Mulla on nyt 5 lapsi edellisestä suhteesta. Jätin miehen ollessani 2. kuulla raskaana. Olin yh melkein 2 vuotta. En koskaan ole kieltänyt isää tapaamasta lastaan. Asuimme yksinhuoltajuuteni ajan naapureissa ja silloin tällöin pyysin häntä vahdiksi, kun halusin omaa aikaa: elokuviin, jumppaan,ystävien kanssa iltaa viettämään, mutta hän ilmaantui paikalle 2 kertaa,se on aika hyvin yli 1,5 vuoden aikana...
Nyt kun lapsi 5w ei ole nähnyt isäänsä yli 3,5 vuoteen niin nyt isä alkaa vaatia lasta itselleen ja että minun täytyisi käyttää lasta aina hänen luonaan. Isällä on uusi perhe ja hänen puolisonsa ei halua nähdä minua tai lastani lähelläkään heidän perhettään. Miksi minä olisin velvollinen käyttämään lastani hänen luonaan? välimatka reilu 100 kilometriä, isällä ei tosin korttia, koska ajellut paljon humalassa. Kysyin asiaa viranomaisilta ja sanoivat että lasta ei pidä viedä ympäristöön jossa lapsestani ei tykätä, joten mikä ratkaisu? onko muilla ollut samaa tilannetta?
TYMPII IHAN SIKANA KU ISÄ LUULEE ETTÄ KU VAIPPAIKÄ/YÖSYÖTTÖ OHI, NIIN SITTEN ESITTÄÄ TÄYDELLISTÄ ISÄÄ KU ALKAA HELPOMPI VAIHE!!!
Nyt kun lapsi 5w ei ole nähnyt isäänsä yli 3,5 vuoteen niin nyt isä alkaa vaatia lasta itselleen ja että minun täytyisi käyttää lasta aina hänen luonaan. Isällä on uusi perhe ja hänen puolisonsa ei halua nähdä minua tai lastani lähelläkään heidän perhettään. Miksi minä olisin velvollinen käyttämään lastani hänen luonaan? välimatka reilu 100 kilometriä, isällä ei tosin korttia, koska ajellut paljon humalassa. Kysyin asiaa viranomaisilta ja sanoivat että lasta ei pidä viedä ympäristöön jossa lapsestani ei tykätä, joten mikä ratkaisu? onko muilla ollut samaa tilannetta?
TYMPII IHAN SIKANA KU ISÄ LUULEE ETTÄ KU VAIPPAIKÄ/YÖSYÖTTÖ OHI, NIIN SITTEN ESITTÄÄ TÄYDELLISTÄ ISÄÄ KU ALKAA HELPOMPI VAIHE!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ainahan sitä saa vaatia, vaikka kuuta taivaalta. Mutta kun se ei vaan onnistu, sillä teillä on varmaan tehtynä elatussopimus, missä on määritelty myös tapaamisista. Tuskimpa siinä on kirjattu sinun vietäväksi/haettavaksi lasta isänsä luota/luokse.
Joten ole huoleti, anna "ukon" retostella ja uhkailla, mutta "viranomaiset" ovat osin väärässä. Sillä isällä on oikeus tavata lastaan jne. jne. ja toistaiseksi sinun on tyytyminen siihen. Vaikka hänellä ei ole ajokorttia, niin hänen täytyy lapsen tavatakseen ITSE järjestää asiat niin, että se onnistuu.
MUTTA jos mielestäsi ilmenee, että lapsesi "on todennäköisesti" vaarassa tahi huonossa hoidossa, niin sinulla on; Viranomaisten kautta ja avulla oikeus kieltäytyä päästämästä lasta isänsä hoteisiin.
Ja kyseinen "operaatio" tosiaan kannattaa hoitaa viranomaisten kanssa ja avustuksella. Sillä muussa tapauksessa sinusta tehdään loppupeleissä se "näytelmän" rikollinen.
On kai parempi että lapsen isä herää edes nyt!!!??? Ei kai sinua ITSEÄSI vaan kismitä kun exälläsi on uusi?...Ja Zompparille...onneksi isilläkin on oikeuksia lapseensa, ihan tasaveroisesti :)..ja lapsella isäänsä...vaikka paska isä ilmeisesti ollutkin ainakin aiemmin..
Tuohon "viranomaiskikkailuun" voi tietenkin ryhtyä, mutta siinä voi käydä äitille köpelösti jos huomataan että asiat eivät olekaan ihan niinkuin äiti antaa ymmärtää....
viedään paikkaan jossa "isän" uusi puoliso ei voi häntä sietää? Oletko oikeasti noin ääliö? Vai onko vain jääny päälle tuo "isän oikeudet"? Kyllä älliä ja harkintaa saa ja tulee käyttää. Ja miksi aina tuo että kismittäisi se että miehellä jo oma elämä. Eihän tuollaisen paskan elämällä ole mitään merkitystä. Ja viranomaiskikkailu????Onko se kikkailua että asiat hoidetaan virallisesti?
En todellakaan ole kateellinen, on mulla itelläki ollu jo yli 3 vuotta uusi mies ja nyt on yhteinen lapsikin tulossa ja vaikkei tilanne näin olisikaan niin en silti olisi kateellinen.
Ja unohdin aikaisemmin mainita että lapseni ei edes tunne biologista isäänsä, ja isä tietenkin kuvittelee että aloittaa heti "isä-höpinät" kun lapsensa näkee,vaikka lapsi pitää nykyistä miestäni isänään,enkä ihmettele sitä yhtään..vaikka ei oo biologinen isä niin kyllä on roolin hoitanu biologisenkin edestä.
Viranomaisetkin sano että on hyvä että lapsi saanut "uuden" isän, koska omansa ei välitä. Oon sanonu biologiselle isälle myös sen että jos hän lastansa haluaa nähdä, niin ei voi sanoa suoraan,että hei, minä oon sinun isä eikä tuo toinen ukko. Lapsi on sen verran herkkä luonteeltaa ja liian nuori siihen että maailma pistetään yht'äkkiä sekasin..
Lapsesi ei ole saanut "uutta isää". Hänellä on ollut isä ihan alusta alkaen. Eikä mistään löydy "viranomaista", jonka mielestä "uusi isä" on parempi kuin elämässä ja olemassaoleva oikea isä.
Ei lapsen isä hänen maailmaansa sekoita vaan hänen todellisuudentajun menettänyt äitinsä, joka ei ole hoitanut velvollisuuttaan olla vastuuntuntoinen äiti lapselleen. Lähihuoltajan lapsen edun ajattelumalli kun varmasti pitää sisällään kertoa lapselleen totuuksia elämästä.
sinäkö sen voit sanoa etten oo vastuutani kantanu??? ja voin vannoa että sellainen viranomainen kyllä on joka on sitä mieltä että "uusi isä" on parempi kuin biologinen. Minä olen vastuuni kantanut lapseni suhteen koko lapseni eliniän, entäs lapsen isä? ei oo tikkua ristiin pistäny ja ottaa yhteyttä sillon ku häntä huvittaa,sekö on vastuullinen isä???
tuskinpa edellinen kirjoittaja tarkoittanut sinun vastusi kantamisestasi.
Mutta, totta on että isiä on vain ja ainoastaan yksi biologinen isä, muut ovat enenmän tai vähemmän korvikkeita.
Entä se "toinen isä" eihän hän varmaan ole kirjallisesti ottanut vastuuta, eli adoptoinut lastasi. Ja toisaalta, jos sinä satut kuolemaan, niin biologinen isä on se, minne lapsi pääsee/joutuu. Vaikka ei ole juuri lapsen elämässä näkynytkään.
Ne viranomaisten "vannomiset" ovat yhtä tyhjän kanssa, joskus kyllä valitettavaa toisin. Älä siis panosta niihin.
Ja mitä tulee "herkkään lapseesi" älä liikaa sekoita hänen päätään, isistä ja isistä. Pysy totuudessa johdonmukaisesti, vaikka se olisikin "raskasta". Pitkässä juoksussa se kumminkin on parempi ja johdonmukaisempaa.
Pystyykö adoptoimaan jos ei ole naimisissa? Ja lapsen biologiselta isältä on oltava siihen minun mielestäni suostumus, jota ei tule muulloin kun isän ollessa humalassa,ja tiedän että se ei silloin kelpaa.
Lapsi ymmärtää vanhempana mikä on ollut "tarpeesi ja tavoitteesi" asioiden kaunistelulle isästä ja "isästä". On raskasta siinä suhteessa kertoa totuutta ja ns. kantaa vastuuta, mutta valintasi lapsen oikeaksi (ja ainoaksi) isäksi on kuitenkin ollut sinun ja sillä hetkellä oikea ajatus. Lapset kyllä ymmärtävät, että asiat muuttuvat. Sitä lapset eivät ymmärrä, miksi heidän äiti on heille valehdellut eli äiti(kään) ei ole luottamuksen arvoinen.
Ehkä lapsen isä kuitekin haluaisi kantaa enemmän vastuuta isyydestään. Oletko sinä ollut siinä tukena ja tehnyt kaikkesi isä-lapsi-suhteen hyvinvoimiseksi? Ei uuden puolison isäksi kutsuminen kyllä tue tuota näkemystä eikä se että sinulla on käsitys "isähöpinöistä" - ja hyvin negatiivisesti ainakin täällä suhtaudut oikean isän ajatuksiin/asenteisiin. Olisiko sinullakin asenteissasi korjaamisen varaa - tosiasiat kun kuitenkin ovat mitä ovat??
Kuinka helvetissä saat tässä nimenomaisessa tapauksessa äidistä sen syyllisen ja isästä tehtyä kultamussukan?
Tietysti naiset tykkäävät suurimmaksi osaksi miehistä, mutta mikä into syyllistää nyt äitiä ja puolustaa isää?
Miksi äidin pitäisi kuljetella lastaan isän luokse, jossa uusi vaimo inhoaa lasta?
Miksei isä järjestele itse tapaamisia?
Miksi isä saa vapaasti sanella mitä tehdään ja jos äiti vähänkin laittaa vastaan, hän on mielestäsi vastuuton?
Kysyn vaan.
Ja isä tietysti mielestäsi on toiminut täysin aikuismaisesti ja vastuullisesti???
Olet naisvihaaja ja katkera, toivottavasti osaat elää itsesi kanssa edes jotenkin niin, ettet tee lapsistasi vainoharhaisia.
En todellakaan ole miesten mielistelijä. Enkä kyllä naistenkaan. Enkä kyllä mitenkään pysty ymmärtämään, miten LÖYSIT tekstistäni sellaisen vivahteen? Taikka miten pystyit lukemaan siitä, että syyllistäisin äitiä tai loisin kultamussukkaisäkäsityksiä?
Tässä asiassa kuten kaikissa "kertomuksissa" on aina kaksi puolta. Ei isä saa sanella asioita, mutta ei myöskään äiti. Ei eletä eikä edetä isän luomien sääntöjen mukaan, mutta ei myöskään äidin säännöillä.
Ap:n kertomuksesta minä luen, että osittain on hänen eli äidin valintaa, että isää on "työnnettykin" lapsen elämän ulkopuolelle: muutenhan hän ei antaisi lapsensa kutsua uutta puolisoaan isäksi eikä "kauhistelisi ajatusta miten kertoa näitä totuuksia herkälle lapselle". Onko tämä sinusta lapsen näkökulmasta äidiltä oikea toimintatapa? Entä mitä painoa sinulle taikka minulle on sanonnalla "isän uusi puoliso ei halua nähdä lasta eikä lapsen äitiä" ja vielä että äiti lähtee asiaa setvimään "virkamiehen" kanssa? Eikö tällainen murhe ole isän ja tämän puolison taikka heitä lähellä olevien lastenvalvojien taikka vastaavien asia? Meistä jokainen saa "virkamieheltä" haluamansa vastauksen, kun kysyy "onko hyvä lähettää lasta isälleen (joka ei halua lasta tavata) ja hänen uusiopuolisolleen joka inhoaa lasta. Toki fiksu "virkamies" näkee asian taakse ja selvittää asian tosiasiallisen kannan.
Eikö kaikilla lähivanhemmilla ole upeat avaimet kädessään vaikuttaa lapsen näkemykseen etävanhemmasta ja hänen uudesta perheestään taikka vaikeuttaa kaikinpuolin lapsen ja etävanhemman suhteen kehittymistä? Kyse on siitä miten itse toimimme ja minkä tien valitsemme...sitä kuitenkin niitämme mitä olemme kylväneet
Lapsen isä otti yhteyttä ensin viranomaisiin, joille hän oli sanonut että EN ANNA LUPAA nähdä lastansa, vaikka voin käsi raamatulla vannoa että EN KOSKAAN OLE KIELTÄNYT häntä siinä asiassa ja olen sanonut että tutustuisi lapseensa pikkuhiljaa, mutta kun isä vaatii lasta heti koko viikonlopuksi, tottakai minussakin on vikoja (en yritäkkään esittää äiti teresaa), mutta minä olen se joka vastuunsa on kantanut 15 vuotiaasta asti, silloin kun isä asui vielä naapurissani kannustin häntä todella paljon, tulisi kylään, leikkisi, vaihtaisi vaipan, syöttäisi ja olisi isä jonka lapsi tarvitsee vaikka emme yhdessä olleetkaan, mutta ei.
En itse kyllä huomaa tehneeni suuria virheitä valinnoissani, siinä että lapseni kutsuu nykyistä miestäni isäksi. Tottakai kerron totuuden kun koen tilanteen sopivaksi, mutta vielä ei ole sen aika. Lapseni täytyisi tuntea biologinen isänsä jotta hän tietäisi kenestä sitten puhutaan kun aletaan hänestä puhua.
Ja en ole mielestäni lapseni luottamusta pettänyt.