Tässä nyt kun on sinkkuna ja pohtii joskus yksinäisyyden tunteen kanssa olotilaansa. Olen tullut siihen tulokseen, että olen erittäin varattu, mutta mä en vaan vielä tiedä kuka se mun parempi puoliskoni on ja koska mä sen tapaan. Se kai tästä elämästä tekee elämisen arvoista, usko huomiseen ja positiivisesti eteenpäin.
Sinkkuudesta
äijä36
91154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on kirjoitettu kaikille sinkuille!
itse olen eronnut 2004. jo. mulle tuli fiilis, että nyt saan tehdä ihan mitä tykkään. enkä tarkoita baareissa pörräämistä. olen purjehtinut, golffannut ja matkustellut mielin määrin. kaikki vapaat mitä töistä saa. ei tartte tilitellä kellekään, tosi hienoo. mulla on ollut pari seurustelusuhdetta, joita mä en oo ottanu vakavasti kun ovat rajoittaneet liikaa. se oikee tulee sitten joskus kohdalle kun on sen aika. en oo huolissani yhtään. siten jos jään kotimörköksi himaan, eikä tekemistä tunnu löytyvän alan huolestua. anna mennä vaan. nauti kaikesta siitä mistä et voinut aiemmin. ja tee sitä mistä olet aina vain haaveillut. vielä on aikaa jäljellä...
onhan tää välillä yksinäistä mutta olen itse tullut tulokseen ettei kohtaloni ole olla onnellinen vain tyytyväinen.
No olen tyytyväinen ja elän päivän kerrallaan, mistään haaveillen tai mitään odottaen...
sehän tässä juuri hassua onki, ettei millään malttaisi odottaa milloin tapaa SEN :D Vaikka kuinka tympäsynhetkellä ajattelenki ettei mulle ole ketään eikä mitään niin silti sitä salassa toivoo. Olen nyt 2,5 vuotta sinkkustellu, enkä tykkää yhtään. Noh jatketaan odottamista..... vaikka hautaan asti.
Puhdasta sinkkuutta on kestänyt 2v ja yksin ei ole kiva olla. Selipaatissakin on tuo aika tullut vietettyä kun ei noi Heti sänkyyn -meiningit kiinnosta. Kaverit on jo vakiintuneita, eikä niitä kiinnosta baarit, eikä yksinkään oikein huvita tai uskalla lähteä. Mistä niitä kunnon miehiä oikein löytyisi? Turha sanoa, että mistä vaan, kenen olet kuullut tavanneen miehen/naisen kassajonossa tai jossain muualla sellaisessa? En ole niin rumakaan, katseita kyllä saan, mutta lähempää tuttavuutta ei suomipoika aikaiseksi saa, ja ulkomaalaista en ota...
Niin, oikeastaan sinkkuudella on se hyväkin puoli että voi itse määrätä tekemisensä eikä ole pakko kömpiä sinne ukon viereen samaan aikaan jos se vaikka menee klo 20.30 nukkumaan (nimim.kokemusta on)se oli aika rasittavaa kun tuntui että on pakko sinne aina samaan aikaan kömpiä kun itse olen enempi illanvirkku.
Olisihan se kiva jonkun kanssa se arki jakaa, jonkun kivan. Tässä iässä se yhteiselo voikin olla jo vähän opettelemista kun kummallakin omat tapansa kuitenkin. Mutta eihän sitä koskaan tiiä :) Ja missä sen tapaakin, itsekin tykkään enemmän istua koneen äärellä kuin kulkea tuolla ympäriinsä..treffi 24:n vonkaajia inhoan myös. Ankea on oleva tällä asenteella tulevaisuus mutta onneksi huumori sitä luokkaa ettei tästä ainakaan lannistumaan aleta. Enää en ota pelkkää kivaa vaan jalat pitää mennä alta.
juuri samalla lailla ajattelen, enää ei jaksa "katsotaan nyt"-tyyppejä, vaan heti pitää tuntua mielenkiintoiselta!
Niinpä, meitä on varmaan paljonkin. Tuntuu vaan että seuraavalla kerralla on oltava sitä kemiaa, mitään sisko ja sen veli tunteita en halua enää enkä muutenkaan mitään lässytystä, en ole sellaista tyyppiä :)
Miks ihmeessä miehen pitäisi olla Suomen rajojen sisäpuolelta? Itse taas nimenomaan haluisin löytää ulkomaalaisen, kokemusta kun on molemmista niin en kyllä suomalaista voisi enää ajatella itselleni. Mutta ei tietenkään se riitä, että on "ulkomaalainen". Kannattaa lähteä katsomaan muutakin maailmaa kuin Suomea ja mitä miehiä sieltä löytyy ;) Ellet ole vielä kokeillut..