berninpaimenkoira

Berninpaimenkoira on ennenkaikkea paimenkoira. Mieti siis mihin käyttötarkoitukseen koiran haluat,sehän on työkoira. Bernit ovat isoja koiria, omat urokseni yli 50 kiloisia ja 70 senttisiä, narttu hieman pienempi.

Koirat todellakin ovat yksilöitä. Itselläni on 3, kaksi urosta ja narttu.

Nuorin uros on unelma; tervepäinen, kiltti, hyvähermoinen ja avoin, omaa hiukan vartioimisviettiä ja on varautunut vieraita kohtaa. Ei pidä miehistä. Muista koirista tykkää kyllä.

Narttuni on epäluuloinen, ei anna vieraan kosketta eikä meille tod kukaan pääse jos ei olla kotona. Koirista tykkää tiettyyn pisteeseen asti mutta ihmiset, miehet varsinkin ovat myrkkyä.

Toinen urokseni on hyvin paljon narttuni tapainen, mutta omaa kovan vahtimis&suojeluvieti eikä siedä koiria oman laumansa ulkopuolelta.

Berneillä on paljon lonkka ja kyynerspää vikoja joten kannattaa olla tarkkana keneltä kasvattajalta pennun ottaa. itse en ainakaan paperitonta koiraa ostaisi. Sanotaanko että ei ole joka ihmisen koira.

itse en omista berniä mutta hyvällä ystävälläni oli narttu. se on ystävällinen ihmisiä kohtaa mutta toiset koirat on asia erikseen. tämä berni jouduttiin lopettaa koska se raateli erään portugalin podencon(vai kuinka toi kirjotetaan) joka oli tullut justiinsa autosta pihalle, eli ei edes mikää "tappelu tilanne" tämä podenco kuoli. tottakai bernejä on eriluonteisia mut täs yks esimerkki

Meidän berni 8v.Rakastaa ihmisiä mutta haluaa olla alotteen tekijä.Väistyy pois jos vieras ihminen lähestyy mutta menee itse lähelle jos sille kauniisti puhutaan. Tulee hyvin juttuun toisten koirien kanssa ja kissa on kaverina. Meillä on ollut koiria jo aiemminkin ja mielestäni bernini on ollut helppo koira. Mutta vaatii tietenkin pientä koulutusta ja tapakasvatusta. Muista myös että karvanlähtö on todella runsas.

Olit vailla OMAKOHTAISIA kokemuksia. Siispä kerron millainen on MEIDÄN berni. Ikää uroksella on nyt kohta kaksi vuotta. Luonteeltaan aivan ihana lutuinen sylikoira! Kokoa on kyllä (70 cm/52kg) mutta se ei ole ollut koskaan haitaksi. Nimenomaan haluttiin isokokoinen mutta KILTTI koira. Meillä on pieniä lapsia kolme ja niitä meidän berni paimentaa pihalla kun kerta on paimenkoira. Mutta ei siitäkään ole ollut haittaa, lapset pysyy ainakin pihalla...

Vieraita kohtaan varautunut mutta tuttuja ei vierasta ollenkaan, päinvastoin tykkää.
Omat lapset saavat "retuuttaa" niin paljon kuin tykkäävät, niin tämä ei välitä ollenkaan.

Tämä yksilö oli helppo koulutettava vaikka yleensä ainakin urokset ovat kovapäisiä. Hieman alle vuoden ikäisenä yritti nousta kategoriassa ylemmäs yrittäen alistaa lapsia ja murisemalla mutta aika äkkiä siitä päästiin hyville tavoille. Nimenomaan pitkäjänteisyyttä kaivataan omistajalta koulutusvaiheessa.

Alussa kirjoitin tästä sylikoirasta...Syliin ei tosiaankaan mahdu, mutta halia pitää jatkuvasti. Jos ei ole halittu muutamaan tuntiin niin tulee kuonolla tökkimään ym.

Toisia koiria kohtaan on jopa ystävällinen. Ei kertaakaan ole näyttänyt agressiivisuutta. Meillä on viiden vanha sekarotuinen koira, niin luulen että sen takia hyväksyy mukisematta toisetkin koirat. Eri asia hyväksyykö toiset meidän koiraa...

Omasta puolesta suosittelen tätä rotua. Ja nämä lonkkajutut on kyllä tosi asia mutta kun kuvauttaa lonkat niin osaa järjestää koiralle sellasen elämän että selviytyy.

Joku kirjoitti että on työkoira. Meillä on ihan vaan omaksi iloksi hankittu tämä koira ja nimenomaan tämä rotu. Sisällä asustaa ja lenkillä käydään päivittäin ym harrastuksissa (toko ym.).

Bernihän on sellainen rotu että se kiintyy todella paljon perheeseen. Että melkeinpä on sitouduttava elämään sen kanssa pakon edessäkin ettei voi antaa muualle.
Itse en luopuisi tästä koskaan (allergiat tietenki muuttaa asiaa, toivottavasti ei tuu).
Onnea koiranhankinnalle!!

Jos haluat kirjoittaa ja kysellä enemmän niin laitan tähän mun osoitteen [email protected]