Kesäpuuhiin kuuluu monellekin sukuhautojen kunnostus ja hoito.
Minulle se on langennut itsestään, kun matkaa hautausmaalle ei ole paljon.
Olen huomannut, että on hautoja, joihin ei vuosiin kosketa. Jotkut tuttavanikin sanovat, että omaisten haudat taitavat kyllä olla siinä samalla hautausmaalla, ei ole vain tullut koskaan käydyksi.
Ilmeisesti hautojen hoito on perinne, johon kasvamme lapsina, joko käymään haudoilla tai sitten unohtamaan ne kokonaan.
Minusta menneiden sukupolvien muistaminen on oikein ja kohtuullista ja hoidettu hauta kunnioittaa oman suvun historiaa, ja kun hautakivi vanhenee satavuotiseksi, on se jo sellainen muistomerkki, etä sen hävittäminen on "pyhäinhäväistys".
Minulle se on langennut itsestään, kun matkaa hautausmaalle ei ole paljon.
Olen huomannut, että on hautoja, joihin ei vuosiin kosketa. Jotkut tuttavanikin sanovat, että omaisten haudat taitavat kyllä olla siinä samalla hautausmaalla, ei ole vain tullut koskaan käydyksi.
Ilmeisesti hautojen hoito on perinne, johon kasvamme lapsina, joko käymään haudoilla tai sitten unohtamaan ne kokonaan.
Minusta menneiden sukupolvien muistaminen on oikein ja kohtuullista ja hoidettu hauta kunnioittaa oman suvun historiaa, ja kun hautakivi vanhenee satavuotiseksi, on se jo sellainen muistomerkki, etä sen hävittäminen on "pyhäinhäväistys".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Isovanhempani on jo kuollut ja vanhempani muistuttaa samaa,
että kun kuolee, sen jälkeen ei tarvi muistaa yhtään.
Vaikka kuolinpäivänä saa nauraa ja puhua mitä vaan.
Sillä tärkeintä on olla maanpäällä ystävä,
jos sitten taivaissa tavataan, ollaan myös ystäviä.
Kaikki ovat jo kaiken omaisuuden antaneet,
vanhemmilani ei ole olut mitään kuin pieni eläketulo, senkin mikä jää antavat kävijöille seuraavassa kuukaudessa.
Kotiseudulla ja omassa suvussani talojen sukuhaudat hoitaa perinteisesti se, joka jää kotitaloa asumaan. Hän on hoitanut vanhan isäntäparin viimeiselle matkalle ja talon mukana hänelle on langennut hautojen hoito, sillä hän juuri asuu paikkakunnalla perheineen.
Tuo käytäntö ei kuitenkaan ole sulkenut pois sitä, etteivätkö sisarukset saisi viedä haudalle kesän kestäviä kukkia lisäksi. Puhelimella ennakolta jo kysytään, mitä väriä ja lajia on ennestään, että sointuvat yhteen. Haudalla käynti on myönteisiä tunteita voimistava tapahtuma.
Jos hautakummulle näyttää tulevan liian runsaasti kukkia, ne viedäänkin yksin eläneen sedän, tädin tai enon haudalle.
Minä pidän hautojen hoidosta ja kävelystä hautausmaalla.Katselen kiviä ja kukkia.Varmasti hoidan sukumme hautaa niin kauvan,kun jaksan.Kyllähän se jo lapsesta lähtien on jäänyt mieleen.Myös matkustaessa muualla paitsi kirkot myös hautausmaat tulee kierreltyä.Siellä katselee paikallisten outoja sukunimiä.Myös nuo vanhat hautausmaat rautaristeineen joissa lukee ammattikin.Ovat todella pysäyttäviä ajattelemaan.Valitettavasti joissain päin niitä on hävitetty.
Hauska nähdä, että täällä on joku muukin joka on kiinnostunut historiasta siitä näkökulmasta. Kiersin yhden ystäväni kanssa vuosikymmenet sitten Varsinais-Suomen pitäjien vanhoja hautausmaita. Ne ovat mielenkiintoisia paikkoja, kertovat paljon pitäjän historiasta. Muuttoliike ja nykyaika on hävittänyt sen tiedon. Sukuhautoja meille kaupunkilaisille, muualta muuttaneilta ei juuri jää. Sääli. Itse käyn hoitamassa vanhempieni ja mieheni hautaa, muita läheisiä minulla ei täällä ole.
Paljon on hautoja missä kukaan ei enää käy. Suku on huvennut tai lakannut välittämästä.
ole olemassakaan niitä haudan hoitajia.
Sen kun kaikki muistaisivatkin.
Minä olen innostunut sukututkimuksesta osaksi senkin vuoksi, että sukuni on vuosisatoja asunut samalla alueella. Hautausmaalla on samannimisiä hautakiviä vaikka kuinka, ja mitä pitemmälle olen sukututkimuksessa edistynyt, sitä suurempia yllätyksiä kivet ovat minulle tuottaneet.
Harmillista, että 1800-luvun puolella oli ilmeisesti puuristit yleisimpiä sillä alueella, kunnes metalliristit sitten ilmestyvät 1880-90-lukujen taitteessa.
Vanhempia ristejä ei ole jälellä hautausmaalla kuin yksi täysin laho puuristi, jonka tekstistä ei enää saa selvää.
Olen nyt vain joutunut siihen kierteeseen, että joudun pitämään silmällä useita hautoja, koska pelkään, että seurakunta haluaa ne uusiokäyttöön. Niinpä istutan monivuotisia perennoja näille esivanhempien haudoille, niin että hautausmaan virkailijat huomaavat, että haudat ovat hoidossa edelleen.
Ne vanhimmat kivet ovat suuria ja kauniita, ja kultakirjaimet ovat yhä tuoreet. Olisi todella sääli, jos ne poistettaisiin ja tilalle tulisi näitä nykyajan matkalaukkuja.
Minun vanhempieni haudat ovat melko kaukana ja seurakunnan hoidossa, mutta joka kesä menemme
siskojen kanssa käymään siellä nimenomaan hautojen takia, viemme kukkia tietysti vanhempien mutta myös setien ja tätien ja serkkujen haudoille ja kastelemme niitä vaikka kyllähän työntekijät sen huolehtivat se on vaan rituaali joka pitää tehdä samalla käymme läpi muistot joita meillä on vainajista, nyt on yksi sisaristakin siellä meitä on yksi vähemmän.
on viime vuosina laitettu hoitamattomille haudoille tiedote, että ne otetaan seurakunnan haltuun. Joillakin haudoilla olevat kivet luvataan seurakunnan toimesta säilyttää, ovat ehkä arvokkaampia.
Muutamille haudoille on sen jälkeen ilmestynyt kukkasia, on siis löytynyt sukulaisia tai ystäviä.