Joskus ketuttaa ja masentaa niin vietävästi!!! Maailma on niin hiton epäreilu, (vaikka se ei nyt ole uutta) Eilen tein 17-vuotiaalle, vahingossa raskaaksi tulleelle lähetteen raskauden keskeytykseen.. Ite en onnistu raskautumaan millään.. :(
Kait sitä vaan pitäs olla iloinen siitä, mitä on, terveys, ystävät ym. Monelle on asiat huonommin. Masis vaan iskee aina säännöllisesti, kun kuukautiset alkavat ja nytkin tuo tilanne kohta tulossa. En jaksa enää yrittää.
Tämä nyt oli tällanen epätoivon purkaus, johon ei tarvitse vastata. Haluaisin kuitenkin toivottaa teille kaikille saman asian kanssa ponnisteleville paljon voimia ja jaksamista.
t. hopeless
Kait sitä vaan pitäs olla iloinen siitä, mitä on, terveys, ystävät ym. Monelle on asiat huonommin. Masis vaan iskee aina säännöllisesti, kun kuukautiset alkavat ja nytkin tuo tilanne kohta tulossa. En jaksa enää yrittää.
Tämä nyt oli tällanen epätoivon purkaus, johon ei tarvitse vastata. Haluaisin kuitenkin toivottaa teille kaikille saman asian kanssa ponnisteleville paljon voimia ja jaksamista.
t. hopeless
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hopeless, ymmärrän täysin tunteesi. Kohtaan itse työssäni vastaavan tyypisiä tilanteita jos nyt en ihan viikottain, niin ainakin kuukausittain. Laittaa miettimään todella elämän epäreiluutta. Usein olen löytänyt itseni pohtimasta, että mitä olen/olemme tehneet väärin, kun tällaisella asialla rankaistaan. Toisille lapsia tulee kuin sieniä sateella, vaikka edellisistäkään ei ole pystytty huolehtimaan..
Mutta kaikesta epäreiluudesta huolimatta, jaksa uskoa että asiat vielä kääntyy parhain päin, hopeless. Tämä asia ei mene kuin kriisin kohtaamisen käsikirjoissa, kriisin jälkeen tulee kyllä normaalisti shokkivaihe, mutta paraneminen ei juurikaan ehdi alkaa, kun matto vedetään taas jalkojen alta pois. Mutta kaikesta huolimatta, tämä päättyy aikanaan, tavalla tai toisella.
Meille pitkän taistelun jälkeen näyttäisi olevan tulossa uusi perheen jäsen. Matkan varrella on itketty, kiukuteltu, uskottu ja menetetty uskoa. Toivo on kuitenkin kantanut eteenpäin.
Voimia sinulle ja puolisollesi taisteluunne ja jaksuja työhösi.
d:)
Helpottaa kummasti kaiken tän tuskan keskellä kuulla että muilla samanlaisia kokemuksia elämän vääryydestä.. Itsekin aikoinaan tein ratkaisun vast.tilanteessa etten tee rk-suosituksia enää. En pystynyt. Nyt hoidan työssäni vauvoja ja aina silloin tällöin tilanteessa että joku vauva menisi "luovutukseen" tai muuten on epämääräinen pprehetausta ja lapsella tiedossa jo valmiiksi epäsuotuisa elämä. Kyllä se pistää mielen matalaksi kun ei itse onnistu vuosienkaan hoidoilla vaikka aseet järeämmät koko ajan. Miten ihmeessä sitä jaksaisi olla positiivinen ja jaksaa uksoa-ja kaiken tämän ohessa vielä jaksaa auttaa toisia työkseen???