Täällä valitellaan juuri tätä asiaa. Pitäisikö laittaa tutkimuksen alle sijaislasten painoindeksi.
Miksi muuten näin on? Jos sijaisäiti ei muista tarjota riittävän usein välipaloja, ei lapsikaan saa mennä jääkaapille?
Onko sijareilla muuta tekemistä niin paljon jotta ravitsevien välipalojen anto unohtuu?
Miksi muuten näin on? Jos sijaisäiti ei muista tarjota riittävän usein välipaloja, ei lapsikaan saa mennä jääkaapille?
Onko sijareilla muuta tekemistä niin paljon jotta ravitsevien välipalojen anto unohtuu?
Vastaukset 155
Vanhimmat
Ainoa joka tästä tällä palstalla on kirjoittanut, on Piilipuu. Sinäkös se siellä taas kirjoittelet?
Eli tästä on olemassa jo yksi ketju, jossa jotkut totesivat, että ADHD-lääkitys laihduttaa, joidenkin lapset ovat lihoneet ja joidenkin laihtuneet jne.
Mulla on kolme lasta, joista yksi on ruippana, hieman alipainoinen, yksi taas hieman ylipainoinen ja kolmas normaalipainoinen. Mitäs tästä nyt voi päätellä?
Juu, sijaisäidithän ne AINA ja USEINKIN pitävät sijaislapsia nälässä. Voi elämän kevät tätä mustavalkoisen kirjoittelun tasoa.
ollenkaan kirjoittaakaan, koska sijarit toivovat ne alimpaan - sanonko minne, sekä vähättelevät niiden määrää, mikä myös on totuuden vastaista.
Mutta kyllä AS-lapsi saadaan laihtumaan niillä sairaanhoitaja-sijariäidin tyylisillä kasvatusotteilla, joita ilmeisesti sijarit AS-lapsiin soveltavat, että "nälkä pöytään ajaa" kun ei tajuta sen vertaa, että lapsi ei saata kerta kaikkiaan olla kykenevä syömään kuin tietyn tyyppisiä ruokia. Kaikilla asseilla ei ruokaongelma ole niin paha kuin toisilla, mutta sijareiden mielestähän kaikki lapsen ongelmat johtuvat vain huonosta kotikasvatuksesta, ja lapsen käytös yritetään saada rangaistuksilla "oikeille raiteille".
Kyllä minun lapseni laihtui aiheettoman huostaanoton aikana, kärsi jatkuvaa nälkää ja jopa janoa. Että elämän kevät vain itsellesi! Miksi ainoastaan sijareilla pitäisi olla oikeus yleistämiseen?
Niin, eli jotkut laihtuvat ja jotkut lihovat ja jotkut ihan pysyvät samankokoisina.
Sinä tässä itse yleistät. "Sijareiden mielestä". Jotkut sijarit voivat olla sitä mieltä. Mutta tämän palstan osoitteleva aika yleinen kirjoitustapa (niillä joiden lapset ovat tai ovat olleet huostassa?) on tämä "usein", "kaikki", "ainoastaan sijarit" -tyyli.
Jos palstalla on kerrottu muutamasta lapsesta, joka on laihtunut, onko se "usein", kun kuitenkin maa on pullollaan biovanhempienkin laihoja lapsia? Ei kai laihuus mikään sijaislasten perusominaisuus ole.
sijarin oikeudet ovat jo aikaa sitten ajaneet lapsen oikeuksien edelle monessa asiassa.
Ei tietysti kaikissa sijaisperheissä, mutta taitaa olla suurimmassa osassa nykyisin, ikävä kyllä.
silmätikuksi, yleistyksen ja ivan kohteiksi joka tapauksessa, niinhän sinäkin olet ainakin Piilipuun kohdalla tehnyt.
Piilipuu on itse asettanut itsensä aika julkiseksi hahmoksi tämän yhteiskunnan ilmiön saralla. En halua sanoa suoraan mielipidettäni hänen kirjoituksistaan, mutta hän kirjoittaa ainakin muilla palstoilla sosiaalialan ihmisistä näiden oikeilla nimillä, joten jokainen voi miettiä omalla tahollaan, mikä vaikutus tällä asioihin voi olla.
En halua ivailla Piilipuuta, päinvastoin.
Että "suurimmassa osassa" sijaisperheitä lapsia pidetään nälässä???
Mitä tarkoitat suurimmalla osalla, yli puolessa vai?
Monet ihmisoikeusaktivistit ovat kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että valitusteiden tehottomuudesta johtuen on melkein ainoa tapa vaikuttaa viranomaismielivaltaan julkistaa netissä tapausten yksityiskohtia viranomaiset nimeltä mainiten. Voi tietysti hätkähdyttää sellaista, joka ei ole perehtynyt asioihin riittävästi.
Se, että kirjoittaa henkilökohtaisesta asiastaan netissä itse nimettömänä, mutta mainitsee kuitenkin muut asianomaiset nimellä, ei minun mielestäni ole korrektia.
Ei se minusta hätkähdyttävää ole, ajattelematonta ja lyhytnäköistä kylläkin.
oikeuden hakeminen on mielestäsi lyhytnäköistä, ajattelematonta ja epäkorrektia.
Nimenomaan täältä löytyy vääntelyn maailmanmestareita. Puutteet päihdehuollossakin halutaan nähdä vanhempien itsekkyytenä...
Mutta ymmärrän myös sen, että sijareita ei paljon kiinnosta perheiden tukien puolesta puhuminen ja huostaanottojen ennaltaehkäisy. Ei sijarin lapsirakkaus sentään niin pitkälle ulotu, että huostaanottojen tekoa estettäisiin missään mielessä.
riittävästi tiedä. Ja moni sijari, vaikka tietääkin, ei halua olla tietävinään.
Kyllä se todellakin on niin, että ainoastaan lapsista vilpittömästi välittävä aikuinen voi pitää asiatonta arvosteluasi tekokorrektina ja lisätä vielä, että aiheettomat huostaanotot ja lapsen hoidotta jättäminen se vasta lyhytnäköistä ja epäkorrektia onkin!
Meillä on ollut 6 sijaislasta, joilla jokaisella on ollut kasvu pysähtynyt. Se onkin ollut yksi syy huostaanottoon. Neuvola on tehnyt lastensuojeluilmoituksen.
Kas kummaa, kun lapset ovat olleet meillä muutamia viikkoja, niin kasvu on taas lähtenyt käyntiin.
Meneehän siinä hetki aikaa, ennenkuin lapsi oppii syömään kunnon ruokaa kun on biokodissa saanut syödä vain pullaa ja karkkia ja juoda limsaa.
Missä Piilipuu kirjoittaa nimillä?
Kuka on Piilipuu?
kotiin ja katson mitä te täällä touhuatte, ai herranjestas, jotta olenkin saanut paljon aikaan vaikka olen ollut koko päivän poissa ja iiris-siirikin on näyttänyt minua kaipailevan niii..in totta. Ole huoleti nyt voin taas vähän aikaa ..
Iiris-siiri, en ole koskaan maininnut kenenkään nimeä.Piste.
jos kasvavan lapsen PAINO laskee tiettyyn rajaan, häntä ei sijoitetaan yhteenkään hiton perheeseen, vaan sairaalaan. Ja sairaalasta ei varmasti lähdetä, ennen kuin paino saavuttaa tietyn tason.
Ravinnon puutteesta johtuva PITUUSkasvun pysähtyminen ei ole edes mahdollista, siitä pitävät kyllä kasvuhormonit huolen. Tai sitten on kyse niin vakavasta aliravitsemuksesta, että sellaista ei Suomessa ole nähtykään. Jos tosiaan kasvu pysähtyy, silloinkin oikea osoite on sairaala ja siellä endokrinologian poliklinikka.
Ja että kaikki tämän maan harvinaiset pituuskasvupysähdykset vielä sattuisivat yhdelle samalle sijariämmälle!
Mieti vähän, ennen kuin tulet täyttä sontaa jauhamaan tänne!
Niin sanon minäkin: Voi äly älä jätä!
Tajusitko edes, mihin kirjoitukseen vastasit?
Vai ovatko AS-ongelmat ne vain ovat, joista et tajua tuon taivaallista?
Jos tuollaisella ämmällä on ensimmäistäkään Asperger-lasta, pitäisi sinusta tehdä lastensuojeluilmoitus.
Etkö kirjoita toisella vanhemmuuteen liittyvällä keskustelupalstalla numeronimimerkillä? Kirjoittaja kirjoittaa aivan samalla tavalla kuin sinä, samanlaisesta tilanteesta (näkövammat, lapsen tilanne) ja ilmoittaa sosiaalitoimen johtajan koko ongelman aiheuttajaksi? Jos tuo kirjoittaja et ole sinä, niin olen pahoillani väärinymmärrystäni ja pyydän anteeksi!
Ihan ystävällisesti, jos joku asiaan liittyvä selailee sivuja täällä tai muulla palstoilla niin sinut tunnistaa varmasti. Annat niin yksityiskohtia tietoja. En ole ollenkaan varma, että kirjoitustapasi ja -tyylisi myötävaikuttaa ollenkaan ajamaasi asiaan, mutta olet itse tietysti tehnyt valintasi ja uskot, että voit saavuttaa jotain näin. Täällä kirjoitettuja tekstejä vain väännellään oikein urakalla ja jos joku näitä haluaa käyttää väärin sinua vastaan, niin se ei ole kovin vaikeaa. Olen pahoillani tilanteestasi, toivottavasti asiasi selviävät ja saat lapsesi takaisin.
Viranomaiset ovat JULKISEN sektorin palveluksessa ja heidän päätöksensä ja toimintansa kuuluukin olla julkista demokraattisessa valtiossa, koska viranomaisille on valtaa. Kuinka me kansalaiset muuten pystymme kontrolloimaan heidän vallankäyttöään. Salaista valtaa käytetään diktatuureissa, jossa kanslaisilla ei ole mahdollisuutta kontrolloida viranomaisia, siitähän sitten seuraa lahjonta, korruptio ja nepotismi. Piilipuu toimii oikein. Mitä hävettävää tai salattavaa viranomaisella on, jos hän noudattaa toiminnassaan lakiamme. Jos jokin asiakirja julistetaan salaiseksi, se julistetaan salaiseksi nimenomaan suojaamaan kansalaista. Yhtäkään asiakirjaa ei demokraattisessa maassa julisteta salaiseksi suojellakseen viranomaista. Jo pelkkä ajatus on naurettava. Sensijaan Piilipuu ei voi kirjoittaa muuta kuin nimimerkillä, koska omalla nimellään kirjoittaessaan hänen alaikäisen lapsensa yksityisyydensuoja vaarantuisi.
eli sossu julisti minua koskevat paperit minulta salattaviksi... tottakai lainvastaista mutta eipä ole taaskaan valitusosoitetta!
salaiseksi, jotenka ilmoita sen ja sen nimisen sossun esimiehelle, että tämä esimies joutuu itse vaikeuksiin ja saa potkut, jollei saa henkilökuntaansa kuriin. Siellä on valtion virastoissa pitkät hierarkiat ja kun nimeltä mainiten etenet sitä ylös, niin kyllä löytyy laki sossutantallekin.
Asianosaisia ovat ne, joille asialla on henkilökohtainen merkitys. Viranomaiset eivät ole asianosaisia vaan ihan pelkkiä työntekijöitä.
joka sana!
On aivan naurettavaa vedota moraalisesti hyväksyttävään käytökseen silloin, kun viranomaisen toimet ovat olleet kaikkea muuta.
Eikö arvostelijan moraali sano mitään siitä, että viranomaiset rikkovat lakia ja tekevät virkarikoksia? Tuolla joku muukin kirjoitti jo täyttä asiaa Helinän lisäksi siitä, että Suomessa on monesti ainoa tapa saada asioihinsa oikeutta JULKISTAA asiakirjoja ja viranomaisten nimiä. Valitusjärjestelmä ei toimi.
Toivon, että Piilipuu olisi julkistanut netissä kaikkien asiassaan lakia rikkoneiden nimet. Se saattaa olla ainoa mahdollisuus saada muutosta asioihin ja oikeutta hänenkin lapselleen.
kykyisiä bio-vanhempia löytyy. Nämä sijareiden jutut ovat monesti näköjään täyttä valhetta.
Iltapäivälehdistä otetaan ilmeisesti jokin kauhuskenaario, josta sitten palstoilla paisutellaan erilaisia versioita, miten meilläkin sellaisia lapsia, voi että!
Olisi varmaan hyvä olla jokin raja sijarin valheilla, jopa näilläkin palstoilla.
Eikös sen sijoitetun lapsen pitänyt olla samassa asemassa kuin muutkin perheenjäsenet. Eikö hän saa mennä itse jääkaapille, jos tulee vähän nälkä tai tekee mieli vaikka ottaa lasi maitoa. Pitääkö sijoitetun lapsen istua tumput suorana odottamassa, että hänelle tuodaan suuhunpantavaa. Eihän hän opi lainkaan omatoimiseksi eikä normaaleja perhe-elämän kuvioita, kuten piti, vaan jos ei edes jääkaapille saa sijaisperheessä mennä niin samahan se sitten on, vaikka olis jäänyt lastenkotilaitokseen. Onko nää sijarinaiset sellasia tyranneja kotonaan, että vain heillä on oikeus mennä jääkaapille ja muu perhe ei sitä ovea saa avata vai koskeeko jääkaappikielto pelkästää sijoitettuja lapsia eikä perheen isää tai omia biologisia lapsia. Enpä ole kuullutkaan bioperheestä, jonka lapset eivät saisi mennä jääkaapille.
Saivartelijoille erikoisteksti: Tällä en nyt tarkoita sitä, että perheen yhteisistä ruoka-ajoista pitäisi luistaa. Ei se ole terkoitus, tarkoitus on kuitenkin, että sijoitetun lapsen piti elää kuin muutkin samoine oikeuksineen ei kuten täysihoidossa oleva tahdoton paketti, jolla on jano silloin kun aikuinen niin ilmoittaa, jolla on napostelumieli silloin kuin aikuinen hänelle niin sanoo ja joka ei saa mennä itsenäisesti ja omatoimisesti jääkaapille katsomaan mitä siellä on, vai onko mitään). Parempi sitten on olla laitoksessa, jossa kukaan muukaan ei saa mennä jääkaapille paitsi keittäjät.
ällistelyä, miten sijoitettu lapsi oli "kuukausien ajan niin nälkäinen, että kaikki ruuat piti lopulta laittaa lukkojen taakse", kun lapsi yöllä toisten nukkuessa kävi ruokakaapeilla.
Ja sijarin opetuskappaleena oleva AS-lapsi jää äkkiä nälkäiseksi, koska hänen kyvyttömyytensä tavanomaiseen ruokailuun on vain huonosta kasvatuksesta johtuvaa nirsoilua ja vallankäyttöä. Onhan lapsi opetettava oikeille tavoille, vaikka se nyt sattuisi tapahtumaan lapsen nälkään näännyttämisen kustannuksella.
En ollenkaan tahdo diagnosoida tuota yllä kuvaamaani tapausta, mutta autistisilla lapsilla on usein univaikeuksia, he valvovat öisin kun taas tavislapsi nukkuu kuten tavallista. Tulipahan vain mieleen...
On se hitonmoinen ihme muutenkin, että aivojen soluaineenvaihdunta häiriö ei korjaannu lasta rankaisemalla ja yksin huoneessaan itkettämällä. Näiden lapsen kauhukokemusten kauttako sijari "kasvaa työhönsä", kuten täällä on kirjoitettu?
Mutta onhan se niin mahdottoman epäkorrektia antaa lapselle kotona asuessaan oikeaa tukea ja kuntoutusta, jää vielä sijarin tuplakorvaukset saamati, voi voi.
Taas syyllistytään yleistämiseen, eikö sairaat ja terveet lapset ole myös eri asia. On erilaisia sairauksia, jolloin lapsi ei tunne oloaan kylläiseksi ja silloin on rajoitettava syömistä, mutta eihän rajoitukset tarkoita sitä, että lapselle ei annettaisi ruokaa vaan siinäkin voi miettiä millaista ruokaa.
On lapsia, jotka eivät kykene ottamaan vastaan kaikkea ruuasta eikä kaikkea ruokaa. Eiköhän sellaisessa tapauksessa vanhemmat ole avainasemassa ja eikös vanhemmat ole tavanneet sijaisvanhempia neuvottelussa ja käyneet tämän asian läpi.
Meillä ainakin on lasten inhokit ja lempiruuat haluttu tietää sekä lasten muut ruokailutavat.
En kyllä muista sijaisvanhempien kirjoittaneen tällä palstalla, että ei anna lapsen mennä jääkaapille. Heitetään vaan, että sijaislapset ovat usein alipainoisia, missä sellainen tutkimus on?
Ystävättärelläni on autistinen lapsi, joka kyllä syö kaiken mitä näkee ja ruuan joutuu piilottamaan tai lasta vahtimaan. Ei varmasti ole hyvä jos lapsi saisi syödä aina, nytkin on ylipainoinen( ihan asuu lapsi biologisessa perheessä).
Ei sen puoleen kyllä meilläkin on ruoka-ajat niin biologisilla kuin sijaislapsilla ja jääkaapille menevät kaikki samoilla säännöillä eli silloin kun tarvetta on.
sijarit eivät edes pidä "sairaina" välttämättä.
Ja eihän heillä edes kaikilla ole dg:a sijareille tullessaan, riippuu sossujen/lääkäreiden pitämästä kiireestä sijoituksen suhteen (joka yleensä on aiheeton). Ai niin, piip, sitä ei saa sanoa täällä.
Ja täällä saa näköjään jatkuvasti kysyä, että miksi yleistämiseen pitäisi olla yksinoikeus vain joillain sijareilla? Minä en aio ainakaan varoa yleistämistä enää pätkääkään.
Miten se sijaisvanhempi voi osata ottaa huomioon lapsen erityistarpeet esim. syömisessä , jos ei ole diagnoosia tai anneta ohjeita. Eihän muutkaan ole osanneet kun sijoitukseen on päädytty. Sitten kun sijaisvanhempi huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan ja haluaa lapselle tutkimuksia, syytetään korotettujen hoitomaksujen kalastelusta.
Ota tosta nyt selvää.
Teki niin tai näin niin aina väärinpäin.
viranomaisten ja sijaishuollon tekemästä lapsen törkeän väärästä kohtelusta. Kyllä siinäkin äiti on tuonut lapsen vahvan AS-epäilyn sairaanhoitaja-sijarille selvästi tiettäväksi. Mutta kaikuu kuuroille korville!
Ja muutenkin koko huostaanotto niin järjen vastainen kuin olla voi.
Tässä tämän yleistämisen kanssa ollaan, että koska KAIKKI huostaanotettuja lapsia pidetään eräissä piireissä TAKUUVARMASTI huonoista kotioloista tulevina, ei vanhempien puheita kuunnella, niillä ei ole mitään merkitystä, koska lapsi on huostaanotettu.
Ja jos täällä jotenkin yrittää näitäKIN lapsia puolustaa, niin johan tulee jos jonkinlaista suun tukkimisyritystä.
Aikaisemmin olleeseen kirjoitukseen jäi mainitsematta, että nimenomaan AS-lapsilla on ruokaan liittyviä ongelmia, lapsi voi olla miten autistinen tahansa, eikä tämä ongelma koske häntä. On aivan järkyttävää, että näitä lapsia pidetään asioita tuntemattomien sijareiden harjoittelukappaleina, koska heidän hoitonsa tarvitsee tosiaan erityisosaamista. Eikös tuokin jo jotain osoita, että edes sairaanhoitajan tutkinto ei riitä, jos ei ole neurologisen puolen tuntemusta. Ei riitä, että on nettipalstoilta jotain lukenut ja tietää Aspergerista 'jotain'.
Mutta sijareiden lapsirakkaus riittää harvalla niin pitkälle - Merkaa lukuunottamatta - että kieltäytyisi erityislapsen ottamisesta.
Siksi onkin käsittämätöntä, että tavikset ryhtyvät sijareiksi. Tehtävä on todella vaativa ja vastuullinen, eikä vähiten terveydellisten vaarojen vuoksi. Henkinen puoli on myös vaativa, mutta niin vaan ihan tavikset kuvittelevat siitä selviävänsä. Käsittämättömän paisunut ego pitää olla, jotta taviksena kuvittelee voivansa tarjota erityslapselle paremmat hoidot tavisperheessä kuin mitä hän on kotonaan omien vanhempiensa kanssa saanut. Vastuutonta myös sossuilta sijoittaa erityslapsia taviskoteihin, se jos mikä on heitteillejättö. Lapsella, joka otetaan huostaan kodistaan on ehdoton oikeus siihen, että hoitopaikka on parempi kuin lähtökoti.
Käsittääkseni tavikset ovat ihan hyviä sijareinakin ja toivottaviakin, useimmille lapsille. Monet sijoitettavat lapset tarvitsevat vain turvallista ja tavallista perhe-elämää, tavallisten sijaisvanhempien kanssa , jossa heitä ei analysoida vaan saavat olla sellaisia kuin ovat.
Oireilevista lapsista taasen ei aina tiedä, miksi oireilevat, huonoista kotioloista, sairaudesta vai kummastakin. Se selviää ajan kanssa olojen vakiinnuttua. Sitten lapsi ehkä onkin jo kiintynyt sijaisperheeseen ja ei ole tarkoituksenmukaista vaihtaa perhettä vaikka diagnoosi tulisikin, kuin mahdollisesti takaisin kotiin.
Diagnosilla sijoitettavat lapset taasen tarvitsevat vanhemmat, joka kykenevät vastaamaan heidän erikois tarpeisiinsa. Käsittääkseni useimmiten erityislapset sijoitetaankin perhekoteihin, jossa on koulutettua henkilökuntaa. Onko se taas aina paras ratkaisu, enpä tiedä.
Siellä ei ainakaan ole mitään asiaa jääkaapille ja ruoka-ajat ovat kellon tarkkuudella.
Sinänsä hoidollinen huostaanotto on kummallinen asia. Ymmärrän sen siinä tapauksessa jos lapsi ei saa vanhempiensa toimesta hoitoa. Miten on mahdollista, että siihen päädytään kun vanhemmat hakevat lapselle apua. Se on järjetöntä ja outoa.
Suomessa on koko ajan perheisiin suunnattua tukea vähennetty. Ennen oli mahdollista saada kotiapua kun oli synnyttämässä, sairas tai muuta jaksamattomuutta. Tänä päivänä tarjotaan huostaanotto.
Kyllä erityislapsia sijoitetaan tavisperheisiin, koska tavissijarit ovat kertoneet saavansa vaikeahoitoisen erityislapsen lapsen korotettua hoitotukeakin, joka on suurempi kuin helppohoitoisen lapsen hoitotuki.
Kummatkin sijoitetut ovat olleet todella laihoja meille tullessaan. Toinen on nyt normaalipainon ylärajalla, mutta toinen vieläkin lähes alipainoinen. Onneksi kuitenkin hänelläkin paino on nousemaan päin.
Tämä laihempi on kovin kranttu syömään. Normaali ruoka ei oikein maistu, eläisi pelkillä leipämakkaroilla jos antaisi. Tai valmispitsoilla, joita meillä ei syödä juuri koskaan.
Grillistä näin kesällä ei kelpaisi muut kuin makkarat!
Meillä on tietyt ajat välipaloille ja silloin saa ottaa jääkaapista lähes mitä haluaa, aivan samat säännöt kuin biologisillekin lapsille. Maitoa saa ottaa koska tahansa, mutta tuoremehua ei. Tämä sääntö tuli meille sijoitetun myötä, hän kun joi niin paljon mehua, ettei sitten mikään muu maistunutkaan.
Enpä ole kuullut, että sijoitetut eivät saisi välipaloja. No, tällä palstalla kyllä kuulee kaikenlaista.
katsos, kun tämän palstan hengen mukaan aloittaja tarkoitti sitä, että sijaislapsista tulee laihoja vasta sitten, kun he joutuvat sijoitukseen... Eli sijaireiden syytä siis tietysti tämänkin. Huokaus.
Eipä ihme, että te sijarit olette niin hermostuneita kun elätte ja vaaditte kaikkia muitakin elämään noin pikkutarkkojen sääntöjen mukaan. Kamalaa itsellenne ja muille.
Tiukoilla ja pikkutarkoilla säännöillänne ette kykene opettamaan lapsille yhtään mitään. Miksi ette toimi järkevämmin ja viisaammin ja pyri saamaan lapsi itse oivaltamaan, mikä on fiksua toimintaa ja mikä ei. Silloin lapsi kantaa sen mukanaan elämänsä läpi. Sensijaan pelkät pikkutarkat säännöt kuten maito vs. tuoremehu, jotka joku aikuinen asettaa eivät edes kestä tarkempaa tarkastelua nauramatta vaan vaikuttavat nipottamiselta ja ällöttävät jo ihan pelkästään näin luettuna netistä. Lapsi joutuu alistetusta asemastaan johtuen niitä noudattamaan ainoastaan siellä sijaiskodissa, evääksi elämää varten niistä ei ole, vaan päinvastoin. Mielestäni teidän sijareiden kannattaisi luottaa enemmän myös lapsen järkeen ja antaa sääntöjen sijaan lapselle mahdollisuus oivaltaa oma parhaansa ja mahdollisuus toteuttaa itse sitä parastaan. Vastuu on myös vapautta ja luottamusta. Pikkutarkat sääntönne kielivät lapselle itselleenkin epäluottamuksestanne tuota lasta kohtaan ja ovat siten loukkaavia. Mielestäni ei ole ihme, jos lapset alkavat kapinoida tai tulevat alistuneen flegmaattisiksi. Entäs sitten kun heidän pitäisi itsenäistyä eikä ketään olekkaan kertomassa otatko tuoremehua vai maitoa.
oletko ikinä kirjoittanut positiivisesti kenellekään, jonka luulet olevan sijaisvanhempi? Väännät kaikesta negatiivista kommentoitavaa.
Sääntöjä täytyy olla ja meillä niitä on omilla lapsillakin. Juu, meillä maitoa juodaan ruuan kanssa, ne jotka sitä voivat juoda, muut juovat vettä. Ja jos meillä on joku sääntö niin yritän selittää miksi näin on. Tuoremehua ei juoda, koska on kallista ja kuluttaa hampaita. Omia marjamehuja löytyy tarpeen mukaan. Jääkaapilla ei ravata oman halun mukaan, koska silloin lapset eivät syö ruoka-aikaan (AS-lapsista en sano mitään, koska heitä ei kuulu katraaseeni). Jne. Jne.
Sääntöjä on mutta ei tukahtumiseen asti.
Et sitten ole kyennyt saamaan lapsia itse oivaltamaan, että tuoremehu on vaaraksi hampaille kun joudut pitämään tuoremehukieltoa yllä peläten, että ilman kieltoa he menevät sitä ahmimaan jopa hampaittensa kustannuksella. Et osa ilmeisesti perustella tai viestittää lapsille näitä asioita kun et ole saanut heitä itse oivaltamaan omaa parastaan. Saatat olla väärällä alalla.
Säälin sinua. Olet katkera ja negatiivinen ihminen, surullista.
Ei meillä mitään tuoremehukieltoa ole, tuoremehua ei vain osteta, kun muutakin juotavaa saa vesihanasta.
Millä väärällä alalla? Olen ammatiltani kielenkääntäjä ja samalla myös kolmen lapsen äiti.
Minusta koti on ennenkaikkea lasten koti ja minusta on kamalaa, jos lapset eivät saa mennä vapaasti jääkaapille mutta ilmeisesti itsellesi tämän oikeuden suot.
Toisekseen huomaan, että sinulla ei käännöshommia taida olla nyt kesäaikaan, kun purat agressiosi keijukaiseen.
Jos on nälkä ennen varsinaista ruoka-aikaa niin silloin syödään vaikka voikkari. Mutta ei silloin kun ruoka on juuri tulossa. Meillä on vakiruoka-ajat, joten jokainen tietää milloin ruokaa on tulossa. Jääkaapissa ei ole lukkoa.
Käännöshommia teen paraikaa, kunhan välillä surffaan netissä asiahakujen välissä. Olen hyvä ammatissani joten duunia riittää, mutta ethän sinä sitä usko ja eihän se tähän mitenkään liitykään.
Älä turhaan kuvittele itsestäsi niin suuria, että sinä saisit mitään aggressioita aikaan, siihen tarvitaan vähän toisen kaliiberin ihminen :-)
Ja luulen että sinun lapsiasi tässä sääliä pitäisi enemmän kuin minun.
rangaistuksena intensiiviholidossa oli ruokailun jättäminen väliin, siinäpä oppivat lapset syömään kaikkea mahdollista, jopa karkkia. Kotona emme ksarkkia syöneet, nyt huostan aikan on opittu sekin jossei muuta saa. Mieluummin lapseni kyllä syö ruokaa, mutta aikansa kutakin.
tiukoista nipottajan säännöistä. Kiva kuulla.
Luulenpa, että ruualla rankaiseminen ja ylipäätään niin suuren huomion kiinnittäminen ruokaan sinänsä voi aiheuttaa syömishäiriön. Vapaan ihmisen tulisi voida nauttia ruokailuhetkistään, ei kokea niitä ahdistavina, rangaistuksen pelossa, rajoitettuna, palkitsevina, korvikkeena tms. Tämä koskee myös hyvää tarkoittavia terveysterroristeja, jotka usein riistävät lapsilta kaiken kulinaarisen nautinnon. Käsittämätöntä tuo ruokailuun liitetty rangaistus eritysilastenkodissa. Tervettä lasta alkaa ylenmääräinen karkki etoakin. Niin niitä ahmatteja syntyy ja toisaalta anorektikkoja. Toki muitakin syitä voi olla ryömishäiriöön poissulkematta mainitsemaani kuitenkaan.
yhtään perehtynyt lapsen kasvatukseen, tietäisit, että säännölliset ruokailu- ja välipala-ajat ovat tärkeitä.
Eli ei monen tunnin välejä ennenkuin saa vatsan täytettä, pienille riittää naposteltavaa parin kolmen tunnin välein korkeintaan.
Aamupala, ruokailu, välipala, toinen ruokailu, ehkä vähän kevyempi ja iltapala ovat tärkeitä.
Siinä välissä jos nälkä yllättää, toki jääkaapilla saa käydä ja syödä terveellisesti esim hedelmiä ym.
Onhan meillä vastuu lapsen kasvamisesta terveeksi emmekä halua heidän hampaitaan reijittää juottamalla limsaa ja syöttämällä karkkia paitsi karkkipäivinä.
Poikkeuksia toki voi tehdä esim lomalla tai muina erityisinä aikoina.
Isot lapset ovatkin sitten oma lukunsa, heillä on omat juttunsa ja saavat toisenlaisia vapauksia.
Mietin aina vaan, onko sinulla mitään kokemusta lapsista ja heidän kansaan elämisestä, niin omituisia juttuja SINUN AIVOISTASI LÄHTEE....
on sinulla ihanteelliset kuvitelmat lapsista; jopa ne kullanmurut ja herrantertut osaavat huijata aikuisia ja tehdä kiellettyjä asioita sekä valehdella kirkkain silmin etteivät mitään ole tehneet.
Kokemusta on, sekin kuulu lapsen kasvun ja kehitykseen, ettei sentään ihan kaikkia aikuisten ohjeita noudateta.
Jos niin täydellisen lapsen löydät, sanoisin että hänet on alistettu ja aivopesty jo vauvasta asti.
Vaan onhan niitäkin vanhempia jotka sellaista tekevät.
mukaan, ehkä sinua lukuunottamatta me kaikki vanhemmat olemme kautta aikojen olleet väärällä alalla.
Joka ..tanan tuutista kerrotaan, miten sokeri on vaarallista, rasvat, tupakka, viina, yleensä kaikki ja silti jotain näistä "vaarallisista" me kaikki käytämme ihan päivittäin. Kukaan ei, äitimme eikä kukaan muukaan ole meitä saanut pysymään erossa näistä kaikista vaarallisista. Kaiken lisäksi vaarallisten listakin muuttuu ihan päivittäin.
Uudet tutkimukset saattavat muuttaa aik. vaarallisen terveelliseksi ja päinvastoin, esim. kananmunat, olut, viini, konjakki. kovatrasvatkaan
ei ole enää viim. tutkimustenmukaan niin vaarallisia, vaan jopa tarpeellisia.
Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata lasten ruokailua ja pitää huolta siitä, että lapset syövät riittävästi ja terveellisesti. Kuinka monen lapsen kuvittelet valitsevan salaattilautasen, jos vaihtoehtona on karkkipussi, hyvän oman päättelyn perusteella, puhutaan nyt esim. alle kouluikäisistä.
Aivan liikaa kyllä luulet lasten ymmärtävän ja olet laittamassa lapsen kannettavaksi sellaista vastuuta, mikä auttamattomasti kuuluu aikuisille.
Aikuisten tehtävä on huolehtia lasten oikeasta ravinnon saannista.
Valitettavan moni ajattelee laiskuuttaan kuten sinä, että antaa lapsen muka itse oivaltaa, joopa joo. Aikuiset ovat lapsen kasvattajina sitä varten, että lasten ei tarvitse omien erehdystensä kautta kaikkea oppia ja kolhia turhaan itseään.
Aikuiset kertoo ja opastaa lasta, vai miten näet vanhemman roolin.
Oletko sitä mieltä, että vanhempien kuuluukin olla enemmän sivustaseuraajia?
"Kykenemättömyys vanhemmuuteen"- ehkä edellä vastauksia mm. tähän. Aivan liian moni luulee, että lapset kyllä pärjää ihan itsekseen ja oppivat oman kokemuksensa kautta. Se on lapsen heitteillejättöä, julmaa lasta kohtaan, kun ei kukaan neuvo eikä opasta, pitää vain itse kaikki oivaltaa.
Lyhykäisesti totean vaan amalia, että jos lapsi ei saa itse mennä jääkaapille, niin hän ei taatusti opi noita toivomiasi asioita.
Lisäksi kun terveellisyyskäsitykset muuttuvat päivittäin sitä suuremmalla syyllä panostaisin lapsen oman ajattelukyvyn ja oivaltamisen pönkittämiseen ja kannustamiseen, mitä en todellakaan pidä heitteillejättönä (en tosin kuvitellut että sinullekin amalia pitää erikseen sanoa että vauvoilta en odota omaa oivallusta siinä määrin kuin murkkuikäiseltä). Heittellejättönä pidän teikäläisten jääräpäistä jurnuttamista sekunttikellon kanssa jääkaapin vieressä, jolloin lapsiparka todella joutuu valehtelemaan teille ettei ole sinne silmänne välttäessä kurkannut. Amalia, vaihdatko käsitystä terveellisestä ruuasta viranomaisten tahdissa vai aatteletko ite? Ja toisekseen, miten selität mm. vaihtuvat kanamuna-suositukset lapsille, jos niitä niin orjallisesti noudatat.
Minusta on tervettä ja fiksua lapsilta, että ihan kaikkia aikuisten neuvoja ei noudateta, koska kaikki aikuisten neuvot eivät välttämättä ole fiksuja. Siksi pitäsi luoda sellainen ilmapiiri sinne sijaiskoteihinkin, että lapsen mielipidettä kuullaan ja kuunnellaan suuttumatta ja pelkäämättä auktoriteetti-asemansa menetystä niin sairaaloisesti. Lapsilla kun voisi olla teille jotain ihan hyvää käytännön muutosta ehdotettavana, jota ette kaikkivoipaisuudentunteessanne kenties ole tulleet ajatelleeksikaan. Kannattaa olla avoin vaikutteille eikä katsoa vaan fyysisiä kokoeroja älyykyyden mittarina.
Ja kaktus, jos lapset sinulle ryhtyvät valehtelemaan, niin se kertoo siitä, että et ole saavuttanut heidän kunnioitustaan tai sitten he pelkäävät sinua niin, että eivät uskalla kertoa totuutta tekemisistään. Valehteluhan kielii siitä, että valehtelija halveksii henkilön älyä ja pitää tätä pellenä, jolle ei tarvitse olla rehellinen. Mitä olet tehnyt ansaitaksesi tuollaisen kohtelun sinun hoiviisi uskotuilta lapseilta. Mene itseesi.
kerroitko mielestäsi tuossa viestissä jotain ennenkuulumatonta uutta, joka on tähän saakka ollut vain sinun tiedossasi. Kopioit selvästi minulta tuon ennenkuulumattoman ajatuksen, näin kun tässä ketjussa olen kirjoittanut jo:
"
Saivartelijoille erikoisteksti: Tällä en nyt tarkoita sitä, että perheen yhteisistä ruoka-ajoista pitäisi luistaa. Ei se ole terkoitus, tarkoitus on kuitenkin, että sijoitetun lapsen piti elää kuin muutkin samoine oikeuksineen ei kuten täysihoidossa oleva tahdoton paketti, jolla on jano silloin kun aikuinen niin ilmoittaa, jolla on napostelumieli silloin kuin aikuinen hänelle niin sanoo ja joka ei saa mennä itsenäisesti ja omatoimisesti jääkaapille katsomaan mitä siellä on, vai onko mitään). Parempi sitten on olla laitoksessa, jossa kukaan muukaan ei saa mennä jääkaapille paitsi keittäjät.
"
Tässä vielä linkki, ole hyvä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000027262389
Otin riskin ja laitoin vähän satiiria peliin.. ;o)
En kyllä ymmärrä ollenkaan, että ruoka-ajat olisivat "pikkutarkkoja sääntöjä". Meillä niihin on totuttu, eikä ne edes tunnu säännöiltä.
Toivottavasti mahdollisimman harva ihminen on kanssasi samaa mieltä. Olisi hyvä jos oivaltaisit, että lapset tarvitsevat todellakin säännöllisesti ruokansa. Ja aikuiset myös.
En koe itseäni hermostuneeksi, entä sinä? Luulisin, että säännöllisillä ruoka-ajoillakin on osuutta asiaan. Kokeile ihmeessä!
Kukahan niitä agressioitaan täällä purkaa? Päivästä päivään...
Taisi sattua pikku lipsahdus kun puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa... Puolustatko useinkin itseäsi näissä ketjuissa?
Et ole uskottava ollut tähänkään asti, mutta nyt vielä sitäkin vähemmän!
Varsinaisia ahmatteja saamme kyllä aikaiseksi maailman typerimmällä kasvattajien keksinnöllä, eli karkkipäivällä. Mitään niin tyhmää tuskin kukaan enää keksii. Karkkipäiväkäytännöllä opetetaan perjantaipussista sitten perjantaipullo. Eli kerran viikossa kunnolla ja muuten ei mitään. Ja mitä tulee hampaisiin, niin ihminen on muutakin kuin hampaat. Ihminen on sielu, mieli, ruumis ja tosiaan, koko paketti vielä Suomessa erittäin hyvin veden ja hammasharjojen läheisyydessä pääasiassa. Kaikenlaiseen vouhotukseen suomalaiset saadaankin mukaan. Kyllä on ankee arki lapsillakin, kerran viikossa karkkia ja sitä sitten kanssa niin , että napa paukkuu kun pitää satsata koko tulevan viikon tarpeisiin. Typeryyden huippu.
säännöllisiä ruoka-aikoja. Olen vastustanut määräystänne, jonka mukaan sijoitet lapset eivät saa mennä itse jääkaapille. Saatko sinä mennä? Johtuuko luketun ymmärtämisvaikeutesi kenties yksipuolisesta ravinnostasi ja liikkumisrajoituksista keittiössänne? Saako teillä avata mitään kaappeja rajoituksetta?
On sulla kyllä mielenkiintoinen mielenjuoksu, Helinä, karkkipäivästä singahdat sujuvasti mieleen ja sieluun. :-o
Minusta karkkipäivä on hyvä homma. Silloin kaikilla on selvää milloin karkkia saa eikä tarvitse kuunnella vinkumista joka kauppareissulla. Voi sitä makean nälkää tyydyttää muullakin kuin sokerilla ja lisäaineilla. Meillä on aina hedelmiä ja vihanneksia tarjolla ja joskus leivon pipareita, pullia ja kakkuja. Enpä sanoisi sitä kovin ankeaksi arjeksi. Mutta näin siis meillä.
Se nyt myös on vain fakta että nykypäivän lasten hampaat ovat huonommassa kunnossa kuin aikaisemmin, joten minä ainakin haluan yrittää hoitaa asiaa jo ennakolta.
Kertoisitko Helinä miten sinä annat lastesi syödä karkkia?
sijoitetut ovat vielä pieniä, heidän "valehtelunsa" on vielä normaalia toisen syyttelyä kun itse ollaan oltu pahanteossa.
Sen sijaan omat isommat murkkuni ovat tyypillisiä murkkuja; eihän vanhemmille kaikkea tarvitse kertoakaan, pienet kertomatta jättämiset kuuluvat asiaan.
Isommista valeista sen sijaan olen tehnyt selväksi, että toden puhuminen on aina kannattavampaa kuin valehtelu; siitä usein jää kiinni ja seurauksia tulee.
Ja siltikin meitä aikuisia huijataan, kaikesta emme ikinä edes saa tietää.
Mitä enemmän kirjoituksiasi luen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen, ettei sinulla ole minkään valtakunnan todellista kokemusta lapsista ja käyttäytymisestään.
Minulla on.
Muidenkin kuin omien ja sijoitettujen.
Tiesin toki, että valtaosa karkkipäiväuskovaisista ei ymmärrä näkemystäni. Kuitenkin asia on niin, että lapsi, jollei ihan kaikkea määrätä säännöin eli lapsi, joka ei ole kuin istuva ankka jolle kaikki märehditään valmiiksi ja joka ei voi harjoitella sen takia edes elämän ihan jokapäiväisissä rutiineissa tilannekohtaista spontaaniutta ja pienten mielihalujen mukaisesti saada joskus hyvää mieltä arkensa yllätykseksi ei myöskään opi kieltäytymään vaan hän sitten ottaa vastaan sen mitä saa, koska muuten ei sit saa. Tulipa pitkä lause, ette varmaan sisäistä, mutta tämän enempää en selitä, jollei lukijakunnalla ole kykyä tajuta.
Piparit ovat yhtä vaarallisia hampaille kuin karkit, joten karkkikielto perustunee sanaan karkki ja se sääntö kierretään kakuin ja piparein, hyi rasvapitoista, ja kaloreita, pari pastillia olis parempi. Näetkös. Odotan jo seuraavaa repliikkiä jossa joku älykääpiö rupee puhumaan esansseista sokerin korvikkeena piparinleivonnassa ja kuinka terveyskakkujahan voi tehdä vaikka porkkanasta jne. Varmaan ei monikaan tajua mistä on kyse. Suomalaislasten hampaat muuten ovat aikaisempaa huonommassa kunnossa siksi, että suomalaislasten hammashoidossa on "säästetty" lamasta lähtien ja lastemme hammashoito on laiminlyöty alle sivistysvaltion kriteereiden.
Meillä on kaikilla lapsilla pienenä ollut karkkipäivä, poikkeuksena tietysti ne erityiset päivät,
Vanhin on 17 eikä yhtään reikää hampaissa, eikä kenelläkään muullakaan, mieti sitä.
Etkö tiedä, että joka päivä syöty karkki vahingoittaa hampaita paljon enemmän kuin se, että vaikka kerran viikossa vedät napasi niin täyteen makeaa kuin sinne mahtuu.
Isommat lapset ovat sitten asia erikseen, kuten sanoin, he saavat päättää itse.
Eivätkä he sen kummempia ahmatteja ole vieläkään.
Esimerkkejä on näistä kolmivuotiaista, jotka jo tuttipullossa ovat saaneet makeat mehut ja limsat, karkkia harva se päivä ja hampaat ovat haisevat mustat röntit suussa.
Missä siinä vanhemman vastuu, niinkö sinä tekisit lapsellesi?
Ehkä se seurausten pelko panee ne valheet kertomaan. Toisaalta, tuskinpa sinäkään kaktus kerrot mielelläsi kaikkia mokia, mitä olet tehnyt vaan häpeät niin paljon. Mielestäni lapselta ei voi odottaa enempää kuin mihin itse pystyy.
Kyllä se hammashoidon opettaminen lähtee sieltä kotoa; meillä kuten monessa muussakin perheessä huolehditaan lasten hampaiden harjaamisesta säännöllisesti.
Emme odota että yhteiskunta tulee meille kotiin tekemään sen.
siihen, että et kykene kohtuullisuuteen. Olet huono esimerkki jos vaihtoehdot ovat joko yksi karkkipäivä viikossa ahmien tai sitten kokoaikainen karkinmussutus. Molemmissa vaihtoehdoissasi menee maku koko karkin syöntiin ja sehän ei pitäsi olla tarkoitus, vaan mielihyvä.
myös lapsella on oikeus yksityisyyteen silloin kun valheet eivät kovin kummoisia ole.
Etkö ymmärtänyt;totuuden puhumisesta yleensä pääsee paljon helpommilla seurauksilla kuin siitä, että jää valehtelusta kiinni.
Niin yksinkertaista se on.
Mutta lapset kun ovat lapsia, he eivät aina ajattele kuin me aikuiset.
Etkö edes sitä tiedä?
karkkipäivästä luopuminen estäisi säännöllisen hampaidenpesun?
Se on muuten mielenkiintoista, kun Helinältä kysyy jotain konkreettista esimerkkiä siitä miten hän hoitaa asian lastensa kanssa, niin mitään vastausta ei tule. Vain aggressiivinen, halveksuva vuodatus, jossa väheksytään ja epäillään muiden kykyä ymmärtää ylipäänsä yhtään mitään.
Kirjoittaa sinä kyllä osaat, mutta miten mahtaa olla sen muiden ymmärtämisen taidon ja suvaitsevaisuuden kanssa?
Niin, lasten hampaiden huono kuntohan on yhteiskunnan syytä, ihan niin kuin sekin että lapsia otetaan huostaan (sinunkin?).
En aio kertoa läheisistäni mitään.
En ole utelias, et ole niin kiinnostava. Olisi vain ollut mielenkiintoista kuulla edes yleisellä tasolla jotain konkreettista ylimielisen läpänheiton sijasta.
uusi asia se, että lapsen EI TARVITSE lapsena itse tietää taikka edes oivaltaa kaikkea, se on osa lapsen PERUSTURVALLISUUTTA (lienee uusi sana sinulle?), että aikuinen päättää tiettyjä asioita lapsen puolesta!
Omat lapsesi lienevät sijoitettu? Hyvä niin, koska lapsesi pitäisi jo pienestä pitäen olla "pikkuaikuinen", kun oma äiti ei jaksa/viitsi niitä sääntöjä ja rajoja laatia.
Edelliselle kirjoittajalle: nuo säännöt eivät minun korviini kuulostaneet yhtään liian "tiukoilta tai pikkutarkoilta" kuten heluna asian ilmaisi, vaan oikein asianmukaisilta.
Mutta ei aikuisella ole mahdollisuuksia päättää, koska lapsella vatsa kurnii, varsinkaan vieraalla lapsella, jolla saattaa olla erilainen aineenvaihdunta kuin sijarin suvussa. Lapsi ei suinkaan päätä, että nyt minulla on jano tai nälkä vaan kyseinen tuntemus kun tulee, niin on varmaan turvaton olo lapselle, jos ei perustarvetta, kuten nälkää tai janoa saakkaan tyydytettyä vaan se jopa estetään niinkin pieneltä, joka ei vielä kelloa tunne. Tai jos on jano, ei saa tuoremehua vaan on juotava maitoa ja kaikkee tollasta pientä häikkää, mikä vaarantaa perusturvallisuuden tunteen ja luottamuksen elämään. Voi olla tuskallista katsoa jääkaapin ovea tietää että siellä on sapuskaa, mutta on kieto avata.
kuulleet, että teidän molempien näkemyksillä on eri asiantuntijapiireissä kannattajansa nykyisin?
Hampulekurit vissiin ovat kääntyneet taas kannattamaan yhtä karkkipäivää viikossa sen takia, että hampaiden harjaaminen on jäänyt vähemmälle. Mutta toisen suunnan mielipiteitä löytyy myös.
Meillä asia on ratkaistu niin, että päivällisen jälkeen saa jälkiruuaksi tikkarin tai muutaman karkin, MUTTA hampaat harjataan niiden syönnin jälkeen. Muilla aterioilla ja välipaloilla syödään kasviksia ja hedelmiä ihan riittävästi.
Kaktus kirjoittaa:
"Isommat lapset ovat sitten asia erikseen, kuten sanoin, he saavat päättää itse. "
Ei kai ne pienet, jotka saavat vain kerran viikossa karkkia sitten näe kuinka isommat syö milloin parhaaksi näkevät ja pienet eivät saa vaan jäävät ilman?
Karkkipäivähömpötys ei ole yksin hammaslääkäreiden asia, vaan lapsi on muutakin kuin hampaat. Olisi mielenkiintoista jos joku kehitys- tai kasvatuspsykologi ottaisi myös kantaa karkkipäivään, samoin muut asiantuntijat.
Sen sijaan, että nyt kauhiasti noudattaisin karkkipäivää juuri jonkun asiantuntijan neuvojen takia, meillä on karkkipäivä, koska se on minusta meidän perheessä kätevin ja vaivattomin tapa. Kauppareissut sujuvat ilman rutinoita ja ei tarvitse kuunnella joka päivä karkin kinuamista. Ei siitä raivoisan kiihkeästi kiinni tarvitse pitää vaan voidaan joskus muina päivinäkin herkutella, kavereilla saa syödä karkkia jos tarjotaan ja tänään on herkkuja tarjolla, koska on yhteinen leffailta. Mutta vakituinen karkkipäivä on ja pysyy. Silloin saavat vanhemmatkin omat karkkinsa.
Olipa meillä kerran synttäreillä äiti, joka ei antanut vieraana olevien lastensa syödä karkkeja, koska ei ollut lasten karkkipäivä, muita herkkuja (keksejä, kakkua yms.) sai kyllä syödä.
Kukin tyylillään.
turvaton olo jollei saa tuoremehua. Ei meilläkään juoda makeita mehuja ruuan alle. Jos on jano ja ruoka tulella, niin saa maito tai vesi kelvata. Siinähän on sopiva kierre jo valmiina; mehua ruuan alle, ruualla ei sitten oikein maistukaan mikään ja tunnin päästä on taas kova nälkä.
Saisiko perusteluja, että miten se vaarantaa perusturvallisuuden tunteen ja luottamuksen elämään, jollei saa juuri tuoremehua janoonsa. Tässähän on kuitenkin ollut niitä vaihtoehtojuomia, ettei siis lapsen tarvitse kuitenkaan janoinen olla.
jonkinlaisia hahmotushäiriöitä. Vastasit kirjoitukseeni "Meillä ainakin". Minä vastasin sitten takaisin ja jo olit unohtanut, että mistä keskustelemme. Vastasin johonkin kysymykseesikin, joten oletin että ymmärtäisit edes sen verran, että saman ihmisen kanssa keskustelet.
Voisin ottaa nikin käyttöön epäselvyyksien välttämiseksi, se olkoon tästä eteenpäin "sade".
Ketjusta on suhteellisen helppo seurata kuka on vastannut kenellekin. Tai siis se on helppoa aika monille.
Kirjoituksessani "Meillä ainakin!" en huomannut, että meillä ei saisi mennä jääkaapille. Sinun kannattaisi käyttää mielikuvitustasi johonkin muuhun kuin sanojen tunkemiseen toisten suihin.
Oletan, että viimeinen kysymyksesi on tikkuilua, mutta vastaan silti. Tottahan toki jokainen saa mennä rajoituksetta OMILLE ja yhteisille kaapeille. Toisten kaapeille ei ole mitään asiaa.
nyt noin tökkii? Se nyt vaan oli yksi esimerkki noista sijareiden jostain syystä kammoamista asioista. Jokos kännykkä on päässyt pannasta? Hah!
Miksi tyhmennätte itsenne tahallaan juuri kun on ruoka tulossa niin minä muka vaadin, että lapsen pitäisi saada litratolkulla tuoremehua tai maitoa tai muuta ruokaa. En ole sellaista sanonut mutta jos kauniisti oikein pyydätte, niin voinpa vielä sanoakin. Tulisko teitille siitä hyvä mieli.
En tajunnutkaan, että haluat nimimerkin puutteestasi huolimatta profiloitua täällä joksikin tietyksi kirjoittajaksi. Eihän sillä sinänsä mitään merkitystä ole kuka jonkun tietyn mielipiteen kirjoittaa, ajatushan se ratkasee, jos siinä jotain henkeä on. Minäkin käytän tota nimimerkkiäni siksi, että olen niin mieltynyt siihen (kuten jo moni muukin, kun olen joutunut pistämään uusia numeroita perään, kun aikaisemmat on rekisteröity). Luin nyt tuon mainitsemasi kirjoituksen "sade" joka oli nimimerkillä "ainakin" ja kritisoin sitä, että vain välipala-aikoinan lapset saavat avata jääkaappinne. Ehkä ymmärsin väärin, toivottavasti, mutta näin siinä lukee:
"
Meillä on tietyt ajat välipaloille ja silloin saa ottaa jääkaapista lähes mitä haluaa, aivan samat säännöt kuin biologisillekin lapsille. Maitoa saa ottaa koska tahansa, mutta tuoremehua ei.
"
Tuo herätti vastustusta silloin ja herättää edelleen nytkin minussa. Jos on vaikka hajamielinen, voi ottaa vahingossa väärästä, kielletystä purkista juomaa. Kauheen tarkkana pitää olla jo noilla sääntömäärillä ja skarppina. En pystyis.
noudatakaan, enkä ole koskaan noihin hömpötyksiin uskonut. Olen siis käyttänyt omaa ajattelua.
Näkee, että et ole itse "johtanut" suurta perhettä.
Perhettä jossa on usempia pieniä lapsia.
Meillä oli lasten ollessa pieniä hyvinkin tarkat ruokailut, joista minä päätin ja joita lapset vaati.
Sillä rytmitettiin myös lasten elämää. Heille oli tärkeää se, että ruoka tuli heidän eteensä lähes minuutilleen. Jos ruoka oli myöhässä, he melskasivat niin että koko kylä luuli heidän olleen viikon nälässä.
Meillä lapset oli tottuneet jo lastenkodissa siihen määrättyyn rytmiin ja se ruokailujen rytmittäminen olikin oikeestaan ainut mitä voi vielä meilläkin ollessa jatkaa, siitä mihin olivat tottuneet. Ruoka oli heille tärkeää, koska kotona oli sitä ollut tarjolla hyvin vaihtelevasti.
Se, että ruokaa oli riittävästi ja melko täsmällisesti toi heille sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta, mitä juuri ruoan kautta hakivat.
Muutenkin, mun lapset, niin omat kuin vieraatkin ovat kaikki niin tyhmiä, että syövät vaan kaikki makeat ja muut hyvälle maistuvat epäterveelliset ja ruoka jää sitten syömättä.
Mun on ollut pakko opettaa lapset siihen, että pitää ainakin kysyä, mitä voi ottaa ja milloin.
Olen ostanut tarvikkeet jotain määrättyä ruokaa tai leivonnaista varten ja kun pitäis ruveta tekemäään, niin ne onkin syöty.
Meillä ei voi ajatella, että haenpa tuosta lähikaupasta lisää, vaan kauppaan on n. 5 km, et pitää osata ajoissa varata kaupasta tarvikkeet.
Yhden ja kahdenkin vähän isomman lapsen kanssa on vielä ihan eri juttu, kuin esim. neljän joista vielä pari ylivilkasta ja yksi yllyttäjä. Säännöt on oltava paljon tiukemmat, koska ei millään voi yhtäaikaa kaikkia opastaa ja vahtia.
Yleisesti sanon vielä kuitenkin, että olen havainnut nuorissa äideissä sellaista laiskuutta ja välinpitämättömyyttä äidin velvollisuuksia kohtaan, kuten lapsensa asiallisen ravinnon saannin turvaamiseen. He sitten sen saamattomuutensa mielellään puolustelevat, sillä että lapsen pitää saada itse päättää. Siinä menevät pahasti hakoteille. Ei pidä laittaa lasta päättämään asioista, joista hänellä ei ole päätöksentekoon tarvittavaa tietoa tai kokemusta.
Lapsi voi päättää vain ikätasonsa mukaisista asioista, ei niitä mitkä selkeästi kuuluvat aikuisen vastuualueeseen. Kyllä lapsikin katsoo jo sellaista aikuista alaspäin, joka lapselta kysyy mitä pitäis tehdä. Lapsi miettii, et olet minua noin paljon isompi, etkä vielä tiedä ja munko nyt pitäis tietää ja siitä lapsi ahdistuu.
Lapsella pitää olla tunne, että hänestä vastaavat aikuiset tietävät mitä tekevät ja lapsi saa keskittyä omiin leikkeihinsä ja kavereihinsa aivan huolettomana.
ettei lapset saa koskaan karkkia ja vielä rautalangasta: on todistettu juttu, että pienetkin määrät karkkia, sokeria, limsaa ja muuta makeaa tipoitellen pitkin viikkoa on PALJON haitallisempaa hampaille kuin se karkkipäivä jolloin saa syödä reilusti karkkendaalia.
Etkö edes sitä tiedä?
Siinä ei paljon hampaiden harjaukset auta kun joka päivä mussutaa makeaa.
Onko itselläsi tekohampaat,ne varmaan kestävät kaikenlaisen makean mäyssyttämisen?
lapset ymmärtävät, että karkkipäivä on heidän kehittymässä olevien hampaidensa suojelemiseksi ja eivät kovin usein asiasta rutise.Ja kuten senkin sanoin, ei se karkkipäivä ole aina ehdoton, kyllä niitä ylimääräisiä ylläreitä järjestetään lomilla ym aikoina.Pääsääntöisesti karkkipäivä on ja pysyy, poikkeuksin tosin.
Jos antaisimme lasten päättää, varmaan söisivätkin joka päivä, mutta millainen vanhempi antaa lapsensa tuhota hampaansa; uskon useimpien biovanhempienkin olevan sen verran järkeviä etteivät anna kaikkea lapselle periksi.
Sinulle se tuntuu olevan suurempi ongelma.
Aliarvioit aina lasten ymmärrystä ja älykkyyttä, se on huomattu.
Kuinka moni vanhempi haluaa lapsensa hampaiden mädäntyvän suuhun? (valitettavasti niitäkin on)
Ainakin helinäkeiju, mikäli sinulla lapsia edes on.
mutta uskon, että kehittyessään ja kasvaessaan lapset mielellään ottavat pienistä päätöksistään vastuuta. Kyllähän ne ruoka-ajat ja perheen yhteinen ruokahetki olisi hyvä toteuttaa nykyään joka perheessä. Uskon myös, että lapset eivät mene sinne jääkaapille ottamaan ruokaa juuri silloin kuin perheen ruoka on viittä vaille valmis. Kyllä he osaavat hetken kieltäytyä itsekin, jollei heitä ole kasvatettu ahmateiksi ja kykenemättömiä omaan ajatteluun. Minusta on kummallista, että lapsia aliarvioidaan niin paljon tässä ketjussa.
O
len myös ihmetellyt, kun sijareiksi pyrkivien lapsilta kysytään mielipidettä vanhempien keksimästä sijaislapsi-ideasta vaikka lapsilla ei todellakaan ole tarvittavaa tietoa ja elämänkokemusta päätöksentekonsa tai mielipiteensä tueksi puoleen eikä toiseen. Mielestäni lapsen sitten protestoidessa sijaislapsen ottamisesta, kun kaikki ei olekkaan niin ruusuista, ei kyllä ole vanhemmilla mitään oikeutta muistuttaa biolapsiaan, että sähän olit sitä mieltä itekkin, että otetaan.
En ymmärrä amalia, miksi morkkaat nuoria nykyäitejä, jos ei heillä kerran ole parempaa mallia äitiyteen kotoaan ollut.
varsinaisesti morkata ketään. Puhun vain siitä mitä olen nähnyt ja kuullut ja ihmetellyt.
Tiedän, että kotoa ei saa mallia enää, koulussa ei opeteta ja harvoja enää edes kiinnostaa, vaikka äitiydestä haaveilevatkin.
Kukaan ei vaan edes kerro nuorille naisille ajoissa, mitä kaikkea vastuuta äitiys tuo mukanaan. Isistä nyt puhumattakaan.
Noista ruokailuista vielä.
Nyt kun meidän nuoriso saa melko vapaasti valita mitä syö ja milloin, ts. olen yrittänyt opettaa heitä ottamaan vastuuta itsestään ja myös omasta hyvinvoinnistaan, niin eipä kiinnosta. Varsinaista ruokaa ei syötäis ollenkaan, muuta kuin kauhean räpätyksen jälkeen. Salaatit, vihannekset ym terveelliset joita olen opettanut syömään, ei kelpaa. Pelkkiä leikkeleitä menee siihen tahtiin, että ei ennätä kaupasta uutta hakea.
Kilon kinkkuleikepaketti oli seuraavana päivänä syöty, siis kolme henk. Kaiken lisäksi ei kukaan heistä ollut ottanut kuulemma kuin korkeintaan pari ohutta viipaletta. Jonnekin meillä vaan kaikki katoaa, joku meillä kaiken hajottaa jne.
mut ei kuitenkaan kukaan meidän perheestä, ei ainakaan tunnusta.
Meillä on ollut aina sellanen sääntö, että ensin pitää syödä oikeaa, kunnon ruokaa mahan täydeltä, niin että tuntee syöneensä. Sen jälkeen jos vielä on nälkä, niin saa syödä niin paljon kun haluaa. Nälässä ei tosiaan tarvi olla.
Inhoan sellasta, että ruokapöydässä nä'rkitään ja valitetaan vaikka mitä herkkuja olisin loihtinut ja sit hetken päästä alkaa jääkaapin ovi käydä.
En viitsis näjdä sitä vaivaa, et ison määrän ruokaa laitan ja sit se ei kelpaa, mutta kun olen niin saakelin tunnollinen, että pakko sitä on aina olla tarjolla.
Tekis välillä mieli jättää kokonaan ilman.
Ei ole tosiaankaan kivaa, kun isot ihmiset ei sen vertaa arvosta, kun valmista eteen saavat.
Tosin ovat nyt myös itse alkaneet opetella kokkaamista. Siinäkin mentäis vaan makarooni, riisi ja nuudelilinjalla, siis mahd. vähällä vaivalla.
Mun jo kotoa muuttanut tytär juuri totesi, että voi kun ne ei vielä osaa sitä arvostaa, että joku heille ostaa ja laittaa ruoat.
Kyllä ne tarvii ne miehistyvät pojat ison lihaklöntin joka toinen päivä vähintään. Ei he mitään pupuja ole, jotka salaatilla pärjää. Vai ovatko jotenkin lihavia. He tarvitsevat proteiinia nyt, mutta ei sitten enää eläkeiässä, joten ei huolta. Nuudelit, makaroonit sun muut ei niitä kyllä yhtään sairastuta mutta sulostuttaa niiden elämää ja he tuntevat kokkaavansa niitä keitellessään. Olisit ylpeä heistä. Ja jos amalia toi sun motkotus ei lopu, niin ne hyppää pappamopon päälle ja menee ostamaan 10 Saarioista lisäainepitsaa 8 ranskista. Ootkos sitten onnellinen. Sitten et enää SAA ostaa heille ruokia.
Meillä ei onneksi tuota ongelmia, edes lapsille, erottaa maitopurkkia tuoremehupurkista. Jopa alle koulu-ikäinen, joka ei osaa lukea, tunnistaa maito- ja mehupurkin. Viimeistään luulisi siinä vaiheessa huomaavan kun juomaa kaataa mukiin, että onko se mehua vai maitoa.
Onneksi siis meillä lapset pystyy tuohon, eikä käytännössä ole ollenkaan ongelmia.
ravinnosta yleensä, olen juuri tässä muutamana päivänä keskustellut eri ihmisten kanssa.
Kun me olimme lapsia ja meitä oli yhteensä neljä ja meille tuli vieraita, niin saimme yhteensä yhden karkkipussin, jonka keskenämme kristillisesti jaoimme ja olimme oikein tyytyväisiä.
Nykyään tuodaan joka lapselle oma ja ISO karkkipussi, vaikka olisi kuinka pienestä lapsesta kysymys.
Minusta nykyään liiotellaan ihan joka asiassa.
sitten ihan kauhistuttaa nykynuorten ja lasten tulevaisuus, juuri ravinnon vuoksi.
Jos se on sitä "äitien"-tekemää valmismössöä, täynnä säilöntäaineita, ei mitään ravintoarvoa, lihottavaa paskaa. Hampurilaisia, pizzoja, limskaa, karkkia ym, niin onko ihme, että ihmiset vain tyhmistyy ja tylsistyy, eihän heidän aivonsa saa mistään mitää ravintoa.
Kaikki on vaan kevyt sitä ja kevyt tätä. Ei sokeria, ei suolaa, ei rasvoja, ei mitään.Ei makua.
Oletteko koskaan ajatelleet, että mistä sitten pitää maksaa, kun ostat ei mitään?
Miksi silti ihmiset vain lihovat ja voivat entistä huonommin?
Itse olen kohtuuden kannalla. Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella. Kannatan myös kaikkea mikä on mahd. luomua. Kotona valmistettu luomuruoka on ihmiselle parasta.
Onneksi meidän lapset ovat saaneet terveellistä ruokaa. Karkkeja annettiin vain ruoan jälkeen.
Kuulin eräästä tutkimuksesta, missä oli todettu, että ylivilkkaille lapsille pitäisi syöttää mahd. happamia ruokia ja poistaa heiltä kokonaan kaikki makeat.
Kokeilin sitä jonkun aikaa ja voin sanoa, että kyllä se jotenkin toimi. Lapset olivat kyllä rauhallisempia.
Lapset oppivat siihen, etteivät syöneet enää karkkeja yhdellä kertaa, vaan kun saivat paljon, esim vierailta, niin kiikuttivat ne mulle ja sanoivat, että sinä saat sitte aina antaa ruoan jälkeen. Ne saattoivat muutaman karkin jälkeen olla ihan sekopäitä. Karkit ei heille tosiaan sopineet. Sitäpaitsi niissä on niin kauheesti kaikkia lisäaineita ja pelkkää sokeria, et ei ne ole hyvästä kenellekään.
Jotain kai olen kuitenkin heidän kanssaan tehnyt oikein, koska meidän lapset ovat olleet todella terveitä, ei ainuttakaan lääkärissä käyntiä ( vain tapaturmat). Täysin normaalit paino ja pituus ja ei reikiä hampaissa ollenkaan.
Kirjoitin alussa, että tuoremehua ei saa ottaa itse silloin kun haluaa. Sanoin, että "..sääntö tuli meille sijoitetun myötä, hän kun joi niin paljon mehua, ettei sitten mikään muu maistunutkaan." Miksei olisi maistunut jos ruoka olisi vaikka tunnin tai kahden päässä tuoremehun juomisesta. Kannattaa miettiä asioita, jollei ensilukemalla ymmärrä.
Juuri siitä syystä en anna lapsen juoda mehua, että ruokakin maistuisi. Välipalalla sitä mehua voi ottaa, mutta siitä on jonkun aikaa ruokaan.
Samaten ihmettelet sitä, ettei lapsi saa käydä jääkaapilla silloin kun haluaa. Meillä ainakin sitä mehua lipitettiin alussa jatkuvasti eikä sitten ruualla ollutkaan nälkä. Haluan opettaa tälle lapselle järkevää ruokakulttuuria, koska hän itse ei sitä vielä ymmärrä.
jos viitsisivät jotain lihaa tai kalaa heittää joukkoon, mutta antavat niiden mennä pilalle laiskuuttaan. Eikä ole aikaa odottaa lihojen kypsymistä.
Ei mene meidän lapset kovin helpolla toisten äitien tekemiä osatamaan. He suorastaan irvistävät niille ruoille. Ainut mikä menee on hernekeitto. Muita valmisruokia ylenkatsovat. Meidän keittiössä kun ei olla mausta tingitty.
Ei tietenkään ole aikaa odotella raakalihan kypsymistä kun on kiire elää. Siksihän maailmassa pojilla on äidit.
että niin kauniita lapsia meillä on, että ihan kun olisin itse tehnyt. Pojat on komeita ja tytöt kauniita.
Olen heistä niin ylpeä, vaikka ei osuutta eikä arpaa heidän geeneihinsä olekaan. Silti tunnen jotain ihmeellistä äidin ylpeyttä kun heitä katselen, tyyliin mun lapset , ai , ai.
johtui?
alasajo ovat tutkittuja juttuja. Karkkipäivästä ei puhuta kasvatuspiireissä enää mitään (siitä kun on tullut sitten kasvavalle nuorisolle niin lyhyt matka siihen "nyt sitten otetaankin koko viikon edestä kerralla ja kaikki ...")
Ja mistäs sitä ei olisikaan lasten ja nuorten kohdalla (salaa ja salakavalasti) jo säästettykään.
Kyllä lapsiin ja nuoriin kohdistuva hammashuolto on siellä ensimmäisten säästötoimenpiteiden kohteena ollut jo aikaa sitten aloitettuna,
(jos ette ole sitä huomanneet, niin siitäkin on ollut myös ihan julkisuudessakin puhetta...)
Miksi teillä on jääkaapissa tuoremehua, jos ei sitä kerran saa juoda? Ajatus maidon juomisesta janoon, kuulostaa vastenmieliseltä, kyllä siinä ainakin tulee turhaa rasvaa kehoon ja nälkä lähtee takuulla tukevammin kuin tuoremehusta.
Johtuuko tuoremehukammonne nyt hampaista. Saahan tuoremehusta vitamiineja ja virkistystä ja maku on miellyttävä. Lisäksi uskoisin, että aina niin valppaat terveystarkastajat vetäisivät tuoremehut pois markkinoilta, jos ne ovat ihmisravinnoksi kelpaamattomia. En nyt ole mikään tuoremehufani, mutta tuo kaikki kuullostaa niin hölmöltä.
mutta luulisin, että tuoremehu sisältää kuitenkin erilaisia säilöntäaineita ja mistä lie myrkkyruiskutus-hedelmistäkin tehty. Maito on siinä mielessä varmempi vaihtoehto.
Meillä juodaan janoon vettä. Se on ehdottomasti paras janon sammuttaja ja puhdistaa kehoa.
Suosittelen kaikille.
Tosta tulikin mieleen, että nykyään ei enää pinillä vauvoilla ole vesipulloa kuten silloin, kun mun lapset oli pieniä. Jokaisen vauvan vakiovarustuksessa oli aina tuttipullossa puhdasta vettä, jota lapselle janoon annettiin ja maitoruoan jälkee vedellä huuhdeltiin suu.
Pelkkää maitoako nykyvauvoille annetaan sekä janoon, että nälkään? Ihminen ei ole biologisesti muuttunut miksikään, mutta ruokintaohjeet ym. muuttuvat koko ajan.
Kun mun esikoinen syntyi, niin alettiin antaa kiinteää ruokaa jo 3 kk lähtien ja sitä ennen jo jotain mehuja. Ei ollut allergioitakaan kuten nykyisin ja lapset oli tyytyväisiä ja terveitä.
Ihmetyttää vaan, miksi pieniä vauvoja pidetään koekaniineina. Nyt on kuulemma taas tulossa muutoksia noihin ruokailuihin.
Kunpa ne viisaat jotka näistä asioista päättää edes joskus jotain tietäisivät todella.
En ole missään vaiheessa sanonut, ettei tuoremehua saa meillä juoda. Sitä ei vaan saa juoda milloin huvittaa.
Meillä saa ottaa aamulla ja välipalalla tuoremehua lasillisen. Kauhistus sentään, se on säännösteltyä siis max. lasillinen kerrallaan. Tuo sääntö tuli sijoitetun myötä, joka olisi juonut vaikka koko tölkin, viis siitä olisiko muut saaneet yhtään.
Eipä meilläkään lapset juuri juo maitoa janoonsa, vaan vettä. Eikä maitoakaan ole lupa (taas kauhistus!) ruuan alle lipittää. Väännätkö tästä nyt, että meillä ei saa juoda maitoakaan?
Itselläni ei ole mitään kammoja, tai no täytyy myöntää, että hämähäkit kammottavat.
Minusta tuoremehun käyttö ei kuulosta ollenkaan hölmöltä.
että jos joku haluu kaksi lasia, niin voi santsata.
Ostankin aina kerralla useamman, oikein eri makujakin.
Silti en anna kenenkään lapsista juoda pelkkää mehua. Ympyrä taisi sulkeutua; aikuisten asia on huolehtia, että lapset syövät (ja juovat) terveellisesti. Vaikka tuoremehu on osittain terveellista, niin ei pelkästään siitä ole ruokavalioksi.
kun minua aina niin huvittaa noi sun kommentit, kun samalla näen miten itse pienen riiviölauman kanssa niin hienosti toimisitkaan.
Joka kommentista näkee, että sulla ei ole harmaansinistä käsitystä siitä mihin lapsukaiset, ne pienet kullannuput kaikkeen kykenevätkään.
Kuvittelen aina sinut johonkin syrjäiseen paikkaan 4-5 lapsen kanssa jotka ovat iältään 3-8 vuotiaita esim. kuinka hienosti kaikki sulta sujuisikaan. Haluaisin sen päästä näkemään.
Luulenpa, että kolme tuntia korkeintaan voisit omista ohjeistasi pitää kiinni ja sitten alkaisit huutaa apua ja lujaa.
jatkossakin. Älä anna kenenkään yrittää saada sinua pois omaksumistasi terveellisistä elämän tavoista ja opeta ne edelleenkin myös lapsille, Juuri noin vastuullinen aikuinen toimii. Ei kuuntele lasten tahtomisia, jos tietää, että lapsen paras ei siten toteudu.
lasillisessa tuoremehua on kaloreita (=energiaa) samanverran kuin lasillisessa sokerillista limsaa?! Siinä on jo riittävästi syytä olla juomatta tuoremehua litra- tai edes lasikaupalla. Pari lasia tuoremehua päivässä riittää saamaan ne vitamiinit ym., muuten tuoremehusta saatava hyöty muuttuukin haitaksi.
Paras janojuoma on vesi.
Ei pidä haalia niin suurta lapsilaumaa kanssaan korpeen, että hermot menee tai että joutuu alistamaan lapsia voidakseen pitää järjestystä yllä. Ihmisen on hyvä tietää rajansa.
Etteköhän nyt ole vähän liian aivopestyjä ton veden kanssa vai asutteko luonnonlähteen reunalla, sit se olis eri asia.
Tässä makuelämyksistä:
"
Miksi vedessä on paha maku aamulla?
Vesi on seissyt yön talon putkistossa ja jos vedenkulutus on muutenkin vähäistä ja putkisto vanha, veteen voi tulla bakteeritoiminnan tuloksena ummehtunut maku. Juoksutus auttaa.
Mitä tehdä, kun vesi on ajoittain ruskeaa?
Ruskea väri johtuu useimmiten talon putkiston ruosteisuudesta. Ellei kyse ole katkoksen jälkitilanteesta, on syytä ottaa yhteyttä taloyhtiön edustajaan, kuten isännöitsijään tai huoltoyhtiöön. Häiriön aikana pitäisi katsoa erityisesti vesimittaria lähimmän hanan veden laatu, jotta nähtäisiin, onko taloon tulevassa vedessä vikaa. Siinä tapauksessa on otettava yhteys Helsingin Veteen, puh 310 33314(veden laatu). Ruoste voi aiheuttaa ripulia, liata pyykkiä ja tukkia hanojen poresuuttimia. Kun vesi saadaan juoksuttamalla kirkastumaan, se on taas turvallista juotavaa.
"
Lähde:
http://www.helsinginvesi.fi/index.asp
koskee vain Helsingin ulkopuolella asuvia, Helsingissä voi ostaa kaupasta lähdevettä, on silti parempaa janoon kuin mehut.
Meillä on oma porakaivo, ennen oli ihan lähde, mutta tekivät tien siihen. Nyt tulee vesi 86 metristä ja on erinomaisen hyvän makuista. Lisäksi sisältää fluoria, mistä syystä lapsilla joilla hampaat meillä asuessa kehittyneet, on kaikilla tosi kauniit ja terveet hampaat.
Kerron tässä Sinulle, mun poikani perhepäivähoito paikassa ei milloinkaan saanut juoda ruoan kanssa maitoa, vasta kun oli ensin syönyt ruoan. Sitten sai juoda maitoa. Poika oli laiha, ja aloin ihmetellä miksi hän noin pureskelee pitkään eikä juo väliin maitoa, sitten vasta tajusin mistä oli kysymys.Ja edes osasin kysyä asiaa, eikö saa juoda ruoan kanssa yhdessä maitoa hoitopaikassa. Poika sanoi, ei koskaan. Pyysin hoitopaikassa joustamaan poikani kohdalla, jotta saa ruoan paremmin alas. Minulle alettiin olemaan "mykkäkoulua" tästä perheestä. Sitten nostin kissan pöydälle ja puhuin suuni puhtaaksi, yritin olla oikein kiltti kuitenkin. He vaikuttivat hyvin loukkaantuneilta. Ja poikani aika pian, siis he halusivat siirtää hänet tarhaan. Oli sekin niin kummallista, tämän maailman kaikkien kummallisuuksien joukossa. No, poikani oppi sitten uudelleen ottamaan maitoa ruoan kanssa, ja poika oli ihan normaalipainoinen. Sitten nyt uudelleen tässä viimeisessä "omituisessa" sijariperheessä, josta kaikki sanovat minun "höpöttäneen" kaiken, Niin siellä on ollut uudelleen sääntö, maidon saa vasta juoda ruokailun päätteeksi, ja poikani on laihtunut uudelleen tämän vuoden aikana. No, nyt pitääkin minun mainita tästäkin, jotta poika oppisi syömään taas normaalilla tavalla, minulla ainakin juuttuu ruoka kuiva tunteena kurkkuun, jos sitä ei saa maustaa maidolla. Tulihan tämäkin nyt sitten sanottua taas. Moikka!
aika jännä, että kahdessa paikkaa ihan sama meininki kuin meilläkin.
Voisikohan sittenkää syy poikasi laihtumiseen olla vain se, ettei ruokaa saa maidolla huuhdella alas.
Minun lapsuudenkodissa oli se sääntö ja tiedätköhän mikä siihen on perustelu.
Se on ymmärtääkseni ihan lääkäreiltä lähtöisin, tai ainakin joltain ravitsemuksesta jotain tietävältä.
Perustelu on se, että ruoka kuuluisi aina pureskella hyvin ja ruoan hienontamisessa käyttää omaa syljen eritystä. silloin ruoka myös vatsassa sulaa parhaiten ja saat siitä myös itse parhaan hyödyn ja vältyt vatsavaivoilta. Se on siis mahd. luonnonmukainen tapa syödä.
Ylimääräisten nesteiden käyttäminen ruoan alas huuhtomisessa on luonnon vastaista ja "fiksujen" "hotkimiseen" taipuvaisten ihmisten keksimää.
Me kaikki viisi lasta mun kotona ja meidän kaikki seitsemän lasta pari lapsenlasta ovat pysyneet aivan normaalipainoisina tällä systeemillä.
Edelleenkään isotkaan lapset eivät ota/kaipaa maitoa ruoan alas huuhtomiseen.
Missään muissa maissa ei edes ole koskaan maitoa ruoan kanssa tarjolla, kuin Suomessa.
Kuitenkin koko maailman muut lapset pärjäävät mainiosti. En ole nähnyt siis maitoa, enkä muitakaan nesteitä ruoan alashuuhtomisessa käytettävän missään muualla kuin Suomessa.
Muistan itsekin ala-asteella ollessani, että opettaja kehotti juomaan vasta ruuan päälle. En tiedä, että mihin se perustui enkä tajunnut sitä edes silloin kysyä.
Meillä juodaan maitoa ruokailun aikana.
Kyllä varmasti paljon oikeaa, Sinun kirjoituksessasi, ja siinä jotta ruoka tulee pureskeltua kunnolla, ja sylkeä sekoittuu silloin ruokaan ja se sulaa hyvin.
Mutta kun se ruoka maistuu niin hyvälle, kun laittaa vähän kylmää maitoa välillä suuhun.
Itselläni tuntuu, jotta kaipaan aina ruoan kanssa maitoa ja paljonkin.
No, kai hotkin kuin "ajokoira", he..he..
naurattaa tuo koko tuoremehu keskustelu. Hyvä jotta sängyt pysyy kuivana...he.he..
luonnonlähteen reunalla, mutta hanasta tuleva vesi on lähteestä.
Meillä on aamuisin oikein raikasta vettä. Pyykkäri on ajastuksella aamulla pyörimässä. Sitten kun heräämme, ensimmäinen koneellinen on siltä päivältä pesty, ja hanasta tuleva vesikään ei siten ole seisonutta.
Talomme on uudehko, joten putket ovat kunnossa eikä vesi ole koskaan ruskeaa.
että on naurattanut minuakin!
tottumis/makukysymyksiä. Itsestä tuntuu kauhealta ajatus, esim. lämpimän läskisoosin kanssa kylmää maitoa tai vast.
Ainut mikä on maailman parasta maidon kanssa on tuore pulla ja pullataikinaan leivottu mustikkapiirakka.
Mustikat alkaakin kuulemma olla jo kypsiä, että pian pääsee piirakan tekoon.
Kuulostaa oikein loogiselta. En ole koskaan asiaa syvällisemmin edes ajatellut.
Nyt taas nauran ääneen. OOn kova nauramaan. Aivan tukahduttavan hauskaa välillä, vaikka joskus saa "pottuja" päähän.
läskisoosi on hyvää kylmän maidon kanssa ja kuoriperunat, nam..pirtelökone odottaa metsänmarjoja ja uusia mansikoita, ah, kermaa ja jäätelöä, kanamunaa koneeseen ja vot`pirtelö on valmis. Uuniin pussiin kesän uudet perunat paistin ja valkosipulien ja porkkanoiden kanssa, hei , amalia, pitikö mennä jääkaapille? Mun ainakin pitää, kotona on nyt niin hiljaista , minä ja avopuolisoni vain, me tehdään kaikkea kivaa , ja hömppöä, ihaillaan kesää isolla kuistilla. Ja jo aamulla viiden aikana noustaan kuuntelemaan kesää kuistille. Moikka ja hyvää yöt!
No ei ihme että elätte sääntöviidakossa kun lapsuudenkodin säännöt pätee edeleen ja uutta pukkaa päälle. Huh!
Ei oo sitten tullu mieleen karsia jostain päästä?
niitä karsisi jos ne ovat hyviä sääntöjä?
Jos on kasvanut johonkin "sääntöön" niin ei se tunnu pakolta, vaan ihan normaalilta käytökseltä. Se onkin eri asia, että onko se normaalia muiden mielestä.
Maailma on täynnä sääntöjä ja lakeja, niihin on vaan pakko sopeutua.
sääntöjä, jotka koetaan "vanhentuneiksi" uuden ajan myötä. Ennen suosittiin paljon sitä jotta vanhempi puhuu, lapsi kuuntelee, nyt kuunnellaan lasta, vanhempi joko hyväksyy tai "ohjatusti" hyväksyy, tai suoranaisesti torjuu ja kieltää lapsen suunnitelmat. Jos ne ei "kokemukssen äänellä" johda hyvään lopputulokseen.
Mitä epävarmempi ihminen, sitä enemmän hän tarvitsee sääntöjä. Ne luovat sitä ulkoista turvallisuutta, mikä sisältä puuttuu kun päässä on täysi kaaos. Henkilö, joka luottaa omaan järkeensä ei tarvitse sellaista sääntökokoelmaa joka lähtöön vaan uskoo selviänsä tilanteista jos ja kun ne eteen tulee ja selviääkin. Huolestettuvaa tuo sijareiden epävarmuus. Lapset voivat kokea sen turvattomuutena. Joustamattomuus kasvattajan taholta ei anna hyvää kuvaa tämän järjestä.
Koska hoidamme "sisäsyntyisesti" turvattomia lapsia on meidän pakko luoda heille erittäin turvalliset puitteet, joihin liittyvät monet säännöt ja rajat. "Sisäsyntyisyydellä" tarkoitan tässä sitä, että lapsi on oppinut syntymästään saakka siihen, että ei voi luottaa mihinkään eikä keneenkään, mikään ei toistu samanlaisena eikä hän saa reaktioihinsa eri hetkinä samanlaista vastausta. Kasvattajina meidän sijaisvanhempien tuleekin olla moninverroin luotettavampia ja käytöksemme ennustettavampaa kuin ns. tavallisten lasten vanhempien.
aina vaan Hellu näyttää, ettei tiedä ollenkaan mistä puhuu.
Se, että tiedämme miten pitää olla ja käyttäytyä ja opastamme sitä myös lapsille, ei tosiaankaan kerro epävarmuudesta, vaan aivan päinvastoin.
Sellaiset ihmiset, jotka eivät itsekään tiedä miten pitäisi toimia, verhoavat oman avuttomuutensa siihen, että muka lapsi saa itse huomioida ja kasvaa vapaasti, se on muka jotenkin fiksua. Pah, sanon minä. Tietämättömien osaamattomien avuttomien kasvattajien propagandaa.
En ole vapaan kasvatuksen kannattaja ollenkaan. Kannatan sitä, että lapsi voi luottaa aikuisen tilannekohtaiseen harkintaan ja sen oikeudenmukaisuuteen ja järkevyyteen. Näinhän ei teillä tapahdu kun teillä on säännöt, joita noudatetaan joustamatta ja vääjäämättä. Tällä viestitätte lapselle, että ette uskalla ottaa vastuuta vaan vetoatte sääntöihinne tyyliin "tänään ei syödä karkkia kun on torstai ja meillä syödään karkkia vain perjantaina". Kuulostaa niin sanomattoman typerältä.
Ettekö vielä ole huomanneet, että kaikkeen mitä elämässä eteen tulee ei ole ennalta väsättyjä sääntöjä ja silloinpa teiltä meneekin sormi suuhun.
Sille asialle et mahda mitään, että monille meille on sijoitettu sellaisia lapsia, joiden elämä menee pitkäksi aikaa sekaisin, jos poiketaan ao. perheessä voimassa olevista käytännöistä. Meillä aikuiset kyllä tietävät mistä asioista voidaan joskus joustaa ja mistä ei. Kyse ei ole vastuun pakoilusta, vaan päinvastoin siitä, että me olemme vastuussa lapsen hyvinvoinnista arkipäivässä. Sinä, joka et hoida tällaisia lapsia, et varmaankaan voi ymmärtää mistä näissä selkeät, muuttumattomat säännöt jne. asioissa pohjimmiltaan on kysymys. Kyse on samasta ilmiöstä, jossa nuori lapseton ihminen esittää omasta mielestään toinen toistaan pätevämpiä hoito- ja kasvatusneuvoja.
olette sittenkin kuin laitos eikä kuin normaali tavisperhe.
Rutiinit, kellonajat, säännöt ja joustamattomuus ihan kuin laitoksessa ikään. Mutta sehän piti olla sijaisperheessä toisin.
Kuka on antanut vesisuosituksen ja millä mandaatilla?
sen julistuksen annoin.
Iän ja kokemuksen mukaisella mandaatilla. Mitä muuta vielä kaipaat.
Etkös usko, että tiedän mitä sanon?
Vaikka en tietäisikään, olen silti vakuuttava, heh,
että tahallaskos teet meistä pikkutarkkoja sääntöjen kanssa räpeltäjiä.
Säännöt on tottakai laadittu ohjeiksi ja noudatettaviksi pääpiirteittäin, mutta ei ne mitään lakeja ole, joista ei voisi koskaan poiketa.
Olenkin aina sanonut, että lapsen ja koiranpennun kasvatuksessa pätee lähes samat säännöt, eli aina on samat asiat sallittuja tai kiellettyjä. Sillä erolla, että lapsen kanssa voi joskus tehdä poikkeuksia, koska lapsi ymmärtää kun hänelle selitetään, että nyt on poikkeus ja miksi se on. Koiranpennulle sitä ei voi tehdä. Tai voi tietysti, mutta koska se ei ymmärrä, niin menee poikkeuksista aivan sekaisin.
Anna lisää suosituksia, ne menee läpi ihan siinä kuin virallisetkin. Minä uskoin joka sanan. Uskoin todella että tämmönen vesisuositus on annettu sijareille pride-valmennuksessa. Niin yhdestä suusta sitä tässäkin ketjussa on toitotettu.
Sijoitukseen tulee usein biologisen äitinsä raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena vaurioituneita lapsia, joillakin heistä on FAS/FAE/ARND -diagnoosi, monilla ei.
Yksi tyypillinen piirre näille em. lapsille on alipainoisuus - he eivät liho, vaikka kuinka söisivät ja toisaalta ihan pienenä heillä on nielemisvaikeuksia ja ruokahaluttomuutta.
Tietätkös mitä, mun äitini sanoo aina, että meidän muksut on pakko ajaa pöydästä pois, koska ne ei millään maltaa lopettaa, mutta siskoni lapset on väkisi ajettava syömään...
Siis meidän lapset, ne nuorimmat ovat pulleroita ja siskoni omat lankanlaihoja.
Ei sisko jätä niitä ruuatta, se johtuu jostain muusta.
Joten keksi vaan uusi syy siihen, miksi lapset on laihoja.
Sitäpaitsi olen saanut moitteita siitä että mun tyttö on tukevassa kunnossa, siis lastenneuvolan täti komensi laihtutuskuurille!
Lääkäri taas sanoi, ettei mistään kuurista voi senikäiselle edes puhua!!!
Siis nekään eivät tietä mikä on oikein!
Joten eikös se lasten paino ja ulkonäkö ole ihan jokaisella se oma, ei siihen muiden kannata takertua.
lapsesta tahansa, niin kaikkein paras tapa on olla tekemättä ruuasta kamalan suurta numeroa.
Toisella palstalla on keskustelu, jossa muutama äiti kertoo lapsensa pakkosyöttämisestä tarhassa, miten se on huonontanut lapsen muutenkin huonoa ruokailua. Oma nuorempi lapseni joutui pakkosyötön kohteeksi myös, mikä oli kyllä ihan kamala asia.
Ja vanhemmalle lapselle tuli huomautuksia neuvolassa painonnoususta, sillä lapsi söi kyllä terveellisesti, mutta ruokahalu oli hyvä.
Mutta tätä tämä nykyisin on! Kaikkien pitäisi olla joka suhteessa - myös painon suhteen - ihannemitoissa ja normirajoissa. Jos poikkeamia on, on ilman muuta jotain outoa vanhemmissa.
Ei minunkaan mielestä kasvavaa lasta pidä dieetille laittaa! Jos liian sokerin ja rasvan syönnin kurissa pito ei auta, vaan lapsi on vähän pullea, niin so what? Ei me aikuisetkaan kaikki saman kokoisia olla. Ei pitäisi mennä liiallisuuteen missään asiassa, kultainen keskitie ja terve maalaisjärki ovat parhaat monessa asiassa.
"Ei pitäisi mennä liiallisuuteen missään asiassa, kultainen keskitie ja terve maalaisjärki ovat parhaat monessa asiassa."
Tuossahan tuo on pätevä ohje edellisellä kirjoittajalla.
En ymmärrä tuoremehusta kiistelyä, miksei sijarit valmista mehumaijallaan syksyisin tuoremehuja tai jos ei viitsi niin tuoremehuasemilla saa nopeasti ja vaivattomasti omenat tuoremehuksi. Hiukan sokeria sekaan ja voi pakastaa jos epäilee ettei kuumennettuna säily seuraavaan satokauteen. Tarpeeksi suuret pakastimet varastoihin ja omenoita voi ostaa syksyisin halvalla ja jotkut antaa ilmaiseksikin kun vaan pois kerää. Syksyllä se vaatii tietysti viitsimistä, mutta itse tykkäsin ja lapset voi ottaa mukaan ihmettelemään tuoremehuasemalle ja muutenkin lapset tykkää yhdessä olemisesta ihan isoiksi asti kun mukanaan vaan heitä kuljettelee.
Amalian karkkien aikaansaamaa lasten villiintymistä kummastelin myös. Omille lapsilleni ostin suklaata, eikä heille mitään vilkkautta tullut, ei olleet kylläkään ilmankaan käytösongelmaisia.
Valmistin heille myös itse karkkeja, keittelin toffeeta. Ei pahemmin lisäaineita. Eikä omatekoinen jää hampaisiin sillätavoin kuin kaupan. Ja tuli halvemmaksikin.
Meillä ei ollut karkkipäivää, kieltäydyin siitäkin huolimatta, että lapset itse halusivat sitä kokeilla kun opettaja oli puhunut karkkipäivästä ja muilla sellainen oli. Ja olin erilainen äiti, lapsistani ihan näki, en tiedä kertoivatko koulussa vai pitivät tietonaan oman mutsinsa karkkipäivähangoittelun kun olivat koulussa kyselyyn kirjoittaneet, että kyllä meillä on karkkipäivä. Lapset eivät itsekään pitäneet karkkipäivää hyvänä asiana kokeiltuaan. Ostin karkkeja kun lapset pyysivät, suklaata. Annoin fluoritabletit ohjeen mukaan ja hampaat pestiin hammastahnan kanssa. Isommilla lapsilla ei ole edelleenkään reikiä, ovat aikuisia eikä nuoremmillakaan toistaiseksi.
Lasten ollessa pieniä ja heitä oli monta, kävi kuten amalialle muistaakseni hän kirjoitti tuolla ylempänä ketjussa, että ellei ruoka ollut muutaman minuutin toleranssilla pöydässä, alkoi meteli. Yksi lapsistani oli sellainen kuitenkin, että hänelle saattoi tulla nälkä ruokailujen väliaikoinakin ja silloin oli parasta antaa välittömästi ruokaa. Hänen alkoi sattua mahaan ellei ruokaa saanut heti ja hän tuli jotenkin äkäiseksi. Vaikka meillä oli kaikki ruoka-ajat välipaloineen.
Ja mitä se haittaa, jos leipomista varten hankitut aineet on joku syönyt kaapista. Hänellä on voinut olla vaikka jokin hivenainepuutos ja sen on korjannut jokin raaka-aine, vaikka nyt pähkinä. Muuttaa suunnitelmaa ja leipoo vaikka tavallista pullaa, siihen on aina kuiva-aineet joita tuskin kukaan käy napsimassa. Ja yrittää seuraavalla kerralla uusiksi. Meillä jos joku oli napostellut vaikka pähkinät tai kookoshiutaleet kaapista, kysyin kuka ne söi ja haluasiko hän samaa ruoka-ainetta vielä kun mieli on tehnyt ja ostin kaupasta reilusti että riittää ihan häntä ajatellen. Kyllä ne sitten alkaa jäämään sinne kaappiin, kun sekin tarve on tyydytetty.
Mutta minä olinkin huono äiti, lapset huostaan vaan.
No, et sitten varmana oo huono äiti. Oikein hyvä ja omilla aivoillaan ajatteleva äiti, joka osaa toimia ihan hyvin.
Minun aikuisilla lapsilla ei ole myöskään reiän reikää hampaissa.
Minä vanha akka, ja vielä jouduin vanhempainarviointiin, hah..hah..kaikkeen sitä pitää alistuakin, joidenkin takia..arvioijakin sanoi, jotta mitään epäselvyyttä sellaisessa asiassa ei ole..ja meitä on kuulemma turhaan tällä lailla höperösti kohdeltu, kai siitä sosiaali saa nautintoa, itse pidän itseäni jo ihan valmiina vaikka mummoksikin, omat aikuiset lapset rakastavat meitä, ja ymmärtäävät, kun olen heille kaikkeni antanut.Ruokkinut vuosia koko kylän lapset, meidän pöydässä ovat oppineet sellaistakin syömään josta eivät ole ennen pitäneet, kuten hernekeitto, veriletut, valkosipulilihapullat, ja monet monet muut ruoat, oikein oli kylän lapset jonossa kun muurinpohjalettuja mieheni kanssa paistettiin. Nyt muka täytyy vanhempienarviota käydä, hyi jotta osaavat olla röyhkeitä, sen sanoi itse arvioijakin, jotta ei muuta tee kun ihmettelee ja häpee ymmärtämättömien puolesta. Kun sellaisesta ei varmasti meilläkään ole kysymys, vanhoilla ihmisillä. Hei vaan Sinullekin, hyvä äiti, sillä Sinä OLET juuri sitä. Moi!
piti jo aikasemmin kysymäni, että puhuit poikasi kotiintulosta. Pääseekö poikasi jo kokonaan, vai vain lomalle? Kuinka pitkäksi aikaa?
Onko tietoa koska kotiutetaan? En ole ihan kaikkia ketjuja jaksanut seurata, joten en tiedä jos olet maininnut aikasemmin, mutta olen utelias tietämään missä mennään, et jos viitsisit vastata.
niin, lue ..joku odottaa..linjalta siitä kohtaa ..ottaa sydämestä. Jos jaksat lukea. Lyhyesti sanottuna sunnuntaina on se kokopäivä tapaaminen, menemme mummollekin ja sitten taas kotiin, nautimme koko päivästä,,koko perheen kesken, ah, ihanaa, meillä tuulee silloin "hyvät tuulet"!!!
yhden päivän? Sieltä toisesta ketjusta just luin sen, että poikasi on sunnuntaina tulossa ja laskee päiviä ja pyysi mummoakin tavata.
Kyllä mun niin käy se pieni sääliksi. Mitähän raukka miettii?
Varmaan ihmettelee, et mitä pahaa hän on tehnyt kun häntä tällä tavoin rangotaan. Sinäkin saat sentään olla kotonasi, vaikka sulla onkin lasta ikävä, mutta ei tarvinnu omasta kodista lähteä kuten lapsesi.
Miten lapsi voi sellasta ikinä ymmärtää.
Nämä lapset, kuten meilläkin on, ne ymmärtää tilanteen paremmin kuin hyvin, eivätkä mitenkään kaipaa entistä kotiaan ja niitä oloja joista ovat pois päässeet, mutta sinun poikasi ei selvästikään pelkää kotiin paluuta ja hän tietää, että äidin luona on hyvä. Toi on kauhea tilanne.
Tiedän minkälaista se on, kun nämä "meidän" lapset ovat lastenkodissa odottaneet meille pääsyä.
He eivät myös olisi enää yhtään hetkeä malttaneet odottaa virkamiesten aikaansaannoksia. Lapset on sitä mieltä, että kun parempi paikka on tiedossa, niin mitä sitä enää pitää miettiä, miksi ei jo olla siellä, mutta tämä byrokratia on niin jäykkää ja hidasta. Kaikkihan sen tietää kuinka odottavan aika on pitkä ja lapset nyt ei malttais varsinkaan mitään odottaa.
mikä supereukko olet kun noin nopeasti luit ja kirjoitit ja noin paljon. Joo, sydäntä särkee, sillä mun vikahan se on tämä kaikki, mutta kai se on Jumalakin antanut ehkä mulle anteeksi, ja poika siellä, kun olin sen viikon hänen kanssaan asumassa, piti päätään mun rinnalla hiljaa joka ilta, ja olimme vaan..ja silittelin hänen poskea.. ja mietimme yhdessä, jotta varmasti meillä on vielä hyvät ajat edessä, kun olen näin kärsien saanut hänet uudelleen..paremmalla ymmärtämyksellä ja uusilla sielun kerätyillä voimilla, nyt saan ja pystyn vaikka mihin, kun olen saanut kaiken alusta alkaen arvioida elämässä uudelleen ja olen tämän jonkun verran haittaavan näkövammanikin kanssa päässyt sinuiksi, kun ei sitäkään tarvitse enään ajatella minään päivänä, ja saa olla ja pystyy olla raittiina, joka ikinen päivä, arki ja pyhä , ja miehenikin on raitis..minä olen niin onnellinen..tunnen jotta Jumalakin on auttanut meitä..Ja kaikki tulee vielä senkin puoleen hyväksi, jotta poika pääsee kokonaan kotiin. Nyt on se sunnuntai, sitten yön yli ja viikonloppu on jo ihka onnen päivää, puoliso ei ole tämän pojan isä, mutta hän rakastaa ihan ihka varmasti, sen tiedän. Minun passaa jo senkin puolesta, jotta sain sellaisen miehen, jolla on tahtoa, kuin Kiinassa muuria. Ja hän on hellä ja hyvä avopuoliso. Minulla on nyt jo niin paljon kaikkea hyvää elämässä, jotta kyllä jaksan, ja poikaa yritetään kuulla joka tilanteessa. Viis meistä muista. Kun vain sos.johtajammekin ajattelisi enemmän poikaa. Lapsen paras paikka on koti, silloin kun se on raitis ja ihmiset siellä pitävät toisistaan huolta. Näin on.
Ole kiltti ja laitta tänne se omatekemien toffekarkkien resepti. Minusta olisi kiva vaihteeksi jotain sellaista lukea ja myös kokeilla.
Toivottavasti luet tän viestin ja vastaat.
Yst. terv. Merkka
Syöntijuttuun vielä, tuli mieleeni mun 10v pojan(sen "sekarotuisen") sanominen kun anoppini antoi hänelle hernekeittoa. Siis poikaa ei tykännyt hernesoppasta ja meinaasi hujiata mummoa sanomalla, ettei virolaiset syö hernenkeittoa.
Anoppini hoksasi sanoa, että syö sit toi suomalainen puoli...
Sijari olisi sanonut, että meillä syödään, sääntö nro 6 momentti 2. Huomaatteko eron.
Ilmeisesti Merkan anoppi ei tarjonnut pojalle muuta ruokaa(ei ainakaan maininnut, että poika olisi saanut jotain muuta ruokaa). Hernekeittoa oli pöydässä ja piste.
Mikä se ero on?
Jokaista normaalia ihmista viehättää älyllisyys, jota Merkan anoppi lapselle osoitti. Samalla poian omakin nokkeluus sai vastakaikua eikä kaikunut tyhjille seinille. Varmaan poika viihtyi älyllisessä ruokapöydässä, saattoipa syödäkkin.
Se eroaa sinun menetelmästäsi siinä, että joko tai vaihtoehtosi ilman mitään ajatusta muuta kuin vain ota tai ole ilman, poika olisi varmasti lähtenyt tyhjällä vatsalla ja tyhjällä mielellä pöydästä. Piste vaan sullekkin.
sen, kun nyt hernekeitosta tulipuhe, että meillä yksi lapsi piti kovasti hernekeiton mausta, mutta ei niistä herneistä siinä, joten piti hänen keittonsa laittaa lautaselle siivilän läpi. Sitten vasta kelpas. Yhden kerran sitten vahingossa maistoi siivilöimätöntä ja totesikin, et se oli hyvää, eikä enää tarvinnut siivilöidä. Kyllä sijariperheissä pitää tehdä monissa asioissa kompromisseja, vaikka pääosin sääntöjä noudatettaisikin.
Uskotko sen, että tälläiset turvattomat lapset kaipaavat säännönmukaisuutta, se luo heille turvallisuuden tunnetta. Heidän elämässään on ollut liikaa epävarmuustekijöitä ja heistä on hyvä, kun jotkut asiat menee aina samalla tavalla, eikä muutu. Ihan oikeesti kokemuksesta tiedän. Siis monta vuotta noiden pienten kanssa sitä turvallisuuden tunnetta näillä "säännöillä" heihin istutettiin. Kun oppivat tuudittautumaan turvallisuudentunteesee, niin sen jälkeen on pikkuhiljaa voinut joustaa aina enemmän, ja enemmän.
Se oli kuule itsellekin aika rankkaa, kun oli ihan pakko pitää niistä rutiineista niin tarkasti kiinni. Pienikin poikkeama sai kaikki sekaisin.
Kun te sijariperheet vuosikausien kokemuksen rintaäänellä puhutte omista lähtökohdistanne, niin pelkäänpä pahoin, että ihan tavalliset nuoret perheetkin alkavat toteuttaa teidän menetelmiä (kuten karkkipäivän kanssa on käynyt), vaikka heidän lapsensa kestävät hyvin jonkinlaista vaihtelua ja spntaaniuttakin arkeaan rikastuttamassa. Näin saamme aikaan täysin orjallisesti rutiineja noudattavia kansalaisia valtavat määrät ja Suomesta katoaa luovuus ja ilo (sen jo näkee, masennuslääkkeitä käyttävien nuorten määrä on viisinkertaistunut sitten vuoden 1994). Karkkipäivähömpötyshän näkyy jo kauppojen tarjonnassa Suomessa. Karkkipussien koko on sairaan suuri eikä pieniä kivoja pussukoita yhden päivän iloksi ole enää saatavilla kaupoista. Pakko ostaa hehtaarikokoinen säkki, joka ällöttää jo ylettömän kokonsa vuoksi. Ajatelkaa sellaista pikkuihmisen kädessä. Toivoisin pienenmpiä karkkipusseja takas jottei tarvitse investoida omaisuuksia pelkkään karkkiin kerralla. Mielestäni karkkipäivä luo myös epäterveelliset makutottumukset lapsille ja ahmimista. Ahneus ei ole miellyttävä piirre ihmisessä, eikä sitä ainakaan pitäisi tieten tahtoa kehittää.
2 dl sokeria, 2 dl kermaa, 2 rkl siirappia, 2 rkl voita, (vaniljasokeria). Paksupohjaisessa kattilassa sekoitetaan sokeri, kerma ja siirappi. Keitetään miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen noin 15 - 20 minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Kylmään veteen voi tipauttaa nokareen, kun seos jähmettyy alkaa olla valmista. Lisätään voi ja vatkataan voimakkaasti. Leivinpaperille jähmettymään ja leikataan rasvaan sipaistulla veitsellä paloiksi lämpimänä.
Kuitenkin googlasin "toffee" ja löytyi vaikka minkälaista reseptiä, sulle osviitaksi. Ja ehkä ovat parempia reseptejä.
Sen verran tuosta maidon juomisesta ruokailun yhteydessä, olen mielestäni joskus kuullut väittämän, että maito estäisi raudan imeytymistä. Maitoa kuitenkin lapsilleni tarjosin ruualla pääsääntöisesti, mutta kun oli omenamehua sitä kyllä mieluiten joivat ja maidot sitten aamu- ja ilta kaakaossa. Juustoa käytin paljon, makkaraa tietoisesti vähemmän ja sen sijaan täyslihaleikkeleitä, omalle leivälleni en raaskinut aina laittaa ja paljon tein rahkajälkiruokia. En ole tykännyt Myrskyluodon Maijasta siitä ohjelmasta, koska hänkin teki sitä samaa, että lapsilleen parempaa ja itsensä jätti vähemmälle. Vaikka eihän sitä voi verrata yksyhteen, mutta tässä marmatan kun ei minullakaan sitä rahaa ollut syytää, vaan taloudellinen piti olla ja nyt sijaisvanhemmat elää minun lapsillani. Toki hyvänä puolena oli, ettei kertynyt liikakiloja niin kuin sijaisäidillä tuppaa olemaan.
Vähän viipyi tämä vastaus, lueskelin nyt taas näitä ketjuja.
tässä nyt on epäluova ja rutinoitunut?!
"Pakko ostaa hehtaarikokoinen säkki, joka ällöttää jo ylettömän kokonsa vuoksi."
Tuolla logiikalla se hehtaarikokoinen säkki on ostettava joka karkkipäivänä ja sitten syötävä kerralla. Hohhoijaa.
"..Suomesta katoaa luovuus ja ilo (sen jo näkee, masennuslääkkeitä käyttävien nuorten määrä on viisinkertaistunut sitten vuoden 1994)."
Ettäkö säännöt masentavat ihmiset? Millä perustelet sitten myös ns. vapaata ja luovaa elämää viettävien taiteilijoiden masennuksen?
Heluna hyvä. Kun sinulla kerran on pakkomielle dissata jokaisen kirjoitus (vaikka olisit alunperin ollut samaa mieltäkin), niin vaivautuisit edes miettimään sanomasi loppuun. Tuollaisellaan kirjoituksissasi ei oikeasti ole päätä eikä häntää, pelkkää periaatteellista vastaan väittämistä.
Oikeastaan nauratat minua :D hassu pikku luuseri!
Olen riittävän kauan seurannut sijaispalstaa ja minua surettaa, kuinka ankaria sijarit ovat paljon kärsineille lapsille. Minusta sijoitetuille, jo lapsena paljon menettäneille lapsille, pitäisi osoittaa empatiaa ja rakkautta sekä ymmärrystä, jota ei valitettavasti lainkaan välity teidän tekstistänne. Päinvästoin, amaliaa lukuunottamatta vaikutatte kannattava kovaa kuria paljon kärsineitä lapsia kohtaan. Missä on lempeytenne ja se syli, mitä niin hehkutatte, tarkoitan nimenomaan henkinen syli, empatia ja ymmärrys. Ihan kuin ette ymmärtäisi mitään muuta kuin rautalangasta väännettyä periaatetta periaatteen vuoksi. Suren paljon kärsineiden lasten puolesta ja niin varmaan moni muukin palstaanne seurannut. Te vetoatte kokemukseenne, olette vuosikaudet hoitaneet paljon kärsineitä lapsia ja katsotte että ankaruus ja kuri antaa sijoitetuille lapsille onnellisemman lapsuuden luonanne. Rohkenen epäillä.
alainen ja asiallisesti tehty tutkimus sekä pidempiaikainen seuranta siitä miten viranomaisten järjestämä ja organisoima lastensuojelu
on todellisuudessa vaikuttanut huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten ja nuorten elämään.
Mikä onkaan todellisuus ja se todellinen kuva
sijoitettujen lasten ja nuorten loppuelämän hyvästä ja heidän auttamisestaan?
koskaan ollut karkkipäivää, ei omilla eikä sijoitetuilla.
Sehän on vähän kuin perjantaipullo, se pitää juoda, vaikka ei janottaisikaan, koska on perjantai.
Karkin määrän säännöstelyä sen sijaan on ollut, juuri mainitsemasi ahmimistuttmuksen ehkäisemiseksi.
Lähinnä jälkiruoaksi annoin karkit, ettei ruokahalu makeasta katoa.
Sitten on juhlistettu ylimääräisillä makeilla, suklailla ja karkeilla synttäreitä, joulut. pääsiäiset jne. Silloin ei ole karkkeja laskettu, mutta tavallisessa arjessa on pidetty säännöstelyä.
Vain vähän kerrallaan.
Kuri ja säännöt EIVÄT ole rakkauden ja hellyydenosoitusten vastakohta, kuinka vaikea sinun on se ymmärtää?! Päinvastoin, yksi rakastamisen ja huolenpidon muoto on juuri tuo kritisoimasi aikuisten päätöksenteko ja siinä pysyminen - se tuo oikeasti turvaa lapsen elämään, vaikket sitä uskokaan. Eikä se todellakaan sulje pois tuota mainitsemaasi empatiaa ja ymmärrystä.
Sitten minua Helinä ihmetyttää se, että vaadit toisilta kirjoittajilta "suvaitsevaisuutta ja joustavuutta" mitä tulee esim. lasten karkkipäiviin - ja samalla itse tuot esille, että sinun käyttämäsi kasvatusperiaatteet ovat niitä ainoita oikeita..
nyt pahasti laiskuuteen. Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla,
terv. nimimerkki toinen löhöilijä.
Minusta minulla ja kaikilla kansalaisilla on oikeus vaatia sijaishoitajilta suvaitsevaisuutta ja joustavuutta, koska mehän koko lystin maksamme. Omianne hoitakaa miten lystäätte, mutta huostaanotettujen lasten kohdalla meillä kansalaisilla on oikeus vaatia laatua.
Laatua saat ja sinun pitääkin vaatia, mutta MILLÄ PERUSTEELLA SINUN KASVATUSPERIAATTEESI (joita ei ilmeisesti ole) ON TODISTETTU AINOIKSI OIKEIKSI?!? Onko sulla kenties joku sisäinen laatumittari, jolla pystyt todistamaan tässä(kin) keskustelussa kanssasi eri mieltä olleiden kirjoittajien kasvatuksen "huonon laadun"?
Pistähän vähän faktaa kehiin - ei vain Helinä-faktaa - linkkien muodossa, kiitos.
Ja tiedoksi, myös sijaisvanhemmat itse maksavat verojen muodossa tuota "lystiä". Että syrjäyttäisit heidät jo yhteiskunnan ulkopuolelle? *tap tap*
Olen huomannut, että sijaisvanhemmat itse mieluusti vetäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle eikä tälläkään palstalla kaivata muiden mielipiteitä. Olettehan ajamassa kaikkia ulkopuolisia, joiksi myös biovanhemmat katsotte, omalle palstalleen. Sijoitettujen lastenkaan ette toivo täällä kirjoittavan työnne laadusta omin sanoin, vaan leimaatte omakohtaisista kokemuksista kirjoittavat henkilöt valehtelijoiksi.
Sanoisin tuosta kasvatushommasta sen, että hedelmistään puu tunnetaan. Mitään linkkiä ei ole.
Huomenta vaan kaikille.
Eksyin taas tänne ja olen mielenkiinnolla lueskellut näitä juttuja...
On muutama asia mihin minäkin haluan ottaa kantaa, mutta nämä ovat sitten vain minun mielipiteitä ja toivon ettei kukaan loukkaantuisi.
Ensiksi poikaani pk:lla...
Poitsun paino on tippunut sijoituksen jälkeen (0307)yli 4kg. Pituus on n.138-139cm ja paino nyt n. 31kg. Joku voi tietysti väittää ja varmaan väittääkin että kyllä paino menee käyrien mukaan... Meillä tuo ruokailu on aina ollut vaikeaa, mutta nyt poika elää käytännössä leivällä ja maidolla kun ei pysty syömään muuta. (Niille tiedoksi jotka ei tiedä: pojalla on asperger-epäily ja valikoiva ruokailu on yksi assin piirteistä.)Pk:lla on myös käytäntö: jos ei maistu niin ole syömättä, muuta ei tule ja kyllä nälkä pöytään ajaa. Tylyä mutta totta. Tilannetta hankaloittaa vielä se kun meillä ei ole vielä dg:tä, vasta syksyllä päästään tutkimuksiin.
Tässä ketjussa oli myös puhetta että lapset ovat nälkäisiä kun tulevat sijoitukseen, varmasti osalla voi olla näin. Monesti ajatellaan kun puhutaan huostasta että huonot vanhemmat ja sitä rataa. Huosta on kamala sana mutta se käsittää yllättävän paljon. Huostaanoton syitä kun on monia. Kukaan ei kiellä etteikö ole huonoja vanhempia mutta on myös hyviä vanhempia joilta on otettu lapsi pois ja syy ei ole ollut kotiolot. Tämä on muuten sellainen asia mikä tuppaa unohtumaan tällä puolella ja bio puolella. Meitä on moneen junaan...
Mitä karkkipäivään tulee, niin meillä ei ole koskaan ollut sitä. Sama juttu kuin (jos oikein muistan) amalialla. Kun on syönyt hyvin saa karkin tai keksin jälkkäriksi. (ei joka päivä) Ei tenavat ole edes pyytäny että pidetään karkkipäivä. Kun olemme kaupassa ja karkkia ruinataan sanon et voin ostaa jos annat rahaa. Siinä vaiheessa muksu lopettaa ruinaamisen.
Tulihan pitkä teksti... Hyvää päivän jatkoa kaikille.