En tänne palstalle usein kirjoita, mutta nyt kirjoitan. Olen sitä mieltä, että liian monien yh-äitien asema on päin p..tä!
Omani ja monien muiden, ketä tunnen. Mitä yhteiskunta tästä hyötyy? Ei yhtään mitään. Elämä on sinnittelyä päivästä toiseen. Lahjakkaat yh-äidit tekevät jotain vaatimatonta työtä elättääkseen lapsensa jotenkuten. Eduskuntaan valitut yh-äidit, jotka ovat yh-äitien äänillä päässeet sinne, viisveisaavat valtaantulonsa jälkeen yh-äideistä. ESIM: Tanja Karpela ja Maria Gusenina.
Itselläni ja monilla muilla yh-äideillä, joita tunnen, on kokemus esim. sossusta, että se auttaa mielummin alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, mielisairaita ja ulkomaalaisia, kuin yh-äitejä.
Monet ovat kokeneet niin suurta syrjintää sosiaalitoimistossa, ja jopa peiteltyä uhkailua lasten menettämisellä, että ovat lopettaneet tuen hakemisen kokonaan, vaikka heillä olisi siihen oikeus.
Ei ole kenenkään etu tässä yhteiskunnassa, että suuri osa yh-äideistä on ajettu taloudelliseen, sosiaaliseen ja koulutukselliseen ahdinkoon.
Omani ja monien muiden, ketä tunnen. Mitä yhteiskunta tästä hyötyy? Ei yhtään mitään. Elämä on sinnittelyä päivästä toiseen. Lahjakkaat yh-äidit tekevät jotain vaatimatonta työtä elättääkseen lapsensa jotenkuten. Eduskuntaan valitut yh-äidit, jotka ovat yh-äitien äänillä päässeet sinne, viisveisaavat valtaantulonsa jälkeen yh-äideistä. ESIM: Tanja Karpela ja Maria Gusenina.
Itselläni ja monilla muilla yh-äideillä, joita tunnen, on kokemus esim. sossusta, että se auttaa mielummin alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, mielisairaita ja ulkomaalaisia, kuin yh-äitejä.
Monet ovat kokeneet niin suurta syrjintää sosiaalitoimistossa, ja jopa peiteltyä uhkailua lasten menettämisellä, että ovat lopettaneet tuen hakemisen kokonaan, vaikka heillä olisi siihen oikeus.
Ei ole kenenkään etu tässä yhteiskunnassa, että suuri osa yh-äideistä on ajettu taloudelliseen, sosiaaliseen ja koulutukselliseen ahdinkoon.
Vastaukset 20
Vanhimmat
vähän laittaa tähän, esim. minkä ikäisistä yh-äideistä on kysymys. Etteivät vain olisi kovin nuoria ja vielä elämänhallintaansa harjoittelevia?
Ja mihinkähän se lahjakkuus yksinään riittää, täytyyhän asioiden eteen tehdä työtäkin, vaikka olishan se kiva jos sossu ryhtyisi auttamaan myös lahjakkaita yh-äitejä maahanmuuttajien ynnä muiden lisäksi...En tarkoita olla ilkeä, ihmettelen vaan, että millaisia ihmisiä ja millaisissa tilanteissa nämä äidit oikein ovat. Haluan tietää, kun en itse tunne ketään, jolla menisi noin huonosti. Enkä ole (toistaiseksi, kop kop) itse joutunut asioimaan sossussa - onko siellä todella niin epäsopivaa väkeä töissä, että uhkailevat asiakkaitaan?
ainoaa huonosti toimeentulevaa yksinhuoltajaa. Kaikki tuntemani (itseni mukaan lukien) ovat hyvin koulutettuja, työssäkäyviä ihmisiä. Tulevat toimeen aivan normaalisti, eivätkä koskaan ole asioineet sosiaalitoimistossa. Suurimmalla osalla on asialliset välit ex-miehiinsä ja tapaamiset sujuvat ongelmitta. Joukkoon mahtuu jopa todella korkeassa asemassa olevia naisia, eli tulot ovat todella hyvät näissä perheissä.
Harrastavat liikuntaa, kulttuuria, matkailu, mitä nyt sitten kukin mieliikään, niin kuin normaalit ihmiset käsittääkseni tekevät. Eivät maleksi lähipubeissa.
Minusta tuo yksinhuoltajuus ei ole kurjuuden lähde, vaan olematon koulutus ja olematon kyky huolehtia itsestään ja elämästään ylipäätään.
pitävän paikkaa. olen 3:n alle kouluikäisen lapsen yh-äiti. Itse henk.koht. voin sanoa että juopot ja muut saa tarvitsemansa avun sossusta. Sossusta en saa toimeentulotukea.
Alku vuodesta sain perhetyön kautta apua mutta sitten se lopetettiin ilman mitään syytä. Silloin sain edes pienen hetken olla yksin, käydä kaupassa,siivota tai vaikka nukkua. Lasten isä voi tavata lapsia arkena työnsä takia. nyt kun en saa enään perhetyötä niin minulla ei ole yhtään omaa aikaa. olen nyt enemmän väsynyt kuin aiemmin ja hermot menee helpommin. nyt kun olin pyytänyt perhetyön takaisin niin ne ilmoittivat että katotaan elokuun puolella. tässä nähdään miten yhteiskunta huolehtii yh:sta.
Mutta yritetään yh:äidit pärjätä jotenkin tässä maailmassa. hyvää kesää kaikille!
Hyvää kesää kaikille, itse pärjään taloudellisesti jotenkuten oman ihanan 80v. isäni ylläritukiaisilla.
Vaikeinta on tämä henkinen väsymys kun kotona on kokoajan päivystettävä. Ette usko miten vaativa vaihe on lastenne murrosikä, jos teillä eiu aikuisapuja ole. Vaativampaa kuin viiden pikkuisen yyhoona. On oltava kuulolla koko ajan, ja kun rajoista pitelet kiinni saa paskaa niskaansa, huorittelut ja kuolemantoivotukset on yksin kestettävä.
Nyt joku sanoo heti että hae apua. Tiedoksi vaan että haettu on, mutta kuten aloituksessa mainittiin ei sellaista apua ole. Perheneuvolassa kaksi ihmistä istuu ammattihymy huulillaan ja nyökyttelee, että sehän on normaalia että nuori kiroilee. Totesivat ilmeisesti että äiti on raitis, apuja ei tarvita.
Eniten olisin tarvinnut säännöllistä tukiperhettä jossa lapset olisivat voineet viettää vaikka viikonlopun kuussa. Ei semmoisia ole tietenkään tarjolla, eli muu ei auta kun tsempata.
Älkää nyt isät suuttuko mutta en tajua sitä miten jotkut isät vaan katoavat maailmalle eikä heitä velvoiteta omia lapsiaan kasvattamaan. Minullekin lasten isä vaan heitti että hoida ne nyt sitten kun lapsia halusitkin. Ihan kun siinä olisi joku kosto mukana????
yksinkertaisesti siitä, että lomakausi on meneillään, eikä virkailjoita ole tarpeeksi joka lähtöön?
ei voi kuin ihmetellä miksi isä ei mieti ja ajattele omia lapsiaan?
"Liian monien" on kyllä liioiteltu sanavalinta. Kyllä suurin osa on työssäkäyviä ja omillaan toimeentulevia yksinhuoltajia, mutta hehän eivät pidäkään itsestään kovin kovaa meteliä. Kaikille tuntemilleni yksinhuoltajille ja minullekin sosiaalitoimisto on tuttu vain lastenvalvojan kanssa tehtävien sopimusten kautta.
Useimpien huonosti toimeentulevian yksinhuoltajien oma elämänhallinta ja joskus elämänhalukin on olematonta. Vaikka meidän yhteiskunnassa on "se sossu" kuin turvaverkkona niin se pitäisi myös ymmärtää, että vain ja ainoastaan hetkelliseen käyttöön. Sosiaaliedut kun ovat kuin huumetta, niitä on vaikea saada mutta niihin jää koukkuun eikä enää muuta haluakaan.
Enemmän asiaa filosofoitaessa voisi jopa väittää, että on täysin vääränlaista toimintaa yhteiskunnalta passiivisesti "hoitaa" huonosti toimeentulevien asiota: toimeentulotukena ja etuuksina. Pitäisi kädestä pitäen opettaa elämänhallintaa (opiskelu, työ, palkka, ihmissuhdetaidot), taloudenpidon opetusta, käytännön asioiden taloudellista ja tehokasta hallintaa sekä erittäin suurella tuntimäärällä tulojen ja menojen yhteensovittamista. Kun yksinkertaisesti ei voi ottaa kauhalla jos vaan lusikalla on annettu...
Eikä yksikään virkamies, ilman vastuuseen joutumista, uhkaa lasten huostaanotolla ellei siihen ole edes jonkinlaista perustetta!
Kyllä voi akateemisesti koulutetulla työssäkäyvällä useamman lapsen kanssa elävällä äidillä olla tiukkaa jos sattuu asumaan pk-seudulla, jossa asuminen kallista. Tarhamaksuissa ei huomioida mitenkään, että olet aina palkansaaja taloudessa. Maksimimaksu tulee suhteellisen pienillä tuloilla ja jos isä maksaa minimimaksuja, niin "hyvätuloisenakin" arki voi olla huomattavasti niukempaa kuin kahden palkansaajan talouksissa. Minä en tunne yhtäkään rikasta yh:ta...
enkä saa tukia,enkä ole hakenut. Uskomatonta narinaa joka päivä yh-rintamalla. t.yh
Jos sairaat jätetään heitteille. Yksinhuoltajuushan ei ole mikään sairaus. Pitää opetella sitä parisuhdetta hoitaan ja vahvistaan ennen lapsen tekoo jotta se kestää vastoinkäymisiä eikä heti ongelmien tultua heitetä kirvestä kiveen.
ihan siltä, että et vaan osaa olla yksin ja olet katkera siitä. Opettele olemaan ylpeä siitä, että selviät itseksesi. Näin minäkin yh:na teen ja olen sitä mieltä, että vaikka rahaa meneekin enemmän (kun tienaajia on vain yksi) kannattaa maksaa siitä, että saa olla vapaa.
se ex mies! Eikä sekään hylkäis, ellei töytäs sitä uutta niin nopeesti, joka sanoo miehelle, kenen kanssa saa puhua ja kenen ei.
Minä olen saanut jokapaikassa hyvän kohtelun. Kukaan ei tiedä et oon yh äiti. Pidän sormuksia kädessä, enkä pois ota, ennekuin mies itse ne ottaa. Luulen ettei ota.
Olen saanut kaiken yh:lle kuuluvat tuet jokapaikasta mistä olen hakenut ja aina on rahaa tullut.
Sossusakin olen asioinnut, ja hirveän ystävällisesti mua on kohdeltu. Aina opastamassa ja neuvomassa mitä kannattaa hakea.
Samoin työkkärissä. Ei siis mitään paikkaa, jossa mua oltais syrjitty siksi et oon yh.
Kukaan ei ole sanonu mua alkoholistiks, ei mielisairaaks eikä muuksikaan. Olen se sama ihminen kuin joka olen aina ollut. Ei yh ole mua muuttanut mihinkään.
Ainut joka syrjii on ex mies, mut se syrjii myös lapsia. Ei haluu edes niitä elämäänsä. Ja sekin vain siksi et se nainen niin sanoo. Jos ei olisi sitä yksinäisyyden poistajaa, laastaria, niin ex mies olisi meidän kanssa tekemisissä.
Yksinhuoltajien yksi suuri ongelma on päästä työelämään samalla tavalla kuin perheettömien tai vanhempien, joilla on puoliso. Työ on ihan liian usein pätkätyötä, liian usein ilta-, yö- tai viikonlopputyötä, liian usein ylipitkiä työpäiviä, vaaditaan liikaa joustavuutta... Yksinhuoltaja ei vain voi joustaa samalla tavalla kuin usein ne muut työntekijät.
Pitäisi jotenkin puuttua nykyiseen työelämän kehitykseen ja vaatia enemmän niitä ennen niin tavallisia työaikoja ja vakinaisia työsuhteita.
Tai sitten pitäisi yhteiskunnallista verkkoa laajentaa ja parantaa siten, että yksinhuoltajilla, myös pikku koululaisten vanhemmilla, olisi oikeasti mahdollisuus tehdä koulutustaan vastaavaa työtä vaikka sairaanhoitajana tai prosessinhoitajana.
Sosiaalitoimesta minulla ei ole huonoja kokemuksia.
Juuri ed päivänä julkaistu tutkimushan kertoi, että yksinäisistä miehistä vain noin 70% on työelämässä vaikka perheellisistä luku on yli90%. Selitystähän haettiin elämäntavoista ja oman jouston puutteesta. Näin se on yksinhuoltajillakin: hyvä tekosyy olla tekemättä itselle sopivaa työtä, joka olisi hyväpalkkainen vakituinen päivätyö pitkillä kesälomilla. Ja saahan paremmat tuet kun päivät loikoo kotona ja mielellään vie vielä lapset hoitoon, kun jos kuitenkin joskus joutuu töihin niin onhan hoitopaikka. Kyllä yököttää seurata tuollaisten elämää. Mitä jää loppupelissä käteen: huono itsetunto ja syystä!
Onneksi työelämä on kehittynyt nimenomaan niin, että enää ei työntekijät pysty pelkillä saavutetuilla eduilla työpaikkoja pyörittämään. Ja näistä aloista joissa näin toimittiin on tunnetut kokemukset: työpaikat viety muualle, missä osataan arvostaa työpaikkaa.
Yksinhuoltaja, pikku koululainen ja yötyö - voisitko ystävällisesti kertoa, miten vältetään sekä lopputili, huostaanotto että taloudellinen katastrofi?
ja mietippä vielä sitä ,kun ei ole sukua eikä apua ........ja menet töihin ..lapset yksin..tätä päivää
pienemmät koululaiset putoavat omilleen lomien aikana
järkyttynyt miten kaikki (kohtelu jne) muuttui sen jälkeen kun tulin yhäidiksi.
on yh äiti todella yksin. Voin kertoa parin vuoden takaa kun yh:na sairastuin syöpään että ei herkkua ollut. Lapsen huostaanotosta sossu keskusteli/ehdotteli kun pyysin kodinhoitoapua joten sanoin heti että pärjäämme kyllä että pyydän äitini luokseni. Oli pakko valehdella että huostaanotto jutut loppui.
Onneksi olin tavannut 2kk aikaisemmin miehen joka tilanteesta kuultuaan muutti luoksemme, syötti pojan, kävi kaupassa, teki lumityöt, auttoi rahallisesti ja jopa pesi minut suihkussa kun voimia ei ollut enää yhtään. Lapseni olisi nälkiintynyt kyllä ilman tätä apua ja minä olisin huolesta seonnut siinä tilanteessa yksinäni pienen lapsen kanssa.
Harva mies tekisi niin kultaisesti vaan painaisi karkuun pää kolmantena jalkana. Tällaisia kultakimpaleita on harvassa mutta siitä alkoi myös yhteinen elämämme ja olemme nyt perhe..
Lakimuutoksia pitäisi saada heti että sairaat yksinhuoltajat saisivat edes kodinhoitoapua kun tarvitsevat. Apua pitäisi ehdottomasti saada tarvitsevan lääketieteellisistä syistä..
Anneli
http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/190938.asx?bitrate=1000000