Kaduttaa

Jokainen meistä mokailee elämässään, joskus tulee tehtyä ja sanottua aivan turhia ja sitten on fiilis että "anteeksi kaikki ja verhot kiinni". Se on vaan elettävä itsensä kanssa ja otettava asiat niin että ottaa niistä opikseen, eli ei ainakaan tieten tahtoen tee samaa virhettä uudestaan. Monesti sitä suurentelee itse asioita itselleen ja kuvittelee muiden ajattelevan samoin kun tosiasiassa muut eivät välttämättä muista saati mieti niitä itsensä tekemiä toilauksia. Jos tilanne semmoinen että vaatii keskustelua toisen kanssa ja mahdollisuus siihen, se helpottaa nopeiten. Mutta näin nyrkkisääntönä, aika parantaa.

Tietäisitpä, kuinka usein allekirjoittanut on joutunut häpeämään ja katumaan sanomisiaan/tekemisiään...Nyrkkisääntö on, että jos olet jotain toista loukannut, ota yhteyttä ja pyydä anteeksi. Jos vain olet "mokannut" jotenkin itsesi, niin nimimerkki "Aika parantaa" on ihan oikeassa: usein itse suurentelee ja näkee asiat pahemmassa valossa, kuin toiset. Jokainen mokailee joskus ja katuu sitten, viisaat ottaa opikseen (itse en lukeudu näihin fiksuihin, vaan teen aina samat mokat uudelleen). No siinä sitä onkin katumista ja häpeämistä. Oma virheeni on terävä kieli ja se, että jos otan vähän liikaa, rajana on vaan taivas ja helvetti. Sitten harjoitetaan vähän itsekritiikkiä, luvataan parannusta ja yritetään tosissaan. Mutta: älä rasita itseäsi suurentelemalla mokiasi, kaikki tekee ihan samaa, vaikket nyt morkkiksessa uskoisikaan.
Aika parantaa, kaikki unohtuu. Itselläni kestää usein melkein kaksi päivää unohtaa omat mokailut.
t. Mirkku

Pyydän jo etukäteen anteeksi, että tämä kertomani tapaus on hieman sopimaton tälle palstalle. Mutta jos se lohduttaa tästä morkkiksesta kärsivää kansalaista, on se paikallaan. Nimittäin aina, kun itse olen tyrinyt, muistelen erästä tapausta työelämäni ajoilta.

Kyseessä oli osastomme saunailta, joita järjestettiin aina silloin tällöin. Miehet ja naiset tietenkin saunoivat erikseen, mutta sitten firma tarjosi syötävää ja juotavaa ja iltaa vietettiin vapaamuotoisissa merkeissä.
No, eräs aika merkittävässä asemassa oleva mies tuli saunasta pelkkä pyyhe ympärillään. Hän veti viinaa ja tuli aika känniin. Sitten hän ryhtyi musiikin tahdissa esittämään eräänlaista can-can-showta: hän viskeli kinttujaan sinne sun tänne ja välillä aina availi pyyhettä ja vilautteli... me kaikki osaston akat istuttiin baaritiskillä ja naurettiin ihan läkähdyksiin, ja sanottiin: ei paljon kannattaisi näytellä, jolloin mies totesi: te ette olekaan nähneet sitä toiminnassa.

Seuraavana aamuna, sattuman oikusta, osuin ensimmäisenä osastolla tätä miestä vastaan ja purskahdin valtavaan nauruun. Mies sanoi: "Mirkku, jos Sulla on yhtään tunteita, jos Sussa on yhtään sääliä, älä sano mitään, älä sano yhtään mitään". Enkä sanonut. Sille miehelle oli varmaan HIRVEÄ paikka tulla töihin seuraavana aamuna. Tätä olen aina käyttänyt tukiasemana, kun itse olen jotain mokaillut. Olen sanonut itselleni: olenpa tehnyt mitä tehnyt, mutta en mitään noin pahaa...

Toivottavasti tästä oli apua Sullekin.
t. Mirkku

jos muute ahdistaa tai keljuttaa rupeen ryyppäämään

äkäinen
joku on vain niiin kiihtynyt että
menee myymään maat vieraat ja omat.,

anteeksi antamisen juttu on se läheisyys läsnä on liintymys tottumustakin ja sitä että on
LUPA OLLA ITTENSÄ KANSSA VÄHÄN PETTYNYTKIN.saa luvan horjua,palata ja selittämättä tulla taas-
oikeesti katuvalla ei ole mitään syytä selitellä, sen näkee kun toisella on mielipaha.
taas rakkautta tarvitaan,oikeaa ihmiseltä toisel-

ittellensä sitä sellaisista pahoista tavoistaan ja sanoistaan vaan, surun saa jos ei ajattelekaan
se se vasta kipeää tekee
aikanaan.
pääasia jos muut ei jätä?

jos sitä ei uskalla itsellene olla armollista ei sitä tuu mitään kun rupee ihmistä välttämään, sitten sairastuu iote siitä kun keho ja mieli yrittää normaalisti huutaa missä ihminen oot ja kenen kasnssa elät.


se on vain ihmisen anatomia.