...yksikään lepakkonainen jonka tapaan ei ole puoliksikaan yhtä ihana ja valloittava ja rakastettava ja halittava kuin eräs hetero-ystäväni.. :(( Olen ollut jo monta vuotta aivan kusessa häneen mutta en ole saanut sanottua. Ja hän todella on hetero, ja suhteessa miehen kanssa. Ja heillä on kaksi lastakin! Mutta en vain saa häntä mielestäni.. ja vaikeaa se olisikin, koska hän on ystäväni ja olemme yhteydessä toisiimme usein.
Äääääh, vaikeaa!! :((
Äääääh, vaikeaa!! :((
Vastaukset 19
Vanhimmat
heteronaiseen niin ei tietty kukaan muu nainen "kuseta" sua yhtä paljon kuin se. Jos et osa lakata "kusettamasta" itseäsi häneen, niin ei kukaan muu pääsekkään edes "kusi" etäisyydelle sinusta kun sinä näet vain hänet ja teidän yksipuolisen "kusen".
Ja tuo yksi sana "kusi" olikin kirjoitukseni pääpointti tottakai..
ihan oikeasti tollanen kun ei oo mitään järkevää sanottavaa mutta silti pitää vastata. Sano nyt seuraavaksi että "älä kiroile täällä"!! Argh!!
nää asiaa? SIis jos sä olet kusessa johonkin, sä tuskin tulet löytämään ketään koska olet kusessa siihen yhteen. Ja mä en voi sille mitään jos sä käytät sanaa kusi.
vaikka minä en käyttäisi juuri tuota teidän yhteistä ilmaisuanne. Jos on rakastunut johonkin ihmiseen, ei edes näe toisia sillä silmällä, niin se vain menee.
on aivan totta mitä sanoitte, että jos on rakastunut johonkin toiseen ei edes näe muita ympärillään..
minä olen rakastunu.. omaan entiseen tyttöystävääni edelleenkin. vastakaikua ei tule ja sitä on turha enää odottaakaan ja tiedän sen jo varsin hyvin.. mutta silti en saa häntä mielestäni, ajatuksistani ja unistani hetkeksikään..
joten kysynkin, mikä avuksi ? mitä mä voin tehdä haudatakseni hänet ? asiat on puhuttu ja tapeltu halki jo monesti ja ei vaan vieläkään tunteeni anna periksi.. olen ihan hukassa. koska tajuan kyllä kuinka paljon tämä syö minua koko ajan.. ja ärsyttää kun en osaa jatkaa eteenpäin..
että pääsee yli. Siis TODELLA monta vuotta. Täytyy vaan odottaa, vaikka se on raskasta. Toisinaan ilmaantuu jotain negatiivisia asioita kyseisestä henkilöstä, jolloin prosessi vauhdittuu. Muuten on vain odotettava ja yritettävä keskittyä muihin elämänalueisiin sillä aikaa.
isompi asia. Ainoa millä sä pääset siitä eroon on, noh, laastarisuhde. Jos sulla on jatkunut jo kauan ja sun ajatukset junnaa vain hänessä ja vertailet kaikkia häneen ja alat kullata muistoja yhä enempi vaikka tiedät että paskaahan se oli.
Sun on vain otettava joku edes rilluttelusuhteeseen. Koska heti kun koet jotain hauskaa ja sykähdyttävää toisen kanssa, asiat alkaa muuntautua oikeisiin mittasuhteisiin ja kohta tiedät että se on ollut ja mennyt ja sulla on suunta sitä oikeata.
Se kuulostaa ikävälle että ottaa laastarisuhteen, mutta kun et lupaa kuuta taivaalta, ehkäpä vain tapailisit jne nin ei siinä kukaan kauheesti satuta itteään. En tarkoita siis että pitää alkaa väkisin seurustelemaan yms, mutta sun täytyis nyt sada ittes vaikka väkisin ulos muiden kanssa ja antamaan uutta materiaalia aivoillesi ette ne vain jauha sitä miten ihanaa oli silloin ennen sen kaa, koska oikeasti, jahka sä näet miten kivaa voi olla ilman ikävää, elämä helpottuu.
Joten, vaikka ihan nyt väksinkin, otat itteäs niskasta kiinni, ala tapailla, treffailla, käy ulkona, tee ja toimi. Vain siten sä pääset eteenpäin siitä.
mä oon kokeillu.. oon ollu paljon ulkona, kavereiden kanssa, oon saanu uusia kavereita, oon ryypänny, oon tavannu uusia naisia, ollu jotain pientä säätöä ym. mutta kun ei.
ei auta, tuntuu vaan entistä pahemmalta kun tajuaa miten sitä itteään upottaa vaan syvemmälle tommosella..
enkä mä halua käydä leikkimään kenenkään toisen tunteilla. satuttaa ketään muuta. ottaa ja jättää..
tilannetta. Jotkut asiat nyt vaan ovat sellaisia ettei niihin ole nopeaa ratkaisua ja täytyy vaan hyväksyä se ja olla kärsivällinen.
joka on roikkunut siis on edelleen rakastunut entiseen tyttöystäväänsä vaikka ovat eronneet melkein kymmenen vuotta sitten. Viettävät edelleen paljon aikaa yhdessä ym. Aika vaikea sellaiseen on varmaan kenenkään väliin mennä, kun toinen ei nää kuin ns. ex-tyttöystävänsä joka taitaa kuitenkin olla nyxä.
heh toi kusi juttu oli tosi hyvä...meinasin pudota tuolilta sitä lukiessa ku repesin. Sillä todellakin jos luet tarkasti niin siinä on asian ydin.
Minä olen puoli vuotta sitten eronnut kymmenen vuoden suhteesta naisen kanssa. Vaikka olin jo monesti täysin kypsä,niin nyt kun olen saanut tilaa, olen rakastunut exääni uudelleen. Exäni taas ei voi kuvitellakkaan enää mitään minun kanssa. Eli tiedä, ei oo helppoo, mut eteenpäin on vaan mentävä ja uskottava että jossain vaiheessa se onni taas jostain elämään putkahtaa.
Laastarisuhdetta mäkin kannatan, exästä eroon pääsemiseen, se tuo muuta ajateltavaa kuin niin ihanan exän, joka sut on kaikessa ihanuudessaan jättänyt. Olisitko nyt rakastunut pelkästään omaan mielikuvitusnaiseen, joka ei todellisuudessa ollut ollenkaan niin ihana kuin nyt kuvittelet. Onko siitä pitkä aika kun erositte? Mäkin olen eronut elämäni naisesta, mutta pakko mennä eteenpäin, vaikka väkisin.
nii.. meilläkin on erosta vajaa puoli vuotta ja kyse oli kahden vuoden suhteesta.. mun ensirakkaudesta. ja exällä on jo uusi. kaiken lisäksi..
en tiedä.. ei vaan näy valoa tunnelin päässä vieläkään.. en vaan halua ketään ihanampaa tai yhtä ihanaa.. kun vaan minulla olisi hänet..
olen rakastunut, vaikken saa selvää rakkautta. Jonkinlainen rakkaussuhde kuitenkin on. Katsotaan lopuksi aina pois. Mikäli ei katsottaisi, olisikohan tässä mitään. Viehätys ehkä välttelyssä. En tunnekaan naisia niin hyvin kuin luulin tuntevani. Koko ajanko vaan harhaa.
no yksi selitys voisi olla se, että hän kokee saavansa sinulta sen positiivisen huomion ja ihailun, joka puuttuu siinä omassa parisuhteessa ja mahdollisesti koko perhe-elämässä.
kaikki ihmiset kaipaavat ihailua ja imarteluakin jossain määrin,kyllä se kelpaa vaikka olisi sitten niin, ettei olisi valmis mihinkään suhteeseen.
tämä oli mun oletus, älä loukkaannu.
se, miksi roikut tässä ihastuksessa, on ehkä sitä irtautumisen vaikeutta ja romantiikan hellimistä, ja toisaalta pohjimmiltasi tiedät ettei tulisi toimimaan.
miettisitkö, mitä muuta voisit elämältä toivoa?
nii kyl mä uskon ton et kaipaa sitä ihailua.. en mä sit kuitenkaan niin pahasti roiku että hälle koko ajan vuodattaisin kuin on ikävä ja kuin haluan hänet takaisin ja kuin toivon et kaikki ois toisin ym.
ollaa nyt viime päivinä käyty ihan ystävällisiä keskusteluja, mikä on musta niin loistavaa. jos edes joku päivä tätä kautta hänen ystävyytensä takaisin saisin, ken tietää.
ja nii, tiedän et mitä muuta hän ehkä juuri noista keskusteluista minun kanssa hakee. sitä miten helppo mein on ollu aina puhua ja kertoa. sitä et voidaan vaan olla ja jutella ja jutella. se on semmosta mitä meille ei kummallakaan ole koskaan ollu kenenkään muun kanssa eikä varmaan ihan heti tulekkaan. ois niin ihanaa jos se pitäis meidät edes ystävinä. tosin jossain vaiheessa minun on oikeesti päästettävä irti rakkaudesta ja hänestä sillä tasolla.
ja mitä muuta voisin toivoa elämältä, toivoisin vain että oisin onnellinen. ettei tarvitsis iltasin itkeä itteään uneen. tottakai toivoisin vielä joskus jonkun rinnalleni löytäisin. mut yleensäkki elämältäni toivoisin sitä et mun olis hyvä, et minä olisin onnellinen. eikä siihen välttämättä tarvita ketään toista.. ja toivon niin että saisin rauhan tämän asian, menneen suhteeni kanssa.. kaippa sekin päivä vielä koittaa..
Samaa minäkin toivon itselleni ja myös sinulle sydämestäni. Kyllähän näitä hyviäkin hetkiä onneksi päivään mahtuu ja toivo uudesta rakkaudesta ei onneksi ole mihinkään hävinnyt. Niin kauan kun on toivoa on elämää ;)