Oli helteisen kuuma kesä 1976.
Olympiavuosi ja ensimmäinen kesä vapaana miehenä linnasta pitkään aikaan. Pääsin sitten kaverin huoltamolle huoltomieheksi. Palkka tuli tosin pimeänä, mutta rehellisestä työstä siinä maksettiin. Asunto järjestyi huoltamon takahuoneesta. Illat sitten meni huoltamon takahuoneessa olympialaisia katsoen.
Tosin loppukesästä kun illat alkoi pimentyä,myös "bensanpumppaajat" ilmestyivät pyörimään huoltamon nurkille. Pumppaajat olivat sellaisia 15 - 18 vuotiaita kolleja, jotka etsivät jännitystä elämään käymällä bensavarkaissa.
Bensan "pumppaaminen" tarkoitaa sitä, että tuohon aikaan bensaletkuun jäi aina tankkauksen jälkeen muutama litra. No, bensanpumppaaja hyppi taitetun letkun päällä ja sai tällä tavalla muutaman litran lirutettua tankkiin.
Joskus letkut halkesivat liian pumppaamisen seurauksena ja kaverini, joka omisti huoltamon, oli tietysti vihainen. Muutamasta varastetusta bensalitrasta hän ei niinkään välittänyt, mutta letkujen uusiminen tuli kalliiksi.
Eräänä heinäkuun iltana en saanut millään nukuttua. Vaikka kello oli jo melkein puolenyön, oli vieläkin helteisen kuumaa kuin päivällä. Heittelihdin hikisenä sängyssä ja lopulta nousin sitten sängystä ja menin huoltamon kahvion puolelle tupakoimaan.
Kun olin tumppaamassa tupakan, huoltamon pihaan ajoi vanha, rupinen amerikanrauta. Autosta tuli ulos kaksi noin 18 - vuotiasta kollia, jotka aloittivat pumppaamisen.
Päätin puuttua asiaan. Syöksyin ulos huoltamon kahvion ovesta, ja sain toisen pojista kiinni. Toinen säntäsi autoon ja kaasutti tiehensä. Poika, jonka olin saanut kiinni, rimpuili vastaan ja pyyteli itkuisella äänellä, että päästäisin hänet menemään. Ilmeisesti tatuoitu olemukseni pelotti. Kun olin kiskaissut poikaa hihasta, tämän paita oli revennyt. Laskin pojan menemään, ja sanoin hänelle "Ää, mene siitä. Eihän tuommoista räkänokkaa viiti edes vetää turpaan". Poika säntäsi tiehensä minkä pääsi.
Seuraavana aamuna huoltamolle ilmestyi punakka ja pönäkkä, keski-ikäinen ns. "yhteiskunnan tukipylväs". Tämä tukipylväs kertoi olevansa pojan isä, jonka kimppuun oli aiheetta hyökätty edellisenä iltana huoltamolla. Tukipylväällä oli mukanaan pojan repeytynyt paita. Paita olisi kuulema korvattava sekä annettava kipurahaa pojalle 500 markkaa (iso raha tuohon aikaan), muuten hän menisi poliisin puheille. Poika oli kuulema järkyttynyt kovin, kun hänen kimppuunsa oli aiheetta hyökätty. Tukipylväs kertoi myös, että hän tietää, että huoltamolla pyörii joku epämääräinen linnakundi, jonka olisi viisainta hävitä maisemista.
Tukipylväs selitti tätä asiaansa kaverilleni, huoltamon omistajalle, ja tuli samalla koko ajan punaisemmaksi. Tukipylvään ääni värisi lopulta raivosta, kun hän oli päässyt asiansa loppuun.
No, ei siinä mitään. Huoltamon omistaja pulitti tyypille 500 markkaa ja maksoi vielä erillisen korvausrahan rikkimenneestä paidasta. Tämä tukipylväälle maksettu raha sitten vähitellen vähennettiin minun palkastani.
Kysymys: Mitä tästä tarinasta opimme?
Vastaus: Sen, että kunnon kansalaisen on aina oikeassa, vaikka hän olisi väärässä ja ex-vanki on aina väärässä vaikka hän olisi oikeassa!
Olympiavuosi ja ensimmäinen kesä vapaana miehenä linnasta pitkään aikaan. Pääsin sitten kaverin huoltamolle huoltomieheksi. Palkka tuli tosin pimeänä, mutta rehellisestä työstä siinä maksettiin. Asunto järjestyi huoltamon takahuoneesta. Illat sitten meni huoltamon takahuoneessa olympialaisia katsoen.
Tosin loppukesästä kun illat alkoi pimentyä,myös "bensanpumppaajat" ilmestyivät pyörimään huoltamon nurkille. Pumppaajat olivat sellaisia 15 - 18 vuotiaita kolleja, jotka etsivät jännitystä elämään käymällä bensavarkaissa.
Bensan "pumppaaminen" tarkoitaa sitä, että tuohon aikaan bensaletkuun jäi aina tankkauksen jälkeen muutama litra. No, bensanpumppaaja hyppi taitetun letkun päällä ja sai tällä tavalla muutaman litran lirutettua tankkiin.
Joskus letkut halkesivat liian pumppaamisen seurauksena ja kaverini, joka omisti huoltamon, oli tietysti vihainen. Muutamasta varastetusta bensalitrasta hän ei niinkään välittänyt, mutta letkujen uusiminen tuli kalliiksi.
Eräänä heinäkuun iltana en saanut millään nukuttua. Vaikka kello oli jo melkein puolenyön, oli vieläkin helteisen kuumaa kuin päivällä. Heittelihdin hikisenä sängyssä ja lopulta nousin sitten sängystä ja menin huoltamon kahvion puolelle tupakoimaan.
Kun olin tumppaamassa tupakan, huoltamon pihaan ajoi vanha, rupinen amerikanrauta. Autosta tuli ulos kaksi noin 18 - vuotiasta kollia, jotka aloittivat pumppaamisen.
Päätin puuttua asiaan. Syöksyin ulos huoltamon kahvion ovesta, ja sain toisen pojista kiinni. Toinen säntäsi autoon ja kaasutti tiehensä. Poika, jonka olin saanut kiinni, rimpuili vastaan ja pyyteli itkuisella äänellä, että päästäisin hänet menemään. Ilmeisesti tatuoitu olemukseni pelotti. Kun olin kiskaissut poikaa hihasta, tämän paita oli revennyt. Laskin pojan menemään, ja sanoin hänelle "Ää, mene siitä. Eihän tuommoista räkänokkaa viiti edes vetää turpaan". Poika säntäsi tiehensä minkä pääsi.
Seuraavana aamuna huoltamolle ilmestyi punakka ja pönäkkä, keski-ikäinen ns. "yhteiskunnan tukipylväs". Tämä tukipylväs kertoi olevansa pojan isä, jonka kimppuun oli aiheetta hyökätty edellisenä iltana huoltamolla. Tukipylväällä oli mukanaan pojan repeytynyt paita. Paita olisi kuulema korvattava sekä annettava kipurahaa pojalle 500 markkaa (iso raha tuohon aikaan), muuten hän menisi poliisin puheille. Poika oli kuulema järkyttynyt kovin, kun hänen kimppuunsa oli aiheetta hyökätty. Tukipylväs kertoi myös, että hän tietää, että huoltamolla pyörii joku epämääräinen linnakundi, jonka olisi viisainta hävitä maisemista.
Tukipylväs selitti tätä asiaansa kaverilleni, huoltamon omistajalle, ja tuli samalla koko ajan punaisemmaksi. Tukipylvään ääni värisi lopulta raivosta, kun hän oli päässyt asiansa loppuun.
No, ei siinä mitään. Huoltamon omistaja pulitti tyypille 500 markkaa ja maksoi vielä erillisen korvausrahan rikkimenneestä paidasta. Tämä tukipylväälle maksettu raha sitten vähitellen vähennettiin minun palkastani.
Kysymys: Mitä tästä tarinasta opimme?
Vastaus: Sen, että kunnon kansalaisen on aina oikeassa, vaikka hän olisi väärässä ja ex-vanki on aina väärässä vaikka hän olisi oikeassa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet kateellinen tyyppi.
skuffaillu sen kollin kaa yössä.. tuskin olis kertonu iskälle salaisuudesta kesäyössä..
tämmöisiä lisää.tässä tapauksessa jäin kaipaamaan enäää sitä että tämä kansalainen olisi ottanut ja opettanut ex konnaa ruumiillisesti.vuotava naama ei sammaloidu, eikä pelko unohdu!