Jo vainen, risaenkuleista

osa siipi maas? kirjoitti:

Silmille hyppäs arki karkeloineen taas?

Käyp kolinakkii ko nii tuuli viskoo?
Surruun tarvihteeko mittään kiskoo?

Mutt ilima ees on raitis?

Se se vaan on tässkii saitis,
jotta rutkast lempee olla pittää?
sitä iliman ei oo paljo mittää?

Vilaseppa vähän peiliin!
Kenen kuvvaa katot? Ootha siinä sie?
Vaikk rakkaus ois jättänt siutkii
tällä kertaa välliin -
eessäs umpitukoss muka kulkutie?
Kuka siihen muka esteet mättänt?
Tottunt et viel vaa oo
hurjaan pläsitälliin?
Tarrauvut vaan viime meiliin?

Jos tuuli joskus pahast tölviikii,
nii ossaa se myös taivaan halki kantaa.
(Vaikk ois sylissänsä sillä hirmulisko.)
Luukustas ulos hartaat muistokamat visko.
Tartu lujast kiinni viiman helemaan,
ko se tuppaa pyytelemmään tanssiin.
Jos et isselles, kai luvan sille raaskit antaa?
Sitkeesti tossua vaan toisen etteen -
vaikka kurillas kää tanssahtelemaan.

Yhteen mustaan kohtaan tuijotat?
Ees koeta räpytellä vähän?
Jo tuuli siipiis kiinni tarttuu,
siut ukkospiliven parriin pyörittää -
sie pääset salamoita kiskoon hännist,
kalpenee haavees yhä rajummasta kännist -
ko sie myrskynsilmäst nouset transsiin.
Siunkaa tyytyä ei tarviis
yksin plärättävvään pasianssiin.
Tanssimonojas et ehi nyörittää,
ko vilihakkana saat taas lentää,
liityt kujertavviin, tulloos
oottaneisiin muuttolintuparviis.

Ois se ees jottain,
paremp ainakii ko tuore mullos?

Mutt haavojakkii vielä
vähän nuolla tarviis?

Lähtiissäs taasen liitoon
kuitennii jos väistäsit
sen lehmän, härän sarvii?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä