ONKO TÄMÄ ROMANI VAI USKONTO

jos romanien kulttuurriin kuluu harras usko, se silloin kuuluu tälle palstalle.

mieltä kirjoitti:

jos romanien kulttuurriin kuluu harras usko, se silloin kuuluu tälle palstalle.

Jos harras usko on romanien kulttuurissa niin väkivahva niin säikähdän uskon voimaa! Hui.

USKOnto se vasta onkin
ihmisen sielun

kipein säie
oikein tulinen aihe,.polttaa proppunsa,näppinsä ja peppunsa jos ei jalkaannu pois. ja viimein käryää koko mies jos ei pontikkapannunsa kanssa niin sätkänsä kanssa ainakin.. ja helvetin lujaa.

Kuinka paljon Romaneissa on ns.tosi-uskovaisia, kun uskoa niin paljon tällä palstalla käsitellään.

Kun täällä puhutaan romanien tänäkin päivänä käyttämästä verikostosta, niinkuin kaikki tietää mitä juhannuksena tapahtui, se ei kuulu romani kulttuuriin eikä elämään (!) ja se ohitetaan niin että ei kaikki romanit niin tee mutta kun on avauksessa jeesusta, jumalaa tai lainauksia raamatusta niin johan kuuluu tiukasti romani elämään. Entäs ne viestit joissa käsitellään romanien työttömyyksiä, hurjia prosentuaalisia lukuja vankiloissa, (jotka on faktaa eikä ammennettu yli 2000v vanhasta kirjasta), ja yleensä ikäviä asioita joista kannattaisi keskustella rakentavasti niin AVOT! Johan viestit häviää! Ei ihme että kuviot junnaa perseellään kun niitä ei nosteta pöydälle!

samaa mieltä teidän kanssanne.Seuraan mielenkiinnolla kun puhutaan eri,uskonnoista!Kaaleet ovat monet(ainakin vanhemmat ihmiset)lukutaidottomia,emme ymmärrä Raamattua.On mukava kun se Anneli niminen nainen selitää.Minusta yksinkertaisesti,niin että minäkin nyt ymmärrän.Kiitos ja jatkoja!

jo on sekavaa! kirjoitti:

Kun täällä puhutaan romanien tänäkin päivänä käyttämästä verikostosta, niinkuin kaikki tietää mitä juhannuksena tapahtui, se ei kuulu romani kulttuuriin eikä elämään (!) ja se ohitetaan niin että ei kaikki romanit niin tee mutta kun on avauksessa jeesusta, jumalaa tai lainauksia raamatusta niin johan kuuluu tiukasti romani elämään. Entäs ne viestit joissa käsitellään romanien työttömyyksiä, hurjia prosentuaalisia lukuja vankiloissa, (jotka on faktaa eikä ammennettu yli 2000v vanhasta kirjasta), ja yleensä ikäviä asioita joista kannattaisi keskustella rakentavasti niin AVOT! Johan viestit häviää! Ei ihme että kuviot junnaa perseellään kun niitä ei nosteta pöydälle!

verikosto tuli ja
''romanit niin ei tee mutta kun täällä on avauksessa huutaa Jeesusta, Jumalaa tai lainauksia raamatusta niin johan kuuluu tiukasti romani elämään''. PELKO**


vapaus on kaukana,pelko ja muistot siitä kauhiaa,

Se ken uskonnosta haluaa keskustella voi tehdä sen uskontoaiheisella keskustelupalstalla.

Sinä olet ainoa joka raivoaa, avauksessa on normaali kysymys ja sinä vuodatat yksinäs raivoa siellä. Luitko nyt ihan oikein? Avauksessa ei rajata yhtään mitään, sensijaan oma viestisi on rajauksia täynnä.

palstat! kirjoitti:

Se ken uskonnosta haluaa keskustella voi tehdä sen uskontoaiheisella keskustelupalstalla.

Usko ei ole sellainen "erillinen saareke" joka tulisi tarkasti pitää erillään ihmisen muusta elämästä. Päinvastoin se on asia, joka koskettaa kaikkea mitä ihminen on (joka solua) ja kaikkea mitä hän tekee. Onko mielestäsi kirkko ainoa paikka, jossa asiasta voidaan keskustella? Tai joku keskustelufoorumi, johon on isketty USKONTO-tarra päälle? Minä taas olen sillä lailla hullu, että nautin siitä, että yllättävissäkin tilanteissa päästään ihmisten kanssa sellaiseen vuorovaikutukseen, että voidaan puhua myös asioista, jotka yleensä pidetään pinnan alla. Jos itseäsi ärsyttää usko aiheiset keskustelut miksi luet niitä? Hyppää kauniisti yli. Tee kaikinmokomin uusia keskustelun avauksia fiksuista aiheista. Anna ihmisten itse päättää, mitä lukevat. Lisään vielä sen verran vettä myllyyn, että kysyn uudemman kerran, mikä uskossa sinua ärsyttää? Miksi et halua siitä puhuttavan tällä romano-palstalla? Pelkäätkö, että se tarttuu? Kaikesta voidaan keskustella, mutta koitetaan kunnioittaa toistemme mielipiteitä. Saat olla sitä mieltä, että uskosta kuuluu puhua niille varatuissa tilanteissa. Minä taas puhun kaikesta ja kaikkialla. Samalle tellukselle mahdutaan kumpainenkin. Mieti nyt itsesi kanssa, mikä tässä oikeasti sinua harmittaa?

Pieni kulkija kirjoitti:

Usko ei ole sellainen "erillinen saareke" joka tulisi tarkasti pitää erillään ihmisen muusta elämästä. Päinvastoin se on asia, joka koskettaa kaikkea mitä ihminen on (joka solua) ja kaikkea mitä hän tekee. Onko mielestäsi kirkko ainoa paikka, jossa asiasta voidaan keskustella? Tai joku keskustelufoorumi, johon on isketty USKONTO-tarra päälle? Minä taas olen sillä lailla hullu, että nautin siitä, että yllättävissäkin tilanteissa päästään ihmisten kanssa sellaiseen vuorovaikutukseen, että voidaan puhua myös asioista, jotka yleensä pidetään pinnan alla. Jos itseäsi ärsyttää usko aiheiset keskustelut miksi luet niitä? Hyppää kauniisti yli. Tee kaikinmokomin uusia keskustelun avauksia fiksuista aiheista. Anna ihmisten itse päättää, mitä lukevat. Lisään vielä sen verran vettä myllyyn, että kysyn uudemman kerran, mikä uskossa sinua ärsyttää? Miksi et halua siitä puhuttavan tällä romano-palstalla? Pelkäätkö, että se tarttuu? Kaikesta voidaan keskustella, mutta koitetaan kunnioittaa toistemme mielipiteitä. Saat olla sitä mieltä, että uskosta kuuluu puhua niille varatuissa tilanteissa. Minä taas puhun kaikesta ja kaikkialla. Samalle tellukselle mahdutaan kumpainenkin. Mieti nyt itsesi kanssa, mikä tässä oikeasti sinua harmittaa?

..kun täällä saa jauhaa mitä muuta tahansa paitsi aidosti romaneja koskevia asioita, lol.

palstat! kirjoitti:

Se ken uskonnosta haluaa keskustella voi tehdä sen uskontoaiheisella keskustelupalstalla.

Jos sinua jotenkin vaivaa se että täällä keskustellaan myös hengellisistä asioista...jotka muuten ovat maailman tärkeimpiä asioita ihmisen iankaikkisuutta ajatellen...niin mene ihmeessä jonnekin muualle. Ja jos välttämättä haluat täällä käydä niin ei ole sinun pakko lukea sellaista mikä ei sinua kiinnosta.
Mieluummin kai sitä lukee iloisista asioista kuin niitä iänikuisia rasistisia juttuja, haukkumista ja arvostelua puolin ja toisin.
Tätä mieltä minä olen. En minäkään lue sellaisia juttuja mitkä ei minua kiinnosta. Mutta, niinhän sitä sanotaan että; se koira älähtää johon kalikka kalahtaa :) Siunausta vaan sinullekin ja muista...JEESUS RAKASTAA SINUAKIN JA HALUAA PELASTAA SINUT JA ANTAA IANKAIKKISEN ELÄMÄN

juunou.. kirjoitti:

..kun täällä saa jauhaa mitä muuta tahansa paitsi aidosti romaneja koskevia asioita, lol.

Heitä pari esimerkkiä, mitkä ovat aidosti romaneja koskevia asioita? (Kiinnostaa kovasti) Minusta hyvin tärkeä romania koskeva asia on se, miten hänen sisinpänsä voi. Ihan vaan siitä syystä, että se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin olemiseen. Minusta olisi hyvä juttu, jos tämä heimo olisi ja eläisi sovussa itsensä, lähimmäisen ja Luojansa kanssa. En haluaisi olla rajoittamassa ihmisten sananvapautta, vaikka kieltämättä välillä ottaa hermoon toisen ihmisen ajatuksen lennokkuus. (Tai se, ettei se lähde lentoon lainkaan) Siis niitä esimerkkejä, kiitos!

palstat! kirjoitti:

Se ken uskonnosta haluaa keskustella voi tehdä sen uskontoaiheisella keskustelupalstalla.

Huomenta.

Katsopas muita keskustelupalstoja, esimerkiksi kaupunkien keskustelupalstoja. Ne on tehty nimenomaan kaupunkien asioista keskustelemiseen, mutta niissä puhutaan milloin mistäkin - mikä nyt sattuu kaupunkilaisilla mielessä olemaan. Ja näille aiheille on omat palstansa. Pilkun tarkka ei varmaankaan tarvitse tässä asiassa olla. Tämähän on pelkästään hyvä että täälläkin puhutaan hengellisistä asioista. En ymmärrä, miksi se sinua noin kovin häiritsee. Koetko hengelliset asiat jotenkin uhkaksi?

Romaneille on yleensä hengelliset asiat jokseenkin tärkeintä. Voisi sanoa, että jopa tärkeämpiä kuin keskiverto luterilaiselle, joka käy kirkossa lähinnä pakollisissa tilaisuuksissa... Moni romani sen sijaan on aktiivisesti mukana hengellisessä toiminnassa. Tämän vuoksi on erittäin luonnollista, että hengellisistä asioista ja uskontoihin liittyvistä asioista keskustellaan täällä. Vaikka hengellisessä toiminnassa ei sen kummemmin oltaisikaan osallisena, uskon asiat ja uskonnot kiinnostaa monia romaneita. On totta että näille on omat palstansa, mikä onkin sanottu varmaan miljoona kertaa, mutta säännöissä ei kielletä uskon asioitten esiin ottamista täällä. Voipi olla niinkin että moni romani tulee lähinnä tähän palstalle, eikä huomaa muita palstoja selatakaan. Näinhän tämä käy yksinkertaisesti. Huom. edellinen huomautukseni siitä, mitä esimerkiksi kaupunki- aiheisilla palstoilla tapahtuu.
Toivon Sinulle runsaasti ymmärrystä tähän asiaan.

Huomautan myös, että en suosittelisi ottamaan paineita jostain keskustelupalstan kirjoituksista, käsittelivät ne sitten uskontoa tai isänmaata. Kirjoituksiahan nämä kaiketi vielä ovat, eikä näissä ole kysymys kenenkään hengen menosta. Luullakseni olen oikeassa, mutta korjaa jos erehdyn.

Pieni kulkija kirjoitti:

Usko ei ole sellainen "erillinen saareke" joka tulisi tarkasti pitää erillään ihmisen muusta elämästä. Päinvastoin se on asia, joka koskettaa kaikkea mitä ihminen on (joka solua) ja kaikkea mitä hän tekee. Onko mielestäsi kirkko ainoa paikka, jossa asiasta voidaan keskustella? Tai joku keskustelufoorumi, johon on isketty USKONTO-tarra päälle? Minä taas olen sillä lailla hullu, että nautin siitä, että yllättävissäkin tilanteissa päästään ihmisten kanssa sellaiseen vuorovaikutukseen, että voidaan puhua myös asioista, jotka yleensä pidetään pinnan alla. Jos itseäsi ärsyttää usko aiheiset keskustelut miksi luet niitä? Hyppää kauniisti yli. Tee kaikinmokomin uusia keskustelun avauksia fiksuista aiheista. Anna ihmisten itse päättää, mitä lukevat. Lisään vielä sen verran vettä myllyyn, että kysyn uudemman kerran, mikä uskossa sinua ärsyttää? Miksi et halua siitä puhuttavan tällä romano-palstalla? Pelkäätkö, että se tarttuu? Kaikesta voidaan keskustella, mutta koitetaan kunnioittaa toistemme mielipiteitä. Saat olla sitä mieltä, että uskosta kuuluu puhua niille varatuissa tilanteissa. Minä taas puhun kaikesta ja kaikkialla. Samalle tellukselle mahdutaan kumpainenkin. Mieti nyt itsesi kanssa, mikä tässä oikeasti sinua harmittaa?

joku joutui pois virastaan tv:ssä kun oli rukoillut kristusta


MIKSI SIIHEN LOUKKAANNUTAAN,

näin se vain on,.
mua oikein punastutti tv esiintyjä , joka puhuu siitä kuin leivän syömisestään.

Pieni kulkija kirjoitti:

Heitä pari esimerkkiä, mitkä ovat aidosti romaneja koskevia asioita? (Kiinnostaa kovasti) Minusta hyvin tärkeä romania koskeva asia on se, miten hänen sisinpänsä voi. Ihan vaan siitä syystä, että se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin olemiseen. Minusta olisi hyvä juttu, jos tämä heimo olisi ja eläisi sovussa itsensä, lähimmäisen ja Luojansa kanssa. En haluaisi olla rajoittamassa ihmisten sananvapautta, vaikka kieltämättä välillä ottaa hermoon toisen ihmisen ajatuksen lennokkuus. (Tai se, ettei se lähde lentoon lainkaan) Siis niitä esimerkkejä, kiitos!

MINKÄ TYYLISIÄ SISINKUNTIA ihmisen luonteisia on

täällä ainakin ,toiset ovat särmikkäitä sanomaan toisista,toisaalla taas joku on hienovarainen vaikka jämäkkä ja ihanteellisen piiruntarkka luo tänne jotakin laatua.


mutta onko lähipiirissä aina SISÄLLIS SOTAA

mikä on sitten mielestäsi asiallista, laitappas nyt omat "säännöt" paltsalle, kerroppas se

Olen itsessäni jo varhain havainnut ihan saman virheen: uskon ja haluan elää uskoni mukaan, mutta jokapäiväisessä elämässä se tulinen luonto ja oma minä tunkevat esille... en todella ole mikään toisen posken kääntäjä, vaikka pitäisi.
Mitä tehdä, kun tilanne vaatii terävää kieltä ja hyvää sanontaa, vaikka se olisi kristinuskon vastaista? Kun ei pysty voittamaan itseään.
Ja sitten saa katua ja pyytää anteeksi syntejään, on nähnyt rikan veljensä silmässä mutta ei malkaa omassaan. Kuitenkin, ehkä Jumalalla on joku tarkoitus, kun meidät on luonut tulisiksi ja tulistuviksi...olisihan se tylsää, jos kaikki oltaisiin samanlaista harmaata massaa. Pääasia, että itse tiedostaa virheensä ja edes yrittää välttää niitä.
Hyviä viikonloppuja!
t. Mirkku

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

Olen itsessäni jo varhain havainnut ihan saman virheen: uskon ja haluan elää uskoni mukaan, mutta jokapäiväisessä elämässä se tulinen luonto ja oma minä tunkevat esille... en todella ole mikään toisen posken kääntäjä, vaikka pitäisi.
Mitä tehdä, kun tilanne vaatii terävää kieltä ja hyvää sanontaa, vaikka se olisi kristinuskon vastaista? Kun ei pysty voittamaan itseään.
Ja sitten saa katua ja pyytää anteeksi syntejään, on nähnyt rikan veljensä silmässä mutta ei malkaa omassaan. Kuitenkin, ehkä Jumalalla on joku tarkoitus, kun meidät on luonut tulisiksi ja tulistuviksi...olisihan se tylsää, jos kaikki oltaisiin samanlaista harmaata massaa. Pääasia, että itse tiedostaa virheensä ja edes yrittää välttää niitä.
Hyviä viikonloppuja!
t. Mirkku

Minä olen valkolainen, mutta ongelma on ihan sama. Sanoa paukutan vahvasti mielipiteeni ja osa saattaa tietysti pelästyä siitä.( Koitan kyllä kuunnella ja arvostaa myös muitten sanomisia) Samalla kun olen mielipiteissäni vahva olen tajuttoman herkkä. Sitä ristiriitaa on joskus raskas kantaa. Sitä on kuin vuoristoradassa; alas ja ylös mennään huimaa vauhtia. Olen vasta ihan viime päivinä ajatellut asiaa siltä kannalta, että ehkä se ei ole sattumaa, että olen tällainen. Olen ajatellut, että ehkä Jumalalla on minulle käyttöä piireissä, jossa tarvitaan tuota vahvuutta sanoa omat ajatuksensa. Mitä olen kuullut niin esim. muslimit eivät ymmärrä ollenkaan länsimaista anteeksi pyytävää tapaa puhua esim. uskosta. Minulle onkin siunaantunut noita muslimeita työkavereiksi aika monta. Ehkä jossain siis on joku ihminen, joka tarvitsee juuri meikäläisen tapaista "tättähäärää" keskustelukaveriksi. Tää länsimainen kulttuuri vaan on sellainen, että ihmistä, joka elää vahvasti eli näyttää tunteitaan pidetään herkästi jopa sivistymättömänä ja barbaarisena. Itse taas opettelen käyttämään näitä tunteita. Oli nimittäin aika, jolloin kaikki tunteeni oli syväjäädytettynä ja kätkettynä monen kuoren ja peiton alle. Minusta ei saa rauhallista, kilttiä eikä täydellistä kristittyä millään konstilla. Tämmöisenä on joskus niin raskasta elää! Kumma kyllä, kun itse itken ja raivoan oman luonteeni kanssa saattaa joku todeta, että "sun kanssas on sitten rento meininki" Eli kun ihmiset näkee minut vajavaisena, välillä hyvänä ja välillä pahana, ihmiset uskaltaa itsekin ottaa rennommin. Mulla alkaa tuota ikääkin jo olla sen verran, että tiedän, että en koskaan voi kaikkia miellyttää, enkä tuhlaa vähäisiä elonpäiviäni siihen. Silleen pitää tietysti pyrkiä elämään, etten ihan tahallani lisää toisten tuskaa. Jumalaa tarvii yrttitarhaansa kaikenlaisia kukkia. Rukoukseni on, että Luoja johtaa kohdalleni juuri ne oikeat ihmiset, joitten kanssa syntyy vyorovaikutusta. Jumala näkee sydämet ja voi tielleni johdattaa ne ihmiset jotka sietää tällaista tappuraa. Voimia sulle Mirkku! Elä vaan sata lasissa.Se taitaa olla sulle se ainoa oikea tapa.

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

Olen itsessäni jo varhain havainnut ihan saman virheen: uskon ja haluan elää uskoni mukaan, mutta jokapäiväisessä elämässä se tulinen luonto ja oma minä tunkevat esille... en todella ole mikään toisen posken kääntäjä, vaikka pitäisi.
Mitä tehdä, kun tilanne vaatii terävää kieltä ja hyvää sanontaa, vaikka se olisi kristinuskon vastaista? Kun ei pysty voittamaan itseään.
Ja sitten saa katua ja pyytää anteeksi syntejään, on nähnyt rikan veljensä silmässä mutta ei malkaa omassaan. Kuitenkin, ehkä Jumalalla on joku tarkoitus, kun meidät on luonut tulisiksi ja tulistuviksi...olisihan se tylsää, jos kaikki oltaisiin samanlaista harmaata massaa. Pääasia, että itse tiedostaa virheensä ja edes yrittää välttää niitä.
Hyviä viikonloppuja!
t. Mirkku

mutta otas se niin että
lohdutukseksemme
sanassakin sanotaan
kuka taittaa karkean kielen,.
ja toisaalta uuvemmin että
kaikkinainan paha riippuu minussa kiinni.


EHKÄ NÄIN HUOMATEN OMASTA ITSESTÄMME VIKAA JA SELLAISTA VOIMME SITTEN OLLA ARMOLLISEMMASSA ASEMASSA AINAKIN SILLE JOLLA SE PAHA PÄIVÄ ON KAIKKI EI AINA OLE VAIN KOHDALLAAN JA MAHDOTTOMASSA ELÄMÄN TILANTAASSA POIKKEAMME NIIN KIN HYVÄSSÄ TAVASSAMME
kuin odottaa ihmettä..

Pieni kulkija kirjoitti:

Minä olen valkolainen, mutta ongelma on ihan sama. Sanoa paukutan vahvasti mielipiteeni ja osa saattaa tietysti pelästyä siitä.( Koitan kyllä kuunnella ja arvostaa myös muitten sanomisia) Samalla kun olen mielipiteissäni vahva olen tajuttoman herkkä. Sitä ristiriitaa on joskus raskas kantaa. Sitä on kuin vuoristoradassa; alas ja ylös mennään huimaa vauhtia. Olen vasta ihan viime päivinä ajatellut asiaa siltä kannalta, että ehkä se ei ole sattumaa, että olen tällainen. Olen ajatellut, että ehkä Jumalalla on minulle käyttöä piireissä, jossa tarvitaan tuota vahvuutta sanoa omat ajatuksensa. Mitä olen kuullut niin esim. muslimit eivät ymmärrä ollenkaan länsimaista anteeksi pyytävää tapaa puhua esim. uskosta. Minulle onkin siunaantunut noita muslimeita työkavereiksi aika monta. Ehkä jossain siis on joku ihminen, joka tarvitsee juuri meikäläisen tapaista "tättähäärää" keskustelukaveriksi. Tää länsimainen kulttuuri vaan on sellainen, että ihmistä, joka elää vahvasti eli näyttää tunteitaan pidetään herkästi jopa sivistymättömänä ja barbaarisena. Itse taas opettelen käyttämään näitä tunteita. Oli nimittäin aika, jolloin kaikki tunteeni oli syväjäädytettynä ja kätkettynä monen kuoren ja peiton alle. Minusta ei saa rauhallista, kilttiä eikä täydellistä kristittyä millään konstilla. Tämmöisenä on joskus niin raskasta elää! Kumma kyllä, kun itse itken ja raivoan oman luonteeni kanssa saattaa joku todeta, että "sun kanssas on sitten rento meininki" Eli kun ihmiset näkee minut vajavaisena, välillä hyvänä ja välillä pahana, ihmiset uskaltaa itsekin ottaa rennommin. Mulla alkaa tuota ikääkin jo olla sen verran, että tiedän, että en koskaan voi kaikkia miellyttää, enkä tuhlaa vähäisiä elonpäiviäni siihen. Silleen pitää tietysti pyrkiä elämään, etten ihan tahallani lisää toisten tuskaa. Jumalaa tarvii yrttitarhaansa kaikenlaisia kukkia. Rukoukseni on, että Luoja johtaa kohdalleni juuri ne oikeat ihmiset, joitten kanssa syntyy vyorovaikutusta. Jumala näkee sydämet ja voi tielleni johdattaa ne ihmiset jotka sietää tällaista tappuraa. Voimia sulle Mirkku! Elä vaan sata lasissa.Se taitaa olla sulle se ainoa oikea tapa.

Ihminen, joka tuntee voimakkaasti ja elää täysillä, on loppujen lopuksi onnellisempi kuin se, jonka jokainen päivä on samaa tasapaksua pötköä. Tällä olen lohduttanut itseäni, kun samaten vuoristorataa menevä luonteeni on johtanut minut kaikenlaisiin vaikeuksiin tai törmäyskurssille toisten ihmisten kanssa. Ihmisen pitää ELÄÄ, ja se eläminen tarkoittaa juuri intohimoa, voimaa, tahtoa...hyvässä ja pahassa, tietysti mieluummin hyvässä kuin pahassa. Ja jos niillä tunteenpurkauksilla ei liiemmin aiheuta vahinkoa lähimmäiselle, vaan itse kärsii omantuntonsa kautta, niin mikä vikana?

Pidän tosiaan parempana sitä, että tunnen asiat ja tunteet voimakkaina, joskus repivinä, raastavina kuin sitä, ettei koskaan mikään liiemmin koskettaisi. Itsepähän kärsin! Ja kuinka olenkaan kärsinyt! Vastapainoksi saa sitten kasapäin iloa, riemua, hauskuutta, mihin toiset eivät uskalla koskaan heittäytyä. Joten: pidetään oma luontomme, ajetaan tuhatta ja sataa, otetaan vastaan niin auringonpaiste kuin lumimyrskyt...ainakin elonpäivien loppuessa voidaan sanoa kuten Edith Piaf: Jumalani, kuinka olenkaan elänyt!

Eikö niin?
t. Mirkku