Olen kiinnostunut "nahkasta". Seukki vuoden puolella olisi tarkoitus hommata itsellekkin sellainen :)Olen siis 17-vuotias tyttö ja 18vuotiaana tarkoitus muuttaa omaan kämppään, kerrostaloasuntoon. Viihtyykö "nahka" hyvin kerrostalossa? lähteekö siitä kovin paljoa karvaa? ja onko ns. "mielenvikaisia" lk collieita paljon? olen kuullut monista "pehko" tapauksista, että on nuin vain seonnut ja purrut emäntäänsä yms. liekkö sitten kouluksessa tai emännässä jtn vikaa myös, en tiedä :S Onko "nahkoilla" samaa vikaa? eroaako lk collie muuten rotumääritelmältään pk colliesta kuin vain turkin suhteen? onko tämä kyseinen koira lapsirakas? sietääkö hyvin toisia koiria? onko hellyydenkipeä juuri lainkaan? luultavasti piettäisin koiran ihan vain "kotikoirana". Lenkkelyttäisin, mentäisiin metsässä yms muuta pientä aivojumppaa harrastettaisiin, ei muuta. Riittääkö se vai onko pakko harrastaa jtn esm. agilityä?
Lk Collie
"Nahka"
81131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heipä :) Jopas oli kysymyksiä:D Vastaan nyt omien kokemusten mukaan, en minkään ultimate-totuuksien, enkä halua aiheuttaa mitään sotaa, mielipiteitä on yhtä paljon, kuin omistajiakin. Ja koirien luonteissa on eroja siinä missä ihmistenkin.. Eli:
Me asumme kerrostalossa, koti on mielestäni koiralle "pesä" missä rauhoitutaan, syödään ja nukutaan. Ollaan turvassa. Harva koira (ainakaan collie)ravaa ympäri kämppää, vaikka olisi 300m2 omakotitalo. Ollaan asuttu myös okt:ssa ja koira oli silti vain olkkari-keittiöakselilla.
Liikunta ulkona ja psyykkinen turvallisuus on huomattavasti tärkeämpää, kuin kodin koko/muoto.
Meillä lähtee nahasta karvaa. Melko paljon, mutta koiraperheessä joutuu kuitenkin imuroimaan pari kertaa viikossa, joten eipä häiritse.Teippiharja vain eteiseen ja koirat pois sängystä:)
En ole kuullut mielenvikaisista nahkoista, ja vaikka kuulisinkin pidän 99%:sti vikoja hihnan toisessa päässä. Mistä tahansa loistoyksilöstä saa sekopäisen, kun johtaa väärin. Collie on mielestäni todella helppo rotu pitää tyytyväisenä/täyspäisenä. Kunhan muistaa rakastaa ja pitää kuitenkin kurin. Ei millään voimakeinoilla!! Tervettä järkeä.
Kyllähän jalostus on tuonut jonkinlaisia vikoja aivan jokaiseen rotuun, mutta se on vain valitettava totuus, mistä loppuvastuu jää omistajalle ja kasvattajien moraalille.
Meillä oli yli 20 vuotta pehkoja. Nyt on vain nahkoja :) Mielestäni nahoilta löytyy pikkaisen enemmän uskallusta/uteliaisuutta ja sellaista "töhötystä"mitä kaipaan koiralta. Niin ja onhan pehkon turkki upea, mutta jotenkin miellyin näihin jossain vaiheessa ulkoisestikin. Toki pehkotkin ovat aivan ihania koiria ja varmasti otan vielä sellaisenkin. Aikansa kutakin meillä, jokainen on ja tulee olemaan sydämessä aina:)
Colliet ovat keskimäärin lapsirakkaita, jos ne totuttaa lapsiin ajoissa. Muutenkaan en suosittele vauvakuumeeseen koiraa (mitä valitettavan usein tehdään ja koira saa lähteä kodista, kun pienokainen tulee)kenellekään. Jos pennun ottaa lapsiperheeseen, niin siitä saa mitä loistavimman perheenjäsenen. Itsellä aikuiset colliet eivät ole nauttineet lapsista. Eivät siis ole vihaisia, mutta kun ovat tottuneet rauhallisuuteen ja kiljunta alkaa ;) Ja paimennusvietti on ollut meillä kova, joten koittavat paimentaa. Ja tässäkin voi lisätä edellisistä keskusteluista, että yhtään minkään koiran paikka ei ole pienten lasten kanssa kahden.
Meillä on ollut vuosien varrella todella sosiaalisia koiria ja sitten sellainenkin tapaus, joka ei kiinnostunut toisista koirista millään tasolla. Käveli vain ohi :D Tällä hetkellä meillä on todella kova paimennusvietti. On kyllä sosiaalinen, mutta koittaa esim.puistossa paimentaa kaikki koirat kasaan. Kaikkeen sosiaalisuuteen on tärkeä itse vaikuttaa pentuiässä. Nähdä muita ihmisiä ja koiria mahdollisimman paljon. Ja unohtaa se hyssyttely. Jos joku isompi koira vähän ojentaa pentuasi, niin mikään hyssyttely ei auta mitään. Jotkut nostavat pentunsa syliin paniikissa, kun aikuiset koirat vain näyttävät missä kaapin paikka on. Tällä mm.saa niitä"mielenvikaisia" perheenjäseniä, kun ei anneta koiran olla koira. Itse siis voi vaikuttaa lähes kaikkeen.Toki vaaratilanteisiin tulee puuttua. Mutta enpä ole koirapuistoissa jne sellaisiin joutunut ikinä.
Hellyydenkipeä?:D Näpytän tässä juuri läppäri toisella reidellä ja märkä koira toisella ;) Pusuja ja rakkauttaa saa kyllä aivan riittävästi :D Puolin ja toisin.
Ei collien kanssa ole PAKKO harrastaa mitään. Tosiaan se riittävä liikunta ja luottamus. Jos jälkimmäisen petät, collie muistaa sen aina.
Jopas tuli taas tekstiä :D Tästähän jaksaisi vaikka viikon..
Yhteenkään koiristani en ole koskaan pettynyt. Ensiarvoisen tärkeää on ottaa joka ikinen koira viralliselta kasvattajalta papereiden kera. Tutustu myös pennun vanhempiin ja syntymäpaikkaan. Koiraa ei saa koskaan ottaa hetken mielijohteesta, eikä matti kukkarossa. Siellä pitää olla paaaaljon enemmänkin, kuin vain raha pentuun.
Ehkä näistä oli apua :D
Oli kyllä apua :) kiva kuulla omistajienkin mielipiteitä omista koiristaan :) kivalta kuulosti. Olen vahdannut reilu puoli vuotta lk collieitten kenneleitä ja lukenut netistä ja kirjoista kaiken mahdollisen tiedon ;D vielä pitäisi reilu vuosi odottaa että saisi ottaa itsellekkin semmoisen pikkupennnun :/ tiukkaa tekee :D
Mietityttää vaan kauheena nuo pehkot, kun lähipiirissä tunnen monta "mielenvikaista", murisevat ja näykkivät ihan tosissaan ja saa todella kuset housussa pelätä että käyvät kiinni :o
Äitini kaverin koira aina eristetään toiseen huoneeseen siksi aikaa kun me käymme siellä kylässä :S se on siis pk collie. onhan sillä kyllä ikää jo jonkun verran (8v.) mutta niin kauan kuin minä muistan niin se on aina ollut tuommoinen :o omistajassakin on kyllä varmasti vikaa, mitä olen katsonut. huutaa koiralle turhasta, ja koiralle on annettu huono koulutus jo pienestä pitäen. sääliksi käy :(
Mieitin siis, että onko nahkoilla sama luonteenpiirre.. Mutta mitä olen lukenut niin vaikuttavat olevan sosiaalisempia ja ei niin arkoja kuin pehkot :)
Haluaisin itse koirasta lenkkikaverin ja ennen kaikkea ystävän. haluaisin antaa koiralle hyvän ja rakastavan kodin, luulen että se ennen kaikkea olisi tärkein asia koiralle. en kauheana välittäisi näyttelyistä, agilitystä yms. mutta tokoa olisi mielenkiintoista kokeilla ainakin! :) Haluaisin myös koiran ainakin sietävän lapsia, koska joutuisi kumminki silloin tällöin olemaan tekemisissä sisarusteni kanssa (5-7v. silloin kun minä sen koiran hankkisin), mutta eihän se ole muuta kuin totuttaa heti pentuna lapsiin niin kyllä varmana tottuu lapsosiin :)
Olen miettinyt labradoria (meillä on ollut kotona 3 labbista), novascotiannoutajaa ja lk collieta. Lk collie tuntuu mielestäni kaikista sopivimmalta minulle.
Kiitos vastauksistasi! :)
Ps. lisää vastauksia saa laittaa ;D tieto on tervetullutta!!
vähän puolustaa pehkoja =), eli luulisin, että nämä ns. sekoamiset voivat johtua myös siitä, että koira jostain syystä tuntee kipua (esim. tuttavapiirissä yksi rottweilernarttu yht'kkiä alkoi puremaan emäntäänsä, vaikka ennen oli ollut ihan kiltti, emäntä yritti kaikkensa ongelmakouluttajia myöten, mutta joutui lopettamaan koiransa, myöhemmin selvisi, että sillä oli ollut syöpä kehittymässä tai jotain sinnepäin ja kivun takia oli alkanut puremaan ja tuli äreäksi..).
Itselläni on pehkouros, jota on kohdeltu ennen kaltoin. Kun koira tuli minulle, niin alkoi pomottamaan minua, mutta minä kun en sitä sallinut, niin sitten se loppui. Vanhetessaan uroksesta on tullut kyllä hieman äreämpi, mutta vain toisia koiria kohtaan (vilkkaita ja yli-innoikaita koiria yrittää ensin väistellä, mutta jos toinen ei usko, ärähtää), mutta vieraita ihmisiä kohtaan on ensin pidättyväisen ystävällinen, tutut saavat iloisen, raikuvan (kirjaimellsesti..) tervehdyksen.
Mielestäni koulutus ja kasvatus tekevät oikeastaan koirasta arvaamattoman, harva koira on syntyjään arvaamaton purukone.
Collien kohdalla jotkut suojelevat pentua liikaa (itse kerran pelästyin, kun uros ärähti eräälle pennulle, kun pentu yritti koirani karvoja pitkin kiivetä, pennun omistaja sanoi, että anna ärähtää, ehkä pentu silloin oppii kunnon koiran tavat =), pennusta on nyt tullut nuori aikuinen, eikä se koiraani pelkää, vaikka se niin ärähti.. =)).
Kivut ovat myös väärän kasvatuksen lisäksi juuri se toinen syy ärisemiseen. Meillä oli myös rescue-uros, jonka sain taas luottamaan ihmiseen ja psyykkisesti kohtuu "normaaliksi" (kolmisen vuotta lähes kokonaan sisätiloissa, nälässä, turkki hoitamatta ja pahoinpideltynä pilaa koiran kuin koiran). Meni vuosi hyvin, sitten se alkoi rähistä muille koirille ja ihmisille ja lopulta puri minulta ranteen auki.. Olin totaalisen järkyttynyt, koska olin todella kiintynyt otukseen ja onnellinen siitä, että sain sen taas elämään kaiken p*skan jälkeen. Ravattiin lääkärissä ja käytin kaikki omat taitoni kouluttamisen puolesta..Sitten se puri uudestaan ihan normaalissa tilanteessa.. Vein ystävän sitten viimeiselle matkalle, koska sitä ei voinut enää päiväsaikaan ulkoiluttaa, koska oli uhka muillekin ihmisille. Noh, alkava aivokasvihan sieltä löytyi. Tuo on ainoa kerta, kun minulla on ollut koira, jota olen itse pelännyt. Raja täytyy vetää johonkin kyllä sen suhteen, mitä antaa koiransa tehdä, mutta tuohonkin löytyi siis ilmiselvä syy. Collie on kohtuu herkkä vääränlaiselle kasvatukselle/johtamiselle. Itselläkin/tuttavapiirissä on ollut koiria, joilla on nähnyt alkavia merkkejä ärisemisestä kaikkea liikkuvaa kohtaan. Silloin ei suinkaan ole eristetty niitä ihmisistä/koirista vaan menty entistä enemmän sosiaalisiin tilanteiseen, ettei rähinä ja ärinä jää päälle. On toiminut :) Pentuikä on paras ikä aloittaa.
Itse olen pitänyt ekat kuukaudet koiriani mukana lähes joka paikassa, niin tottuvat kaikkiin tilanteisiin. Ja nimenomaan annan vanhempienkin koirien koulia "lapsiani". Kyllä koirat hoitavat hierarkiansa itse. Eipä paljon ole lehdistä tarvinnut lukea, että koira tappoi toisen kotona, lenkkipolulla tai koirapuistossa :)Heikompi alistuu 99,9:sti koiramaailmassa pienellä hampaiden naksutuksella ja näykkimisellä viimeistään. Siksi ihmettelen näitä pahimpia hyssyttelijöitä. Meillä on 3-vuotias nahka "hieman" kovaääninen joskus, kun näkee vastaantulevan koiran ja valitettavan moni kiertää 10m päästä ja huutaa "älä tuo sitä tänne", vaikka omallani heiluu häntä..
Sitten kuulee usein jupinaa sekarotuisesta piskistä, kun vie merleä nahkaa ulos ;) Onko muilla samoja kokemuksia? Noita ei vain tunnisteta:D Olen monen monia kertoja kuullut "mikäs sekoitus tämä on?" "mikäs tämä tämmönen on" "mitäs kaikkea tässä on" "onko se vanha, kun on harmaa"ai collie?oletko trimmannut sen":D
Mutta joo, palatakseni asiaan.. En todellakaan pidä pehkoja mitenkään menetettyinä :) Ihania lojaaleja ja kauniita otuksia nekin.Kannattaa kuitenkin vähän katsoa miltä kasvattajalta hankkii omansa :)
Tuo ylempänä oleva tarina varmaan valottaa, miksi oli jotenkin helpompi ottaa lyhytkarvainen. Luopuminen oli erityisen vaikeaa juuri siitä koirasta. Kasvoi eri lailla kiinni, kun näki sen tien pohjalta ylös. Jotenkin silloin tuntui, että kaikki pehkot ahdistivat. Vissiin olen liian herkkä..heh.. :) Mutta en kyllä laittaisi vieläkään mihinkään paremmuusjärjestykseen karvamittoja :D Molemmissa puolensa. Kannattaa ottaa molemmat (sopivin väliajoin), koira on laumaeläin ;)
Ne on usein joka paikan koiria-eli missä kotiväki on, siellä on colliekin. Sopeutuvaisia ovat.
Terveempiä jonkin verran ja vilkkaampia kuin pitkäkarvaiset-toki aina poikkeuksia on.
Bimboa pehkoa tai collikkaa en ole tavannut-on aina luonnevikaisia koiria rotuun katsomatta, mutta yleensä hihnan kaksijalkainen pää on syypää ongelmiin.
Nahkasta tippuu koko ajan karvaa, joka ei ole aivan kuin labukan karva. Haukkuherkkyyttä joskus on, mutta sen saa opettamalla pois, osalta. Vahtii "sopivasti". Voi touhuta mitä vaan, mutta pärjää kotikoiranakin, vaikka suositellaan enemmän harrastuskäyttöön-en tiedä, paljonko prosentuaalisesti on tosiharrastajien käsissä/kotikoirina. Mutta pärjää välillä kotona sohvalla, ei tarvi koko ajan olla menossa. Liikuntaa ja aivotyötä kuitenkin riittävästi, muuten se keksii fiksuna omat kujeet.
Se saattaa huomaamatta alkaa kouluttaa omistajaa. Ovat aavistuksen ovelia, etenkin nartut, uroksissa saattaa olla kovempia tapauksia, joiden murrosikä saattaa olla kivinen tie, mutta oikein ottein ei huolta. Näykkimistä on joillakin, mutta hammastelijoita nämä eivät ole, siis että kävisivät kiinni kunnolla-tai en ole tavannut niin dominanttia yksilöä. Ennemmin oveluudella yrittävät manipuloida meitä ja ohjata tekemisiämme.
Uskollisena pidän tätä, jos moinen sana sopii tällaiseen yhteyteen. Vapaana pysyy likellä, ellei nyt ole hormonit just pahassa pisteessä.
On koira kuten muutkin koirarodut, mutta colliessa on aavistus herkkyyttä ja omanarvontuntoa, miksei itsepäisyyttäkin-mutta pohjimmiltaan se nauttii kun saa "totella"(sitaatit, ettei tule väärinkäsityksiä). Osa nauttii kaikesta tekemisestä, mielikuvitusta vain mukaan! Toiset kypsyy nopeasti toistoihin ja collie osaa ennakoida kyllä, eli ei samaa kaavaa kannata käyttää :-) Sitä ei voi huijata, se lukee meitä, näkee lävitsemme, ja jos yrittää vaikka valehdella oman mielialansa sille, se voi hämmentyä ja toki tuntea olonsa epävarmaksi.
Ei ole kova, ei pehmeä, noin karkeasti sanottuna.
Jotkut ovat herkkiä reagoimaan milloin mihinkin, mutta harvoin ongelmaksi asti.
Rakastavat omaa väkeä, osa on avoimia vieraille, osa viileän välinpitämättömiä. Collie tuppaa tulemaan toimeen toisten koirien kanssa, myös samaa sukupuolta olevien.
Lisää infoa tarvittaessa. Nyt 2 tuollaista, vanhus on jo toisaalla kirmailemassa. Sitä ennen oli lapsuudenkodissa 1 kpl.
Itse nahkan omistajana tiedän voida sanoa
sopii kerrostaloonkin. kunhan sitten tarpeeksi aktiviteettia:D
tuo "mielenvikainen collie" on aina omistajasta/ihmisestä lähtöisin. kukaan normi ihminen ei teetä pentuja "pilatulla" aralla colliella. jos omistaja taas ei osaa hommaansa, on tuloksena helposti häiriintynyt collie.
perheeseemme kuuluu 4 ja 5 vuotiaat pojat, 9 v pikkusisko ja minä.( vanhemmat) hyvin tulee toimeen,pari kertaa näykkäissyt, jos erehtyy neljävuotias lyömään potkimaan...:/ nahkani sieti muita koiria hyvin, kunnes iso jättikoira hyökkäsi kimppuun pahasti.ennen on tullut.
tuo kotikoira" ei oikein sovi, koiralle pitäisi löytää aktiviteettia, ja harrastuslaji.
agilitya, tokoa, hakua, viestiä, koiratanssia harrastan nahkani kanssa. Olisi hyvä löytää harrastus, esim toko tai agility.
onnea nahkan hankintaan!
kyllä se viihtyy kerrostalossa, mieluiten ehkä ekassa kerroksessa.ei pitäisi,ehkä karvanlähdön aikaan hiukan. en ole niistä paljon kuullut, se johtuisi perimästä yleensä eli kannattaa tarkistaa onko suvussa luonnevikaisia collieita.
sanotaan että se on vilkkaampi(ja haukkuherkkä).
on lapsirakas. collie haluaa miellyttää emäntäänsä, varmaan hiukan. riittää.
onnea koiran hankintaan:)
Collie sopii kotikoiraksi, harrastukseen, aika moneen, riippuen yksilöstä.
Ei koira tarvitse "harrastusta"-se tarvitsee aivotyötä, virikkeitä, aktiviteettia...kotikoiralle sitä voidaan antaa vallan mainiosti olematta agilityssa, tokossa, pk:ssa jne.
Tokot sun muut ovat hauska ilmiö-korvike koiran koiramaiselle toiminnalle.
Jäljestys, etsintä, hitaat nuuhkulenkit ovat aivotyötä ja koiran ominta toimintaa vapaana olo turvallisissa puitteissa.
Temput (kuten toko on temppuilua) voivat olla aktiviteettina/virikkeenä, luoda omistajan ja koiran suhdetta paremmaksi, mutta ne ovat, kuten "harrastukset", toissijaisia.
Nenätyö on numero yksi.
Kerrostalossa hyvinkin menee lauma collikoita.Jotkut haukkuu herkemmin ja "tyhjää",mutta mm. vahtihaukun voi opettaa-ei poist, vaan ettei se jää päälle. Näin koira saa pitää sen tärkeänä tehtävänä, se ilmoittaa, muttei ole huutosakin johtaja.