Täytyy sanoa, että keskustelujanne on todella vaikea seurata; kommentit ovat yleensä puoleksi käsittämätöntä tajunnanvirtaa... Yhteistä niille on se, ettei kenessäkään täällä kirjoittavassa ole mitään vikaa. Tuhmat sossut ovat vain jostain tyhjästä saaneet päähänsä, että otetaanpa lapsi huostaan. Onko täällä ketään, joka voisi tunnustaa, että lapsen ei ehkä ole ollut hyvä kotona? Ja että on hyvä ja välttämätön asia, että lapsille on olemassa sijaisperheitä, jos omasta ei ole turvaksi?
Olen itse harkinnut sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Se merkitsisi runsaasti uusia haasteita, vapaa-ajan vähenemistä, tulotason laskua... Mutta silti olen ajatellut, että minulla tässä elämänvaiheessa voisi olla jotain annettavaa yhteiskunnalle ja muillekin kuin omille lapsille. Perin oudolta tuntuu, että te käytte jatkuvasti tuolla sijareitten palstalla syyttämässä heitä laiskoiksi ja rahanahneiksi ja jopa väittämässä, että sijaisäidit pitävät lasta nälässä. Te itse lienette tosiaan täydellisiä vanhempia...
Ehkäpä harkitsen vielä kerran. Teidän kanssanne olisi varmaan raskasta olla tekemisissä. Teistä on varmasti hienoa, että lapsenne ei päädy luokseni vaan jää laitokseen, jossa häntä "hoitavat" vaihtuvat työntekijät, sen sijaan, että hän pääsisi kotioloihin, yhdeksi perheenjäsenistäni. Taidatte saada mitä haluatte, onneksi olkoon!
Olen itse harkinnut sijaisvanhemmaksi ryhtymistä. Se merkitsisi runsaasti uusia haasteita, vapaa-ajan vähenemistä, tulotason laskua... Mutta silti olen ajatellut, että minulla tässä elämänvaiheessa voisi olla jotain annettavaa yhteiskunnalle ja muillekin kuin omille lapsille. Perin oudolta tuntuu, että te käytte jatkuvasti tuolla sijareitten palstalla syyttämässä heitä laiskoiksi ja rahanahneiksi ja jopa väittämässä, että sijaisäidit pitävät lasta nälässä. Te itse lienette tosiaan täydellisiä vanhempia...
Ehkäpä harkitsen vielä kerran. Teidän kanssanne olisi varmaan raskasta olla tekemisissä. Teistä on varmasti hienoa, että lapsenne ei päädy luokseni vaan jää laitokseen, jossa häntä "hoitavat" vaihtuvat työntekijät, sen sijaan, että hän pääsisi kotioloihin, yhdeksi perheenjäsenistäni. Taidatte saada mitä haluatte, onneksi olkoon!
Vastaukset 20
Vanhimmat
On monesti todettu, että täällä kirjoittaa näköjään aika paljon ainakin niitä vanhempia, joita SOSSUTKAAN eivät ole syyttäneet esim. päihde- tai mielenterveysongelmista. Syyt ovat siis sitä tasoa, että huostaanotto olisi ehdottomasti voitu estää, jos esim. lain vaatimia avohuollon tukia olisi tarjottu ennen huostaanottoa. Monen kohdalla olisi riittänyt lapselle perustuslainkin mukaan kuuluva oikeus terveyspalveluihin, joita vanhemmat vaativat.
Kyllä täällä kirjoittaa myös niitä vanhempia, jotka ovat kertoneet niistä itsestään johtuvista syistä, jotka ovat johtaneet huostaanottoon, mutta he saavat yleensä hirvittävän haukkumisen silmilleen. Tavallisimpia haukkujia ovat erilaisia sijari-nimimerkkejä käyttävät henkilöt. Plus tietysti "palstaa jonkin aikaa lukeneet", "ohikulkijat" ja jos sun muut örveltäjät, joita nyt kaikilla avoimilla nettipalstoilla liikkuu jonkin verran.
suhtautumaan kirjoituksiin ennen työhön ryhtymistä, koska todellisuudessa saat täältä parhaimmillaan arvokastakin tietoa asioista - jos vain pystyt unohtamaan ennakkoluulosi hetkeksi.
Monilla suomalaisilla on varmaan luja luottamus viranomaisten rehellisyyteen ja oikeen toimintaan, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus asioista. Syitä löytyy myös syvemmältä, kuten perhepolitiikan viime vuosikymmeninä unohtaneista poliittisista päättäjistä, käymistilassa olevasta kuntauudistuksesta jne.
Kirjoitustyylin perusteella ei kuitenkaan kannata kaikkia kirjoittajia bannata, siitä hyvä esimerkki nimim. Piilipuu, joka naapuripalstalla on otettu uusimman sättimisen kohteeksi. Alussa hänen kirjoituksiaan arvosteltiin hyvin kärkkäästi tyylin perusteella, vaikka kirjoittaja on vaikeasti näkövammainen äiti, joka apulaitteen varassa kirjoittaa nettipalstoille. Ja nyt ollaan sitten ärsyyntyneitä siitä, että hänelä kävi huono tuuri, sai huonon sijaisperheen, joka lopettikin toimintansa, mutta sekin nähdään tietysti vain bio-äidin syynä naapurissa, kuten yleensä kaikki muutkin epäkohdat ovat vain ja ainoastaan lapsen vanhemmista johtuvia eräiden mielestä.
Kannattaa miettiä avoimin mielin asioita. Ja jos yhtään arveluttaa, niin älä ihmeessä ryhdy sijaisvanhemmaksi! Yhdenkään lapsen etuun ei kuulu olla jonkun sijari-kandidaatin koekappaleena, joka heitetään sivuun kun työ tuntuu liian vaikealle, ei tuota rahaa riittävästi tai lakkaa muuten vain kiinnostamasta.
kanta asiasta:
"Oletteko työtön? Kärsittäkö lapsettomuudesta? Haluatteko lisäansioita?
Ei hätää. Ottakaa sijaisvauva tai -lapsi. Saatte täyden vaihto- ja palautusoikeuden. Teille täysin riskitöntä, sillä järjestämme rahoituksen. Saatte hoitopalkkion, lapsilisät ja kulukorvaukset. Kannattavaa!
----------------------------
Valitettavasti kokemukseni ja joidenkin lastensa huostaanotoille ja sijoituksille menettäneiden vanhempien kokemukset ovat olleet karmaisevia: joko he ovat joutuneet sosiaalitoimen painostuksen kohteeksi ja lakisääteinen toimeentulotuki on evätty valheellisilla lausunnoilla ja päätöksillä."
saa aika monipuolista tietoa, löytyy eduskunnan sivuilta uuden lain valmistelun yhteydestä. Voit lukea hallituksen esityksen yhteydessä käytettyjä kansanedustajien puheenvuoroja ja tutustua myös lakia valmistelleen työryhmän perusteluihin uuden lain suhteen. Lakiesitys tuli eduskuntaan numerolla 252.
...miksi huostaanotosta syytetään sijaisvanhempia? Eiväthän he tee huostaanottopäätöksiä!
Ja miksi te niin mielellänne käytte sijaripalstalla haukkumassa? Oudoin tyyppi siellä lienee tämä helinäkeijunen, joka kiihkeästi syyttää ja haukkuu sijareita ja pitää jopa sitä erittäin pahana, jos sijaisäiti sanoo välittävänsä lapsesta. Se on kuulemma ihan sairasta, koska vain äiti voi ja saa rakastaa lasta.
Eikö tosiaan ole parempi, että lapsi saa olla perheessä, jossa hänestä parhaassa tapauksessa oikeasti välitetään, kuin laitoksessa, jos kerran huosta on joka tapauksessa tehty.
Ihan varmasti voi helpommallakin rahaa saada kuin sijariksi ryhtymällä eikä kukaan ainakaan ilkeyttään ala sijariksi. Ja jos itse ryhtyisin, asenne olisi nimenomaan se, että avaan paitsi kotini myös sydämeni, koska lapsestahan on kysymys.
minnekään nykyisen mallisen lastensuojelun aikana.
Ei laitoksiin, perhekoteihin eikä sijaisperheisiin.
Koko sijoitusosasto pitäisi remontoida kokonaan uusiksi ihan alusta saakka.
Sijoitetun lapsen tai nuoren elämän seuranta ja sijoitusolojen valvonta olisi saatava todellakin nykyistä "lottovoitto" -mallia ja -toimintatapaa paremmaksi ja nykyaikaisemmaksi!
"...Eikö tosiaan ole parempi, että lapsi saa olla perheessä, jossa hänestä parhaassa tapauksessa oikeasti välitetään, kuin laitoksessa, jos kerran huosta on joka tapauksessa tehty..."
Ajattele jos oma lapsesi huostaanotettaisiin ja hänet sijoitettaisiin sijaisperheeseen; josta et tiedä mitään eivätkä välttämättä tiedä edes sijoituksen tehneet sossut. Valvonta olisi sijaishuollossa sitä luokkaa että jos mitään ei kuulu niin kaikki olisi ok....
tämä nykyisen tyylinen ja tapainen sijaishuoltojärjestelmä vaikuttaa niin kivikautiselta ja sattumanvaraiselta ja mahdollistaa kaiken väärinkäytöksenkin....
ei sellaista toivo yhdenkään sijoitetun lapsen tai nuoren kohdalle, että sattuu hyvin tai sattuu sitten hyvin huonosti.
Heilinällä on todellinen ajatus lapsen edusta.
Se ei vaan kyllä valitettavasti näy niissä kirjoituksissa
missä se kaikkein todennäköisimmin pitäisi ja kuuluisikin olla!
lukea tästäkään ketjusta edes kaikkia vastauksia, mitä sinulle oli vastailtu?
Laitan tähän osan vastauksesta, mitä yhteen sijareiden rähinäketjuun vastasin ko. aiheesta:
"Ja sen raivon sai aikaan tämä yksi kirjoitus, johon kirjoittajalla varmasti on syynsä:
'et ole sossun kätyri ja siepatun lapsen piilottelija, älä puutu sijaisvanhemmuuskeskusteluun, ellet sano jotain aiheesta. Kiitos kuitenkin siitä mitä teet se on arvokasta kunpa itsekin olisin saanut lastenhoitoapua ajoissa, huostaanottoa ei olisi silloin tullut enkä tuomitse niitä, jotka tekevät tarpeellista työtä arvostelen vaann niitä jotka rupeaa äidiksi ja varastamaan lapsia toisilta äideiltä.'
Jokainen rauhallisesti tekstiä arvioiva ymmärtää liioittelun 'ryöstää' ja 'varastaa' sanoissa. Ja ymmärtää myös sen, että ne kuvaavat sitä mielivaltaa, jolla viranomaiset ovat perhettä kohdelleet.
Sijaripalstalla tilanne on mennyt siihen, että ilmeisesti moni sijaisvanhempi tuntee asemansa uhatuksi sen takia, että yhä kasvava joukko vanhempia on alkanut tuomaan lasten törkeää kohtelua päivänvaloon. Hyökkäys on paras puolustus ja koska julkisuudessa päättäjien laiminlyöntejä peitellään yleistämällä huostaanotot päihdeperheisiin, niin mikäs sen mukavampaa kuin tarjota ainoaksi vastaukseksi sosiaalipornojuttu vahvistamaan sitä mielikuvaa, mikä huostaanotoista on luotu jo ennestään. Tai kerrotaan 'naapuripalstojen mielipiteistä' tai 'mitä minun naapurissani on', kun ei rohjeta avata silmiä sille tosiasialle, millaiseen lastensuojeluun moni sijarikin on ollut ja on osallisena. Moni aikuinen on pelkästään jo järkyttynyt siitä, miten ls:ssa lapsia kohdellaan, että ensimmäinen reaktio on kieltää koko asia, se on liian raskas ajateltavaksi.
Törkeimmistä päihdeperheiden lasten kaltoinkohteluista tehdään yleistyksiä ja lietsotaan vihaa alkoholisoitunutta vanhempaa kohtaan, mikä ei lapsen asemaa edesauta ollenkaan. Ei lasta auta, mutta antaa sijarille tekaistun syyn viettää omaa perhe-elämää rauhassa ilman, että järjestää vaivalloisia tapaamisia ja kun ei vieraiden aikuistenkaan kanssa ole aina niin mukava olla tekemisissä, on paljon helpompaa kun tapaamisia on mahdollisimman vähän.
Tai jos puhutaan joidenkin kuntien maksamista paljon yli minimitason korvauksista, ne kielletään ja hyökätään esittämään surkeaa palkkatasoa, mikä ei ole koko totuus asiasta ollenkaan. Suurimmat korvaukset vetävät alalle ihan varmasti myös vääriä ihmisiä, sitä ei poista minimikorvauksista valittaminen.
Vilpittömästi, lämpimällä sydämellä ja myös vanhempia kuuntelevat sijaisvanhemmat toivotan mielelläni työhön tervetulleiksi, mutta työstä pitäisi saada täysin pois ne "ai-onko-tämä-biojen-puheita, sitten-sitä-ei-kannata-uskoa-ollenkaan" -kansalaiset."
...toki lukenut kaikki viestit. Kukaan ei ota kantaa siihen, miksi viha purkautuu juuri sijaisvanhempia kohtaan. Kukaan ei ryhdy sijariksi varastaakseen kenenkään lasta. Sijareilla useimmiten kun on niitä biologisiakin lapsia. Päättäessään ryhtyä sijariksi, ei tiedä vielä mitään tulevien sijoituslasten taustasta tai huostaanoton kriteereistä. Sijaisvanhempi ei päätä, kenen lapsi "viedään" ja millä perusteella.
Jos itse esimerkiksi jäisin yksinhuoltajaksi ja vaikkapa sairastuisin, eikä kukaan läheisistäni voisi lapsiani hoitaa, toivoisin heidän pääsevän sijaisperheeseen, ainakin, jos kyseessä olisi pitempi sijoitus. Lyhyt huostaanotto voisi ehkä olla parempi viettää laitoksessa, mutta laitos ei koskaan ole paras kasvupaikka! Minä olisin kiitollinen siitä, että on perheitä, joilla on voimia ja halua hoitaa muidenkin lapsia!
...ei siis saa sijoittaa minnekään. Tosi asia kuitenkin on, että aivan varmasti useimmat huostat tehdään ihan syystä. Pitäisikö lapset jättää näkemään nälkää narkkariperheeseen tai väkivaltaisten vanhempien hakattavaksi tai pedofiili-isän hyväksikäytettäviksi? Ei sille nyt vaan mitään voi, että huostaanottoja on tehtävä ja huostan jälkeen lapsille on oltava jokin paikka. Kadulleko pitäisi heittää? Ei ole sijaisperheiden vika, jos joltakulta on syyttä viety lapsi.
KUKAAN tosissaan väitä sijareiden tekevän huostaanottoja. Mikä ihmeen uusi virsi tämä on sijareiden taholta? Tuntuu, että kun ei mitään muuta sata vastata, niin jauhetaan jostain itsestään selvyydestä.
Viha sijareita kohtaan johtuu niistä väärin toimivista sijaisvanhemmista, jotka ilman lain mukaisia perusteita rajoittavat tapaamisia, estävät lapsen kotiuttamista, antavat paikkansa pitämättömiä tietoja sossuille, kohtelevat lasta huonosti jne. Tämä on elävästä elämästä ja kaikki on mahdollista, eivät kaikki ole samanlaisia kuin sinä.
parempi joutua laitokseen kuin huonolle sijarille.
Niin kauan kun sijariksi pääsyvaatimuksia ei tiukenneta, en minä ainakaan lähtisi arpomaan, millaisen sijariperheen lapsi sattuu saamaan.
Laitoksessa oikeusturva on kuitenkin hivenen parempi kuin yksityisperheessä, sillä siellä on aina muitakin silmiä ja korvia paikalla kuin yhden sijaripariskunnan käsitys asioista, mitä on tapahtunut ja miten asiat pitäisi hoitaa.
Ihan turha nostaa kauheaa huutoa siitä, että jotkut katsovat laitoksen paremmaksi vaihtoehdoksi. Järkevämpää olisi vaatia sijareille lisää koulutusta ja täysi kielto ottaa esim. neurologisten oireyhtymien lapsia, jos sijarilla ei ole NEUROLOGIAN alan erityiskoulutusta.
Jos olisi 100 varma, että lapsi saa hyvän perheen, voisin suositella perhesijoitusta KUN huostaanotto on lain mukaan ja laillisista syistä tehty.
ole mitään takuuta siitä että millaiseen paikkaan, perheeseen hänet sijoitetaan.
Mikä järki siinä on ottaa lapsi tai nuori huostaan ja sijoittaa eteenpäin, jos seuraava osoite osoittautuu yhtä epämääräiseksi kuin edellinenkin;
nälkää, hyväksikäyttöä, muuten vain uhkailua ja kuritusta tai hienosti sanottuna annetaan hoitoa niin että veri lentää ......
julkisuudessakin asti on ollut tietoa siitä
että sijaishuollossa olevia on kohdeltu näin
käyttäisi lastasi sijoituksen aikana hyväksi. Molemmat tapukset olivat julkisuudessa puolisen vuotta sitten.
Lastensuojelusta vastaavan "putiikinpitäjä" sai Lapualla talvella tuomion lapsen hyväksikäytöstä. Niin hyvin virallinen lastensuojelu on meillä Suomessa järjestetty.
Inho ja vihakin kohdistuu nimenomaan näihin itsensä ylentäjiin ja itsekehujiin.
Eihän sijaisella tarvitse olla yhtään mitään näyttöä sossuille siitäkään
että ovat hyviä kasvattajia tai edes hyviä ihmisinä. Kristillisen opin mukainen lähimmäisen rakkaus on ainakin sijoituspalstan kirjoittajille todella tuntematon ja vieras käsite.
Rahanhino sekä eurokalkulaattori siitä
mitä kenestäkin lapsesta missäkin yhteydessä saa
kuvastaa enemmänkin sitä lapsirakkaan sijaisperheen kuvaa, ja sen kuvan tästä (euroja=lapsirakkaudesta)
saa nimenomaan lukemalla sijaisvanhempien palstaa.
Jos kunnan lastensuojelusossu tietää
mihin sijoitusosoitteeseen lapset milläkin kertaa passitetaan ja kyyditään
niin siinä taitaa olla tänä päivän se suurin kontrolli
mitä sijaishuoltoon tänä päivänä viranomaisten taholta tehdään.
Kun riittävän monta kertaa kunnan tai kaupungin lastensuojelusossu vaihtuu
ei taida olla viimekädessä enää kenelläkään lastensuojeluviranomaisella
sitä kaikkein viimeisintä tietoa lapsen tai nuoren sijoituspaikasta, olosta ja elosta
tai pahimmassa tapauksessa tietoa siitä
kuka sijoitettu kersa on missäkin päin Suomea......
Oletko koskaan ajatellut/ajatelleet alkaa tukiperheeksi? Mielestäni se voisi olla hyvä aloitus jos epäilyttää onnistuminen sijarina. Näin voisit saada vähän tuntua siihen miten pärjäät usean ei oman lapsen kanssa.
Jos ryhdyt sijariksi niin varaudu hankaliin vanhempiin, varsinkin jos on "hoidollinen huostaanotto". Silloin vanhemmat, kuten minä, olemme valmiina taistoon lapsemme puolesta.
Nämä ovat todella hankalia asioita kommentoida.
Aina löytyy hyviä ja huonoja sijareita ja sama pätee vanhempiin.
Laitos vastaan sijari...
Jos olisin saanut päättää minne poikani menee, olisin halunnut perheen enkä perhekotia/rahantekolaitos...
eri taholta:
Suomen Oikeusapulakimiehet ry:n kommenttipuheenvuorosta Kristillisdemokraattien viime kevätseminaarista:
"Huolitutkimukset ovat aikaansaaneet tilanteen, jossa viranomainen määrittelee avun tarpeen. Lastensuojelun työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan.
Lastensuojelun asiakkaina voi olla tänä päivänä jokainen perhe taustoistaan riippumatta.
Huostaanottoperheet eivät ole vain päihde- tai mielenterveysongelmaisia perheitä, vaan
monella huostaanotetulla lapsella on ehjä perhe ja huolehtivat vanhemmat, jotka ovat
hakeneet lapselleen apua. "
siihen kovin kummoisia vaatimuksia tai testejä etukäteen ole. Kannattaa todellakin pohtia ja miettiä asia koko kirjossaan (sijoitettu lapsi, nuori hänen perheensä, läheisensä, sukunsa, yhteydenpidot, mahdolliset sairaudet, terapiat, ikävät, itkut, palautukset jne)
sekä hankkia kaikki mahdollinen vapaaehtoinen saatavilla oleva koulutuskin itselleen ja perheelleen.
Myös oman perheen lasten tai nuorten kanssa on mietittävä hyvinkin tarkkaan
kuinka he suhtautuvat kyseiseen tilanteeseen,
joka mahdollisesti jatkuu heidänkin aikuisuuteensa saakka.
Onko valmis kohtaamaan lapsen ja nuoren kaikkine mukanaan tulevine vaatimuksineen ja vastuineen.
Lapsen ja nuoren vanhempien välinen yhteydenpito on erikseen lastensuojelulainsäädännössä mainittu ja se on myös ehdoton edellytys sijaisena toimimiselle, että tätä yhteydenpitoa kunnioitetaan.
Sosiaaliviranomaisten vastuulla on taas perheenne kontrollointi ja seuranta
sekä työssä jaksamisen tukeminen ja jatkokouluttaminen.
Sijoitettujen lasten ja nuorten kasvattaminen ja huoltaminen
ei ole mikään automaattinen rahantekokone vaikka siitä palkkaa maksetaankin.
Omaa motivaatiotaan ja tarkoitusperiään sijoitettujen kotiinsa ottamiseen
kannattaa myös hyvinkin tarkkaan puntaroida etukäteen.
Jos kuvittelee että elävääs elämässä ei ole ristiriitoja
ja kaikki ovat asioista (mistä tahansa) aina samaa mieltä
ja elämä on pelkkää yhteistä hyvää hyminää,
sijaisena toimimisen voi samantien unohtaa.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja sitä on kunnioitettava. Myös sijoituksessa olevan lapsen tai nuoren vanhemman.
sinä lämminsydäminen ihminen joka haluat auttaa lasta. Kulukorvauksiakin varmaan saat kun osaat anoa sossusta. >Kyllä avuliaita ihmisiä tarvitaan, sijaisvanhemmuuskin joissakin tapauksissa toimii, silloin kun esim äiti on kuollut ja isä tarvitseee tukea lasten hoitoon. tai jos äiti on vankilassa tai mielisairaalahoidossa pitkään... ei pidä kokonaan torjua sijaisvanhemmuuttakaan.Kuitenkaan älä ota sellaisen äidin lasta joka kykeneee itsehoitamaan lapsensa ja katkeroituu jokaiselle joka kiusaa hänen kullanmurustaaan... emo puolustaa pentuaan niinhän itsekin tekisit!
mutta laspen etu ei ole eristäminen äidistä! Jos äiti ei halua tai kykene tulemaan tapaamaan joka päivä sitä ei voi pakottaa, mutta muuten se on lapsen oikeus!
tulla huostaanotetuksi.
Tilanteita on monia, suuria kuntakohtaisiakin eroja on eri sossutoimistojen välillä.
menevät pahimmassa tapauksessa lapsen oikeuden edelle. Niin tapaamisissa kuin muissakin asioissa.