Serkkuni lapsi jäi luokalle ekalla. Lapsi ei oppinut lukemaan ja keskittyminen oli olematonta. Sivusta seuranneena olen huomannut, että asiaan voisi vaikuttaa esimerkiksi se että äidin miehet vaihtuvat tiuhaan tahtiin ja isäehdokkaita on ollut jo useita. Muu ei näytä kiinnostavan kuin uudet sulhasehdokkaat... Lapselle myös huudetaan paljon ja koskaan en ole äidin nähnyt pitävän lastaan sylissä tai muutenkaan kiinnostusta ei ole paljon osoitettu. Toki jonkin verran..
Äiti ei myöskään puhu juuri koskaan lapsestaan jne.. Sitten opettajan kanssa puhuttaessa osataan kyllä olla mielin kielin ja näytetään parhaat puolet.
Kai nämä asiat vaikuttavat lapsen kehitykseen. Rakastava ja lapsensa etusijalle asettava äiti pitäisi olla jokaisella lapsella.
Äiti ei myöskään puhu juuri koskaan lapsestaan jne.. Sitten opettajan kanssa puhuttaessa osataan kyllä olla mielin kielin ja näytetään parhaat puolet.
Kai nämä asiat vaikuttavat lapsen kehitykseen. Rakastava ja lapsensa etusijalle asettava äiti pitäisi olla jokaisella lapsella.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tosin voihan lapsella olla joku oppimishäiriö taustalla lisäksi. Hän olisi ehkä päässyt luokalta jos kotona olisi välittävä äiti. Mutta jos ajatellaan vaan sulhasia niin tietäähän sen. sääliksi käy tyttöä. Ehkä sinä voisit olla ulkopuolinen tärkeä henkilö, jolta hän saisi itseluottamusta? Huomioisit häntä vähän ylimääräisesti. Sellainen voi olla erittäin tärkeää lapselle.
ihan on yksinkertanen yhtälö
Oletko sinä koskaan kysynyt tai keskustellut ohimennen lapsen kanssa, että mitä hänelle kuuluu, mikä on kivaa ja mikä kurjaa, mitä hän tekisi mieluiten jos saisi valita juuri nyt jne... Sellaisia pieniä, ei johdattelevia mutta erittäin valaisevia kysymyksiä. Eihän pienikään lapsi voi huomaamatta ja häiriintymättä tuollaisessa ympäristössä, jossa häntä ei selvästikään kunnioiteta ja rakasteta niinkiuin lapsi (jokainen lapsi) ansaitsisi. Jos aikuinen elää hukassa ja itse etsii lohdustusta ja huolenpitoa toisista aikuisista (tässä tapauksessa miehiä vaihtuu?) ei näe lapsensa välittämisen kaipuuta. Maailmaa ei voi parantaa, mutta pieniä tekoja voi tehdä, ota joskus tämä lapsi kesäretkelle tai yökylään ja anna hänelle aikuisen aikaa.
En ole lasta pyytänyt kylään, mutta voisin sen tehdä. Äidistä vielä sen verran, että perusasiat perheessä on kunnossa, eli lapsi saa ruoan, vaatteet , lelut ym. eli päällisin puolin kaikki onkin oikein hyvin. Vaatteet onkin itseasiassa viimeisen päälle hienot jne. mutta todellinen välittäminen puuttuu. Tämä on näkynyt jo vauvasta saakka. Kotona lapsi saa kuulla jatkuvasti kiroilua ja huutoa ja lapsen ei annata olla lapsi, vaan häntä kohdellaan enemmänkin aikuisena... Jännä juttu on huomata sekin, että kun äiti kiroilee paljon, niin tämä lapsi ei koskaan kiroile. Mitäköhän murrosiästä sitten tulee...
Sen tähdenhän kouluun mennään, että opitaan. Ja jos onhuono opettaja,hän useimmiten sivuuttaa heikommat oppilaat, ja syyttää heitä tai heidän vanhempiaan lapsen hitaasta oppimisesta.
Sellanen lapsi on helppo jättää luokalle,, kun opettaja ei viitsi häntä auttaa. Nopeesti oppivien lasten kanssa pääsee helpomalla.
Vika ei ole aina oppilaassa tai vanhemmissa. Opettajan vastuu unohdetaan useimmiten.
He pitävät helpoista oppilaista, joita ei tarvi niin paljon neuvoa, ja hitaammat leimataan jo ekaluokalla tyhmiksi ja häiriköiksi.
No ei tässä tapauksessa varmaan, jos ongelmia on kotona noin paljon, mutta kannattaa aina muistaa myös että paljon on opettajastakin lapsen oppimisessa kyse.
oppimisvastuuta ei voi sysätä opettajan niskaan. Mulla on kaksi aivan erilaista lasta. Toinen teki ekalla ja tokalla läksyt joko jo oppituntien aikana tai viidessä minuutissa kotona. Toisen kanssa sitten taas se lukemaan opettelu oli todellakin aikaa vievää puuhaa kotona (noin puoli tuntia päivässä tai tunti, tai jos lapsi innostui jostain oppimastaan, niin parikin tuntia saattoi mennä koulukirjojen kanssa päivässä). Jos olisin vain sivuuttanut lapsen tarpeet ja todennut, että koulun tehtävä on opettaa lapsi lukemaan, niin eipä olisi välttämättämättä oppinut.
Opettajan vastuu on tuoda mahdolinen oppimisvaikeus vanhempien tietoon, jos vanhemmat eivät itse sitä ole huomanneet ja panostaneet koulunkäyntiin. Opettajan vastuu on saada lapsi pitämään koulunkäyntiä myönteisenä asiana ja kannustaa oppilasta, mutta sitä kannustamista täytyy myös kotoota tulla.
jos maalaisjärki ei riitä tajuamaan vanhemman vastuuta lapsestaan oppijana... Merkittävin tekijä lapsen menestymiselle on KOTI! Opettajan merkitys tai vaikutus lapsen todelliseen oppimiseen on hyvin pieni.
Tuo edellinen vastuullinen vanhempi kiteytti asian: jos lapsella on vaikeuksia, fiksu vanhempi ohjaa ja auttaa lastaan, eikä lapsellisuuttaan kuvittele, että vain opettajan pitää tehdä jotain asian eteen tai, että vastuu olisi pelkästään opella lapsen oppimisesta.
Koulussa opiskellaan ryhmässä, se ei ole yksilöopetusta! Jos lapsen resurssit eivät riitä vastaanottamaan opppituntien antia, vastuullinen vanhempi auttaa lastaan tarpeellisen määrän, jotta homma onnistuu!
on auttaa sitä lasta, eikä heittää sitä toisten harteille.
Oppimisvaikeudesta kärsivä lapsi tarvitsee lisäopetusta, se on opettajan velvollisuus lasta kohtaan. Ei lasta auta se, että opettaja haukkuu tai jättää luokalle, edes yrittämättä auttamatta häntä.
Jos opettaja ei itse ymmärrä mitä on olla oppisvaikeudesta kärsivä, niin silloin hän helposti jätttää luokalle tälläisen lapsen ja sivuuttaa sen. Näin päästen helpolla.
Opettajan velvollisuus on auttaa ja jos ei itse osaa, järjestää hänelle lisäopetusta.
se, JOS opettaja kirjoitamasi mukaan haukkuu tai jättää luokalle edes auttamatta häntä. Kyllähän opettaja osaa opettaa, JOS luokasta 98% oppii lukemaan. Tukiopetusta voidaan järjestää jonkin verran, mutta ei kovin paljoa. Mutta ei siitäkään mitään tule, etä opettajan pitäisi keskittyä vain yhteen oppilaseen ja jättää muiden opettaminen vähemmäle.
Minne nyt unohdat lapsen vanhemmat? Ei opettaja "heitä vastuuta toisten harteille", kun peruslähtökohta on, että lapsella pitäisi myös olla vastuulliset vanhemmat.
Sitä paitsi, on opettajan velvollisuus jättää luokalle, jos lapsi ei opi ekalla luokalla lukemaan! Miten luulet tokan luokan sujuvan ilman tuota taitoa?!
ja tiedän tarkalleen, miten lasta autetaan. Meidän lapsen eka ope oli täysin tollo! Hän ei itse ymmärtänyt mikä on lukihäiriö, ja näin ollen syytti siitä lasta ja kaikkea muita, muttei itseään. Koulu oli yhtä helvettiä.
KUN vaihdoin tuosta syystä koulua myös opettajat vaihtui, he ymmärsivät ja auttoivat lasta. Nyt lapsi on ammattia opiskelemassa ja koulu sujuu hyvin. Ei olisi sujunut,jos sellanen tollo olisi ollut koko koluajan lapsella. Ilman koulun vaihtoa, lapseni ei menestyisi varmaan mitenkään.
Paljon riippuu opettajasta miten viitsii uhrata työaikaa.
Joten ei se luokalle jättämäinen ole kuin halua päästä lapsesta eroon, jos ei opettaja viitsi auttaa. Parempaa ratkaisua en ikinä ole tehnyt kuin vaihdoin koulua ja tein kirjallisen valituksen opettajasta. Joka ei onneksi enää voi toimia opettaja siinä koulussa. Luojan kiitos.
tapauksia varmaan riittää jokaisessa ammattikunnassa.
MUTTA alkuperäisessä tekstissä oltiin huolestuneita vain siitä, että lapsi jäi luokalle ja äitiä kiinnosti enemmän miehet kuin oman lapsen tukeminen ja siitä opettajan olisi pitänyt ottaa vastuu. Ei se niin mene.
Jos lapsella on lukihäiriö, niin ei sekään ole opettajan vika, mutta opetajan täytyisi yrittää tehdä parhaansa sellaisenkin oppilaan kohdalla.
Itse jäin pienenä ekalle luokalle. Kotikasvatuksessa ei ollut mitään vikaa, en voi syyttää vanhempiani. Eivät olleet alkoholisoituneita, hoitivat perheen. Olin vain vilkas ja luova lapsi. Muistan 8-vuotiaana sen syvän häpeän kun kaikki muut kaverit jatkoivat seuraavalle luokalle ja itse jouduin aloittamaan uusien tuntemattomien luokkakavereiden kanssa.
Siitä jäi alisuoriutuminen, ala-asteella kesiarvot oli vähän alle seitsemän ja ainainen pelko jääkö luokalle. Suvivirren kuuleminen vieläkin saa aikaan epämiellyttäviä tuntemuksia, kun muistaa pienenä ne pelot ja helpotuksen tunteet kun pääsi seuraavalle luokalle.
Nyt nelikymppisenä olen opiskellut jo useaan ammattiin ja nyt on hyvä työ ja koulutusta takana.
Minusta luokalle ei saisi jättää, se on erittäin julmaa viatonta lasta kohtaan. Koulujärjestelmässä pitäisi pienien lapsien kohdalla olla muita järjestelyjä enemmän, jotka tukisivat lapsen selviytymistä koulussa. Ei voida yleistää, että kaikki lapset olisivat sellaisista perheistä, joiden kasvatus vaikuttaisi kouluun sopeutumattomuuteen. Lapset ovat yksilöllisiä, toiset ovat vaan vilkkaita ja jäävät sen takia luokalle ja toiset eivät voi valita vanhempiaan. Kuitenkin luokalle jääminen ei voi koskaan olla pienen lapsen oma syy.
on opittava ekan luokan aikana (siis lukeminen ja tiettyjä sosiaalisia taitoja), jotta selviäisi tokasta luokasta ja sitten kolmannesta jne.
Että on opittava ekan luokan aikana?
Aivan hyvin voisi olla lapsille kouluissa tukijärjestelmä, joka sitten auttaa ettei tarvitse jäädä luokalle.
En usko, että on välttämättä tarpeellista oppia ekalla. Itse olin tutkimuksissa kun olin ekaluokkalainen ja ei löydetty mitään älyllistä vikaa.
Ehkä sen ajan kuri, jossa istuttiin peräkkäin pulpetissa ja nenät kohti taulua vaikutti, nykyään opetus on toisenlaista. Kuitekin voisi olla joustavampi aloitus koulun alkutaipaleella.
kypsyystestit, joiden perusteella voidaan suosittaa koulun aloittamsita joko myähemmin tai aikaisemmin tai sirtymävaiheen (=nollaluokka) jälkeen.
No, kyllähän sinä varmaan tiedät, että miten nykyisiä verorahoja käytetään eikä ne kovin paljon tue lapsia/kouluja.
Auttoivatko sinun vanhempasi sinun koulutaipaletta ekan luokan aikana tukemalla ja läksyjä yhdessä tehden? Peruskoulussa opettaja ei ole kenenkään yksityisopettaja vaan opettajan pitää opettaa kaikkia, mutta kodin vastuuta oppilaiden osalta opettaja ei voi ottaa.
Lukeminen on kyllä välttämätön taito, jotta voi oppia kaikkea muuta, mitä koulussa opetetaan ja tietääkseni jonkinlainen lukemisen taso ptäää olla ekalta luokalta toiselle siirryttäessä.
samaa mieltä kanssasi tuossa luokallejättämisasiassa.Mielellään perustellaan asiaa sillä,että sehän on lapselle ihan pikkujuttu,vaikka vanhemmille voi olla kova pala.No kirjoituksestasi kävi hyvin selville,miten lapsi sen kokee ja varmasti moni muukin kuin sinä,vaikkei se lapsi sitä ääneen siinä tilanteessa sanoisikaan.Ja se asia seuraa kyllä mukana koko kouluajan ettei unohtumaan pääse,aina se jostakin esille nousee.Riippuu tietysti sitten lapsen luonteesta,kuinka hyvin asiasta pääsee yli,mutta tuskinpa sitä kokonaan unohtamaan pystyy kukaan.
Yhdenkään lapsen ei tarvitsisi jäädä luokalleen, jos nykyisiin eka-toka -luokkiin yhdistettäisiin eskarit ja tuota kombinaatiota voisi käydä 2-4 -vuotta. Silloin nohevammat lapset voisivat siirtyä eteenpäin kahden vuoden jälkeen (lienee vähemmistö), perusjoukko käyttäisi tuohon kolme vuotta ja hitaammat oppijat neljä vuotta. Tuosta vaiheesta voitaisiin puhua alkukouluna.
Siellä toimittaisiin suuressa porukassa, opittaisiin tasoryhmissä (eli kuhunkin aiheeseen "valmiit" lapset työskentelisivät yhdessä) ja siirryttäisiin varsinaiseen kouluun, kun riittävät valmiudet on saavutettu.