Tutkija Marianna Raulo, Helsingin yliopistosta, Käytännöllisen filosofian laitokselta kirjoittaa näin, Mielenterveys lehdessä:
"Kun yksilöistä on tullut vanhempia, se ei oikeuta heitä toimimaan lastensa suhteen miten tahansa. Nämä eivät ole vanhempiensa omaisuutta kuten sohvakalusto tai kodinkoneet.
Lapsilla on omia intressejä ja niihin perustuvia oikeuksia, vaikka ne ovatkin puuttellisesta harkintakyvystä johtuen rajallisempia kuin vanhempien oikeudet.
Perheen yksityisyyden kunnioituksen tärkeydestä huolimatta perheenjäsenten keskinäiset suhteet eivät ole vain perheen oma asia, koska valtion velvollisuus on suojella kaikkien kansalaisten intressejä, myös lasten."
"Kantilainen periaate, jonka mukaan muita ei saa käyttää pelkkinä välineinä, tuntuu usein jäävän vanhempien yksityisten intressien syrjäyttämäksi."
Lapsen edun määrittely on vaikea juttu, joutuu sen sitten tekemään kuka tahansa. Mutta kannattaa muistaa, että asioita pitäisi katsoa nimenomaan lasten näkökulmasta. Jo ennen hänen siittämistään. Monelta se eron tuoksinassa ainakin unohtuu.
Lapsella tulisi aina olla oikeus molempiin vanhempiinsa. Se on hänen etunsa. Kukaan ei saa lasta yksin aikaiseksi. Mielestäni tästä ovat vastuussa ne jotka lapsen saattavat alullekin, eli vanhemmat.
Ei lapsia pidä "tehdä" heppoisin perustein kenen kanssa tahansa. Kyllä naisella niin kuin miehelläkin pitää olla sen verran harkintakykyä ja aikaa, että varmuus kumppanista saadaan. Jo se on lapsen etu. Yhteiskunnassamme on jotain pahasti vialla, kun yksilöt aina ajavat vain omia etujaan. Sairaanhoito on kärsinyt ja lapset voivat huonosti.
Kauheata mesomista täällä onkin ollut. Luin tuossa viikonloppuna juttujanne ihan mielenkiinnosta. Enkä enää voinut olla kommentoimatta. Yleistyksestä tähän varmaan tulee huomautuksia, mutta niin tekee lakikin. Kaikki pitää perustua demokratiassa enemmistöön.
Se ei silloin tarkoita, että kaikki ovat samaa mieltä, vain enemmistö.
Pokkeuksia löytyy aina, mutta nehän vahvistavat säännön.
"Kun yksilöistä on tullut vanhempia, se ei oikeuta heitä toimimaan lastensa suhteen miten tahansa. Nämä eivät ole vanhempiensa omaisuutta kuten sohvakalusto tai kodinkoneet.
Lapsilla on omia intressejä ja niihin perustuvia oikeuksia, vaikka ne ovatkin puuttellisesta harkintakyvystä johtuen rajallisempia kuin vanhempien oikeudet.
Perheen yksityisyyden kunnioituksen tärkeydestä huolimatta perheenjäsenten keskinäiset suhteet eivät ole vain perheen oma asia, koska valtion velvollisuus on suojella kaikkien kansalaisten intressejä, myös lasten."
"Kantilainen periaate, jonka mukaan muita ei saa käyttää pelkkinä välineinä, tuntuu usein jäävän vanhempien yksityisten intressien syrjäyttämäksi."
Lapsen edun määrittely on vaikea juttu, joutuu sen sitten tekemään kuka tahansa. Mutta kannattaa muistaa, että asioita pitäisi katsoa nimenomaan lasten näkökulmasta. Jo ennen hänen siittämistään. Monelta se eron tuoksinassa ainakin unohtuu.
Lapsella tulisi aina olla oikeus molempiin vanhempiinsa. Se on hänen etunsa. Kukaan ei saa lasta yksin aikaiseksi. Mielestäni tästä ovat vastuussa ne jotka lapsen saattavat alullekin, eli vanhemmat.
Ei lapsia pidä "tehdä" heppoisin perustein kenen kanssa tahansa. Kyllä naisella niin kuin miehelläkin pitää olla sen verran harkintakykyä ja aikaa, että varmuus kumppanista saadaan. Jo se on lapsen etu. Yhteiskunnassamme on jotain pahasti vialla, kun yksilöt aina ajavat vain omia etujaan. Sairaanhoito on kärsinyt ja lapset voivat huonosti.
Kauheata mesomista täällä onkin ollut. Luin tuossa viikonloppuna juttujanne ihan mielenkiinnosta. Enkä enää voinut olla kommentoimatta. Yleistyksestä tähän varmaan tulee huomautuksia, mutta niin tekee lakikin. Kaikki pitää perustua demokratiassa enemmistöön.
Se ei silloin tarkoita, että kaikki ovat samaa mieltä, vain enemmistö.
Pokkeuksia löytyy aina, mutta nehän vahvistavat säännön.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Juu, ja sitten abortinvastustajat huutavat lapsen oikeudesta syntyä. Ja äidit, naiset, lynkkaavat toisia naisia siksi, että he ovat itsekkäitä ja tekevät abortin eivätkä lasta, jonka voisi vaikka adoptoida tai jonka kanssa vanhemmuuden vastuuseen kyllä oppii ja kasvaa jne jne.
Minusta vastuullisuutta on myös se, että myöntää ettei kykene niin suureen vastuuseen ja tekee abortin. Pitää toki huolehtia ehkäisystä, en vähättele sen laiminlyöntiä, mutta me olemme ihmisiä ja meille sattuu joskus jopa tällä alueella vahinkoja ja kömmähdyksiä, vaikka se onkin iso asia.. En usko, että sama ihminen monta kertaa (toista kertaa) aborttiin päätyy, on se henkisesti sen verran rankka kokemus.
Abortissa, lapsen hankinnassa, vastuu on myös miehellä. Isällä. Yksinhän ei sitä lasta - toivottuna tai ei-toivottuna - nainen aikaan saa.
meillä sentään ole niin laaja valikoima ehkäisyä, ettei KENENKÄÄN tarvitse syntyä ei- toivottuna. Kyllä se on itsestä ja vain itsestä kiinni. Jälkiehkäisykin on jo keksitty.
Ja todella suoraa selkärankaa osoittaa hän, joka myöntää, ettei ole valmis äidiksi tai isäksi. Siitä lähtee ehkäisyntarve.
Tämä miehen vastuu on kaksipiippuinen. Mitä sanot miehelle, joka rakastelee naisen kanssa, joka ilmoittaa käyttävänsä kierukkaa tai pillereitä tai jotain, ettei tarvita mitään muuta ehkäisyä? Sitten onkin ehkäisy pettänyt. Kaveri meni vanhanaikaiseen. Teen työtä nykyään näiden nuorten miesten kanssa, joskus tämä tieto saattaa viedä hirteenkin. Kumpi silloin ottaa vastuun? Onko oikein tehdä näin? Tiedämme, että tätä on paljon. Moraalikysymys?
lapsen etu. Huomaa lukijaluvuista. Säälin teitä. Kun taas katsoo tekstiä "olen onnellisempi yksinhuoltajana", johan on lukijaa. Mistä tää kertoo? Lapset on sivuasia ja välttämätön pakko, muuten ei saisi olla yh.
Ihanko sinä tosissasi olet sitä mieltä, että yksinhuoltajana on niin kivaa, että lapset tehdään vain sitä varten, kun "muuten ei saisi olla yh"?
Menehän itseesi ja koeta yrittää käyttää nitä järjen hitusia, joita sinullakin varmaan on!
pantiksi kaikkien yh:den puolesta?
Jos sinä tunnet naisia, jotka haluavat lapsen, mutta ei isää/miestä, niin se ei tarkoita että KAIKKI yh:t niin olisivat toimineet ja ajatelleet! Panisitko itse pääsi pantiksi kaikkien yksinhuoltajien puolesta, että kaikki he ovat tieten tahtoen hankkiutuneet raskaaksi vain siksi että voivat sitten olla yh:na?
Mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Olipa lapsia tehty tai ei.
Meinaan, että ei kaikki yksinhuoltajaäidit ole sitä omasta tahdostaan. Huomatkaa, että myös lesket ovat usein myös yksinhuoltajia. Ei kai ole niin, että kun mies kuolee työmatkallaan auto-onnettomuudessa tulee äidistä reppana yksinhuoltaja joka ei ole osannut kantaa vastuuta elämästään...
Joka sanoo olevansa onnellisempi yksinhuoltajana ja on leski ei taatusti miestään koskaan rakastanutkaan. Mitä jeesustelua! Tiedätkö, kuinka pieni prosentti on yh:sta leskiä? Täällä keskusteluissa niitä kyllä vilisee, mutta totuus on aivan toinen. Tilastokeskuksen sivuille! HUS!!
Hei. Sinustako olisi pitänyt tapelle ja vain tapelle... Siinäkö olisi lapsilla ja kaikilla hyvä olla? Kasvaisiko heille terve itsetunto ja hyvät mallit elämään??? Ja olisivatko he arvostetumpia sinun ja sinunkaltaistesi silmissä, sielu rikkirevittynä?
Minä tein ratkaisuni todella lastenparasta ajatellen. En ajatellut omaa etuani autoineen, shoppailuineen jne. mihin mulla olis ollu jäädessäni mahollisuus. Nyt ei oo niitä mahdollisuuksia, mutta on lapsille rauhallinen riidaton koti, jossa saa ruokaa, aikaa vanhemmilta ( molemmilta, en ole eroittanut lapsia isästään), rakkautta ja jokainen omalla työllä ansaittu markka menee lapsille. Sossua en tartte, ja Kelan yh- korotusta ei voi olla ottamatta, se tulee automaattisesti. Eli jos joku on noista muutamista yhteiskunnan antamista euroista katkera, niin syy siihen on taatusti syvemmällä...
Taitaapi Maikki- parka olla, että sinä olet sellainen reppana, joka pitää kynsinhampain kiinni miehestään ja suhteestaan ajattelematta ollenkaan lapsiaan... Mutta minkäs minä sille voin, meitä löytyy joka junaan. Kantsis vaan sunki miettiä ennen ku aukasee sanasen arkkunsa sen kummempia miettimättä...
vissiin avausta, jonka osittain oli tutkija Helsingin yliopistosta kirjoittanut? Tai et ymmärtänyt, kun jo riensit syyllisenä puolustelemaan omaa napaasi! Kyllä meitä on muitakin kuin Maikki, jotka olemme samaa mieltä! Ryhtiä peliin. Sinunkin avioeron syy oli varmaan se, että MIES oli kyvytön yhteiselämään. Niin kuin kaikkien täällä. Itsessä ei koskaan mitään vikaa. Kommenttisi kertoo toista, ja mies on varmaan ikionnellinen tänään, kun ei enää tarvitse sua katsella. Sääli lapsiasi...
haista sinä pitkä.... jos kuvittelet olevasi fiksu, ei loppukaneettisi ole tuota luokkaa..
Kannattas opetella sisälukutaito ja kyky olla ajattelematta toisen puolesta. Olenko missään vaiheessa syyttänyt vain miestäni? Jos olet palstoja seurannut, älyäisit kyllä. Taas yksi lappusilmäputkikatseennakkoluulo- asenteella kirjoittelija.Eipä tartte meikäläisen puolustella, tiedän sen, kun katson lasteni helpottunutta olemusta ja kuulen heidän taas nauravan. Jos se tekee minusta reppanan ja huonon ihmisen, ni kannattas jonku miettiä uudelleen...Oma maa mansikka, muu maa mustikka, rikka silmässä, tai happamia pihlajanmarjoja
teille...tiedät kyllä...näet mitä haluat...elämäsi on mallillaan...tiedät asenteeni...yleistät...kärjistät...ja syytät siitä kaikkia muita...
kanssa, jonka kanssa VAIN tapellaan ei synny lapsia! Heräsit lasten parhaaseen liian myöhään sanoisin.
on niitä lapsia tehty ukon kaa vaik yhteis elämä onkin pelkkää tappelua ja riitelyä. mutta älkää hyvät ihmiset kiistelkö siitä onko yksinhuoltajuus ylpeyden aihe vai ei. itse olen ollut yh-äiti 7v ja ylpeä sellainen, nyt olen uusioperheen äiti ja vieläkin ylpeä olemisestani.
joten on ihan sama oletko yh vai ydinperheen vai uusioperheen äiti, jokainen voi olla ja tulee olla ylpeä äitinä olemisestaan. kun teette lapsia ilman isää, muistakaa olkaa silloin lapsille enemmän kuin äiti. jokainen lapsi on oikeutettu isää. eri asia haluaako isä kantaa vastuunsa niinkuin minun raskeudessani kävi, mutta eräs toinen ritari tuli ja pelasti, ottamalla lapsen nimiinsä, kaikki kunnia hänelle.
Just joo. Ei sitä aina tapeltu, vasta sitte ku lapset oli maailmassa ja alkovat pahasti haitata toisen harrastuksia...Kait iskänki pitäs ees joskus osallistua lapsen elämään, sillalailla arkisestikin, iha vaan, että olis välillä kotonaki. Ja tästäkin sinä tietty vierität syyn mun niskoille...( Niin ruma, nalkuttaja..., ettei mies viitti kattella) Minä kävin töissä, pyykkäsin, laitoin ruokaa, siivosin, miellytin miestä, maksoin laskut, hoidin lapset ja autoin koulunkäynnissä... Mitä vielä olisi pitänyt tehdä, jotta mies olis sietäny, ku ei kotona näkyny ku paijan vaihdossa ja huutelemassa, ettei ehi, ku pitää mennä... Kyllä siinä tuli mieleen, että miksen ikinä minä??? Empä oo pahemmin syytelly ketään, mutta vois moni tarkistaa omaa ajatteluaan, ennenkö menee leimaamaan luovuttajaksi ja omanetunsa tavoittelijaksi...