Haluaisin tietää onko sellaisia äitejä paljonkin joilla imetys on ollut ruusuista alusta asti, ettei ole ollut mitään ongelmia missään vaiheessa? Vai onko alku ollut hankalaa?
No meillä ei ainakaan ollut...meinaan ruusuista!!
Minun lapsi pääsi rinnalle ensimmäisen kerran kolmen päivän ikäisenä, synnytyssalissa ei imenyt ja sitten oli keltaisuuden takia niin väsynyt että maito meni useimmiten nenä-mahaletkulla...jaksoi imeä pullosta kerralla n.5ml.
Ja sitten kun alettiin harjoitteleen tisuttelua niin olemattomien nännien takia pelattiin rintakumien ja tuttipullontuttien kanssa.
Ja kun ei oikein vielä osannut ennakoida lapsen nälkää, niin sehän huusi pää punaisena kun ei herunut tarpeesti nopeasti...ja vaikka olisi herunutkin niin se ei sinne kumin/tutin päähän "siirtynyt" heti.
Monesti olin valmis lyömään hanskat tiskiin...mutta mieheni sinnikkyyden ja kannustuksen ansiosta en luovuttanut ja päästiin eroon kumeista.
Nyt olen imettänyt 6,5kk ja aion jatkaa vielä pitkään :)
Kertokaa muutkin kokemuksia imettämisestä, oli se sitten helppoa tai vaikeaa...
Jos vaikka joku saisi kannustusta näistä "tarinoista" omaan imetykseen.
No meillä ei ainakaan ollut...meinaan ruusuista!!
Minun lapsi pääsi rinnalle ensimmäisen kerran kolmen päivän ikäisenä, synnytyssalissa ei imenyt ja sitten oli keltaisuuden takia niin väsynyt että maito meni useimmiten nenä-mahaletkulla...jaksoi imeä pullosta kerralla n.5ml.
Ja sitten kun alettiin harjoitteleen tisuttelua niin olemattomien nännien takia pelattiin rintakumien ja tuttipullontuttien kanssa.
Ja kun ei oikein vielä osannut ennakoida lapsen nälkää, niin sehän huusi pää punaisena kun ei herunut tarpeesti nopeasti...ja vaikka olisi herunutkin niin se ei sinne kumin/tutin päähän "siirtynyt" heti.
Monesti olin valmis lyömään hanskat tiskiin...mutta mieheni sinnikkyyden ja kannustuksen ansiosta en luovuttanut ja päästiin eroon kumeista.
Nyt olen imettänyt 6,5kk ja aion jatkaa vielä pitkään :)
Kertokaa muutkin kokemuksia imettämisestä, oli se sitten helppoa tai vaikeaa...
Jos vaikka joku saisi kannustusta näistä "tarinoista" omaan imetykseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mua jännitti kovasti etukäteen imettäminen enkä oikeastaan edes halunnut sitä tehdä. Sitten kävikin niin, että kun vaavi ekaa kertaa nostettiin rinnalle, niin hoitaja ihmetteli suu pyöreänä kun poika osasi heti omatoimisesti oikean imuotteen ja rupesi hommiin =) Ai että se oli niin suloinen, että imetyspelko laantui aika hyvin.
Nyt poika on 2,5kk ja imetys sujuu ihan kivasti. Yksi tiheän imun kausi ollut jolloin ehdin vähän hätääntyä, mutta parissa päivässä maidontulo lisääntyi kun syötin vähän väliä. Pientä rimpuilua silloin tällöin rinnalla varsinkin jos syöttötilanne ei ole rauhallinen, mutta kaiken kaikkiaan ollut helppoa. Laitokselta tullessa piti pari päivää käyttää rintakumia kun nännit kipeytyi, mutta enää ei satu yhtään. Silloin tällöin olen syöttänyt tuttipullollakin, mut ainakaan vielä se ei ole aiheuttanut minkään näköistä rinnan hylkimistä. Että näin =)
ei juuri mitään ongelmia, vauva osasi imeä heti, minua piti ohjata hieman :) Nännit ei kipeytynyt, ainoastaan yksi pieni hiertymä tuli toiseen nänniin sairaalassa, mutta se parantui ennen kotiinlähtöä. Välillä tietysti uuvutti ja väsytti kun oli tiheän imun kausia ja silloin annettiin korvikettakin. Odotin kovasti imetystä ja olen ylpeä siitä, tuo korvikkeen antaminen silloin kun olin kotona sattui todella paljon, vaikka se oli parasta kaikille. Nyt imetyshetket ovat ihania yhteisiä hetkiä, paitsi silloin kun olis kiire tekemään jotakin vähemmän tärkeää :)
Pidän itseäni todella onnekkaana, koska imetys on onnistunut niin helposti ja vauva ollut terve ym.
Mulla imetys ei alussa ollut mitenkään mukavaa... Sairaalasta kotiin lähtiessä rinnat oli kuin jalkapallot, nännit oli rikki ja imettäessä vuotivat verta, jota vauva sit oksenteli ylös. Ensimmäinen rintatulehdus tuli noin viikko synnytyksestä, kaikenkaikkiaan niitä tuli yhteensä kolme. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin imettämistä, vaikka sitä saikin tehdä hammasta purren ja itkua vääntäen, sen verran paljon sattui. Rintakumeja käytin rikkinäisten rinnanpäiden takia, onneksi sellaiset on keksitty!!
Nyt kun vauva on melkein 3kk, imetys sujuu hyvin. Olen todella iloinen etten vaikeina hetkinä heti luovuttanut =)))
Ensimmäiset viikot teki niin kipeää että, rintakumin kanssa rinnat rikki sitkeästi lasta syötin. Meidän tapauksemme oli vielä sellainen tissitakiainen, että roikkui ekat 3kk tuntikausia rinnalla. Onneksi välillä nukkuikin monta tuntia päivässä. Sen jälkeen pitkään vielä kaikki illat oli tissille nukahtamista (tuttia ei ole syönyt)
Nyt kun neitillä on ikää 10kk ja ollaan päästy yösyötöistä suht leppoisasti irti, voi sanoa että imetys on helppoa! :)
Imetys ollut aivan ihanaa aikaa, alussa rinnat kipeytyivät ja olivat tosi pinkeät ja vuotivat aika lailla, mutta ei ole jäänyt mitään kamalampia muistaja.
Jossain neljän kuukauden hujakoilla rinnat normalisoituivat, että pystyin nukkumaan ilman rintaliivejä ja suojuksia...
Lapsi oppi heti synnyttyään imemään ja täysimetyksellä mentiin yli 6kk, toisinaan rintamaito oli pääravintoa 8kk:n iässäkin, kun syöminen takkuili... mutta hyvin kasvoi.
Nyt poika on 10 kk ja imee edelleen rintaa kiinteän ohella. Minusta aika on ollut tosi antoisaa, olen onnellinen, että imetys on sujunut näin hyvin. Yöllä herään vielä pari kertaa imettämään, enkä tunne, että olisin kovinkaan väsynyt sen vuoksi, en välttämättä aamulla edes muista, olenko imettänyt vai en...
Mitä tekisin toisin... on se, että olisin opettanut pojan nukahtamaan muuten, kuin vain tissille... mutta ei sekään oikeasti ole mikään kovin suuri ongelma kuitenkaan :)) Nukahtaa ilman tissiä autoon ja vaunuihin...
Minusta on ollut tosi helppoa, kun ruoka kulkee mukana koko ajan, ei ole tarvinnut pulloja kuskata ja pestä, kun ei tämä pikkukaveri koskaan oppinut pullosta syömäänkään...
Minulla maito ei heti noussut rintoihin synnytyksen jälkeen. Syynä lienee se, että poika oli tarkkailtavana tulehduksen takia. Kolmantena päivänä maitoa alkoi tulemaan (sain pojan vierihoitoon) ja sitä on riittänyt 8kk.
Poika oppi heti oikean imuotteen. Olin kyllä hanakka pyytämään hoitajia tarkistamaan alkuun ottaako poika oikein rintaa. Rinnat eivät ole olleet haavoilla eikä tulehduksia ole ollut. Yksi tiehyttukos on ollut, mutta se hoitui kotikonstein: Kaalinlehdillä ja tiheällä imettämisellä.
Tieheänimun kaudet oli kieltämättä rankkoja useita tunteja imettämistä, varsinkin iltaisin. Olo oli kuin luutturätillä ja nälkä jatkuvasti. Mutta ne kesti sen pari päivää. Kiinteiden aloittamisen myötä (4kk:sena) maitomäärät on luonnollissesti vähentyneet.
Meillä myös tuli huomaamatta tavaksi nukahtaa tissille. Heräämme vielä öisin enkä ole kokenut sitä mitenkään rankaksi. Tosin juuri viime yönä nukuimme heräämättä.
Meillä ei ole syöty tuttia eikä opittu juomaan pullosta joten imutarvetta tyydytetään rinnalla.
Synnytyssalissa huolestuin, koska imetys ei kerta kaikkiaan onnistunut matalien nännien takia.
Sairaalassa olo muutenkin stressasi minua, lisämaitoa ja vastiketta meni ja hoitajat olivat inhottavia vihjaillen, etten ole poikani kanssa tarpeeksi. Imetin rintakumin avulla väkisin silloin, kun kipu ei ollut kauheaa. Jouduin olemaan siellä neljättä vuorokautta ja vielä olisivat pitäneet pidempään, koska imetys ei oikein luonnistunut.
Olin ollut kotona noin 2 h kun maito nousi rentoutuessa kohisten rintoihin ja tuli kiire ostamaan rintapumppua.
Sen jälkeen ongelmia oli imetysasennoissa, tappelin 2 viikkoa itku kurkussa imetysoppaan kuva-aukeamat edessäni. Istualtaan en osannut imettää ennen kuin lähdimme mummuloihin näytille ja mieheni äiti opasti hyvässä ja rennossa imetysasennossa.
Myös rintaraivareita meillä oli rintakumin kanssa, poika kun luuli rintakumia tutiksi eikä meinannut alkaa imemään vaan tosiaan huusi pää punaisena ruokaa eikä malttanut imeä. Rintakumi oli meillä käytössä 4 ensimmäistä viikkoa, kunnes homma oli muuten hallussa asentojen ja maidon herumisen osalta. Silloin rohkaisin mieleni ja opetin pojan imemään matalasta nännistäni. Se oli yllättävän helppoa, raivareita ei juuri saatu. Pinnakin oli pidentynyt siinä vaiheessa sen verran, etten heti hermostunut.
Ilmeisesti poikamme on yhtä itsepäinen kuin äitinsä, koska kumpikaan ei antanut periksi eikä pullolla ruokkiminen vaikuttanut pojan rinnan imemiseen millään lailla. Molemmat siis onnistuu.
Huonot asiat, joita en ole tähän mennessä kokenut, on rintatulehdus ja rikkinäiset nännit. Vesirakkula on ilmestynyt toiseen nänniin, mutta imetän siitä silti.
Lopuksi mainitsen että mies oli paras kannustajani ja valitettavasti myös sai kestää pettymysten purkaukset. Nykyään onneksi kaikki sujuu hyvin ja maitoa riittää :) Poika on 1.5 kk ja oikea ahmatti.
No mun täytyy sanoa, että oli oikein helppoa ja ihanaa. Vauva kun syntyi, hamusi heti pian pienellä suullaan ja imi kuin vanha tekijä. Helpompaa ei voisi ollakaan. Imuote oli heti hanskassa eikä siitä tokikaan huonotunut. Maitoa tuli ja imettelinkin tietysti vuorokauden ympäriinsä silloin alkuun. Jotenkin jäi sellainen olo, että maailman luonnollisin asia. Ja kun oikeastaan äidin ei tarvitse osata muuta kuin antaa vauvalle tilaisuus imeä :)
Meillä ensimmäisen kanssa ei ollut myöskään helppoa, joka kerta kun laitoin rinnan suuhun, poika työnti sen pois, niin kuin se olisi oksettanut... Imetin hankaluuksien kanssa rintakumilla häntä puolivuotta, meinas hermot mennä, kumi kun tunnetusti siirtyy koko ajan ja heilauttaa maidot ympäriinsä. Hankalaa oli, mutta päätin, että imetän, vaikka väkisin...
Kun toinen (tyttö) syntyi ja kätilö nosti lapsen rinnalle ja sanoi, että voisin alkaa imettämään, sanoin, että ei taida onnistua, mulla niin huonot rinnat et ei ota kiinni, niin kuin ei ekakaan... Kätilö sanoi, et kokeillaan ja niin kun lapsen sai vierelle se nappasi rinnasta kiinni niin voimakkaasti ja hyvin, et ei mitään ongelmaa...
Eli kaikki lapset ei vain huoli rintaa, vika ei sinussa. Meillä ekalla oli aika kireä kielijänne ja saattoi johtua siitä, ettei huolinut rintaa suuhun, koska ei saanut kunnon otetta... Ens kerralla kaikki voi mennä siis toisin...