pullomamma

Tosi hyvä paikka, voi kun olisin löytänyt tuon aikaisemmin. En raskausaikana tiennyt, että imettäminen on toisille se päällimmäinen kysymys, mutta lapsen syntymän jälkeen kaikki puolitutut olivat kiinnostuneita imettämisestäni. Olisinhan minäkin halunnut imettää, mutta maito ei noussut eikä poika ollut halukas kunnon imemiseen...no ainoa keino neuvolan painostuksesta oli korvikkeen lisääminen..Omalla maidolla ei menty varmaan päivääkään. Itse pystyin elämään asian kanssa, että pullolla mennään, mutta itseäni raivostutti ja omantunnontuskat nousivat kaikkien imetysuteluista ja siitä sitten jokaiselle samat asiat selittelemään. Lopulta sanoin jokaiselle, että pääasia on, että poika on tyytyväinen ja kasvaa.
Neuvolasta ei kannustusta tai tukea pulloruokintaan tullut, saati sitten synnytyssairaalassa, KYS:sissä. Jokaikinen lisämaidon tilkka piti soittokelloa pyytämällä anoa ja selitellä, että miksi sitä annetaan...omista tisseistä kun ei sairaalassa ollessa tullut vielä tippaakaan.
Mutta onneksi meitä on muitakin. Saatamme kuulostaa katkerilta, mutta siihen kaikenmaailman imetysfanaatikot ovat meidät ajaneet...

kajsamaria kirjoitti:

Kiitos tosi paljon "pullomutsi"-linkistä. Itku pääsi, kun heti sivuston yläreunassa luki, että jos imetyksestä haluaa tietoa, paras mennä eri osoitteeseen, että tämä foorumi on nyt imetyksessä epäonnistuneille. Eka kertaa pariin kuukauteen löytyi vertaistukea. Multa kanssa kaiken maailman ihmiset on udelleet imetänkö ja miksi en imetä. Kamalan kiusallista myöntää, että vauva on ihan pulloruualla. Jotenkin on niin, että imettävät äidit ovat kunnon äitejä ja korviketta antavat ovat laiskoja tai muuten vaan epäkelpoja. Imetyshössötys on mun mielestä mennyt ihan yli. Toki se on tärkeää ja tissimaito lapselle parasta ruokaa, mutta jos äiti-lapsi-suhde alkaa pahasti kärsiä imetyksen takia, mun mielestä ainakaan se ei ole sen arvoista! Mutta on mulla ainakin ollut ihan kamalia syyllisyydentunteita, vaikka tiedän, ettei sitä maitoa mun rinnoista oikeasti tullut kuin korkeintaan "alkupaloiksi". Mahtava tietää, että muillakin on samanlaisia tuntoja asiasta! Mulla on onneksi ollut ihana terveydenhoitaja neuvolassa, jolle olen voinut tuntojani purkaa ilman, että hän on alkanut syyllistää. Ihan parasta on kuitenkin jakaa näitä juttuja jonkun samassa tilanteessa olevan / saman kokeneen kanssa. Kiitos, kiitos!

käyny täällä imetyssivuilla, sillä lapseni ovat jo koululaisia, mutta "pakko" kommantoida tätä viestiketjua.

Mä itse olen imettänyt molemmat lapseni ja se sujui aivan hyvin, mutta en siltikään ymmärrä puolituttujen kyselyitä imetämisestä ym. asioista ja olen kans aina ihmetellyt, että miksi ihmeessä äitejä (varsinkin toiset äidit) pitää syyllistää siitä, jos ei imetä. Sillä korviketta saa helposti kaupasta ja pääasia todellakin on, että vauva kasvaa ja voi hyvin ja se varmasti onnistuu pulloruokinnallakin.

kajsamaria kirjoitti:

Kiitos tosi paljon "pullomutsi"-linkistä. Itku pääsi, kun heti sivuston yläreunassa luki, että jos imetyksestä haluaa tietoa, paras mennä eri osoitteeseen, että tämä foorumi on nyt imetyksessä epäonnistuneille. Eka kertaa pariin kuukauteen löytyi vertaistukea. Multa kanssa kaiken maailman ihmiset on udelleet imetänkö ja miksi en imetä. Kamalan kiusallista myöntää, että vauva on ihan pulloruualla. Jotenkin on niin, että imettävät äidit ovat kunnon äitejä ja korviketta antavat ovat laiskoja tai muuten vaan epäkelpoja. Imetyshössötys on mun mielestä mennyt ihan yli. Toki se on tärkeää ja tissimaito lapselle parasta ruokaa, mutta jos äiti-lapsi-suhde alkaa pahasti kärsiä imetyksen takia, mun mielestä ainakaan se ei ole sen arvoista! Mutta on mulla ainakin ollut ihan kamalia syyllisyydentunteita, vaikka tiedän, ettei sitä maitoa mun rinnoista oikeasti tullut kuin korkeintaan "alkupaloiksi". Mahtava tietää, että muillakin on samanlaisia tuntoja asiasta! Mulla on onneksi ollut ihana terveydenhoitaja neuvolassa, jolle olen voinut tuntojani purkaa ilman, että hän on alkanut syyllistää. Ihan parasta on kuitenkin jakaa näitä juttuja jonkun samassa tilanteessa olevan / saman kokeneen kanssa. Kiitos, kiitos!

Kiitos muuten itsellesi asiallisesta asenteesta. Tuskin kenenkään imettäjän tekee mieli käydä sinua moittimaan. Olet halunnut ja yrittänyt imettää, mutta aina ei kaikki tässä elämässä onnistu. Semmoista se on, eikä sinua siitä kukaan paheksu.

Sen sijaan moni kyllä provosoituu näistä jatkuvasti toistuvista aloituksista, joissa kerrotaan, että en muuten imetä, kun se on niin turhaa ja ällöttävää ja onpas muuten sairasta se taaperoimetys. Sitten kun tuohon kommentoidaan sillä ainoalla tavalla, millä siihen voi kommentoida, niin jo ollaan syyttämässä imetysfanaattisuudesta ja mistä lienee mafiasta, joka on vain joidenkin ihmisten päässä.

Onnea sinulle vauvasta ja kaikkea hyvää:)