Erosin lasteni isästä syksyllä, ja aloitin pian eron jälkeen uuden suhteen, vaikka vähän jännittikin. Elämä kuitenkin yllätti: uudella avomiehelläni ei ole omia lapsia, mutta hän ja lapset ovat kiintyneet kovasti toisiinsa tämän puolen vuoden aikana, jonka hän on viettänyt kanssamme. Toki lapset kärsivät erosta ja ikävöivät välillä sitä vanhempaa, joka on poissa, mutta muuten uusi kokoonpanomme on toiminut tosi hyvin. Välit exään eivät ole parhaimmat mahdolliset, mutta lapset viettävät paljon aikaa myös isänsä kanssa, ja tuntuvat olevan onnellisia molemmissa kodeissa. Pelkäsin, että mies ei hyväksy toisen miehen lapsia, mutta ainakaan vielä tällaisesta ei ole ollut merkkiäkään. Olisi mukava kuulla postitiivisia tarinoita, joissa lapset ovat saaneet elämäänsä uuden tärkeän aikuisen.
Onko jossain onnellisia uusperheitä?
Nimetön
212481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
yksi onnellisessa uusperheessä asuva mamma..meillä yksi yhteinen ja miehen poika joka liki puolet kk:sta meillä asustaa..välit miehen exään on asiallisen neutraalit!!
lapsi on onnellinen meillä ja äidillään, ja homma toiminut jo useemman vuoden, alkuunhan niitä hankaluuksia toki on, ja jokainen ikäänkun etsii paikkaansa uudessa tilanteessa, mutta tsemppiä sinulle, ja ei kaikki uusperheelliset ja varsinkaan eroperheen lapset ole yhtä kaaosta ja dramatiikkaa, ja meillä ei nyksä ja exäkään sotajalalla :)
Meillä on kaikki sujunut loistavasti ensimmäisten hakukuukausien aikana, jolloin jokainen haki oman paikkansa ja oman suhtautumistapansa toisiinsa. EX.n kanssa menee hyvin ja hänkin on onnellinen omassa uusperheessään. Kun kaikki suhtautuvat asiaan oikein, toimii kaikki loistavasti.
jo kohta 13 vuotta. Mies tuli elämäämme, kun lapset olivat 2,5v ja 6v. Myöhemmin saimme kaksi yhteistä tytärtä.
Mies ei ole koskaan pyrkinyt isäksi, mutta on aina ollut se "luottoaikuinen", nykyään jo teini-ikäisille lapsilleni.
Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut - luenkin tämän palstan kirjoituksia aika ulkopuolisesta vinkkelistä siitä johtuen. Ilmeisesti minulla on käynyt hyvä tuuri.
Kiva kuulla, että uusi kokoonpano toimii muillakin. Kai se on niin, että henkilökemiat joko natsaavat tai sitten eivät sekä aikuisten keskinäisissä suhteissa että myös lasten ja aikuisten välillä.
ja ennenkaikkea lapsilähtöisesti, ja tähän on sitoutunut minun ja mieheni lisäksi myös miehen exä uusine puolisoineen..
musta oli tänäänkin huippuihanaa kun miehen poika soitti, ja kertoi kivasta tapahtumasta jossa oli äidin kanssa käynyt, ja päälle vielä kuulumiset miehen exän kanssa.
mahdutaan samoihin synttärikemuihin,kevätjuhliin jne, kun lähtökohtana lapset,ei mikään kiista ja valtataisto aikuisten välillä.
meneet on menneitä,ja kaikilla meillä nyt onnellinen nykyisyys joten toivoisin samaa ihan kaikille uusperheellisille!!
Olen 12v ja siskoni 9v isämme meni uudelleen naimisiin ja tällä naisella on 10v pojat meillä lapsilla menee tosi hyvin meitä kohdellaan samalla tavalla tykkäämme kovasti siitä uudesta naisesta kuten nämä pojat taas isästämme voisin oikeastaan sanoa et me lapset olemme oikeita sisaruksia emmekä sisar ja velipuolia
Kohta 6 vuotta ollaan oltu naimisissa ja onnellisia ollaan, lapset mukaan lukien!
Oman exäni kanssa ollaan voitu puhua (lasten) asioista alusta lähtien ja mieheni exän kanssa alkaa näyttämään valoisammalta :)!!!
Meillä kummallakin monia omia lapsia,osa jo aikuisia ja pois kotoa.Välit molempien entisiin puolisoihin kunnossa,yhteyttä voidaan pitää joka suuntaan ilman ongelmia.Meidän kaikkien yhteinen asia on lapset ja heidän asiostaan on voitu sopia ihan asiallisesti.Uuden mieheni lapsi (ainut alaikäinen) on välillä meillä,välillä taas lähtevät minun lapsieni kanssa hänen äidilleen.Joustoa on puolin ja toisin.Ettei menisi liiaksi ylistykseksi,sanottakoon,että tietenkin on normaaleja yhteenottoja lapsukaisten kanssa (murrosikäisiä osa),mutta sehän kuuluukin elämään.
" pelkäsin, ettei mies hyväksy toisen miehen lapsia" - mikä oivallinen lähtötilanne lapsille..ai ai sehän hyväksyykin - entä kun ovat murkkuiässä?
jos ei hyväksy toisen miehen lapsia niin kadulle vaan? Vai??
kyllä, kun itse vaan niinuskoo..heh...! Aivan kuin kuvitteellisia uusperheitä, joita ei todellisuudessa ole olemassa. Kaikea voi kuvitella, mutta totuus on toinen.
äitinä ja exänä sanoo että itse olen oikein onnellinen ex mieheni uudesta puolisosta, joka välittää lapsestamme,ja jaksaa touhuta ja välittää, sekä mikä tärkeintä,myös lapsi tykkää kuin hullu puurosta täåstä tyypistä.
tyyppi on ihmisenäkin eri mukava, tullaan hyvin juttuun, ja voidaan jutella muustakin kuin lapsesta kun vastakkain osutaan!
olis aivan kamalaa puuttua toisen valintoihin, varsinkaan kun niistä ei ole haittaa lapsellemme,vaan päinvastoin,eikä ex miehelläni ole koskaan ole ollut huomauttamista myöskään minun uudesta puolisostani,se että me emme onnistuneet yhdessä ei ole maailmanloppu, vaan tärkeintä että molemmat löysimme tahollamme uuden onne,sekä lapsemme saa elää tahoillamme onnellisessa perheessä.
että tuommoistakin saa lukea... itse olen uusperheen äitipuoli ja olemme kaikin puolin onnellisia. Lähi aikoina meille syntyy perheenlisäys...
elää kuvitelmissa! Tapa se on sekin.. mutta en vain saata ymmärtää.
Itse en ikinä voisi kuvitella että olisin jolleen lapsille äiti puoli!!!
Mulla on kutsuma nimi, ja lapsille joille olen äiti, olen äiti, mutta lapsille joiden kanssa ei ole sukulaissielua, en voi sanoa itseäni edes äitipuoleksi. En mitenkään. Minua on kutsuttava omalla nimellä.
Se on niin loukkaavaa lasten omaa äitiä kohtaan, että niin paljon rakastan lapsia että en voi tunkea heidän maailmaan leikkimään äitiä tai äitipuolta.
Ihminen, joka kuvittelee asioita, on epävarma, ja onneton. Se on sääli, että katkeruus on niin syvällä, että uskoo siihen, mihin muut eivät.
on sun kuvitelmaa, haluat vain tuudittautua ajatukseen, että kaikki maailman uusperheelliset ovat onnettomia koska oma perheesi oli ja jouduitte eroamaan. Ja väliäkö hällä, jos oikein kirvelee niin haluaa siinä kohtaa nähdä kaikki avioliitot,ydinperheet jne onnettomina, koska ei itse saanut sitä onnea kokea.
Kyllähän sen nyt jokanen järki-ihminen tietää että on onnellisia uusperheitä, ydinperheitä ja yksinhuoltajaperheitäkin. Myös onnettomia löytyy noissa kaikissa kasteissa - valitettavasti, enkä ymmärrä miksi kukaan saisi siitä tyydytystä, että jotkut joutuvat elämään onnettomina - perheessä, yksin tai vaikka avioliitossa.
Mitä tulee 'äidille ja exälle', joka kirjoitti, niin on todella ihanaa, että teitäkin on täällä alkanut kirjoittelemaan - antaa todentajuisemman kuvan uusperheilystä, kun myös muillakin on kiinnostusta jotain kirjoittaa kuin sellaisilla, jotka ovat suorastaan katkeria jokaisesta uusperheestä. Kuten myös on mukava, että palstalle kirjoittaa myös uusperheelliset, joilla ei ole kaunoja exiä tai puolison lapsia kohtaan, koska heitäkin löytyy. Kaikki nuo neljä tyyppiä ovat edustettuina uusperheellisyydessä, joten ei voi edes Suomen laajuisesti sanoa ovatko kaikki uusperheet onnettomia vai onnellisia.
ja onnea alkuun sinulle jolla perheenlisäystä tulossa, samoin täällä päin :)
mulla kun ei ole mitään syytä syyttää meidän liiton epäonnistumisesta mieheni uutta puolisoa, jonka tapasi jo eron jälkeen, fiksusti esitteli puolison meille, niinkuin minä aikoinaan omani hänelle.
Itse olen tyytyväinen kun tiedän että lapseni on turvassa ja tasapainoisessa ympäristössä isän perheen luona, ja täytyy myöntää että enemmän tulee lapsen asiota puhuttua uuden puolison kanssa, miehet kun ei aina ihan kaikkea ymmärrä :) musta on hienoa vaan että tämä ihminen ottaa myös vastuuta minun lapsestani,samoin kun oma uusi puolisoni, lapsellani on tuplasti rakastavia ja välittäviä ihmisiä elämässään!
itse olen saanut paljon apua mieheni uudelta puolisolta,ollaan kierrätetty lapsien ja vauvan vaatteita,saa nurkat siistiksi, ja yhdessä on mietitty joulu ja synttärilahjat, ja vietot.Kesälomalle lapsemme lähti isän perheen luo, siellä käydään reissussa, ja kun kommunikaatio pelaa, saa lapsi iloita reissustaan ja lomastaan myös minun, äidin kanssa, ja samoin kun me reissaamme ilo yltyy isille asti!
lomat menee niin että kumpikin perheistä saa sitä aikuistenkin aikaa hetken, meillä on nämä uuden puolison kanssa yhteiset olleet ex mieheni perheellä hoidossa, samoin heidän yhteinen meillä, yleensä kyllä vain sen vkolopun verran,mutta se riittää, ja sisarrukset näkee toisiaan, ja lapsista on seuraa toisilleen, pääsee aikuisetkin melkeempä helpommalla.. :)
mun mielestä olisi vähintäänkin epäoikeudenmukaista terrorisoida ex mieheni perhettä vastaan, sekä ottaa lapsi aseeksi, vain siksi että ME emme aikanaan onnistuneet, meillä kumminkin liitosta syntyi ihana molemmille rakas lapsi, joka yhdistää meitä varmasti loppuelämän, itse katson että jo tämän vuoksi haluan säilyttää välini ex mieheen, lapseni isään, sekä hyväksyä hänen onnensa, tekeehän samoin minulle ja miehelleni!!
mutta kaikkea hyvää ihan kaikille toivottelen!!
väliin, kun oli niin kateellinen kun jollain upealla mihellä oli perhe. Nyt sai lasteni isän, joka ei enää omista lapsistaan välitä. Toivottavasti nainen on onnellinen rikkoessaan lapsiperheen ja iloinen kun lapset jäivät ilman isää. Nuorin oli vasta 1,5 vuotias, nyt täyttää kymmenen tänävuonna! Ei ole poika juuri isää nähny kuin omissa ristiäisissä otetuissa kuvissa!
Niin järki-ihmiseksihän ei voi minua sanoa, kun olen taistellut lasteni kanssa henkiinjäämisessä, ainasessa rahapulassa. Olin itse sitten sairaana tai en, niin aina on oltava äiti, ei sitä edes sairastaa voinut.
Onneksi olen sentään olemassa, kun isää ei välitä. Mihinkään uusperhe systeemiin emme ole koskaan lähteneet mukaan, eikä lapseni edes voisi kuvitellakaan että menisivät isänsä luokse leikkimään jotain perhettä huh. Lasten paikka on minun luona ja piste.
sanottuna: vaikutat hieman tasapainottomalta.
Niin on samanlaisia asioita käsitelty, että tasapainottomia ihmisiä löytyy!;)
Vähän katkeraan sävyyn tuli sulta. Mutta totuushan on että ei ketään voi noin vain viedä kyllä siihen eroon tarvitaan omaa haluakin. Sillä toisella oli jotain jota sinulla ei ollut, katso peiliin.
:) se on vaan omasta viitseliäisyydestä ja vähän muustakin kiinni että toimii uusperhe kokonaisuus sanon minä;D
Olen mieheni kanssa seitsemättä vuotta yhdessä. Hänen erostaan on kohta 8v, eli tapasimme hänen jo erottuaan en vienyt keltään miestä tai lapsilta isää. Mieheni exälle ei riittänyt yksi mies ja siitä ero. Olemme mieheni kanssa onnellisia ja tulemme keskenämme hyvin toimeen. Hänen lapsensa ovat meillä säännöllisesti ja myös heidän kanssaan tulen hyvin toimeen. En ole äitipuoli, koen sen loukkaavaksi nimitykseksi. Lapsilla on äiti ja se riittää. Pienenä he saattoivat vahingossa sanoa äidiksi mutta eipäs se mitään. Ainoa ongelma koko uusperheessämme on mieheni ex vaimo joka ei ole päästänyt miestä otteestaan vaikka itse on eron pannut aikoinaan alulle. Nainen häiriköi elämäämme edelleen. Naisella on ollut useita uusia miehiä ja lapsia on tullut. Nytkin on uusi mies ja kun lapset eivät ole meillä ne ovat hoidossa että äiti pääsee... Lapsia ex ei suostu antamaan isälle, pitäähän se joku rahanansaitsemisen lähde olla. Mieheni on jo miettinyt että pitääkö jättää lapset kokonaan että pääsee eroon ex vaimostaan. Minusta lapsia ei saa jättää koska ex on epävakaa ja mielenterveysongelmainen lapset tarvivat jotakin johon luottaa joka on se oma isä. En ole kade exälle, jos mies sinne haluaisi olisi jo mennyt. Ei nimittäin ole kertaakaan astunut siitä ovesta eron jälkeen. Lasten puolesta vain tuntuu ikävälle kun ei tulla toimeen niiden äidin kanssa.