Minä se olin,
joka istuin siellä nurkkapöydässä.
Minä, yksin.
Ajattelin, kuinka hyvä oli,
että täällä on tuolit, joissa ei ole käsinojia.
Enpähän jää kiinni,
jos vaikka joku pyytäisi tanssiin.
Rohkeasti katselin ympärilleni,
millaista porukkaa täällä on.
Kuinka paljon erosin joukosta,
minä, lihava bilettejä.
Kaulasta ylöspäin nätti,
tukka pitkä ja kiiltävä,
ei kaksoisleukaa.
Vaan näkihän ne silti,
etten kuulu joukkoon.
Minä,
räystäsperse farkuissa
ja pitkässä puserossa.
Tilasin juoman ja toisenkin,
ettei tuntuisi niin yksinäiseltä.
Joku kysyi vieressäni
lähdet sä tanssii?
Joo, mielelläni, sanoin,
ja nousin tuolista iloisena.
Hei, mä kelpaan,
joku huomas mutkin,
vaikka piilossa istuin.
Se haki mua monta kertaa.
Tansittiin nopeita,
tansittiin hitaita,
lähekkäin.
Luulin, että se oli oikeasti kiinnostunut.
Valomerkin jälkeen tajusin,
ettei se niin ollutkaan.
Luulin, toivoin,
että olisi vaihdettu puhelinnumeroita,
sovittu tapaamisesta.
Se kysyikin,
että teille vai meille?
Ei meille, ei teille,
ja lähdin taas yksin kotiin.
Ei räystäsperseiden paikka ole bilettämässä.
Miks mä en sitä opi?
Mikä mussa on vikana,
kun en kelpaa?
Mieluummin olen yksin itsekseni
kuin yksin jonkun toisen kanssa.
Ehkä seuraavalla kerralla...
joka istuin siellä nurkkapöydässä.
Minä, yksin.
Ajattelin, kuinka hyvä oli,
että täällä on tuolit, joissa ei ole käsinojia.
Enpähän jää kiinni,
jos vaikka joku pyytäisi tanssiin.
Rohkeasti katselin ympärilleni,
millaista porukkaa täällä on.
Kuinka paljon erosin joukosta,
minä, lihava bilettejä.
Kaulasta ylöspäin nätti,
tukka pitkä ja kiiltävä,
ei kaksoisleukaa.
Vaan näkihän ne silti,
etten kuulu joukkoon.
Minä,
räystäsperse farkuissa
ja pitkässä puserossa.
Tilasin juoman ja toisenkin,
ettei tuntuisi niin yksinäiseltä.
Joku kysyi vieressäni
lähdet sä tanssii?
Joo, mielelläni, sanoin,
ja nousin tuolista iloisena.
Hei, mä kelpaan,
joku huomas mutkin,
vaikka piilossa istuin.
Se haki mua monta kertaa.
Tansittiin nopeita,
tansittiin hitaita,
lähekkäin.
Luulin, että se oli oikeasti kiinnostunut.
Valomerkin jälkeen tajusin,
ettei se niin ollutkaan.
Luulin, toivoin,
että olisi vaihdettu puhelinnumeroita,
sovittu tapaamisesta.
Se kysyikin,
että teille vai meille?
Ei meille, ei teille,
ja lähdin taas yksin kotiin.
Ei räystäsperseiden paikka ole bilettämässä.
Miks mä en sitä opi?
Mikä mussa on vikana,
kun en kelpaa?
Mieluummin olen yksin itsekseni
kuin yksin jonkun toisen kanssa.
Ehkä seuraavalla kerralla...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.