Väitän jotta maaseudulla huostaanoton purku helpompi kuin kaupungeissa.
Maaseudulla ihmiset tuntevat toisensa, voivat nähdä, jotta elämä on hyvä laatuista, ja turvaisaa lapselle palautua kotiinsa takaisin.
Sossulautakuntaa suoranaisesti kuhisee pikkukyläkaupat. On silmiä ja korvia, lähipiiri juttelee ja siellä on helpompi todistaa itsensä raittiiksi ja asiansa hoitavaksi. Jos niin on.
Kaupungissa oot aina yks huostaanotto perhe, joka näkyy enimmäkseen vain papereissa. Naamas näkyy sossukanslian luukulla, joka useammin käytyä ehkä hieman tulee tutuksi. Ja virkailijan kanssa "väitellessä", jos oot eri mieltä, ehkä sinut paremmin muistetaan, jos korotat ääntäsi muistetaan ehkä vielä paremmin.
Mutta maalla saa sossulautakunnan jäseniäkin kylään. Jos olet persoonallinen, he jopa soittavat ja pyytävät saako tulla käymään. Ja näin on taas syntynyt ehkä hyväkin suhde ja toisen ihmisen ymmärtämystä ja ymmärtämistä tullut solmittua lisää. Jotta jep, nastaa asua maalla. En häpeä yhtään huostaanottoamme, vaan nyt on elämä ihanaa raittiudessa ja elämän selkeydessä, täydellisessä raittiudessa on kaikki hyvä mitä elämä kantaa, suosittelen täydellistä raittiutta kaikille, ehkä teistä tulee parempia ihmisiä, kun luette näitä palstoja, ja mitä kurjuutta viina on saanut aikaan. Ehkä joku aina ottaa opikseen, saa katsella ja lukea, että mitä nuo tuo tappelevat, en minäkään tässä kirjoittelisi jos olisin älynnyt olla vähän parempi ihminen kuin nuo sijarit.
Maaseudulla ihmiset tuntevat toisensa, voivat nähdä, jotta elämä on hyvä laatuista, ja turvaisaa lapselle palautua kotiinsa takaisin.
Sossulautakuntaa suoranaisesti kuhisee pikkukyläkaupat. On silmiä ja korvia, lähipiiri juttelee ja siellä on helpompi todistaa itsensä raittiiksi ja asiansa hoitavaksi. Jos niin on.
Kaupungissa oot aina yks huostaanotto perhe, joka näkyy enimmäkseen vain papereissa. Naamas näkyy sossukanslian luukulla, joka useammin käytyä ehkä hieman tulee tutuksi. Ja virkailijan kanssa "väitellessä", jos oot eri mieltä, ehkä sinut paremmin muistetaan, jos korotat ääntäsi muistetaan ehkä vielä paremmin.
Mutta maalla saa sossulautakunnan jäseniäkin kylään. Jos olet persoonallinen, he jopa soittavat ja pyytävät saako tulla käymään. Ja näin on taas syntynyt ehkä hyväkin suhde ja toisen ihmisen ymmärtämystä ja ymmärtämistä tullut solmittua lisää. Jotta jep, nastaa asua maalla. En häpeä yhtään huostaanottoamme, vaan nyt on elämä ihanaa raittiudessa ja elämän selkeydessä, täydellisessä raittiudessa on kaikki hyvä mitä elämä kantaa, suosittelen täydellistä raittiutta kaikille, ehkä teistä tulee parempia ihmisiä, kun luette näitä palstoja, ja mitä kurjuutta viina on saanut aikaan. Ehkä joku aina ottaa opikseen, saa katsella ja lukea, että mitä nuo tuo tappelevat, en minäkään tässä kirjoittelisi jos olisin älynnyt olla vähän parempi ihminen kuin nuo sijarit.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta paikkaansa pitämätön.
Meillä on 1 (yksi) sijoitettu lapsi, jota ei paljon sossu kiinnosta.
Ympäristö on kuitenkin ottanut lapsosen mitään kyselemättä yhteisöön mukaan. Kukaan ei ole kysynyt, miksi lapsi on meillä. Lapsi on aivan samanarvoinen omien lastemme kanssa.
Parin talon päässä on neljä sijoitettua lasta. Olosuhteet ovat aivan erilaiset kúin meillä ( en siis kehu itseäni)
Lapsista kyllä huolehditaan hyvin, mutta sosiaalinen puoli on aivan retuperällä.
Mutta en minä voi mennä puhumaan näiden lasten puolesta, minua pidettäisi vain oman edun tavoittelijana.
Siis pienet kylät pitävät omiensa puolta, vaikka tilanne olisi aivan vääristynyt lasten kannalta.
Tämä perhe innostui ottamaan lapsia, kun meille tuli tämä pienokainen.
Meille ei tule lisää, koska meistä lapsiluku, jonka pystymme kunnialla hoitamaan on "täynnä".
Eli
maaseudullakaan ei enää tunneta toisiaan, eikä käydä kylässä kuten ennen.
Sossut eivät käy kylässä. (pitkä matka?)
Eivät soita.
Joskus kaipaan aikoja, jolloin tuntui, että kyläyhteisö oli yhtä "perhettä"
kumma, että ilmoitushalukkuutta ei löydy. Tähän se lapsirakkaus ja lapsista välittäminen ihmisillä loppuu.
Bio-perheistä tehdään ilmoituksia, jos vaikka hyvin pitkän tarkan, nuuskimisen ja kyttäämisen, arvailun ja kuvittelun jälkeen jotain hyvinkin keksisi, että saisi ilmoitusainekset kasaan...
Kivasti muisteltu maaseudusta, kerron joskus minkä takia sanon näin , nyt en voi. Mutta kun tämä kaikki on "ohi" kerron, miksi maalla purku on ehkä helpompi.
ja anteeksi nimim.
Nykyään maallakaan ei enää"seurata" naapureita.
Ennen kyllä tiedettiin, onko naapurin mummolla kaikki hyvin. Jos ei lamppu aamulla syttynyt,niin mentiin katsomaan, mikä hätänä.
Tänä päivänä voi kuolla ilman, että kukaan kiinnittää huomiota. Kaikilla on omat kiireensä.
Siis nämä naapurin lapset ovat "hyvinhoidettuja", mutta sosiaaliset kontaktit puuttuvat.
Itse pidän tärkeänä, että lapsosemme näkee myös ympäröivää maailmaa, läheistä kaupunkia jne.
Eli ei elämä ole vain pumpulipesää meillä.
En tiedä olenko osannut kirjoittaa asiaa, niinkuin haluaisin, mutta toivon, että te lukijat ymmärrätte.
Jos on jotain kysyttävää, niin kysykää. Vastaan mielelläni.
Lapsosen tilapäisäiti.
vaan tuli mieleen tuosta, jotta eihän siitä naapureiden seuraamisessakaan mitään pahaa ole kun sattui näinkin: Meidän naapurin mummo viime kesänä oli yksin kotona kuten tavallisesti, leski kun on, ja hän oli mennyt yläkertaan ja kun oli jättänyt keittiön ikkunan alakerrassa auki ja yläkerrassa oli toinen ikkuna auki, tuli ristiveto. Mummo meni vaatehuoneeseen yläkerrassa ja hän ei muistanutkaan jotta sen huoneen oven ripa oli otettu pois koska korjaustyö lukolle oli kesken ja ristiveto pamautti oven kiinni. Mummo ei saanut vaatehuoneen ovea auki, löysi kylläkin valokatkaisijan ja sytytti valon. Mutta siellä mummo oli shokissa, kunnes keksi alkaa huutamaan, hän huusi apua tulkaa auttamaan, niin lujaa kuin jaksoi. Sitä kidutusta kesti 3tuntia, kunnes avonaisesta yläkerran ikkunasta kantautui naapuriin huuto, siellä autotallissa olleen miehen korviin, joka sitten kömpi mummon makuukamarin avoimesta ikkunasta sisälle ja pelasti mummon, joten olen kyllä sen jälkeen kunnioittanut rakkaiden naapureiden läsnäolevaa turvallista tunnelmaa, kiitos heille, lähellä asuminen on nastaa.
Maalla kyllä huomataan helpommin, jos asiat eivät ole kunnossa.
Maalla naapurit puuttuvat helpommin asioihin, tehdään lastensuojeluilmoituksia.
Teidän maallako ei niitä tehty? Miksi sinulta huostaanotettiin lapsi? Itsekkö halusit?
En ole moittinut koskaan sitä että on otettu huostaan, vaan sitä jotta sitten sen jälkeen eli huostassa ollessa, ei virkailijat ei johtajat eivätkä muut ole ainakaan meidän tapauksessamme hoitaneet asioita niille kuuluvalla tavalla.
Sanotte, mitä sanotte, mutta olen tuntenut olevani oikeassa tästä jotta asiain hoito on ollut täysin ammattitaidotonta ja puutteellista, ja siihen suuntaan hakuista joka suosii sijaisvanhempien tahtoa, vaikka se ei ole oikein ollutkaan, ja sen lopuksi joutui ihan kaikki meidän tapauksessa tunnustamaan.
Huolestuttavaa on kun eräs sos.lautakunnan jäsenkin sanoi virkailijan ammattitaidosta, jotta sitä ei ole, mutta "täytyyhän senkin ihmisen jossain työpaikassa olla.
Ota huomioon tuo ei ollut minun suustani, vaan henkilön suusta, joka myös kantaa ylintä vastuuta lastensuojeluasioissa kunnassa.
Nimiä en ole milloinkaan maininnut, niinkuin tuolla alempana Iiris-siiri väittää.
Ja myös korkeasti koulutettu asiamieheni, on sanonut, kun olen vedonnut johonkin sos.virkailijan sanomisista, niin asiamieheni siihen : Hän on ihan pihalla (sos.virk.), ei hänen kanssaan kannata keskustella.
Huostassa asioiden kulku pitää mielestäni edentyä, ja asioissa pitää mielestäni olla ja antaa mahdollisuus edetä, siis mennä eteenpäin, jos vanhemmat, niin kuin minä, olen tehnyt kaiken hyvän mikä tehtävissä on. Jos huostassa pitoa ei lopeteta, niin se on mielestäni väärin. Jos kerran edellytykset huostassapidon lopettamiselle ovat olemassa.
Myös mielestäni vanhempien osuus pitää olla vahvasti lapsen elämässä mukana, ja vanhemmilla pitää olla mahdollisuus päättää ja olla tekemässä, kuulemassa, neuvottelemassa yhteistyössä, kaikkien osapuolien, kaikissa vaiheissa, alusta loppuun saakka. Jotta vanhemmat myös kasvavat ajatusmaailmallisesti siihen, jotta lapsi sitten lopuksi tulee sijoittumaan takaisin kotiinsa.
Kyllä myös vanhempien pitää saada kaikki mahdollinen tuki käyttöönsä minkä he halulla ottavat vastaan. Sillä tahdonvastaisesti kaiken tuen antaminen on ihan turhaa. Mutta saavatko vanhemmat sitä tukea, ja mahdollisuutta, jos saavat ei sitä pidä herjata niinkuin täällä monessa "linjassa" yritetään tehdä. Pilkkaaminen ja lapsen sekoittaminen asioihin on turhaa.
Jos on menossa sellainen vaihe, että esim. nuorta äitiä yritetään auttaa ja hän itsekin ytittää, niin minulla ainakin olisi äärettömän huono omatunto jos menisin häntä pilkkaamaan siitä, jonkunlaisen "sisäisen" työn hän on silloin jo aloittanut itsensä kanssa. Ja eihän siihen lopulliseen lopputulokseen voi vaikuttaa muutakuin hän itse.
Joillakin kestää pitempään tämä sisäinen työ itsensä kanssa, jotkut kääntävät elämässä kelkkansa heti parempaan suuntaan.
Joten mielestäni ihmiset pitäisi ottaa yksilönä, ja jos sitä asiaa jotenkin nyt huostaanotto asioiden kulkuun yhdistetään, niin kyllä ne asiat pitäisi edetä hyvällä hoidolla sielläkin, eikä jossain luuloissa, tai aikaan verrannollisesti, tai epämääräisyyksiin huku.
Suomihan on täynnä huostaanottoja lähi tulevaisuuden aikana, jos entisiä ei osata edes purkaa, jos edellytyksiä ei ole.
Olen yrittänyt täällä monessa kohdin tuoda myös julki sitä, jotta sellaista asiaa ei olekaan joka ei tuo muassaan myös hyviä asioita, joten mikä sen parempi kuin nyt minunkin kohdalla kun olen saavuttanut elämässäni täydellisen raittiuden, en osittaista, siitäkin Sirpa Taskisen uusimmassa kirjassa on kirjoitettu vähän minun mielestäni ihmeellisesti, jotta kun alkoholin käyttö "normalisoituu", voidaan huostaanotto purkaa. Mielestäni jos on viinaan jotenkin mieltäynyt niin sen käyttö ei koskaan voi sellaisella henkilöllä normalisoitua. Vaan sen on loputtava kokonaan. Tuo mainitsemani sana tuossa kirjassa oli siinä kohdassa jossa puhutaan huostaanoton purkamisesta.
Joten tämäkin tässä nyt tuli sitten esille.
Mielestäni on todella hienoa, kun on täydellinen raittius, ja perheen isäkin on täydellisen raitis, silloin ei jää minkäänlaiselle epäilyksille sijaa ja on hyvin helppo elää. Olen nyt saavuttanut sen elämän mitä olen aina halunnut ja olen siihen pystynyt, siksi uskon muidenkin pystyvän.Mielestäni elämä tälläisenä hyvänä on kateellisuuteen asti, eli tarkoitan sitä , jotta itse, siis minä olen ennen kadehtinut täydellisen raittiita perheitä, nyt sen elämän saan kokea itskin, joten , totta kai odotan elämältä kaikkea hyvää, niinkuin muutkin ihmiset. Kaikkea hyvää kysyjälle! t.piilipuu.