Millaisen mallin annatte lapsillenne?
Kiinnostaako YHTÄÄN ?
:|
Kiinnostaako YHTÄÄN ?
:|
50% nykysuomalaisista ei pysty sitoutumaan
pysyvään suhteeseen!
432254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kuulun nykyään niihin 50%:in.
Syy: Karvas suuri pettymys, epäluottamus miessukukuntaa kohti, jonka vuosia sitten päättynyt suhde lasten isään aiheutti.
Teen palveluksen lapsilleni, etten enää sitoudu, eikä kukaan egoisti pääse leikkimään isäpuolta.
Olen hyvänä mallina lapsilleni, että nainen pärjää myös yksin ja elämä voi olla tasapainoista ja laadukasta myös ilman parisuhdetta.
Olen hyvänä mallina lapsilleni, että nainen pärjää myös yksin ja elämä voi olla tasapainoista ja laadukasta myös ilman parisuhdetta.
----------------
Luulet, et tiedä.
Kyllä lapsesi tarvitsisi koko elämän isän mallia, huonompaakin.
Kyllä lapsesi kaipaa isää, joka vie joskus kouluun, tulee Joulujuhliin ja kevätjuhliin, harrastuksiin.
Harvoin yklsin ehtii ja jaksaa muuta kuin välttämättömät jutut.
Lapsesi kärsii kovin, kun muilla on isi ja äiti,
lapsesi aivan varmaan kärsii kun kuulee, kuinka muiden iskät teki sitä jne.
Lapsella vaan ei ole mahdolisuutta valita mitään, sinulla on mahdolisuus.
Jos toisin luulet, olet tyhmä.
Ainan kun sinäkin kärsit, kun muut kävelee miehensä kanssa ja mee eri paikoihin, jne.
Jos et sitä näin ajatele, et ole ihan "terve".
Isästä ei ollut puhetta, vaan parisuhteesta.
Vastauksesi oli kirjaimien karusellia. Lukisitko sen uudestaan ja muokkaisit sitä enemmän muistuttamaan suomen kieltä. Ennen en voi kommentoida, koska en ymmärtänyt ajatustasi.
syy lienee siinä,
kun asiat ovat sinulla vielä niin edessäpäin.
ymmärrät varmaan, kun olet elänyt tuon elämän.
Silloin se vaan voi olla myöhäistä.
välttämättä häviä lasten elämästä eron myötä, joten se isän malli on kyllä olemassa koko ajan :)
Ja jos isää hukattiin eron takia, ei hänestä kovin paljon apua tainnut avioliitonkaan aikana olla. Millaista isää-mallia se antaa lapselle?
Mikä minulla on edessäpäin?
Minkä elämän olen elänyt, tämän ainoaniko?
Mikä on myöhäistä silloin?
”Kirjoittanut: Alma Naakka 26.6.2007 klo 12.57
Olen hyvänä mallina lapsilleni, että nainen pärjää myös yksin ja elämä voi olla tasapainoista ja laadukasta myös ilman parisuhdetta. ”
--------------------------------
Olet jo ollut "huono" malli lapsillesi !
Olet jo kerran epäonnistunut, mistä päättelet että se olisi ainoa virheesi elämässäsi ?
---------------------------------
Siitä kuinka pärjäät, voit vain arvailla,
minä olen nähnyt kymmeniä yksinhuoltajia,
joista vai 1/3 on pärjäillyt edes ”yhdellä mittarilla” hyvin,
saanut lapset koulutettua ja kunnon kansalaiseksi.
Minä olen noin 60v, lapset 40v ja lastenlapset 15-20v.
Ollaan tutustu useisiin lapsiin, koripalon, naisvoimistelun, jääkiekon ym. kautta.
Olaan nähty heidän vanhempansa ja mitä heistä on tullut.
Yleensä nuo harrastuksen aloitetaan 4-5 v iässä.
Yksinhuoltajat ovat vähitellen lopettaneet, vuoden parin kuluttua,
ovat ”vanhentuneet” eivätkä ole jaksaneet ja ehtineet tuoda lapsia harrastuksiin.
Ja rahakin on loppunut,
elokuussa kun aloitetaan voi olla 2000 € alkupanostus tarpeen ja 200 € kk.
-----------------------
Minä menetin isäni, kun olin 3v, kuoli sairauteen,
silloin ei ollut penisilliiniä, se olisi auttanut.
Vaikka olin usein 3 km päässä äitini veljillä, lähes kaikki viikonloput,
silti en mitenkään ”oppinut isän mallia”.
Kasvatus tuli kodistani, äitini sairaanhoitaja, hänen sisarensa pankissa.
Tuon em. olen havainnut vasta sitten, kun katselin muita isiä,
eniten olen huomannut vasta,
kun omat 4 lastani ovat saaneet omansa aikuiseksi.
Meilläkin, meillä menee ”yhdellä” mittarilla erittäin hyvin.
On rahaa, on 42 v kestänyt rakkaustarina, on ollut hyviä helppoja töitä,
55v pyysin lopputilin ja pääsin putkeen ja nyt olen jo eläkkeellä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=4500000000001417&posting=22000000027184643
Mutta muuta en ole pystynyt antamaan,
kuin kodin turvallisuuden, asunnon ja auton.
Mitä vanhemmaksi tulen,
sitä selvemmäksi tulee kuinka lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat.
Osaan varmaan tehdä naisten hameita, osaan hoidella puutarhaa, ym,
niitä kun äitini teki.
Mutta en osaa, en todella uskalla tehdä rakennushommia, korjata autoa, yms.
ETTÄ TÄMÄNLAINEN TARINA.
En aina väittele näin, mutta joskus otan jonkun, >sinutmurrosikä< se on vahvempi ihminen,
kodin salaa johdatteleva kasvatus sai loppua,
tyttäret ottivat kaverikseen 10 v vanhemman miehen ja lähtivät,
samoin poika löysi huumeporukan.
Kaikki olivat lukiossa, syksystä kevääseen, kunnes keskeyttivät.
Että, eteenpäin voi vain toivoa ja pitää osata elää malliksi joka päivä.
ei riitä kun sanoo kuinka pitäisi tehdä,
pitää todella elää esimerkillisesti.
"Minä menetin isäni, kun olin 3v, kuoli sairauteen,
silloin ei ollut penisilliiniä, se olisi auttanut.
Vaikka olin usein 3 km päässä äitini veljillä, lähes kaikki viikonloput,
silti en mitenkään ”oppinut isän mallia”. "
tuo elämä on koettu,
en tunnustanut tosiasiaa silloinkaan vielä kun omat lapset menivät avioon.
Mutta vähitellen olen todennut,
että
joilla on isä kotona,
keskimäärin saavat paljon enemmän kodin kasvatusta,
kuin ne joilla on toisin.
Aina jaksan ihmetellä näitä "hyviä ihmisiä" joilla on varaa tulla kertomaan muille, että he ovat epäonnistuneet?
Mikä ihme sinä olet määrittelemään Alman lapsien kohtalot?
Voipihan se olla, että jos tosiaan ovat pieniä vielä, heistä aikuisena tuleekin ydinfyysikkoja, meribiologeja tai avaruustutkijoita...olishan aika hienoja ammatteja?
Eroaminen ei todellakaan ole epäonnistumista, se voi olla virheen korjaamista? Vai kuinka.
Minusta alkaa tuntumaan, että noin omahyväinen ihminen antaa kamalan mallin omille lapsilleen.
JA niinkuin sanoit, sinulla ei ollut isää, eikä isän mallia....oletko varma että olet toiminut oikein?
Hieman uskallan epäillä ja olen varma että elämä kostaa sinullekin, omahyväisyytes.
Onko mitään, minkä nyt tekisit toisin?
Oletko sinä virheetön?
Sinäkö heität ensimmäisen kiven?
Annapa lastesi ja lastenlastesi lukea kirjoituksesi, anna heidän löytää sinun mielestäsi hienosta miehestä todella epämiellyttävä puoli. Mutta et sinä näytä, koska olet naista halveksiva munaton mies, joka räksyttää anonyyminä keskustelupalstalla.
Viestejäsi tulkitessani on ilmiselvää, että kuulut sekavine kirjoituksinesi ja kirjoitusvirheinesi alempaan, kouluttamattomaan yhteiskuntaluokkaan ja todennäköisesti sinulla on pidempi ryyppyputki päällä, vaimosi on lähtenyt vuosia sitten viettämään tasapainoisempaa elämää ja lapsesi ovat lisääntyneet lähes lapsina, joten järin ihmeellisiä opiskelutaustoja heillä ei voi olla.
Sinunlaisesi sairaseläkkeellä oleva katkera pihapoliisi asuu naapurissani. Säälittävä tapaus, kuten sinäkin. (Vai pitääkö noin vanhaa miestä nuoremman naisen Teititellä?) Sinustakin on luettavissa samanlaista: "elämä jäi elämättä, kuolema edessä: tässäkö tämä nyt oli" -pelkoa, jonka puet yksinhuoltajaa herjaavaksi keskusteluksi.
Entä minkälaista palautetta antaisit yh-isälle? :D
Onko mitään, minkä nyt tekisit toisin?
Oletko sinä virheetön?
Sinäkö heität ensimmäisen kiven?
---------------------
Tekisin lähes kaikki toisin, silloin oli kiirettä ja tiedonpuutetta hyvin paljoa,
"en osannut valita useinkaan oikeita ratkaisuja" ennen kun huomasin että menen hieman väärään.
En tosiaan ole virheetön,
yli puolet osaisivat hoitaa lapsensa paljon paremmin, kuin me.
Useat vaan ovat välinpitämättömiä,
toki toivovat lapsille parempaa elämää, mutta eivät tee mitään sen hyväksi.
Moni ei panosta lapsiin 100 % ja 15 vuotta kuten me.
"Heitän kiven", raamattuun liityy,
kai tässä saan huutaa jos joku ajattelisi ennen kuin se on myöhäistä.
Lapsia pitää hoitaa 0-10 vuoden ikään ,
sen jälkeen tulee murrosikä eikä voi enää mitään tehtyjä virheitä korjata.
Yksi tärkeä hoidossa on lapsille hyvä ikäistensä seura, ei vanhuklset, ei kaupassakäymiset, vaan
ikäistesä seura, jotta tuntee hyvin koulukaverit, kun kouluun menee ja on paljon kavereita.
”Entä minkälaista palautetta antaisit yh-isälle? :D ”
saman neuvon, että kaksi pitäisi olla,
ja hieman olen sitä mieltä, että äidit ovat parempia, jos valittava on.
Sillä naisilla on enemmän sosiaalisia suhteita ja puhuvat lastenkasvatuksesta,
tuo ei ole niin yleinen puheenaihe miehillä.
"Annapa lastesi ja lastenlastesi lu..............
älä nyt viitsi haukkua,
lapseni kyllä saavat haukkua, vaikka Jouluna,
siihen olen antanut luvan, usein.
Kuulun alempaan luokkaan, vuositulot olivat jotain 25t€ kun lopetin, eläke 1300 € kk nyt.
Ryyppyputki ei ole päällä,
emme maistaneetkaan yhtään kun lapset olivat kotona.
olemma lähes täysraitiita.
ON nuo hienoja ammatteja, mutta siihen ei riitä pelkka toivomus,
useinkaan ei tule automaattisesti kovin hyviä.
Mutta joskus kylläkin, turvallinen koti ja hyvät kaverit riittävät jo pitkälle,
kuin tuossa nykyisin erossa, lapsi on paketti, joka puretaan taasen uudelleen,
"jätiläinen", yksi ainoa määräilee, lasta.
Haluaisitko sinä olla aivan yhden ihmisen määläyksien alla, kuten lapsi.
En ole mitenkään hyvä, mutta hieman opinut.
En halua kostaa, haluaisin sanoa, että lapsiin kannattaa panostaa aivan kaikki,
silloin niistä saa ikusen ilon.
no en ehdi enempää selittää.
välttämättä häviä lasten elämästä eron myötä, joten se isän malli on kyllä olemassa koko ajan :)
-----------------
ei häviä nimellisesti,
mutta ei isän mallia saa pikkujutuilla.
isän mallia ei saa jos vaikka joskus käy kalastamasa, hiihtämässä tms.
Nuo ovat mallia, kuinka ollaan vieraissa ja tuttavilla.
Kyllä lapsi saa paremman isän ja äidin mallin kavereittensa vanhemmista, jos ei ole omaa isää tai äitiä.
Erostakin saavat yhden mallin.
kun viitsii tapaamisen järjestää.
Naikkosten kanssa on kai hauskempaa!
Olen kahden koiran yksinhuoltaja. Eivät näytä traumatisoituneen tilanteesta?
Viha johtaa tekoihin.
Eikö ole liian kapeakatseista?
Murrosikäisenä toivoin, että vanhempani olisivat eronneet. Olisivat kummatkin päässeet viettämään omannäköistä elämää. Nyt on jo liian myöhäistä..
Ei ole mukavaa seurata, kuinka vihanpito jatkuu vielä eläkkeellä ollessa. Kivahduksia, väärinymmärryksiä, mykkäkoulua ja toisen mielipiteiden mitätöintiä..
Tietysti toivon, että ihmiset löytävät kumppanin, jota voivat arvosta läpi elämän.
Olen kasvattanut kaksi poikaa aikuisiksi, ilman isää.
Ei ollut minun valintani, että mies lähti, eikä välitänyt lapsistaan sen perään.
Lapset sanoivat kuukausi sitten, että mihin sitä isää olisi tarvinnutkaan.
Äiti antoi elämän ja kustansi sen...
Joten kaada vaan itselles, noilla ennakkoluuloilla...mies taidat ollakin
puolesta teet kaikkesi sinäkin,
enrtäs nämä isättömät isät??????
Pitääkö minun ottaa vielä huolehtiakseni ne isättömät isätkin?
Eikö se riitä kun lapseni kasvatin?
Ja mitä tuolla ylempänä sanottiin, että pitää olla esimerkillinen malli, niin...ei se malli ketään pelasta.
Lapsilla on omat aivot ja ne tekee omat ratkaisunsa.
Se sinun mallisi saattaa ne mahdollisesti uhman tielle...
Kyllä lapset ymmärtää senkin , että vanhemmat tekee virheitä...vai kuinka?
Isät ei automaattisesti pidä parempaa kuria...ei sinne päinkään, uhma-ikäisenkin kanssa pärjää, jos voi perustella kieltonsa järkevästi, niin että lapsikin sen ymmärtää.
Kaksi lasta ,eikä kummallakaan murrosikää, mietippä sitä.
lapsillemme?
Mieti sitä.
sitä vaan ihan itse.
Ainakaan noilla esimerkeillä mitä aloittaja kirjoittaa,ei minua saada vakuuttuneeksi, että se malli olis yhtään parempi.
Aika hirveältä vaikuttaa noin omahyväinen ihminen, joka palstalle tulee syyllistämään muita ihmisiä.
Se gloria sieltä päänpäältä, se vaan katoaa yks kaunis päivä.
toisinpäin? Millaisen mallin annat lapsillesi pysymällä huonossa suhteessa?
Ainakin antavat tosi kummallisen kuvan suhteesta. Olen huomannut sen, että on paljon vaikeampi sitoutua mihinkään, kun on nähnyt omien vanhempiensa tilanteen. Herkästi vaistoan varoitussignaalit..
mutta ekan nyppylä edessä heti
eikun tavarat jakoon!
Pakoon, pakoon, pakoon!
Heillä on kaikilla se asenne, että elämän on oltava pelkkää myötämäkeä.
Jos tulee sanaharkkaa, sehän on huono suhde!
Silloin pitää heti erota!
HUHhuh - todellakin!
:|
Höh.. Eronnut muka? En ole ollut naimisissa ja en aio myöskään haksahtaa.
Kerroin katsantoni omien vanhempieni tilanteesta. Ketjussa väitettiin, että lapset aina kärsisivät erotilanteesta. Entäs jos lapset ovat odottaneet/halunneet sitä?
VAI ettei lapsi kärsi!
SAATANAN pskiaiset,
oman kullin perässä te juoksette,
siksi pitää selittää:
EI LAPSI tästä kärsi.
Haista se .... v.... jonka kaa paneskelet,
vanha kurppa.
Olen kylläkin nainen, samoin yläpuolella oleva Tuffe.
Olin se oman kirjoitukseni lapsi, joka toivoi vanhempiensa eroavan. Samoin pari vuotta vanhempi siskoni.
Eikä kyseessä meidän perheessä ollut edes alkoholismi, vaan toisilleen sopimattomat vanhemmat.
Muuten en käyttäisi edes hermostuksissani tiettyjä kirjoituksesi sanoja ;).
täs ketjussa piti miettiä minkä esimerkin antaa...ei oo häävejä nää kommentoijat?
HAistatellaan ja moititaan niitä äitejä jotka ne jälkeläiset hoitaa...
Hei haloo...tätähän tää on????
Yh:n elämä...
saamarin paskat!
ja jättää omat lapsensa?
Johtuisiko siitä, että päiväkodit ovat hoitaneet lapset?
Ihmiset eivät edes oikein tunne lapsiansa.
Molemmat kotona, lapset ilmaisessa kokopäivähoidossa päiväkodissa.
Tämä on niin monipiippuinen asia että tyhjentävästi sitä ei voi kertoa.
Mun näkemykseni mukaan eroamisen vallankumous alkoi 80 luvulla.
Yhteiskunta vaatii ja olosuhteet vaatii molempia osapuolia työelämään. Ei jää ensinnäkään aikaa niin paljon lapsille mitä tarvis.
Valinta kysymys, tyydynkö matala profiliin.
En elä niin leviästi että molempien pitäis käydä töissä, silloin on aikaa kasvattaa lapset kotona.
Naisten uraputki buumi toi paljon miinus merkkistä
henkeä. Moni nainen ei koe olevansa olemassa jos ei ole hyvin koulutettu.
Tasa-arvo buumi ja villitys meni yli ja silloin alko erojen suma suomessa.
Minä en alistu nyrkin ja hellan väliin ajateltiin.
Sitten tuli oman itsensä löytämisen kausi, joka sekin ymmärrettiin väärin mitä tämä on.
Ja silloin nainen uskalsi tehdä ratkaisuja ja eroja tuli virtanaan.
Minä tahdon toteuttaa omaa tahtoani ja teen sen mitä minä simmässä koen.
Sitten tuli kaapista ulosmarssin aika. Homous ja lespous tehtiin ihan normaaliksi.
Miksi, koska minä tunnen niin ja teen myös niin.
Julistettiin kaikki tämä normaaliksi.
Kaikki on vain luvallista, ei millään ole mitään seurauksia ajatellaan.
En ihmettele ollenkaan mikä sukupolvi on nousemassa, ja on noussut.
Jos jokainen avaisi silmänsä ja uskaltaisi tutkia näitä asiota ihan rehellisesti joutuisi tunnustamaan että kyllä näin on.
Itsekkyys ja omahyväisyys, nautinnonhaluisuus on vienyt ihmiset pois siitä mikä vielä oli 30 vuotta sitten lähempänä oikeaa. Arvot koko ajan menee huonompaan suuntaan.
Tässä nyt puhuin enemmän naisten vapautusprosessin tuomista eroista, siksi koska miehet ovat aina olleet paljolti samanlaisia.
Mies ryyppää ja lyö, pettää ja murjottaa. Ja sen seurauksena on erottu.
Nyt kun katsotaan aikaamme on ihan erillainen henki. Erotaan tuostavain lonkalta vetäen.
Siihen tapaan että, minä olen kohdannut uuden ihanan ihmisen vaihdan sen koska minusta tuntuu niin ihanalle.
Aistimailma vie ihmistä niinku pässiä narusta, sillä erotuksella vain että, se ei pane vastaan yhtään. Pässi panee kyllä vastaan mutta turhaan.
Ihmisen kehitysoppi ja sivistyneisyys voidaan unotaa. Ihminen on ollut niinkauan kun elämää on ollut ihan samanlainen.
Sitä mitä on ollut ennen on nytkin, ei ole mitään kehitystä tapahtunut ihmisessä itsessään. Ympärillä tapahtuu kehitystä muttei ihmisen sisimmässä. On olemassa elämän ohjeet ja esimerkit miten tulis elää ja mikä on oikein ja väärin. Mutta ihminen ei usko että on absoluuttinen totuus olemassa.
Ajatellaan että se on vain uskovaisille tarkoitettu, se ei koske minua koska en ole uskossa.
Kaikki koskee samallalailla jokaista ihmistä.
Ei ole erikseen uskovaiselle lakia ja ei uskovalle.
Kun emme ota Jumalan sanaa todesta näemme ympärillämme sen mailman jonka itse olemme osakseen rakentaneet.
Hyvää iltaa.
Siinäpä oli paatosta kerrassaan. Laitoit oikein täydeltä laidalta. Mielestäni siinä oli joitain kohtia joita voisin mukailla. En tiedä, lähtisinkö aivan noin suoria päätelmiä lyömään tiskiin. Tietysti jos näet asian noin, hyvä niin.
Vaikka ajoittain otsaa vihlookin raskas mieli.. En ryhdy taistelemaan sillä, että kerron kuinka kenekin tulisi elää ja olla. Näen asian niinkin oudosti, että niiden huonojen valintojen seasta löydän aina sen kelvollisen toiminta mallin. Pitää vain jaksan kaivaa kuonaa sen edestä.
Meitä kaikkia yleensä pidetään "kiinni" tavalla tai toisella. Sitten kun irtaudumme teemme sen virheen, että muut unohtuu ja onnettomana yritämme saada iloa pintaan..... vaikka se sydän märkänee. Toivonkin nyt ettei lähdetä sohimaan ketään koska kaikki on itsestään selvää.
Niinkuin sanoit ihminen on ja elää. Jotkut tietysti sanoo soo, soo, ettei saa. SO WHAT!
Sulkeutuiko ympyrä...? Mene ja tiedä.
Jos tarkkaan luet tekstin huomaat että en minä itse sano kenellekkään miten tulee elää.
Vetoan siihen mitä raamattu sanoo näistä asioista.
Uskon siihen että sieltä löytyy totuuksia näille elämän alueille ja ne on totta.
Ymmärrän täysin sinun ajatuksen mitä tarkoitat ja hyväksyn sen.
Oon ihan samaa lihaa ja verta kuin sinäkin. Ja jos virheistä puhutaan olen niitä tehnyt jatkuvasti. Mutta olen kyllä joutunut tilille niistä ja sen kautta myös uskallan puhua.
Jos asioista puhutaan niin miksi aina pitäis kierrellä ja silitellä villasella.
Totuus on purrut mua ja myös se on tuonut vapautta elämään.
Tiedän ihmisen heukkouden ja tunnen sen sisimmässäni. Mutta en voi kieltää sitä että on olemassa totuuksia mitä on todella vaikea hyväksyä.
Kun puhun ihmisestä puhun myös itsestäni, kuulun siihen kans. Ihmisellä tarkotan sen perusluonnetta ja mitä se itsessään on.
Puhun ihan samalta tasolta.
Ihminen menee viettiensä perässä
niin kuin vasikka kiulun perässä,
- mutta aina ei onni löydykään kiulusta,
vaan päinvastoin:
lapsia siellä ja täällä, hoitamattomia, vihaavia,
kiulu tyhjä, potkaiset sekin nurin:
kaikki pilalla!
Olisiko kannattanut seurata oikeata tietä?
Huomenta.
Huomaan kyllä mitä tarkoitat. Se vie hieman aikaa. Katsos, hämäläinen hitaus vaatii sen.
Mutta lue sinä tämä....
Kuule yksi pieni juttu, yksi ihan pieni pyyntö. Kun mun yks ja toinen tuttu kaipaa pientä palvelusta. Eikä minusta tunnu oikealta, että niiden pitää pyytää ymmärrystä meiltä muilta terveydellä siunatuilta.
Minun koulukaveri Sirpa, varsinainen villivarsa. Sillä on pää niin täynnä elämää, että se ei kestä ajatusta, että minusta tuntuu pahalta. Kun Sirpan pitää pyytää ymmärrystä, meiltä muilta terveydellä siunatuilta.
Ei se tunnu oikealta, että niiden pitää pyytää ymmärystä meiltä muilta, terveydellä siunatuilta. Eikä muilta siunatuilta.
- Edu -
Hieman pohdiskeltavaa. Mistä sitten kukakin totuutensa löytää. Sinä löysit Raamatusta, hyväksyn sen. Minä vielä autan aivojani ajattelukuntoon, hyväksy se.
Pelko, viha ja helvettiin joutumisen uhittelulla tarjoillaa jos mitäkin taivasten puutarhaa. Se nyt vain ei tänä päivänä enää toimi.
Hienoa että sinä olet tehnyt tilisi selväksi ja uskallat puhua asiasta.
Minulla on hieman tuota luovimisen taitoa suotu, joten miksi en sitä lahjaa käyttäisi. Vaikka ajoittain rymistelen, halki, poikki ja pinoon asenteella. Näin ollen navigoin "kipu alueella." Eli matkalla ollaan.
Joten edetään oman pään kautta, pidetään tämä taso ja katsotaan mihin se riittää.
Huomenta huomenta.
Kyllä vaan näin se menee eeteenpäin. Puhut totta on peloteltu helvetillä ja vaikka millä ja se ei toimi.
Minuun se ei tehonnut vaan pahensi tilannetta. Mutta kun rakkaus astui kuvaan mukaan alkoi toimia.
Jumalassa on yhdessä rakaus ja totuus. Ei toista ilman toista. Ainoastaan tämän persoonan kohtaamisessa loppuu luoviminen. Tai ainakin tiedetään ettei sillä kauas pötkitä enään sen jälkeen kun ollaan saatu Hänestä kokemus.
Mitä omilla aivoilla ajattelemiseen tulee, siitä olen vähän eri mieltä.
Kyllä tässä ihan omilla aivoilla ajatellaan. Vaan ollaan tultu huomaamaan että on joku viisaampi meitä ja meidän ajattelumallia ajatellen. Oon katsonut parhaaksi katsella mitä sillä Jumalalla on asiaa milloin mistäkin asiasta.
Kun minä en oo apinastakaan syntynyt, vaan jumalan luomaa ihmiskuntaa edustan.
Luotan että tämän suunnittelijan ja tekijän viisaus täytyy olla oikeampaa ja uskottavampaa, kun mun mielihaluista ja omaviisaudesta lähtenyt ajatus.
Oon toki väitellyt tämän Herran kanssa monista asioista, mutta rakkaudessaan Hän on näyttänyt pisaran totuutta ja on hanskat tippuneen lattiaan.
Ja kyllä tässä ihan oman pään kans edetään niinkuin itsekkin sanoit.
Ihmiselle on annettu oma tahto tehdä mitä tykkää, valita mitä tykkää.
Mutta kaikki ei silti oo oikein ,ja mistä tietää mikä on oikein. Siitä on ilmoitus annettu.
Elämässä tulee hetki jota sanotaan etsikkonaika silloin on mahdollisuus kohdata Jeesus.
Ihminen ei itse voi määrätä milloin minä tuun uskoon tai kohtaan Jumalan.
Se on Jumalan hanskassa, me otamme vastaan kun tarjotaan tai kieltäydytään ,se on meidän valinta.
Hyvä niin.
Tuli polttaa sydämessä, tuli enkelten.
Mutta nyt heittäydyn todella yksinkertaiseksi ja kopioin kirjoitettua, olkaa hyvä.
Kvanttikryptografia... Fotonien ainutlaatuisuus estää kopioinnin. Tiedonsiiron välineenä voidaan käyttää esim. fotoneja.
Voi, kvanttibitti, kvanttilogiikka ja kvanttitietokone sentään.
Kai tie oli pienelle pitkä. Oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää.
Kyllä oli niinpaljon viisaita sanoja etten osaa vastata.
Kuule sovitaan niin että sinä voitit tämän keskustelun sinun viisaudellasi.
Olen aivan aseeton sinun edessäsi ja mykistyn niinkuin Job aikoinaan Jumalan edessä.
Toivon sinulle kaikke hyvää. Ihan oikeesti.
etsii, löytää ja siihen ei fotoneja tarvita.
..... en minä mikään viisas ole. Tämä nyt sattui vain kulkemaan minun pään kautta.
Pitää etsiä vastauksia ja sehän tästä elämästä tekee haasteellisen. Koputtavalla avataa ja kysyvälle kerrotaan.
Vahvat väistää tai antaa mahdollisuuden kunnialliseen perääntymiseen.
Kuule sovitaan vaan niin, että tasoissa ollaan. Ei jää mitään koloa selvittelyille.
Kaikkea hyvää ja siunausta. Ihan oikeasti.
jka ruokkii, hoitaa, pesee vaatteet, ostaa ruuat, kantaa ne kotiin, tekee valmiiksi...
Luuseri makaa sohvassa, kittaa olutta, kuuntelee ja katselee pornoa ja formuloita...