastuuta tappioista tai veloista.

ihmettelijä kirjoitti:

Lähtökohdan tulisi olla se, että jokainen ajatteleva ihminen itse pystyy miettimään, miten hoitaa asiansa parhaiten. Silloin, kun selittelemällä ja asioita hyssyttelemällä "ymmärretään" väärää toimintaa, siirretään myös oikeus päättää asioistamme ulkopuolisille. Se, että ymmärretään taustoja, ei merkitse sitä, että toimintatavat pitäisi hyväksyä. Epäoikeudenmukaisuutta pitäisi aina vastustaa, eikä hiljaa hyväksyä. Käytännössä tietenkin usein joutuu nielemään kiukkunsa ja etsimään vaihtoehtoisia keinoja. Mutta jos emme voimallisesti puolusta oikeuksiamme, epäoikeudenmukaisuus jatkuu. Kansalaisrohkeutta kaivataan.

Olet varmasti ihan oikeassa mietteinesi: ihannetilanne ja siis nimenomaan IHANNEtilanne olisi, että ihminen itse pystyisi arvioimaan maksukykynsä... Mutta onkos tämä nyt järin realistista? Antaisimme sitten periaatteessa itsellemme ne lainat ja määrittelisimme itse ehdot... Lainanmyöntäminen on kaksipiippuinen juttu - löytyy nimittäin paljon myös niitä taulapäitä (eikä vain yrityksiä), joille lainanmaksaminen ei ole lainkaan "kunnia asia". Ulkomaalaisella ihmisellä, jolla on vakituinen työsuhde, muttei vakituista oleskelulupaa (vai onko ystävälläsi? Itse olen käsittänyt, että kun lupa on vakinainen, helpottuvat monet muutkin asiat, joten olettaisin hänellä olevan määräaikainen lupa...), verrataan häntä toden totta suomalaiseen määräaikaistyötä tekevään ihmiseen, koska oleskelulupa on määräaikainen... Onko tämä epäoikeudenmukaisuutta? Ei minusta. Työ saattaa ehdoiltaan olla vakituinen, oleskelupa ei...mihin kategoriaan sellaisen ihmisen sitten lykkää - siinäpäs päättäjille ja pankeille miettimistä, että päästäisiin kaikkia tyydyttävään ja oikeudenmukaiseen tulokseen.