Ollaan hankkimassa rivarikämppää, vaikka vähän mietityttää naapurissopu.
Millanen äänieristys noissa rivareissa on? Kuuluuko kakaroiden juoksu, pianonsoitto, rappusissa kävely? Entä normaali puhe?
Millanen äänieristys noissa rivareissa on? Kuuluuko kakaroiden juoksu, pianonsoitto, rappusissa kävely? Entä normaali puhe?
Vastaukset 7
Vanhimmat
oli karmein kokemus mitä olla ja voi. Ennen kuvittelin että kerrostalo on kamalin mutta tämä vie kyllä voiton siitä tämä rivariasuminen. Siellä vasta kytätään ja häiriötä on ympäri kämpän, riippuen siitä missä asuu.. Ja jos Venäläinen naikkonen muuttaa naapuriksi niin siitä vasta oikea soppa syntyy. Kamalankamala kokemus on, en aio toistaa.
Asun rivarissa ja suosittelen olemaan enemmän huolissaan minkä kokoiseen yhtiöön menette ja millainen yleisilme taloyhtiössä on. Mitä nuhjaisempaa ja kyräilevämpää sen enemmän yhtiön ilmapiiri on patissa, joten soittakaa taloyhtiön isännöitsijälle ja kysykää tarkemmin sitten niistä meluavista naapureistakin.Meteliä voi aina eliminoida lisäämällä seinien äänieristeitä, kuten meidän asunnossa edelliset asukkaat tekivät.Ja äänieristeestä johtuen joskus mietin ovatko naapurit edes hengissä....
Eniten toraa meillä aiheuttavat talkootyöt, koska lumityöt ovat asukkaiden vastuulla ja kesällä on syntynyt muhkeita riitoja pihan yleisilmeestä. Aina on joku, joka laistaa kaiken ja aina on joku, joka uskoo tietävänsä miljoona kertaa paremmin kuin kukaan muu. Rivarissa joutuu testaamaan sosiaalisia taitojaan urakalla ja muistamaan sen, että mitä enemmän ihminen saa tilaa ympärilleen sen mustasukkaisempi se reviiristään on. Rivari on pahimmillaan köyhän miehen omakotitalo ja parhaimmillaan hyvä vaihtoehto saada elää vähän väljemmin, mutta jakaa huoli ja vastuu asumisesta useamman kesken. Kun on kiva naapuri rivarissa ei enää ole väliä asuuko rivarissa vaiko missä, koska mukavassa ilmapiirissä naapuruus on vain positiivinen asia.
Toivotan onnea asunnon etsintään!
Kiitos vastauksestasi. Nyt olis tähtäimessä 15 asunnon rivari, onko liian pieni?
Miten ne sen äänieristyksen teki? Tuo on erittäin kiinnostava tietää, kun on noista kaiken maailman meteleistä ollu enemmän ja vähemmän haittaa kerrostalossa.
Kirjoitan erittäin pienen rivariyhtiön näkökantista, jonka pohjalta katson että 15 asunnon rivari on lupaavan kokoinen määrä. Talkoissa on aina joitakin osakkaita mukana ja silloin ei harmita, jos ne pari jäävät pois talkoista samoin kuin on jo eri tavoin varaa tehdä yhteisiä hankintoja sekä mahdollisesti ostaa palvelut jopa ulkopuolisilta.Lisäksi 15 asunnon määrä lisää sopivasti etäisyyttä toisiinne, koska pienissä yhtiöissä ollaan melkein kuin "samaa perhettä". Rohkeasti vain asumaan, mutta laadi lista ennen kuin haastattelet isännöitsijää (kirjoita muistiin, koska joskus voi tulla asiasta uudelleen keskustelua ja ihmisen muisti on rajallinen tarvittaessa) ja aivan hyvin voit kaivella myös taloyhtiön puheenjohtajan käsiisi, koska ihan teidän viihtymisenne kannalta kannattaa kaivella monenlaista tietoa esille. En minä tahtoisi vainoharhaiselta vaikuttaa, mutta rivareista on liian paljon ikäviä juttuja liikkeellä ja ne ikävyydet voi välttää selvittämällä asioita etukäteen. Jos itse muuttaisin uutena rivariin en enää miettisi kehtaako kysellä ja udella, koska jos ihmiset ovat kuin meillä vei kauan ennen kuin opin tietämään miten yhtiössämme toimitaan.
Muuten, jos teillä on lapsia kyse heiltäkin onko pihalla tarpeeksi leikkitilaa. Siitä tulee aina tappelu naapureiden kanssa missä saa leikkiä ja missä ei, jos pihalla ei ole selvästi rajattua leikkialuetta lapsille.
Pahoittelen, etten ole rakentamisen tekniikasta selvillä, mutta tiedän meidän äänieristeistä vain sen että sen aikaisilla materiaaleilla ex-asukas rakensi uuden seinän kyprokkilevyistä ja fyllasi väliin jäävän tilan (otti huoneeseeen sisään päin n. parisen senttiä). Se pienentää tietty asumisalaa, mutta tämän päivän materiaaleilla on jo olemassa äänieristeitä jotka eivät samaa alaa tarvitse. Mutta siltikin olen iloinen eristeestä, koska se kyllä lisää asumismukavuutta ja on kiva vastata naapurin huolestuneisiin kysymyksiin iltajuhlista, etten minä ole kuullut yhtään mitään. Pysytään väleissä kun voin nukkua yöni rauhassa ja naapuri juhlia.
Onnea uuteen kotiinne! (Minä olen nyt pahimmat kertonut, joten eikun kohti parempaa kohtaloa)
siellä on niin paljon kateutta, vaikka ostat kaksikymmentä vuotta vanhan mersun, niin tähti on joka aamu toiseen suuntaan, meinaan siinä auton nokassa=))
Vaikka meidän asuntomme taisi olla jonkinlainen poikkeus. Edes koiran haukunta ei kuulunut naapuriin, jos kylppärin oven piti kiinni. Ihan rauhassa sai olla, tietysti ulkoa kuului ääniä. Puheesta ei kyllä kuulunut mitään, joskus hiljaista töminää, kun naapurin lapset oikein riehaantuivat- kaiken kaikkiaan oli oikein rauhallista.
Rivitaloasumisesta kaipaan nykyään naapureita ja seuraa, muutimme omakotitaloon. Enää ei ole lähellä juttuseuraa, vessapaperikaan ei saa loppua, kun ei ole enää ketään, jolta sitä lainaisi. Lapsia ei voi jättää pikku hetkiksi naapurin valvontaan, niin kuin aikaisemmin. Mutta toisaalta omakotiasumisessakin on puolensa.
Tietystikin on aina riski ostaa asunto rivarista, mutta toisaalta pääseehän sieltäkin pois, jos ei elo luista.
asun päätyhuoneistossa eli naapuri on vain toisella seinällä. Heillä on koira, joka osaa haukkua mutta onneksi sitä ei siellä sisällä haukuteta ja osataan myös hiljentää se eli ei mitään haittaa koirasta naapurissa. Eivätkä myös paskotuta sitä suoraan oven pieleen, vaan osaavat viedä lemmikkinsä lähimetsään asioille. Muutenkin pihapiirissä on 'hyvä henki', ei ole kyräilyä, ei narisijoita, eikä vuokralaisia. Varmasti ilmapiiri on se mikä voi rivariyhteisöstä tehdä joko hyvän tai huonon.