ulos ulkona sataa vettä. ´Pienkotia muistuttava kuitenkin laitokseksi kirjatun paikan ikkunoista vesi kulkee vanana alas.
Kaksi miespuolista ´"ohjaajaa" rupattelee mustan kahvin ääressä hiljaa.
Piilipuun poika kiemurtelee tv-tuolissa katsellen videota, katsellen välillä ajan kulumista, tylsää, kolme nuorta "murkku"ikäistä tyttöä laahustelee lahkeet suhisten hitaasti edestakaisin pitkin lattiaa, tylsää.
Monopoli-peli katselee hyllyn reunalla odottavan näköisenä, pelaa mun kanssa, nii`in, mutta ei nuo murkut halua pelata. Pelaa mun kanssa, "ohjaajat" vilkuilevat ohimennen rannekelloaan, olisiko jo aika vuoron päättyä.
Piilipuun poika roikkuu tv-tuolissa pääalaspäin katsellen samaa videota toiseen kertaan. Siinä Eemeli kiertää mietintä-katumismökkiään ajaen kissaa takaa, sitten Eemelin isä viimein tajuaa "jekun" ja ajaa Eemeliä takaa. Äiti sanoo, jotta mä oon Eemeli, mutta se sanoo myös rakastavansa minua.
Sadepisarat laskettelevat mäkeä pitkin keittiön ikkunoita. Minä odotan, hän odottaa, minä soitan, hän vastaa, äiti sanoo nimensä puhelimessa, innostuksissaan hotasee leipäpalan kurkkuunsa, hätäännyksissään yrittää selvitä puhumaan, kun poika soittaa.
Hei, minä vaan täällä, kuule, tuliskohan mummo meille, kun minä pääsen sunnuntaina kotiin. Nii`in voiskos mummokin tulla? Tiedäthän sinä, siitä, jotta minä pääsen kotiin?
Tiedän toki, vastaa piilipuu, ja yrittää kuullostaa iloiselta, kun epätoivo valtaa mielen, kun tuska pojan päivien hitaasta kulusta hiipi alitajuntaan.
Kuule minä soitan mummolle, jotta haen hänet sitten tänne, piilipuu koittaa kuulostaa lupaavalta.
Kuinka monta päivää siihen on? Kysyy piilipuun poika.
Siihen on tämän päivän jälkeen...siis kolmantena päivänä, sunnuntaina sinä saat tulla kotiin.
Langan päässä tulee hiljaista, oi, en tiedä miten lohduttaisin poikaani, mitä sanon hänelle, kun koko ajan pitää odottaa...että...
Hei, langan toisesta päästä kuuluu vielä naisen ääni...täältä soitetaan vielä iltapäivällä uudelleen, kun "johtaja" tulee töihin.
Minä odotan..hän odottaa..me odotamme...,jotta tämä loppuisi joskus...kun ei tarvitsisi enää odottaa...päiviä...kuukausia...vuosia...minkä takia pitää niin kauan odottaa?
Kaksi miespuolista ´"ohjaajaa" rupattelee mustan kahvin ääressä hiljaa.
Piilipuun poika kiemurtelee tv-tuolissa katsellen videota, katsellen välillä ajan kulumista, tylsää, kolme nuorta "murkku"ikäistä tyttöä laahustelee lahkeet suhisten hitaasti edestakaisin pitkin lattiaa, tylsää.
Monopoli-peli katselee hyllyn reunalla odottavan näköisenä, pelaa mun kanssa, nii`in, mutta ei nuo murkut halua pelata. Pelaa mun kanssa, "ohjaajat" vilkuilevat ohimennen rannekelloaan, olisiko jo aika vuoron päättyä.
Piilipuun poika roikkuu tv-tuolissa pääalaspäin katsellen samaa videota toiseen kertaan. Siinä Eemeli kiertää mietintä-katumismökkiään ajaen kissaa takaa, sitten Eemelin isä viimein tajuaa "jekun" ja ajaa Eemeliä takaa. Äiti sanoo, jotta mä oon Eemeli, mutta se sanoo myös rakastavansa minua.
Sadepisarat laskettelevat mäkeä pitkin keittiön ikkunoita. Minä odotan, hän odottaa, minä soitan, hän vastaa, äiti sanoo nimensä puhelimessa, innostuksissaan hotasee leipäpalan kurkkuunsa, hätäännyksissään yrittää selvitä puhumaan, kun poika soittaa.
Hei, minä vaan täällä, kuule, tuliskohan mummo meille, kun minä pääsen sunnuntaina kotiin. Nii`in voiskos mummokin tulla? Tiedäthän sinä, siitä, jotta minä pääsen kotiin?
Tiedän toki, vastaa piilipuu, ja yrittää kuullostaa iloiselta, kun epätoivo valtaa mielen, kun tuska pojan päivien hitaasta kulusta hiipi alitajuntaan.
Kuule minä soitan mummolle, jotta haen hänet sitten tänne, piilipuu koittaa kuulostaa lupaavalta.
Kuinka monta päivää siihen on? Kysyy piilipuun poika.
Siihen on tämän päivän jälkeen...siis kolmantena päivänä, sunnuntaina sinä saat tulla kotiin.
Langan päässä tulee hiljaista, oi, en tiedä miten lohduttaisin poikaani, mitä sanon hänelle, kun koko ajan pitää odottaa...että...
Hei, langan toisesta päästä kuuluu vielä naisen ääni...täältä soitetaan vielä iltapäivällä uudelleen, kun "johtaja" tulee töihin.
Minä odotan..hän odottaa..me odotamme...,jotta tämä loppuisi joskus...kun ei tarvitsisi enää odottaa...päiviä...kuukausia...vuosia...minkä takia pitää niin kauan odottaa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
jo 7 v. eikä se muuksi muutu.Päiviä lasketaan kummatkin.Eikävä ikävä,ja kaipaus lopu milloinkaan.
Ihmisrääkkäystä.
Huostaanoton alkuvaiheet sossuvirkailijat kyllä tuntee, mutta mitään muuta he eivät sitten osaakaan!
Se ammattitaito jos sitä virkailijoilla on, näkyykin sitten loppupuolella.
Mutta kun on niin helppoa "unhottaa", ihmisten asiat, asiain eteneminen ja samaistua elämään myös toisen kärsimystä.
Jos huostassa pidolle ei ole mitään syytä enää pitäisi se osata ammattitaitoisesti lopettaa.
pidetään laitoksissa vuosi tolkulla,yhteiskunnan varoilla.Kyllä siihen syyt on ettei ole lapsi kotia päässyt.Mutta siitä on turha väitellä-sillä vanhemman mielestä varmaan huostaanottokin turha.
Niinhän se yleensä menee.Mittää en oo tehny enkä mittää oo ottanna...just just.
Muuten kaunis kirjoitelma mutta herää tosiaan pakostakin ajatus että luulis vanhemman kunnostautvan pysyvästi että lapsi pääsis kotia,turha siinä on muita PELKÄSTÄÄN syyttää.
taidat olla uusi palstalla, jos et piilipuun juttuja ennen ole lukenut. nyt seuraa uhkea vuodatus siitä miten hän taistelee sossukammotuksia vastaan jne. jne. jne.
surkea tarina toki, mutta tätä sekavuutta on saatu seurata jo kyllästyvyyteen saakka ja vaikka kuinka yrittää olla lukematta ko. henkilön (ja samoin keiju-leijun) juttuja niin niiltä ei vaan voi valitettavasti välttyä. ei vaan jaksais enää. on niitä mielenkiintoisempiakin tarinoita.
antaisi ihmisten kirjoittaa, anna toki ihmisten "naputella", mitä sydämellä on.
Ei kai se Sinulta ole pois. Vai onko?
Täällä ei olla kiinnostuneita muuta kuin riitelemisestä, toki kai kun toisen lapsi on toisen leipä.
Jos et ymmärrä, mitä meinaan niin ole sitten ymmärtämättä, tokko tässä maailmassa saa olla sitäkin tekemättä.
Edellinen kirjoittaja on siinä ihan oikeassa, jotta luulisi vanhemman yrittävän kaikkensa, jos pyrkimykset ovat sellaiset, jo, yrittääkin kaikkensa, mutta sehän se, kun puuttuu koulutusta ja kiinnostusta virkaihmisiltä asian loppuhoidossa, sitähän olen tässä "jankuttanut", tämän asian on minulle tunnustanut kyllä eräs henkilö, mutta kuten olen sanonut nimiä en sano.
Eli niinkuin Sinua edellinen kirjoitti, luulis jottei syyttä suotta mikään loputtomasti kestä, mutta siltä se nyt vain tuntuu. Siis jotain "mätää" pahasti tässä maassa on näissä asioissa.
En puollutsta enkä varmasti ole sellaisten vanhempien puolella jotka eivät haluakkaan asioitaan kuntoon. Vaan entä ne, jotka saavat asiansa kuntoon,no, minulla ja meillä voi olla tässä mahdollisuus ihan pian, jotta poika sijoittuu takaisin kotiinsa.
Kerron sitten Sinullekin edellinen, kun kuitenkin luet tämän vaikka toisin sanot, on se kummallista, jos tunnettaisiin toisemme paremmin voitaisiin olla vaikka kuinka toisiamme ymmärtäväisiä ihmisiä.
Senkin olen tänään saanut kuulla eräältä poikaamme hoitavalta taholta, jotta hän on sanonut tänäänkin eräälle ryhmittymälle, jotta olisi pitänyt ehdottomasti tutustua vanhempiin, niin olisitte voineet muodostaa toisenlaisia käsityksiä, siis tämä oli hänen mielipiteensä ei minun suustani, eli hänkin näki meidän kohdallamme asian näin, kun on oppinut tuntemaan minua ja puolisoani.
Aina vaan myös jos tässä puhutte "jankuttamisesta", niin onhan tuokin "jankuttamista", mitä Te ylläpidätte. Ihan sama homma.
Voin meidän tarinasta sanoa jotta:-Minkäänlaista syytä ei huostassa pitoon enään ole. Ja jos joku toinen toisin väittää, saa sen lakipykälän minulle tuoda. Tottahan se ärsyttää ketä tahansa, jos syyttä suotta homaa jatketaan, jonkun "hoitojakson" nimissä, hoitojaksoja voi olla ilman "huostassapito-sanaakin".
En halua riidellä kanssanne.
Sen aavistelen, jotta Suomessa on mittava joukko sijaisäitejä joille suunnaton pelko on kiintymys-suhteeksi asti jo tulleen huostassa pidon purku, onko vihanne nimi se?
Vaikea ammatti, jos on kovasti tunneherkkä, eläytymiskykyinen sijaisäiti, jos vuosi kausia nukkunut lapsi ei jonain yönä ole enää teidän talossanne ja siinä tutussa vuoteessa. "Ymmärrän".
Samaan hengenvetoon voin sanoa, jotta en ymmärrä "asiantuntija" kirjoituksia, joita on ohjenuoraksi kalliisti Suomen valtio työryhmät tutkineet ja kirjoittaneet, jotka sanovat, jotta ei voida sanoa, että lapsen pitää kiinnittyä sijaishuolto paikkaansa, ja samalla kuitenkin joissakin toisissa yhtä tärkeissä papruissa sanotaan taas toista. ?? Mutta sehän ei ole huostassapidon tarkoitus, kuitenkaan kiintyä liiaksi.
toimimattomuuden ovat myöntäneet kansanedustajatkin. On aivan tunnettu tosiasia, että huostia ei pureta aina, vaikka syyt ovat poistuneet, myös monista oikeudenkäyntihistoriikeista tulee ilmi sama asia.
Vuosi sitten oli lehdissä juttua juuri tuosta, että sossuilla ei ole aina edes resursseja huostan purkamiseen silloin kun pitäisi. Yhden sossujohtajan mukaan heidän kunnassa seuraavat purut tultiin tekemään joskus seuraavan vuoden puolella. Silloin elelttiin kesäaikaa.
Jos pari riidanhaluista lukijaa ei halua tosiasioista myöntää, niin se on heidän häpeänsä.
niin, vastaisitko minulle, Sinä edellinen, mihin sossu niitä rahoja purussa tarvitsee, kun tenava on vasta 9-vuotta, eikä voida vaatia mitään erikoista rahaa, joita jotkut nuoret, juuri 18-vuottavat huostassa olleet ovat kuulemma saaneet oman elämänsä ja "alkuun"pääsemiseksi saaneet.
Mihinkä siis sossu jälkihoidossa esim. meidän tyylisessä tapauksessa tarvitsee rahoja, purettuaan huostaanoton, kun ei ihan rutiköyhiä olla joskaan ei mitään upporikkaitakaan. ?
Kyllä Sinulla on oikeutta täällä tunteita purkaa.
Ja ketä ei kiinostaa, niin ne tosiaan voivat olla lukematta.
Toivottavasti et vaan kirjoittelee yksistään tänne vaan koetat saada aikaansa jotain muutakin, että lapsesi saisi kotiin , oman äiskän syliin takaisiin.
Aurinkoa Sinulle!
Olen valittanut viranhaltijoista eduskunnanoikeusasiamiehelle, sos.johtajakin tuskaili, jotta hänelle tuli 125 kohtaa täytettäväksi.
Olen valittanut myös lääninsosiaalitarkastajalle, ja se ei ole minun häpeäni, jos tässä joudun hänestä sanomaan, että hän ensin valehteli minulle puhelussa, jotta on laittanut kuntaan sos.johtajalle selvityspyynnön, kun kysyin kunnan eräältä "kellolta", tulikin selville, jotta mitään selvityspyyntöä ei ollut saapunut sossuun, joten sähköpostitin entistä tiukemman kirjeen sos.tarkastajalle, ja hän suoraan sanottuna kirjoitti näin : "pahoittelen", ...niin siis sitä jotta "muka" oli juuri palannut lomalta. Ja nyt vasta on laittanut selvityspyynnön sos.johtajalle. -siis mikä tällainen lääninsos.tarkastaja on, joka sanoo laittaneensa asian etteenpäin, jotta sitä voisi tarkastella, ja kuitenkaan ei ole laittanut, ja sitten tunnutstaa sen, ja pahoittelee, siis tämä on "kanailua", jos sanon sen suomeksi, "kanailua" eikä mitään muuta, kukaan miespuolinen henkilö ei noin tekisi.
Uskon myös, jotta sieltä ei tule koskaan sos.tarkastajan lähettämää "selvitystä"minulle, jonka hän "lupasi", minulle minun tarkasteltavaksi, johon minä olisin sitten saanut ottaa kantaa. Siis, kysynkin onko jotain turvaa ja työareenaa, eli sarkaa , lääninsos.johtajalla turvata asiakkaalle ja perheille heidän turvansa, jotta aiat olisivat oikeutettuja, ja jotta voisi niiden oikeellisuutta yhdessä ylemmän virkamiehen kanssa arvioida. Tämän turhempaa ei olekaan.
Sain ajatuksen.
Jos kerran Suomessa on niin vaikea saada omaa äänttä kuulemaan, minusta on konsti siihenkin.
Virkamiehet teevat joskus vääriin ja sit peittelevät omia möhläyksia tai syyttää aina sitä asiakasta. Se on tulnut selväksi .
Mutta mietin sitä, että jos kuka virkamies ei haluaa auttaa ja Sä olet ihan varmaasti kykenevä oman mussukkan kotiin ottamaan, niin auttaisiko julkisuus?
Siis "Karpolla on asiaa", tai "Punainen lankaa" tai mikä tahansa.
Olen ymmärtänyt, että sitä kautta on monet virkamiehet "kirveellä ohtaan saaneet" ja asiat on alanneet liikkua eteenpäin.
Ei sillalailla voi antaa itsellen tehdä jos kerran olet oikeessa, kyllä virkavallallekin on niiden virheet näytettävä.
Kuka muu sitä tekee kun itse ja joku telkkarin julkkis?
Älä ainakaan lopetta, poikaahan odotta Sinua siellä...
Piilipuun julkisuuteen pääsyllä tai pääsemättömyydellä voimme samalla todeta suomettumisen ja sensuurin asteen nykysuomessa. Ihan suomettumisvapaita tässä ei vielä olla, ainakaan minun mielestäni, kun nämä vuosikausia huippulukemissa pyörineet huostaanottoluvutkin tuli vasta hiljattain julkisuuteen. Ties mitä onkaan vielä maton alla lastensuojelussa. Tosin Piilipuulle varoitus, julkisuus on kaksiteräinen miekka. Siihenhän sossutkin luottavat, että harva uskaltautuu julkisuuteen.
kauheaa mitä natsi touhua!
Tuohan kuulostaa ihan tavanomaiselta sadepäivältä missä tahansa lapsiperheessä. Aina ei ole tekemistä meidänkään biolapsilla (muita ei perheessä olekaan) eikä minuakaan aina huvita pelata lasten lautapelejä, hyihyi minua, taidan olla huono äiti:P Ehkäpä taas huomenna paistaa:)
Mutta tavallisessa kodissa elävä 9-vuotias saa sadepäivänä mennä kaverinsa luo tai mummolaan tai vaikka leffaan. Piilipuun poika ei saa.
se mikä itseäni kummastuttaa on että miksi juuri äidin ja lapsen läheinen suhde on viranomaisen erityisen huolen ja kiukun kohteena....pois tuollaiset läheiset ihmissuhteet! ainakin toisilta, itse he ovatkin kykenemättömiä?
niin, ottaa sydämestä ja liikuttaa ihanasti, myötätunto, kiitos.
Se miksi ei pääse äidin luo, kun nyt sos.virkailija silloin keksi ja sai päähänsä sanat, jostain "hitaasta" laskusta kotiin, ensin kokopäivä tapaaminen, sitten yö, ja sitten viikonloppu.
Sossujohtaja saa pilkata, siis saa pilkata, kun naurahti minulle, kun soitin hänelle, että huostaanottoa ei pureta. Ja ilmeni keskustelussa, jotta hän on siirtänyt koko vastuun kaikista nykyiseen pojan olinpaikan "johtajalle".
Kokouksen "omissa"asioissa kysyvät lisää rahaa valtiolta, joten tämäkö on nyt sitä "hoidollista"huostaanottoa. Nypitään rahaa valtiolta "huostaanoton"nimissä. Katkeruutta aiheuttava liike meille. Kysymyksessä on vain pojan nimellistä tutkimista tässä sijoituskohteessa, pojan "toisinaan" tapahtuneessa liiassa "ylivilkkaudessa", koulussa toisinaan "käytösriehaantumista", sitä jota pojassa on ollut jo 3-vuotiaasta lähtien, jos en nyt sanoisi jo ennenkin sitä. Kuin olisi sen tapainen ollut heti - ja - aina.
Koulumenestys muuten on ihan tyydyttävän hyvä, joissakin asioissa merkintä hyvä. Nyt yritän kaikkeni, jotta poika pääsisi edes "kotipaikkakunnan" kouluun, jotta ei tarvitsisi taas vaihtaa, jos tämä järjetömillä syillä jatkettu huostassapito saisi purettua. Ihmeellistä että kehtaavat jatkaa sitä. Miksi eivät sano suoraan jotta rahan saanti ratkaisee. Hävetkää yhteiskunta, kun olette tehneet lakeja sellaisiksi ja rahoituksianne, jotka suosivat huostassapitojen purkamattomuutta.
Nyt ei tämä "paikka", jossa poikani on voinut saattaa "vanhempienarviointia" loppuun, vaikka kunta oli ostopalveluna ostanut 5kertaa sitä, pidetty on 3ja yhden viikon olen asunutkin siellä poikani kanssa, kaikki on hyvin ollut, ja pienintäkään epäilyä ole kuulemma minun kyvykkyydestä vanhempana, minä vanha akka, joudun alistumaan tähän, ja nyt eivät sano milloin tuo tuollainen on edes valmis. Rahavirtaus olisi sitten loppu heille kun kaikki olisi "valmista", sanoinkin sos.johtajalle, jotta surullisinta on jotta raha ratkaisee,myös tässä paikassa missä poikani on, ja kaikkia asioita myös he yrittävät "pitkittää", vain ja ainoastaan "rahan" takia, (nyt tästä ei pidä sijarit suuttua, sillä kysymys ei ole tavallisesta "sijarikodista"). Huh, olen väsynyt, kyllästynyt, tähän toisten "elokuvaan" nimeltä valtiolta saatu "leipä", leipä joka ei ole tavanomainen vaan oikea VOILEIPÄKAKKU. Älkää kirjoittako nyt mitään ilkeitä, kun väsyttää tämä "sonta", jo muutenkin. Kun avopuolisokin ihan ihmeissään, mikä kuuluu huostaanottoon ja mikä ei. Laittomuuden työt suututtaa, mitä se muuta on kuin laitonta, kun pojan pitää aloittaa koulu ties missä, menee 3:lle luokalle, ja jo 5:teen kouluun, sossujohtajan "hernepussi", "heittopussi", mikä on lapsen etu, päähäni koskee, jos se on tämä. Sossujohtajan silmistä pois, mielestä ainakin vähäksi aikaa pois. Pallo on heitetty uudelle ihmiselle. Kuinka kauan jaksan olla kiltti. Pitääkö minun. Kaikkea hyvää kaikille, yrittäkää kukin kestää tahoillaan. Ja kiitos hyvistä sanoista, kiitos pahoista sanoista, onhan nekin mielistä pois, palsta luonut tarkoituksen, ja tarkoitus toteutunut.
Jos lapsen huostaanoton perusteena on pidetty piilipuun vikoja, niin miksi lasta rangaistaan eristyksellä ja vapaudenriistolla. Piilipuun pojalle pitää lastensuojelun taata täysi vapaus ja täydet yhteydenpito- ja liikkumisoikeudet aivan siten kuin muillekin tuon ikäisille lapsille. Tuo poikahan ei ole tehnyt kenellekkään mitään eikä häntä ole syytetty mistään eikä mitään virallista rangaistusta ole pojalle tuomittu. Silti hänen vapautensa on riistetty ja hänet on eristetty mummostaankin, jota hän kaipaa. Mummon ei ole todettu olevan vaaraksi pojalle eikä kenellekkään yhteiskunnassa. Kuka on vastuussa 9-vuotiaan lapsen vapaudenriistosta ja eristämisestä yhteiskunnasta. Kuka on vastuussa, että virheen tultua tietoon lukuisille eri viranomaistahoille ja eri viranomaisille niin siitä huolimatta lapsen kiusaamista ja eristämistä edelleen jatketaan. Kuka onb vastuussa, että yksikään tiedon saanut virkamies ei ole keskeyttänyt lapsenb eristystä ja vapaudenriistoa. Kuka on vastuussa, että äitiään kaipaavaa lasta ei päästetä äitinsä luokse. Se henkilö joutuu maksamaan vahingonkorvaukset omista pussistaan yksin tai yhteisvastuullisesti muiden virkamiespellejen kanssa pojalle. Poika tarvitsee oman asianajana lakkauttamaan eristäminen ja vapaudenriisto. Poika kärsii.
kanssasi aivan samaa mieltä. Miksi lasta rääkätään aina vain lisää ja lisää. Hän ei ole tosiaankaan syyllistynyt mihinkään. Ei ole ihme jos lapsi on surullinen ja mietteliäs. Kyllä tuollainen kohtelu vetäisi mietteliääksi kenet tahansa.
on ikävissään ja murheissaan?
Piilipuun kuvitelmaa kaiketi kaikki.
Jotta asia ei menisi Piilipuun ja sossutantan väliseksi nokitteluksi, niin ehdottomasti pojan on yksin nostettava juttu sossuviranomaista vastaan uhrina. Kun poika itse on haastaja ja asianajajan päämies, niin piilipuuta koskevat syytökset eivät sossutanttaa auta eikä niitä tarvitse ruveta todistamaan vääriksi. Eihän lapsen tarvitse kärsiä äitinsä väitetyistä vioista oikeusvaltiossa enää vuonna 2007. Pojan on saatava lakimies itselleen ja poika on päämies. Silloin sossutantta häviää. Varattomana lapsi saa ilmaisen oikeusavun. Huom! kunnallista oikeusaputoimistoa en kyllä käyttäisi kunnan viranomaisia vastaan, koska he voivat olla kätyreitä kun on sama työnantaja eli kunta. Joten yksityisen asianajotoimiston pakeille vaan. Veronmaksajat maksavat mielellään pojan oikeusavustamisesta ja voittohan tässä on jo selvä.
Piilipuu voi nostaa äitinä sitten oman jutun, mutta jos poika ei nyt saa omaa asiaansa päämiehenä alkuun, niin piilipuuta pyöritettäessä poika ei pääse sossun ikeen alta koskaan pois.
toiminta on vaikuttanut sijaisperheiden vaihtoon?
Kyllä asumiskodissa saa ystäviä tavata.
Hei miksi vankilaksi sinä sellaisia luulet?
Mutta jos piilipuun 9-vuotiaalla ei ole ketään ystäviä siellä seudulla. Vastahan hänet on sinne paiskattu.
Niin, hän ajattelee näköjään aina vähän pidemmälle kuin muut. Tämä on totta!
näkemykseni perustuu siihen, mitä piilipii on kertonut. En voi kenenkään muunkaan juttuja tarkistella ja silti voin keskustella ja ottaa kantaa. Miksi pitäisi heti epäillä, että kaikki valehtelee. Itse en valehtele, joten ajattelen, ettei muutkaan. Jos taas joku haluaa käydä keskustelua täällä ihan keksityin aihein, niin se on hänen häpeänsä. Minä kuitenkin ota kantaa asioihin siltä pohjalta, että asia on totta.
En halua uskoa ihmisten epärehellisyyteen, ts. toivon, että olisivat rehellisiä.
Tänne ei ole kenenkään pakko kirjottaa ja nimimerkin suojissa luulisi olevan helppoa olla rehellinen. Toivon, että ihmiset olisivat rehellisiä ainakin itselleen, jos ei muille.