Ekaluokkaansa lopetteleva lapsi ilmoitti isälleen, että haluaisi muuttaa tämän luokse asumaan. Lapsi asuu nyt äidillään ja tapaa säännöllisesti sovitusta isäänsä ja siinä kuviossa olen mukana minä ja minun lapseni.
Isälle se sopisi, minullekin se sopisi. asiaan ei otettu kantaa, koska äiti aivan varmasti vastustaa. Äiti ei hyväksy minua lastensa elämään - emme tunne toisiamme, en ole rikkonut vanhempien liittoa jne.
Huoltajana isä on todella hyvä. Siitä ei ole ongelmaa, vaikka äiti ei isästä enää pidäkään ja näkee tämän elämänarvot väärinä.
Toki viikonloput ovat aina erilaisia kuin arki, mutta kyllä sielläkin on komennusta ja lasten riitaa ja kiukuttelua, tavallista...
Miten muilla yh-äideillä, onko kokemuksia siitä, kun lapsia haluaa muuttaa tai muuttaa isälleen, isän uuteen perheeseen? Oletteko suostuneet? Miten äidin sydän on kestänyt? Entäs isät - oletteko saaneet lapsen luoksenne ja millaisen taistelun jälkeen? Vai ihan suosiolla sovittuna?
Lapsista nuorempi jäisi siis äidin luo asumaan, vain tämä isompi varovasti toiveensa sanoi.
Kysyn siis muiden kokemuksia vastaavasta tilaneteesta?
Itse olisin yh-vuosina laittanut lapseni isälleen asumaan, ainakin väliaikaisesti opiskeluaikana, mutta isä ei ollut kykenevä sellaiseen vastuuseen. Myöhemmin lapsi ei sitten suostunut menemään,kun asiasta juteltiin, tapaamisille kyllä.
Isälle se sopisi, minullekin se sopisi. asiaan ei otettu kantaa, koska äiti aivan varmasti vastustaa. Äiti ei hyväksy minua lastensa elämään - emme tunne toisiamme, en ole rikkonut vanhempien liittoa jne.
Huoltajana isä on todella hyvä. Siitä ei ole ongelmaa, vaikka äiti ei isästä enää pidäkään ja näkee tämän elämänarvot väärinä.
Toki viikonloput ovat aina erilaisia kuin arki, mutta kyllä sielläkin on komennusta ja lasten riitaa ja kiukuttelua, tavallista...
Miten muilla yh-äideillä, onko kokemuksia siitä, kun lapsia haluaa muuttaa tai muuttaa isälleen, isän uuteen perheeseen? Oletteko suostuneet? Miten äidin sydän on kestänyt? Entäs isät - oletteko saaneet lapsen luoksenne ja millaisen taistelun jälkeen? Vai ihan suosiolla sovittuna?
Lapsista nuorempi jäisi siis äidin luo asumaan, vain tämä isompi varovasti toiveensa sanoi.
Kysyn siis muiden kokemuksia vastaavasta tilaneteesta?
Itse olisin yh-vuosina laittanut lapseni isälleen asumaan, ainakin väliaikaisesti opiskeluaikana, mutta isä ei ollut kykenevä sellaiseen vastuuseen. Myöhemmin lapsi ei sitten suostunut menemään,kun asiasta juteltiin, tapaamisille kyllä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
edellinen avaus. Lapsen etu. Lastaan ei voi omistaa ja hänen parhaakseen on toimittava. Itselläni ei olisi ollut aikanaan sydäntä vastustaa lapsen tahtoa. Mutta rakkaus onkin epäitsekäs.
Luin jo ennen kuin tämän kirjoitin, tuon mainitsemasi jutun lapsen edusta. Ei, ei lasta voi omistaa. Mutta asiasta tulisi valtava riita, pelkäämme. Menisi sossutäti-asiaksi. Paisuisi älyttömäksi, pelkäämme. Onko se lapsen etu?
Olisin itsekin ollut valmis antamaan lapseni väliaikaisesti isälleen, koska olin niin poikki yh-opiskeluaikana. Mutta kun ei isä edes osannut ruokaa laittaa, vaattettaa lasta... ei olisi ollut lapsen edun mukaista.
Haluaisin vain muiden kokemuksia, kuinka on vastaavan asian kanssa tehty. Että uskallammeko toimia lapsen tahdon mukaisesti. Millaisia keskusteluja sossujen kanssa, onko 7-8-vuotiaalla päätäntävaltaa tällaisessa asiassa ja kuunnellaanko häntä?
ole lapsen etu, kumpi silloin ei ymmärrä lapsen etua?
Ja kyllä lasta kuullaan, mutta ei hän asiaa päättää saa. Rohkeasti vaan eteenpäin.
7 vuotias on liian pieni päättämään asuinpaikkansa. se on vanhempien tehtävä.
Varsinkin jos siitä on ollut puhetta vasta hetken. se voi olla vain joku pieni päähän pisto
Minun lapsilla oli vaihe jolloin minun koitetiin kiristää uhkaamalla muuttaa isän luo aina kun komensin ja asetin rajoja.
Aina vaan totesin heille ettei se onnistu ja sillä selvä...
Tosin kerran sanoin että selvä juttu.. pakatkaa kassinne vien teidät junaan
vein asian niin pitkälle että soitin isälle että lapset tulevat seuraavalla junalla ja tahtovat muuttaa hänen luokseen.
Puheet muutosta jäi siihen kertaan. Sen jälkeen asiaan ei ole palattu
Vaikea tietenkin ottaa kantaa kun ei tiedä olosuhteita mitkä teillä on... mutta en ainakaan ensimäiseen pyyntöön alkas toimimaan.. vaan antasin ajan kulua ja mikäli pyyntö vielä on pinnalla sitten selvittelisin vaihtoehtoja.
Muuten sinulle antaisin neuvon että koita tutustua miehesi exään niin asiat on sitten helpompia käsitellä. ja mikäli lapsen muutto teille tulee ajankohtaiseksi lapsen äidin on helpompi se hyväksyä kun tuntee sinut.
Mutta kuten sanottu... minun lasteni isä ei olis kykenevä täyspäiväseen huoltajuuteen joten lapset nyt asuvat minun luonani kunnes ovat omilla jaloillaan.
Ei, ei onnistu tutustuminen tähän exään. Olen "kielletty": lapset ovat saaneet neuvon, että eivät saa olla missään tekemisissä minun kanssa. (Aivan kuten kaikki isän kaverit ja sukulaisetkin. ) En usko, että tässä ajan kuluessa tilanne on toiseksi muuttunut tuosta lasten äidin ensireaktiosta, kun lapset kertoivat uudesta ihmisestä isän elämässä....
Tämä mies kyllä huolehtii ja ottaa vastuunsa, teki sen jo silloin kun asui lasten elämässä: käytti neuvolassa, lääkärillä, vei ja haki hoitoon, osallistui vanhempien juhliin (=isän hommia) ym. siivosi, laittoi ruokaa, oli pihalla lasten kanssa (äiti ei ollut kuulemma koskaan) jne.
En usko, että lapsi on äidilleen tästä asiasta puhunut.
ei ainakaan lapsen etua aja! Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja tämän sukuun! Omia katkeria tunteitaan syöttää lapselleen!
Ymmärrän, miksi lapsi haluaa isälleen, jos asiat noin ovat.
... kovasti tutulta kuviolta! Olen elokuussa kouluun menevän pojan isä, eronnut reilu kaksi vuotta sitten. Exä "luovutti" kärkkäästi hoitovastuun lapsesta minulle niinkin pitkälle, että yhtään liioittelematta hoidin lasta 90%:sti. Aamu- ja iltatoimet, iltalukemiset, leikit, ulkoilut, lohdutukset, sairaanhoito (exällä oli aina JUURI SILLOIN mahdotonta olla töistä pois), lähes kaikki oli vastuullani. Mutta kun ero lopulta tuli, hän yhtäkkiä "löysi" äitiytensä, luultavastio sen jälkeen, kun keskusteli sosiaalivirkailijan kanssa ja oivalsi eron nettotuloissaan lapsen kanssa ja ilman. Eroa seurasi lähes puolen vuoden taistelu tapaamisoikeuksista. Sen taistelun jälkeen kylläkin exä oli tarjoamassa jatkuvasti poikaa luokseni tapaamisoikeuksien päälle siten, että käytännössä reippaasti yli puolet ajasta hän oli luonani. Tämä muuttui hetkessä, kun exälleni kerroin syksyllä elämässäni olevan uuden ihmisen, jonka kanssa poika silloin tällöin tulee olemaan tekemisissä. Tämän jälkeen tapaamiset vaikeutuivat ja poika kertoo äitinsä kieltäneen poikaa olemasta missään tekemisissä uuden kumppanini kanssa ja ihmettelee miksi.
Elämä on joskus ihmeellistä...
.. aivan minun nyk.mieheni entiseltä elämältä ja hänen exältään!! Lapsen ikä ja sukupuoli on vain "väärä", mutta näköjään näitä tämmösiä tapauskia on siis muitakin kuin meidän tapaus.
No, aikanaan lapsen äitikin hyväksyy tilanteen, eikä koe uutta naista uhkana, viemässä pois hänen äitiyttään. Mutta siihen voi mennä aikaa pitkäänkin.
Älä vain mollaa lapsen aikana, lapsen kuullen, hänen äitiään!!!! Älä koskaan! Se saa valtavasti tuhoa aikaan!!
Hei!
Meidän uusioperheessä on joskus tullut puhetta samasta asiasta, samanikäinen poika on halunnut olla isänsä luona pidempiä aikoja ja esim. lähteä kouluun isän luota (asuu lähellä koulua). Kouluun meno onkin jo toteutunut, lapset menevät vasta maanantaina koulun jälkeen äidilleen. Mutta isäänsä poika kaipaa ja joskus puhuu että haluaisi asua isin luona. Siihen emme ole halunneet emmekä osanneet antaa suoraa vastausta. Missään tapauksessa emme aio antaa pojan päättää asiasta, siihen hän on liian nuori. Käsitykseni mukaan 12-vuotiasta kuullaan jo huoultajuusasioissa, mutta nuorempaa ei välttämättä. En mene vannomaan...
Meillä asia ei ole sillä tavalla noussut päällimmäiseksi kysymykseksi lasten huoltajuudessa, mutta voi olla että joskus joudumme miettimään sitä uudelleen. Mieheni tytöllä alkaa murkkuikä painaa ja se on varmaa että hänen mielihalujensa mukaan emme ala pomppimaan. Siinä kun käy pian niin että kun äiti on inhottava (eli pyytää vaikka tekemään jotain tai ei päästä minnekään), tullaan isän luo tai toisinpäin. Lapsillekin on helpompaa kun he tietävät että yksi koti on se varsinainen koti ja toisessa käydään sovittuina aikoina.
Miettikää rauhassa, lapsen mieli voi muuttua moneen kertaan ja onhan kesäloma tulossa, voiko hän silloin olla teillä pidempään?
12 SAA PÄÄTTÄÄ kumman luona asuu.
Lasta kuullaan, mutta vanhemmat (tai viime kädessä oikeus ) päättää, ei lapsi.
kuuluu isälleen olitte mitä mieltä hyvänsä!! Olen nähnyt näitä yh-äippien poikia jotka on melkein hameeseen puettuja ja edes JAKOAVAINTA ei tunnisteta !!Järkyttävää !! Kyllä pojalla pitää MIEHENMALLI olla!
http://www.kolumbus.fi/markku.makela/Kuvat/MobyDick.jpg
Itse en voisi sisaruksia toisistaan erottaa kuin pakon edessä. Mitäköhän mieltä tämä pienempi sisarus, joka äitinsä luokse jäisi, on asiasta? onko kukaan kysynytkään? Ainakin omat poikamme kärsisivät jos joutuisivat olemaan toisistaan erossa. Muuten en osaa tilannetta kommentoida, kun en tunne hlö.koht asianosaisia ihmisiä.
Olen ollut tuossa tilanteessa (siis perheen lapsena). Halusin muuttaa isän luokse, siellä ei tarvinnut tehdä läksyjä eikä isä komennellut minua.
Äiti välitti, hänellä oli selvät säännöt - hän kysyi välillä miten koulussa menee, mutta ei ollut hengittämässä niskaan missään asiassa. Äitini on minulle hyvin rakas, nyt vanhempana ymmärrän, että äitini välittää minusta. Rajojen asettaminen on välittämistä. Tietenkin rajoissakin on rajansa.
Ehkä lapsella on ollut riitoja äitinsä kanssa ja siksi haluaa muuttaa viikonloppuisänsä luokse, koska tämän luona onkivempaa. Viikonloppu on aivan eri kuin arki. Silloin ei olla koulussa, kaikki eivät ole stressaantuneita ja väsyneitä, välttämättä.
Jos lapsi on vasta ensimmäisellä luokalla (7v) millä perusteella hän haluaa muuttaa isänsä luokse.
Lyökö äiti häntä laimin? En usko, että äiti suostuu helpolla. Mutta tässäkin asiassa on ajateltava lapsen parasta. Riittääkö isän luona tarpeeksi aikaa lapsen hoivaamiseen ja seurana olemiseen.
Puhu lapsen kanssa, miksi hän haluaa muuttaa. Voihan järjestää että hän tapaisi vähän useammin isänsä? Kumman luona on parempi olla?
Miettikää. Ei hätäisiä ratkaisuja. Lapsen hyvinvointi on tässä asiassa etusijalla.
Tietääks että isällä on uusi nainen? Tuskin enää silloin haluaa.
Eiköhän tuo tiedä, kun aloituksestakin on 10 vuotta....
Isät menettävät usein avioerossa yhteyden lapsiinsa. Asiaan on kiinnitetty huomiota ja huoltoriidoista on haluttu tehdä lapsiystävällisempiä.
Lue Eroneuvokeskuksen sivuilta lisätietoa. Tässä eros kannanotto.
http://www.lskl.fi/neuvokeskus/ajankohtaista/uutisarkisto?852_m=2156
------------
Isäet menettää, koska valitsevat usein lapsettoman naisen omien tilalle. Sitten aletaan huutaa isän oikeuksista, kun ensin ollaan viis vuotta ettei haluta lapsia nähdä.