Ahdistusta

"Minä olen päätöksen tehnyt"
ehkä mielessäsi oletkin mutta tilanne voi muuttua loppuraskautta kohden tai viimmeistään synnytyksessä

"Toivottavasti en joudu katumaan"
100 % tulet katumaan

"Lapsi saa varmasti hyvän perheen, paljon paremman kuin mitä minä oisin ikinä pystynyt tarjoamaan. Olen varma että perhe tulee rakastamaan lasta yhtä paljon kuin minä".

perhe aivan varmasti rakastaa lastasi,mutta mitä sinä et pysty lapsellesi tarjoamaan? 200 neliön omakotitaloa ? huippuhyvää ponia jolla voisi lapsesi harrastaa?merkkifarkkuja joka kuukausi?rahaa pankkitilit pullollaan?

minä en usko että olet niin köyhä ettei pärjäisi lapsen kanssa yhteiskunnan tuen turvin, ja myöhemmin voit sitten mennä töihin, eikös vaan?

"Tukea ei ole vielä, toivottavasti neuvola auttaa."
neuvolasta tuen pyytäminen on sama kun pyytäisit karhua läimäyttämään hellästi selkääsi...

lapsellesi kaikkein tärkeimmän: oman äidin, itsesi. Sitä ei kukaan muu voi tarjota.

bioäiti kirjoitti:

"Minä olen päätöksen tehnyt"
ehkä mielessäsi oletkin mutta tilanne voi muuttua loppuraskautta kohden tai viimmeistään synnytyksessä

"Toivottavasti en joudu katumaan"
100 % tulet katumaan

"Lapsi saa varmasti hyvän perheen, paljon paremman kuin mitä minä oisin ikinä pystynyt tarjoamaan. Olen varma että perhe tulee rakastamaan lasta yhtä paljon kuin minä".

perhe aivan varmasti rakastaa lastasi,mutta mitä sinä et pysty lapsellesi tarjoamaan? 200 neliön omakotitaloa ? huippuhyvää ponia jolla voisi lapsesi harrastaa?merkkifarkkuja joka kuukausi?rahaa pankkitilit pullollaan?

minä en usko että olet niin köyhä ettei pärjäisi lapsen kanssa yhteiskunnan tuen turvin, ja myöhemmin voit sitten mennä töihin, eikös vaan?

"Tukea ei ole vielä, toivottavasti neuvola auttaa."
neuvolasta tuen pyytäminen on sama kun pyytäisit karhua läimäyttämään hellästi selkääsi...

On typerää kyseenalaistaa toisen ihmisen päätöksiä kun ei tiedä toisen elämästä mitään.
Luuletko tuolla viestilläsi helpottaneesi alkuperäisen kirjoittajan oloa??
Luulenpa että kirjoittajan olo vain paheni luettuaan viestisi.
Mutta luultavasti sinä juuri sitä halusit.

Olen päätökseni tehnyt, kiitos vastanneille. En vain voi lasta pitää, elämäntilanteeni takia se ei onnistu vielä moneen vuoteen. Sain mielestäni hyvän avun neuvolasta tänä aamuna ja päätökseni vain vahvistui.

Tietäisikö joku mistä löytäisin keskustelun, jota kysymykseni koskee. Eli muita adoptiosta päättäneitä ihmisiä. Täällä ei tunnu heitä olevan.

alkup. kirjoitti:

Olen päätökseni tehnyt, kiitos vastanneille. En vain voi lasta pitää, elämäntilanteeni takia se ei onnistu vielä moneen vuoteen. Sain mielestäni hyvän avun neuvolasta tänä aamuna ja päätökseni vain vahvistui.

Tietäisikö joku mistä löytäisin keskustelun, jota kysymykseni koskee. Eli muita adoptiosta päättäneitä ihmisiä. Täällä ei tunnu heitä olevan.

laita s-postisi niin voin meilata...

alkup. kirjoitti:

Olen päätökseni tehnyt, kiitos vastanneille. En vain voi lasta pitää, elämäntilanteeni takia se ei onnistu vielä moneen vuoteen. Sain mielestäni hyvän avun neuvolasta tänä aamuna ja päätökseni vain vahvistui.

Tietäisikö joku mistä löytäisin keskustelun, jota kysymykseni koskee. Eli muita adoptiosta päättäneitä ihmisiä. Täällä ei tunnu heitä olevan.

Olet vaikean päätöksen edessä ja vaikutat todella pohtineen asiaa. Kunnioitettava päätös oli myös pitää lapsi abortin sijaan, abortti olisi tietyllä tapaa ollut "helpoin" ratkaisu. Toivon sinulle voimia taipaleellesi (oli siitä apua tai ei) ja oli mukava kuulla, että koit saaneesi apua neuvolan terveydenhoitajalta.

Keskusteluja täällä jo jonkin aikaa seuranneena haluaisin antaa sinulle pienen vinkin. Tällä palstalla tapaa usein katkeroituneitakin bioäitejä, jotka surevat sitä, että eivät tiedä lapsestaan mitään tai eivät saa pitää yhteyttä lapseensa. Nykyisin on mahdollista saada ns. avoin adoptio. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsi on adoptoitu ja vanhemman oikeudet kuuluvat adoptiovanhemmille, niin sinulla on oikeus saada lapsesta kuvia, tietoja hänen kasvamisestaan, kehittymisestään ja mahdollisesti jopa pitää yhteyttä lapseen (niin halutessasi). Nyt voi tuntua siltä, että ajatus ei kiinnosta, mutta vuosien varrella mielesi voi muuttua ja jälkeenpäin tälläistä sopimusta ei voi enää tehdä (silloin lapsi voi 18 vuotta täytettyään ottaa yhteyttä sinuun, mutta sinä et saa mitään tietoja hänestä). Adoption ehdoksi laitettu avoin adoptio (ehdot kirjataan adoptiopapereihin) on tavallaan vakuus sinulle, että halutessasi saat lapsestasi tietoja. Adoptoivien parien joukossa on kyllä monia sellaisia, jotka ovat valmiita avoimeen adoptioon. Jos asia kiinnostaa, niin ota asia puheeksi adoptioneuvonnassasi.

Täällä on ehdotettu vaihtoehdoksi myös sijaisvanhemmuutta. On hienoa, että on olemassa tälläinen vanhemmuuden muoto sellaisille lapsille, joiden vanhemmat eivät kykene heistä itse huolehtimaan (esim. alkoholistit, huumeäidit, mielenterveysongelmaiset, jne.). Kaltaisessasi tilanteessa minusta tuntuu kuitenkin pahalta ajatella lasta sijoitettuna. Kuka ajattelee asiaa silloin lapsen parhaan kannalta? Ei lapsi ole esine, jonka voi laittaa narikkaan muutamaksi vuodeksi, kunnes itsellä on paremmat ajat ottaa hänet hoitoonsa. Onko oikein lasta kohtaan, että hän elää varhaiset vuotensa (ja kiintyy) toisessa peheessä ja revitään sitten juuriltaan toiseen perheeseen (koska silloin vanhemmille sattuu sopimaan)? Sijaisvanhemmista on lisäksi huutava pula. Mikä takaa sen, että lapi pääsee perhehoitoon eikä vaikkapa lastenkotiin?

vinkki... kirjoitti:

Olet vaikean päätöksen edessä ja vaikutat todella pohtineen asiaa. Kunnioitettava päätös oli myös pitää lapsi abortin sijaan, abortti olisi tietyllä tapaa ollut "helpoin" ratkaisu. Toivon sinulle voimia taipaleellesi (oli siitä apua tai ei) ja oli mukava kuulla, että koit saaneesi apua neuvolan terveydenhoitajalta.

Keskusteluja täällä jo jonkin aikaa seuranneena haluaisin antaa sinulle pienen vinkin. Tällä palstalla tapaa usein katkeroituneitakin bioäitejä, jotka surevat sitä, että eivät tiedä lapsestaan mitään tai eivät saa pitää yhteyttä lapseensa. Nykyisin on mahdollista saada ns. avoin adoptio. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsi on adoptoitu ja vanhemman oikeudet kuuluvat adoptiovanhemmille, niin sinulla on oikeus saada lapsesta kuvia, tietoja hänen kasvamisestaan, kehittymisestään ja mahdollisesti jopa pitää yhteyttä lapseen (niin halutessasi). Nyt voi tuntua siltä, että ajatus ei kiinnosta, mutta vuosien varrella mielesi voi muuttua ja jälkeenpäin tälläistä sopimusta ei voi enää tehdä (silloin lapsi voi 18 vuotta täytettyään ottaa yhteyttä sinuun, mutta sinä et saa mitään tietoja hänestä). Adoption ehdoksi laitettu avoin adoptio (ehdot kirjataan adoptiopapereihin) on tavallaan vakuus sinulle, että halutessasi saat lapsestasi tietoja. Adoptoivien parien joukossa on kyllä monia sellaisia, jotka ovat valmiita avoimeen adoptioon. Jos asia kiinnostaa, niin ota asia puheeksi adoptioneuvonnassasi.

Täällä on ehdotettu vaihtoehdoksi myös sijaisvanhemmuutta. On hienoa, että on olemassa tälläinen vanhemmuuden muoto sellaisille lapsille, joiden vanhemmat eivät kykene heistä itse huolehtimaan (esim. alkoholistit, huumeäidit, mielenterveysongelmaiset, jne.). Kaltaisessasi tilanteessa minusta tuntuu kuitenkin pahalta ajatella lasta sijoitettuna. Kuka ajattelee asiaa silloin lapsen parhaan kannalta? Ei lapsi ole esine, jonka voi laittaa narikkaan muutamaksi vuodeksi, kunnes itsellä on paremmat ajat ottaa hänet hoitoonsa. Onko oikein lasta kohtaan, että hän elää varhaiset vuotensa (ja kiintyy) toisessa peheessä ja revitään sitten juuriltaan toiseen perheeseen (koska silloin vanhemmille sattuu sopimaan)? Sijaisvanhemmista on lisäksi huutava pula. Mikä takaa sen, että lapi pääsee perhehoitoon eikä vaikkapa lastenkotiin?

viittasitko minun kirjoitukseen? muka katkeroitunut? en ole, valitettavasti.
vaihtoehtoja vain annetaan nuorille ihmisille niin vähän, voisin kirjoittaa että sinä olet katkeroitunut omaan lapsettomuuteesi ja hanakasti haluat lapsen toiselta jolla voit täyttää tyhjän avioliittosi koska et voi puolisollesi lasta tehdä, joten eipä käydä täällä tuomitsemaan, raamattukin kieltää sen :)

minä tiedän lapsestani vaikka mitä ja olen tavannutkin hänet joten sekään ei kosketa minua:)

avoin adoptio ei sido ketään, siis adoptiovanhempia...jos he päättävät olla antamatta tietoja niin ei heitä lakipykälät rankaise joten älä neuvo ihmisiä harhaan.bioäiti siinä on edelleen heikoilla olipa adoptio vahva tai avoin.

sijaisvanhemmuutta suosittelen sen takia että lapsi ja biologinen äiti voi pitää yhteyttä joka on hyvä molemmille, ja sijoituksia ei yleensä hevillä pureta joten ketään ei tietty riistetä jostain perheestä.

bioäiti kirjoitti:

viittasitko minun kirjoitukseen? muka katkeroitunut? en ole, valitettavasti.
vaihtoehtoja vain annetaan nuorille ihmisille niin vähän, voisin kirjoittaa että sinä olet katkeroitunut omaan lapsettomuuteesi ja hanakasti haluat lapsen toiselta jolla voit täyttää tyhjän avioliittosi koska et voi puolisollesi lasta tehdä, joten eipä käydä täällä tuomitsemaan, raamattukin kieltää sen :)

minä tiedän lapsestani vaikka mitä ja olen tavannutkin hänet joten sekään ei kosketa minua:)

avoin adoptio ei sido ketään, siis adoptiovanhempia...jos he päättävät olla antamatta tietoja niin ei heitä lakipykälät rankaise joten älä neuvo ihmisiä harhaan.bioäiti siinä on edelleen heikoilla olipa adoptio vahva tai avoin.

sijaisvanhemmuutta suosittelen sen takia että lapsi ja biologinen äiti voi pitää yhteyttä joka on hyvä molemmille, ja sijoituksia ei yleensä hevillä pureta joten ketään ei tietty riistetä jostain perheestä.

mielenkiintoisia johtopäätöksiä. En ole kommentoinut kenenkään tiettyä kirjoitusta, vaan kuten sanoin, täällä usein kuulee bioäitien (monikko) katkeria kirjoituksia. Luepa aiempia avauksia aiheesta. Katkeruus liittyy siihen, että he eivät saa kuulla lapsestaan mitään ja siihen ETTÄ HEILLE EI OLE KERROTTU MAHDOLLISUUDESTA SAADA PITÄÄ YHTEYTTÄ LAPSEENSA.

En viitannut kirjoitukseesi, mutta jostakin syystä älähdit ja vedit omia johtopäätöksiäsi. Mistä voit tietää, että olen täällä "kyttäämässä muiden lapsia, kun itse en kykene niitä miehelleni antamaan ja tästä syystä avioliittoni on tyhjä". Aika epäasiallinen kommentti mielestäni.

vinkki... kirjoitti:

Olet vaikean päätöksen edessä ja vaikutat todella pohtineen asiaa. Kunnioitettava päätös oli myös pitää lapsi abortin sijaan, abortti olisi tietyllä tapaa ollut "helpoin" ratkaisu. Toivon sinulle voimia taipaleellesi (oli siitä apua tai ei) ja oli mukava kuulla, että koit saaneesi apua neuvolan terveydenhoitajalta.

Keskusteluja täällä jo jonkin aikaa seuranneena haluaisin antaa sinulle pienen vinkin. Tällä palstalla tapaa usein katkeroituneitakin bioäitejä, jotka surevat sitä, että eivät tiedä lapsestaan mitään tai eivät saa pitää yhteyttä lapseensa. Nykyisin on mahdollista saada ns. avoin adoptio. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsi on adoptoitu ja vanhemman oikeudet kuuluvat adoptiovanhemmille, niin sinulla on oikeus saada lapsesta kuvia, tietoja hänen kasvamisestaan, kehittymisestään ja mahdollisesti jopa pitää yhteyttä lapseen (niin halutessasi). Nyt voi tuntua siltä, että ajatus ei kiinnosta, mutta vuosien varrella mielesi voi muuttua ja jälkeenpäin tälläistä sopimusta ei voi enää tehdä (silloin lapsi voi 18 vuotta täytettyään ottaa yhteyttä sinuun, mutta sinä et saa mitään tietoja hänestä). Adoption ehdoksi laitettu avoin adoptio (ehdot kirjataan adoptiopapereihin) on tavallaan vakuus sinulle, että halutessasi saat lapsestasi tietoja. Adoptoivien parien joukossa on kyllä monia sellaisia, jotka ovat valmiita avoimeen adoptioon. Jos asia kiinnostaa, niin ota asia puheeksi adoptioneuvonnassasi.

Täällä on ehdotettu vaihtoehdoksi myös sijaisvanhemmuutta. On hienoa, että on olemassa tälläinen vanhemmuuden muoto sellaisille lapsille, joiden vanhemmat eivät kykene heistä itse huolehtimaan (esim. alkoholistit, huumeäidit, mielenterveysongelmaiset, jne.). Kaltaisessasi tilanteessa minusta tuntuu kuitenkin pahalta ajatella lasta sijoitettuna. Kuka ajattelee asiaa silloin lapsen parhaan kannalta? Ei lapsi ole esine, jonka voi laittaa narikkaan muutamaksi vuodeksi, kunnes itsellä on paremmat ajat ottaa hänet hoitoonsa. Onko oikein lasta kohtaan, että hän elää varhaiset vuotensa (ja kiintyy) toisessa peheessä ja revitään sitten juuriltaan toiseen perheeseen (koska silloin vanhemmille sattuu sopimaan)? Sijaisvanhemmista on lisäksi huutava pula. Mikä takaa sen, että lapi pääsee perhehoitoon eikä vaikkapa lastenkotiin?

Osoitteeni on: [email protected]

"Ei lapsi ole esine, jonka voi laittaa narikkaan muutamaksi vuodeksi, kunnes itsellä on paremmat ajat ottaa hänet hoitoonsa."

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, minun mielestäni lapsen parhaaksi on adoptio. Joillekkin voi sijaisvanhemmuus käydä, minun tapauksessani se ei ole vaihtoehto.

En ole vielä päättänyt adoptiomuodosta, mutta eiköhän sekin selviä ajan mittaan.

bioäiti kirjoitti:

viittasitko minun kirjoitukseen? muka katkeroitunut? en ole, valitettavasti.
vaihtoehtoja vain annetaan nuorille ihmisille niin vähän, voisin kirjoittaa että sinä olet katkeroitunut omaan lapsettomuuteesi ja hanakasti haluat lapsen toiselta jolla voit täyttää tyhjän avioliittosi koska et voi puolisollesi lasta tehdä, joten eipä käydä täällä tuomitsemaan, raamattukin kieltää sen :)

minä tiedän lapsestani vaikka mitä ja olen tavannutkin hänet joten sekään ei kosketa minua:)

avoin adoptio ei sido ketään, siis adoptiovanhempia...jos he päättävät olla antamatta tietoja niin ei heitä lakipykälät rankaise joten älä neuvo ihmisiä harhaan.bioäiti siinä on edelleen heikoilla olipa adoptio vahva tai avoin.

sijaisvanhemmuutta suosittelen sen takia että lapsi ja biologinen äiti voi pitää yhteyttä joka on hyvä molemmille, ja sijoituksia ei yleensä hevillä pureta joten ketään ei tietty riistetä jostain perheestä.

bioäiti kirjoituksissasi. Pystyt näkemään milloin on kyseessä ihmisen itsekkyys, tiedostamattomat tarpeet ja katkeruudet, vallanhalu, oman edun tavoittelu ja omien tarpeiden tyydyttäminen välittämättä toisesta heikommassa asemassa olevasta ihmisestä. Tuntuu pahalta vanhakantainen ajattelu: Aikuinen tai aikuistumassa oleva bioäiti ei ole "söpö", siis hänestä ei tarvitse välittää. Vauva on söpö, hänet me tahdomme ottaa bioäidiltä.

bioäiti kirjoitti:

viittasitko minun kirjoitukseen? muka katkeroitunut? en ole, valitettavasti.
vaihtoehtoja vain annetaan nuorille ihmisille niin vähän, voisin kirjoittaa että sinä olet katkeroitunut omaan lapsettomuuteesi ja hanakasti haluat lapsen toiselta jolla voit täyttää tyhjän avioliittosi koska et voi puolisollesi lasta tehdä, joten eipä käydä täällä tuomitsemaan, raamattukin kieltää sen :)

minä tiedän lapsestani vaikka mitä ja olen tavannutkin hänet joten sekään ei kosketa minua:)

avoin adoptio ei sido ketään, siis adoptiovanhempia...jos he päättävät olla antamatta tietoja niin ei heitä lakipykälät rankaise joten älä neuvo ihmisiä harhaan.bioäiti siinä on edelleen heikoilla olipa adoptio vahva tai avoin.

sijaisvanhemmuutta suosittelen sen takia että lapsi ja biologinen äiti voi pitää yhteyttä joka on hyvä molemmille, ja sijoituksia ei yleensä hevillä pureta joten ketään ei tietty riistetä jostain perheestä.

arjalainen käsitys avioliitosta. Me olemme naimisissa sen vuoksi, että rakastamme toisiamme, mikä ymmärtääkseni on raamatunkin mukaan avioliiton perimmäinen tarkoitus, eikä sen tähden että lisääntyisimme yhdessä. Lapset ovat rikkaus, mutta ei avioliitto ole tyhjä ilman lapsia. (Tai sitten avioliitto olisi tyhjä myös lasten kera).

vinkki... kirjoitti:

Olet vaikean päätöksen edessä ja vaikutat todella pohtineen asiaa. Kunnioitettava päätös oli myös pitää lapsi abortin sijaan, abortti olisi tietyllä tapaa ollut "helpoin" ratkaisu. Toivon sinulle voimia taipaleellesi (oli siitä apua tai ei) ja oli mukava kuulla, että koit saaneesi apua neuvolan terveydenhoitajalta.

Keskusteluja täällä jo jonkin aikaa seuranneena haluaisin antaa sinulle pienen vinkin. Tällä palstalla tapaa usein katkeroituneitakin bioäitejä, jotka surevat sitä, että eivät tiedä lapsestaan mitään tai eivät saa pitää yhteyttä lapseensa. Nykyisin on mahdollista saada ns. avoin adoptio. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka lapsi on adoptoitu ja vanhemman oikeudet kuuluvat adoptiovanhemmille, niin sinulla on oikeus saada lapsesta kuvia, tietoja hänen kasvamisestaan, kehittymisestään ja mahdollisesti jopa pitää yhteyttä lapseen (niin halutessasi). Nyt voi tuntua siltä, että ajatus ei kiinnosta, mutta vuosien varrella mielesi voi muuttua ja jälkeenpäin tälläistä sopimusta ei voi enää tehdä (silloin lapsi voi 18 vuotta täytettyään ottaa yhteyttä sinuun, mutta sinä et saa mitään tietoja hänestä). Adoption ehdoksi laitettu avoin adoptio (ehdot kirjataan adoptiopapereihin) on tavallaan vakuus sinulle, että halutessasi saat lapsestasi tietoja. Adoptoivien parien joukossa on kyllä monia sellaisia, jotka ovat valmiita avoimeen adoptioon. Jos asia kiinnostaa, niin ota asia puheeksi adoptioneuvonnassasi.

Täällä on ehdotettu vaihtoehdoksi myös sijaisvanhemmuutta. On hienoa, että on olemassa tälläinen vanhemmuuden muoto sellaisille lapsille, joiden vanhemmat eivät kykene heistä itse huolehtimaan (esim. alkoholistit, huumeäidit, mielenterveysongelmaiset, jne.). Kaltaisessasi tilanteessa minusta tuntuu kuitenkin pahalta ajatella lasta sijoitettuna. Kuka ajattelee asiaa silloin lapsen parhaan kannalta? Ei lapsi ole esine, jonka voi laittaa narikkaan muutamaksi vuodeksi, kunnes itsellä on paremmat ajat ottaa hänet hoitoonsa. Onko oikein lasta kohtaan, että hän elää varhaiset vuotensa (ja kiintyy) toisessa peheessä ja revitään sitten juuriltaan toiseen perheeseen (koska silloin vanhemmille sattuu sopimaan)? Sijaisvanhemmista on lisäksi huutava pula. Mikä takaa sen, että lapi pääsee perhehoitoon eikä vaikkapa lastenkotiin?

Nyt tuota en tiedä nauraa vaikko räyhätä.

Itse muutin adoptio suunnitelman sijoitukseen mikä EI todellakaan tarkoita sitä että olisin vuoden päästä hakemassa vauvaa itselleni.

Vaan juuri sitä etten hänestä kokonaan tahdo luopua ja miettiä mitä hänelle kuuluu.

Avoin adoptio, kuten tuossa mainitsit on hyvä juu, mutta minunkaan mielestä se ei tarkoita juuri mitään. Jos adoptio vanhemmat eivät halua pitää yhteyttä, hehän eivät pidä.

Nyt tässä on kenties omassa tapauksessani nousemassa vaihtoehdioksi sijoitus sukuun, jossa sitten ajallaan EHKÄ adoptio, mutta tällöin tietäisin ainakin missä lapsi on.

No nämähän ovat jokaisen itse selvitettäviä asioita, kukin tyylillään ja lapsen parasta ajatellen.

oikeassa kirjoitti:

bioäiti kirjoituksissasi. Pystyt näkemään milloin on kyseessä ihmisen itsekkyys, tiedostamattomat tarpeet ja katkeruudet, vallanhalu, oman edun tavoittelu ja omien tarpeiden tyydyttäminen välittämättä toisesta heikommassa asemassa olevasta ihmisestä. Tuntuu pahalta vanhakantainen ajattelu: Aikuinen tai aikuistumassa oleva bioäiti ei ole "söpö", siis hänestä ei tarvitse välittää. Vauva on söpö, hänet me tahdomme ottaa bioäidiltä.

että kukaan ei masennu: Se, että ei tiedosta omaa kovuuttaan heikommassa asemassa olevaa kohtaan, voi johtua siitä, että on itse joutunut kokemaan niin kovia asioita, että on joutunut kovettamaan itsensä ja sulkemaan silmänsä, jopa sielunsa, omalta ja siten myös toisten tuskalta. Joutuu ajattelemaan ja toimimaan sen tiedon mukaan, että ei pärjää, ellei ole kova ja armoton, siis itsekkäästi. Tuo tekee itsekkyydestä anteeksiannettavampaa. Tällaisessa tilanteessa, kun minulla ei ole adoptiolasta, luulen, että en pystyisi sulkemaan mielestäni biovanhemman tuskaa ja antaisin hänen tietää lapsestaan, samoin tuntisin itseni vastuuttomaksi, jopa hyväksikäyttäjäksi omiin tarpeisiini, jos en antaisi adoptiolapsen tietää tai jos mahdollista myös tavata biovanhempaansa. Luopuisin silloin tietysti omasta onnestani muiden hyväksi. Pystyisinkö sellaiseen tositilanteessa, sitä en tiedä.

teitpä kirjoitti:

mielenkiintoisia johtopäätöksiä. En ole kommentoinut kenenkään tiettyä kirjoitusta, vaan kuten sanoin, täällä usein kuulee bioäitien (monikko) katkeria kirjoituksia. Luepa aiempia avauksia aiheesta. Katkeruus liittyy siihen, että he eivät saa kuulla lapsestaan mitään ja siihen ETTÄ HEILLE EI OLE KERROTTU MAHDOLLISUUDESTA SAADA PITÄÄ YHTEYTTÄ LAPSEENSA.

En viitannut kirjoitukseesi, mutta jostakin syystä älähdit ja vedit omia johtopäätöksiäsi. Mistä voit tietää, että olen täällä "kyttäämässä muiden lapsia, kun itse en kykene niitä miehelleni antamaan ja tästä syystä avioliittoni on tyhjä". Aika epäasiallinen kommentti mielestäni.

että tuo äskeinen kommentoija (bioäitikö se oli) joka älähti kirjoituksestasi, niin häneen taitaa hyvin sopia sanonta:
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

...ihan nyt hankkiutuu tieten tahtoen raskaaksi. Mistä voit tietää että sinäkin nuorena olisit saattanut tulla raskaaksi?

sitäpaitsi, voisin lisätä tuohon että on se kumma kun harrastetaan suojaamatonta seksi, saadaan klamydia ja sittenpä inistään kun ei enää saakkaan lapsia.täällä sitten arvostellaan ihmisiä jotka ovat raskaaksi tulleet, häpeä nyt vähän.
puutu sitten muitten elämään kun omas on kunnossa, jooko?

..kaikki.. kirjoitti:

...ihan nyt hankkiutuu tieten tahtoen raskaaksi. Mistä voit tietää että sinäkin nuorena olisit saattanut tulla raskaaksi?

sitäpaitsi, voisin lisätä tuohon että on se kumma kun harrastetaan suojaamatonta seksi, saadaan klamydia ja sittenpä inistään kun ei enää saakkaan lapsia.täällä sitten arvostellaan ihmisiä jotka ovat raskaaksi tulleet, häpeä nyt vähän.
puutu sitten muitten elämään kun omas on kunnossa, jooko?

ovat kyllä yleensä muut kuin aiemmin sairastettu klamydia. Ja nämä syyt eivät ole itse aiheutettuja, joten aivan turha syyllistää lapsettomia lapsettomuudestaan. Sitä paitsi pitkään hoitamattomana olleen klamydian aiheuttama lapsettomuus on helposti "ohitettavissa" lapsettomuushoidoilla. Kannattaa perehtyä aiheeseen, ennen kuin heittää kivellä.

Käypä täällä perehtymässä aiheeseen:
http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuus/yleista_lapsettomuudesta/

syyt kirjoitti:

ovat kyllä yleensä muut kuin aiemmin sairastettu klamydia. Ja nämä syyt eivät ole itse aiheutettuja, joten aivan turha syyllistää lapsettomia lapsettomuudestaan. Sitä paitsi pitkään hoitamattomana olleen klamydian aiheuttama lapsettomuus on helposti "ohitettavissa" lapsettomuushoidoilla. Kannattaa perehtyä aiheeseen, ennen kuin heittää kivellä.

Käypä täällä perehtymässä aiheeseen:
http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuus/yleista_lapsettomuudesta/

turhaa puolustelua...klamydia voi olla oireettomana pitkään mutta aiheuttaa munatorvien arpeutumista joka taas estää raskaaksi tuloa.
lapsettomuushoidoilla ei välttämättä ole tehoa enää sen jälkeen, hyvähän se on syitä etsiä jälkeenpäin muualta.
kannattaa vaan omalla kohdalla hyväksyä lapsettomuus ja sopeutua siihen eikä alkaa syyllistämään ihmisiä jotka raskaaksi tulevat, tahtoivatpa sitä tai ei.
tasan ei käy onnen lahjat....eikx jee?

...kaikki... kirjoitti:

turhaa puolustelua...klamydia voi olla oireettomana pitkään mutta aiheuttaa munatorvien arpeutumista joka taas estää raskaaksi tuloa.
lapsettomuushoidoilla ei välttämättä ole tehoa enää sen jälkeen, hyvähän se on syitä etsiä jälkeenpäin muualta.
kannattaa vaan omalla kohdalla hyväksyä lapsettomuus ja sopeutua siihen eikä alkaa syyllistämään ihmisiä jotka raskaaksi tulevat, tahtoivatpa sitä tai ei.
tasan ei käy onnen lahjat....eikx jee?

http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,21,2476,2507&article=2592&index=A&page=1

..kaikki.. kirjoitti:

...ihan nyt hankkiutuu tieten tahtoen raskaaksi. Mistä voit tietää että sinäkin nuorena olisit saattanut tulla raskaaksi?

sitäpaitsi, voisin lisätä tuohon että on se kumma kun harrastetaan suojaamatonta seksi, saadaan klamydia ja sittenpä inistään kun ei enää saakkaan lapsia.täällä sitten arvostellaan ihmisiä jotka ovat raskaaksi tulleet, häpeä nyt vähän.
puutu sitten muitten elämään kun omas on kunnossa, jooko?

mulla on kaikki todella hyvin.on ihanat lapset ja niin pois päin.mutta sitä en ymmärrä kun joku haluaa lapsestaan eroon.itse en tekisi niin ja toiseks tiedän että ei tekisi myöskään kukaan tuttuni,ollaan sen verran lapsirakkaita.

...kaikki... kirjoitti:

turhaa puolustelua...klamydia voi olla oireettomana pitkään mutta aiheuttaa munatorvien arpeutumista joka taas estää raskaaksi tuloa.
lapsettomuushoidoilla ei välttämättä ole tehoa enää sen jälkeen, hyvähän se on syitä etsiä jälkeenpäin muualta.
kannattaa vaan omalla kohdalla hyväksyä lapsettomuus ja sopeutua siihen eikä alkaa syyllistämään ihmisiä jotka raskaaksi tulevat, tahtoivatpa sitä tai ei.
tasan ei käy onnen lahjat....eikx jee?

se olisi mahdollista, mutta sanoin ettei se ole kovinkaan yleistä. Lapsettomuuden syy löytyy yleensä muualta. Jos munatorvet ovat tukossa, ne voidaan ohittaa IVF:llä, jossa on hyvät onnistumisprosentit. Muutenhan klamydia ei aiheuta ongelmia raskaaksi tulon suhteen, ainoastaan mekaanisen esteen. Esim. endometrioosin (joka on syynä huomattavasti yleisempi) kohdalla ennuste on paljon huomompi. Toinen yhtä yleinen syy ovat hormonaaliset häiriöt.

Syyllistäviä kirjoituksia ole nähnyt tässä keskustelussa kuin kaksi, sen johon alunperin vastasiat (ja jonka on kirjoittanut kahden biologisen lapsen äiti) ja omasi, jossa syyllistit lapsettomia siitä, että he käyttäytyvät seksuaalisesti vastuuttomasti ja menettävät sitäkautta kykynsä saada lapsia. Itse en voi saada lapsia vaikean endometrioosin vuoksi. Raskaaksi tulen kyllä hoidoilla, mutta 7 keskenmenon jälkeen en uskalla enää edes yrittää. Koskaan en sen sijaan ole syyllistänyt lapsellisia siitä, että he kykenevät saamaan lapsia ja itse en. Eihän se heidän syynsä ole, että itse en siihen pysty. Sen sijaan minua loukkaa se, että täällä (useammassakin viestiketjussa) levitetään tietoa, että lapsettomien on turha olla katkeria kun ovat itse klamydiallaan lapsettomuutensa aiheuttaneet. Omasta tekstistäsi näkee sen, että et ole joutunut lapsettomuuden (josta kärsii 20 % suomalisista jossakin elämänsä vaiheessa) kanssa tekemisiin millään tavalla.

teet. Toisaalta täällähän on anonyyminä helppo kirjoitella mitä tahansa soopaa. Onko sinulla jotakin faktaa syytöstesi tueksi? Tiedätkö, että kotimaisessa adoptiossa (josta tässäkin tapauksessa on kyse) vaaditaan lapsettomuustausta = siis että ei pysty saamaan lapsia/tulemaan raskaaksi.

yleistyksiä kirjoitti:

teet. Toisaalta täällähän on anonyyminä helppo kirjoitella mitä tahansa soopaa. Onko sinulla jotakin faktaa syytöstesi tueksi? Tiedätkö, että kotimaisessa adoptiossa (josta tässäkin tapauksessa on kyse) vaaditaan lapsettomuustausta = siis että ei pysty saamaan lapsia/tulemaan raskaaksi.

..on lapsettomuuden hoitamista :) ja eikös sen pitäisi olla lapsen etua...buahhahah buahahah

Usein kaikki kirjoitukset ovat provoja. Kun niitä lähemmin tarkastelee, niiden keinotekoisuuden huomaa. Niin voivat olla lehdissä lukijoiden mielipidekirjoituksetkin toimittajien laatimia ja provosointiin tai lehden täytteeksi tarkoitettuja. Alan nyt analysoimaan tässä mielessä kirjoitusta, johon juuri vastasin.

olla joku oma "alas adoptiot -projekti" meneillään. Mistä saat tietosi adoptioiden jatkuvasta vähenemisestä TAAS, kun tilastoksekuksen ja Pelan mukaan kotimaan adoptioiden määrä on pysynyt 80-luvun lopusta asti samoissa lukemissa...Ja aika kaukaa haettuja ovat nuo sinun skenaariosi ;)

taitaa kyllä kirjoitti:

olla joku oma "alas adoptiot -projekti" meneillään. Mistä saat tietosi adoptioiden jatkuvasta vähenemisestä TAAS, kun tilastoksekuksen ja Pelan mukaan kotimaan adoptioiden määrä on pysynyt 80-luvun lopusta asti samoissa lukemissa...Ja aika kaukaa haettuja ovat nuo sinun skenaariosi ;)

Ei tässä ole mitään Alas adoptiot -projektia meneillään. Paremminkin tässä on kyse näiden keskustelupalstojen viestien kriittisestä tutkimisesta. Ei ole oikein, jos erittäin vaikeassa elämäntilanteessa oleville naisille tai tytöille kirjoitetaan vääristeltyjä viestejä.

Sitten tuohon kotimaisten adoptioiden lukumäärään. Jos osasin käyttää Tilastokeskuksen palvelua oikein, niin tässä on kotimaisten adoptioiden lukumäärät vuosilta 1987-2006.

Vuosi -> kotimaisten adoptioiden lukumäärä
1987 -> 304
1988 -> 325
1989 -> 307
1990 -> 268
1991 -> 254
1992 -> 222
1993 -> 230
1994 -> 197
1995 -> 188
1996 -> 157
1997 -> 163
1998 -> 172
1999 -> 172
2000 -> 179
2001 -> 150
2002 -> 190
2003 -> 154
2004 -> 189
2005 -> 176
2006 -> 154

Kannattaa kuitenkin muistaa, että noissa luvuissa on mukana kaikki kotimaisten adoptioiden eri muodot. Näitä ovat:

1) Lapsen suora adoptio vierasperheeseen. (Tämä on se kotimainen adoptio, josta täällä palstalla yleensä puhutaan.)

2) Lapsen adoptio perheeseen, jossa hän on jo aiemmin asunut esim. sijoitettuna.

3) Perheen sisäinen adoptio. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen bioäidin tai bioisän uusi puoliso adoptoi lapsen.

4) Aikuisadoptio. Tällöin adoptoitava on vähintään 18-vuotias ja adoptiovanhemmat ovat yleensä adoptoivan sijaisvanhempia tai sukulaisia, jotka ovat huoltaneet adoptoitavaa alaikäisenä. Aikuisadoptiot tehdään yleensä perinnön takia.

Perheensisäiset adoptiot ovat lisääntyneet viime vuosina. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut muut adoptiotyypit ovat vähentyneet. Adoptioiden kokonaismäärä on laskenut 80-luvun lopun jälkeen. Kuten numeroista huomaa, vuoden 1993 jälkeen ei ole enää tehty yli 200 kotimaista adoptiota minään vuonna.

Korjatkaa ihmeessä, jos olen tehnyt joitain lasku- tai arviointivirheitä.

Joka tapauksessa on niin, että kotimaisia adoptiovauvoja ei ole 70-luvun jälkeen riittänyt kaikille halukkaille ottajille. Moni varmasti vaikka ostaisi suomalaisen terveen vastasyntyneen, jos se olisi mahdollista. Elämä on rankkaa ja vaikeaa.

ja muuta faktaa kirjoitti:

Ei tässä ole mitään Alas adoptiot -projektia meneillään. Paremminkin tässä on kyse näiden keskustelupalstojen viestien kriittisestä tutkimisesta. Ei ole oikein, jos erittäin vaikeassa elämäntilanteessa oleville naisille tai tytöille kirjoitetaan vääristeltyjä viestejä.

Sitten tuohon kotimaisten adoptioiden lukumäärään. Jos osasin käyttää Tilastokeskuksen palvelua oikein, niin tässä on kotimaisten adoptioiden lukumäärät vuosilta 1987-2006.

Vuosi -> kotimaisten adoptioiden lukumäärä
1987 -> 304
1988 -> 325
1989 -> 307
1990 -> 268
1991 -> 254
1992 -> 222
1993 -> 230
1994 -> 197
1995 -> 188
1996 -> 157
1997 -> 163
1998 -> 172
1999 -> 172
2000 -> 179
2001 -> 150
2002 -> 190
2003 -> 154
2004 -> 189
2005 -> 176
2006 -> 154

Kannattaa kuitenkin muistaa, että noissa luvuissa on mukana kaikki kotimaisten adoptioiden eri muodot. Näitä ovat:

1) Lapsen suora adoptio vierasperheeseen. (Tämä on se kotimainen adoptio, josta täällä palstalla yleensä puhutaan.)

2) Lapsen adoptio perheeseen, jossa hän on jo aiemmin asunut esim. sijoitettuna.

3) Perheen sisäinen adoptio. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen bioäidin tai bioisän uusi puoliso adoptoi lapsen.

4) Aikuisadoptio. Tällöin adoptoitava on vähintään 18-vuotias ja adoptiovanhemmat ovat yleensä adoptoivan sijaisvanhempia tai sukulaisia, jotka ovat huoltaneet adoptoitavaa alaikäisenä. Aikuisadoptiot tehdään yleensä perinnön takia.

Perheensisäiset adoptiot ovat lisääntyneet viime vuosina. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut muut adoptiotyypit ovat vähentyneet. Adoptioiden kokonaismäärä on laskenut 80-luvun lopun jälkeen. Kuten numeroista huomaa, vuoden 1993 jälkeen ei ole enää tehty yli 200 kotimaista adoptiota minään vuonna.

Korjatkaa ihmeessä, jos olen tehnyt joitain lasku- tai arviointivirheitä.

Joka tapauksessa on niin, että kotimaisia adoptiovauvoja ei ole 70-luvun jälkeen riittänyt kaikille halukkaille ottajille. Moni varmasti vaikka ostaisi suomalaisen terveen vastasyntyneen, jos se olisi mahdollista. Elämä on rankkaa ja vaikeaa.

Noh, teen sulle tämmösen korjauksen. Kun noista lukumääristä otetaan pois yhden vanhemman adoptiot (jotka yleensä on niitä perheen sisäsiä) ja yli 18vuotiaiden adoptiot, niin saahana tämmöset lukemat.

Vuosi -> kotimaisten adoptioiden lukumäärä
1987 -> 173
1988 -> 165
1989 -> 162
1990 -> 132
1991 -> 129
1992 -> 110
1993 -> 103
1994 -> 72
1995 -> 74
1996 -> 67
1997 -> 64
1998 -> 61
1999 -> 58
2000 -> 61
2001 -> 59
2002 -> 64
2003 -> 43
2004 -> 52
2005 -> 57
2006 -> 53

Ja näissä luvuissa on kai mukana ne sijaisperheisiin adoptoidut lapset. Ei oo paljon kotimaisia adoptioita nykyään ja ON VÄHENTYNY.

alaspäin kirjoitti:

Noh, teen sulle tämmösen korjauksen. Kun noista lukumääristä otetaan pois yhden vanhemman adoptiot (jotka yleensä on niitä perheen sisäsiä) ja yli 18vuotiaiden adoptiot, niin saahana tämmöset lukemat.

Vuosi -> kotimaisten adoptioiden lukumäärä
1987 -> 173
1988 -> 165
1989 -> 162
1990 -> 132
1991 -> 129
1992 -> 110
1993 -> 103
1994 -> 72
1995 -> 74
1996 -> 67
1997 -> 64
1998 -> 61
1999 -> 58
2000 -> 61
2001 -> 59
2002 -> 64
2003 -> 43
2004 -> 52
2005 -> 57
2006 -> 53

Ja näissä luvuissa on kai mukana ne sijaisperheisiin adoptoidut lapset. Ei oo paljon kotimaisia adoptioita nykyään ja ON VÄHENTYNY.

radikaalisti nuo vähenevät vuosi vuodelta. Ihan aiheesta kirjoitit, että kotimaiset adoptiot ovat taas vähentyneet ;) Jos katsot esim. viimeistä kymmentä vuotta, niin voitko todeta vuosittaisen MERKITTÄVÄN aleneman?

Eiköhän yhteenvetona voi todeta, että kotimaisia adoptioita on viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ollut erittäin vähän, joka vuosi. Ainoa merkittävä ja radikaali ero on ollut vuosien 1993 ja 1994 välillä.

tosiaan... kirjoitti:

radikaalisti nuo vähenevät vuosi vuodelta. Ihan aiheesta kirjoitit, että kotimaiset adoptiot ovat taas vähentyneet ;) Jos katsot esim. viimeistä kymmentä vuotta, niin voitko todeta vuosittaisen MERKITTÄVÄN aleneman?

Eiköhän yhteenvetona voi todeta, että kotimaisia adoptioita on viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ollut erittäin vähän, joka vuosi. Ainoa merkittävä ja radikaali ero on ollut vuosien 1993 ja 1994 välillä.

Viimeisen kuuden vuoden (2001-2006) Suomessa tehtiin yhteensä 328 kotimaista ei-perheensisäistä adoptiota.

Sitä edeltäneiden kuuden vuoden (1995-2000) aikana Suomessa tehtiin yhteensä 385 kotimaista ei-perheensisäistä adoptiota.

Muutos näiden kuusivuotisjaksojen välillä on 57 adoptiota. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että kotimaisten adoptioiden väheneminen on ollut noin 15% jälkimmäisellä kuusivuotisjaksolla vuosiin 1995-2000 verrattuna. Mielestäni 15% on jo merkittävä vähentyminen. Jokainen tietenkin näkee silmällään, että adoptioiden määrissä on vuotuista vaihtelua. Trendi näyttää kuitenkin olevan laskeva.

Valitettavasti meiltä puuttuu tieto siitä, kuinka paljon luvuissa on esimerkiksi sukulais- tai sijaisperheiden adoptioita. Niiden suhteellinen osuus on voinut vähentyä, lisääntyä tai pysyä ennallaan.

tosiaan... kirjoitti:

radikaalisti nuo vähenevät vuosi vuodelta. Ihan aiheesta kirjoitit, että kotimaiset adoptiot ovat taas vähentyneet ;) Jos katsot esim. viimeistä kymmentä vuotta, niin voitko todeta vuosittaisen MERKITTÄVÄN aleneman?

Eiköhän yhteenvetona voi todeta, että kotimaisia adoptioita on viimeisten parinkymmenen vuoden ajan ollut erittäin vähän, joka vuosi. Ainoa merkittävä ja radikaali ero on ollut vuosien 1993 ja 1994 välillä.

KIELTÄMINEN

Yksinkertaisimmillaan kieltäminen tarkoittaa, että epämiellyttävän ulkoisen asian olemassaolo kiistetään. Uhkaa ei ole olemassa. Siitä ei ole tapahtunut asia ei ole niin. Kieltäminen on kuin ummistaisi silmänsä uhan edessä Kieltäminen on hyvin yleinen puolustuskeino pienillä lapsilla. mielikuvissaan lapset kieltävät oman heikkoutensa ja ovat vahvoja. Oman pienuutensa ja ovat suuria.

Meillä aikuisilla on myös omat mielikuvamme ja päiväunemme. niissä me myös kiellämme arjen ikävät tosiasiat. mutta aikuisina meidän täyttyy osata erottaa fantasia tarkasti todellisuudesta. Kieltäminen on hyvin yleinen defenssi arkielämässä, mutta jos aikuinen ihminen käyttää massiivisesti kieltämistä puolustuskeinona johtaa se vakaviin mielenterveyden ongelmiin. Koska kieltäminen kohdistuu ulkoisiin vaaran merkkeihin, kieltämistä runsaasti puolustuskeinona käyttävä toimi kuin ylioptimistisessa tilassa. Hän on sokea epäonnistumisesta varoittaville merkeille. Kieltäminen puolustuskeinona liittyykin usein maniaan tai hypomaniaan.

Joskus kieltäminen kohdistuu vakavan sairauden oireisiin, esimerkiksi kasvavaa kyhmyä ei havaita mahdollisena syöpänä ja hakeuduta tutkimuksiin. Erityisesti lääkäreillä itsellään on taipumusta tällaiseen kieltämiseen omien sairauksiensa oireiden kohdalla. Sama kieltämistaipumus lääkäreillä kohdistuu myös läheisiin ihmisiin ja tämän osittain myös tämän "sokeuden" takia lääkäreitä kehotetaankin välttämään ystävien ja perheenjäsenten hoitamista. Oman alkoholismin ja alkoholiriippuvuuden kieltäminen on tunnetusti yleinen ilmiö.

Kopioitu täältä: http://www.tiedostamaton.net/defenssit/kielto.html

DEFENSSIT ELI MINÄN PUOLUSTUSKEINOT

Defenssit eli minän puolustuskeinot ovat psyykkisiä mekanismeja, jotka tiedostamattomasti vääristävät tietoisuuden sisältöä samalla kun ne vähentävät ahdistusta. Defenssin taustalla on ihmisen taipumus välttää negatiivisia epämiellyttäviä tunteita, pelkoa, ahdistusta, sisäisen kuoleman tunnetta, hallitsemattoman voimakkailta tuntuvia tunnekokemuksia tai itsetunnon alentumista. Defenssi on tavallaan itsepetosta, eli se aiheuttaa itselle vääristyneen kuvan todellisuudesta, vääristymisen palkkio on miellyttävämpänä koettu tunnetila. Defenssien etuna on tietoisuuden sisällön vääristymistä huolimatta se, että "tavallaan hallitsemme" tunteitamme paremmin, ja meillä on vahva suojapuskuri tunteiden heilahtelua vastaan. Tämä antaa meille mahdollisuuden toimia vapaammin sosiaalisessa ympäristössä. Meillä kaikilla on defenssejä, ja jos defenssimme toimivat huonosti, emme pärjää normaalissa kanssakäymisessä, olisimme liian haavoittuvia ja tunteemme heilahtelisivat liikaa.

Nimi minän puolustuskeino tai defenssi tulee Freudin teoriasta, jossa puolustuskeinon tehtävänä oli estää tiedostamattoman aggressiivisen tai seksuaalisen vietti-impulssin tunkeutuminen tietoisuuteen, egoon, joka puolestaan laukaisisi pelon kontrollin menettämisestä, muiden ihmisten tuomitsevasta reaktioista tai omantunnon, superegon tuomiosta.

Kopioitu täältä: http://www.tiedostamaton.net/defenssit/

kuusivuotisjaksolla kirjoitti:

Viimeisen kuuden vuoden (2001-2006) Suomessa tehtiin yhteensä 328 kotimaista ei-perheensisäistä adoptiota.

Sitä edeltäneiden kuuden vuoden (1995-2000) aikana Suomessa tehtiin yhteensä 385 kotimaista ei-perheensisäistä adoptiota.

Muutos näiden kuusivuotisjaksojen välillä on 57 adoptiota. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että kotimaisten adoptioiden väheneminen on ollut noin 15% jälkimmäisellä kuusivuotisjaksolla vuosiin 1995-2000 verrattuna. Mielestäni 15% on jo merkittävä vähentyminen. Jokainen tietenkin näkee silmällään, että adoptioiden määrissä on vuotuista vaihtelua. Trendi näyttää kuitenkin olevan laskeva.

Valitettavasti meiltä puuttuu tieto siitä, kuinka paljon luvuissa on esimerkiksi sukulais- tai sijaisperheiden adoptioita. Niiden suhteellinen osuus on voinut vähentyä, lisääntyä tai pysyä ennallaan.

tästä lauseesta:

"Kotimaiseen adoptioon tulevat vauvat ovat jälleen vähentyneet."

Tämän lauseen harhaanjohtavuutta kritisoin. Se antaa virheellistä informaatiota siitä että juuri äsken kotimaiset adoptiot ovat oleellisesti vähentyneet. Asiaa ei esitetty siten, että lukijoille olisi selvinnyt pitkän aikavälin (esim 12 viime vuoden aikana 15% väheneminen). Viestissä jatkona oli lisäksi väite siitä, että koska lapset ovat jälleen oleellisesti vähentyneet, niin adoptiota odottavat epätoivoiset ihmiset saalistavat täällä lapsia lisää adoptioon mitä omituisemmilla keinoilla.

Kotimaisen adoption ja "lasten saatavilla olon" suhteessa on myös huomioitava kansainvälisen adoption raju lisääntyminen. Adoptioiden kokonaismäärä ja adoptoitavien lasten lukumäärä on näin huomattavasti lisääntynyt. Kun vertaa lukuja ristiin, niin ymmärtää että kotimaisen lapsen saaminen on nyt aivan yhtä vaikeaa/helppoa kuin 20 vuotta sittenkin. Nyt on kansainvälinen adotio "painetta purkamassa". Myös Pelan työntekijän mukaan odotusajat olivat jo 80-luvulla yhtä pitkät.


Kansainväliset adoptiot Suomessa:

1987 36 kpl
1988 55
1989 81
1990 58
1991 59
1992 91
1993 123
1994 116
1995 122
1996 133
1997 198
1998 161
1999 144
2000 186
2001 190
2002 202
2003 206
2004 275
2005 284

lähti kirjoitti:

tästä lauseesta:

"Kotimaiseen adoptioon tulevat vauvat ovat jälleen vähentyneet."

Tämän lauseen harhaanjohtavuutta kritisoin. Se antaa virheellistä informaatiota siitä että juuri äsken kotimaiset adoptiot ovat oleellisesti vähentyneet. Asiaa ei esitetty siten, että lukijoille olisi selvinnyt pitkän aikavälin (esim 12 viime vuoden aikana 15% väheneminen). Viestissä jatkona oli lisäksi väite siitä, että koska lapset ovat jälleen oleellisesti vähentyneet, niin adoptiota odottavat epätoivoiset ihmiset saalistavat täällä lapsia lisää adoptioon mitä omituisemmilla keinoilla.

Kotimaisen adoption ja "lasten saatavilla olon" suhteessa on myös huomioitava kansainvälisen adoption raju lisääntyminen. Adoptioiden kokonaismäärä ja adoptoitavien lasten lukumäärä on näin huomattavasti lisääntynyt. Kun vertaa lukuja ristiin, niin ymmärtää että kotimaisen lapsen saaminen on nyt aivan yhtä vaikeaa/helppoa kuin 20 vuotta sittenkin. Nyt on kansainvälinen adotio "painetta purkamassa". Myös Pelan työntekijän mukaan odotusajat olivat jo 80-luvulla yhtä pitkät.


Kansainväliset adoptiot Suomessa:

1987 36 kpl
1988 55
1989 81
1990 58
1991 59
1992 91
1993 123
1994 116
1995 122
1996 133
1997 198
1998 161
1999 144
2000 186
2001 190
2002 202
2003 206
2004 275
2005 284

Kansainvälinen adoptio on vaan tällä hetkellä tosi huono "paineen purkaja" kotimaiselle adoptiolle. Ulkomaiset adoptiot Suomeen nimittäin laskivat viime vuonna lähinnä Kiinan adoptioiden vähentymisen vuoksi. Kuitenkin suomalaisten kiinnostus kansainvälistä adoptiota kohtaan on suurempi kuin koskaan ennen. Nämä kaksi asiaa (kv-adoption hidastuminen ja adoptiojonottajien määrän kasvu) aiheuttavat sitä, että tällä hetkellä ulkomainen adoptiokin toimii erittäin hitaasti. Tällä hetkellä siis kotimainen ja ulkomainen adoptio-odotus vain pitenee sekä muuttuu entistä epävarmemmaksi ainakin osan kohdalla.

Kokonaan toinen juttu on se, millä sanoilla sinäkin kirjoitat adoptiosta. Käyttämäsi termi "paineen purku" adoptiojonoon liittyen kuvaa hyvin asennettasi adoptioon -> Adoptiojonossa ollaan paineessa saada lapsi hinnalla millä hyvänsä. Onneksi tätä painetta on vähentää se, että toiset paineelliset suostuvat/kiinnostuvat adoptoimaan lapsen ulkomailta.

Toivottavasti teiniäidit ja muut vaikeassa elämäntilanteessa kamppailevat naiset eivät joudu kärsimään tästä teidän paineestanne.

voieivoi kirjoitti:

Kansainvälinen adoptio on vaan tällä hetkellä tosi huono "paineen purkaja" kotimaiselle adoptiolle. Ulkomaiset adoptiot Suomeen nimittäin laskivat viime vuonna lähinnä Kiinan adoptioiden vähentymisen vuoksi. Kuitenkin suomalaisten kiinnostus kansainvälistä adoptiota kohtaan on suurempi kuin koskaan ennen. Nämä kaksi asiaa (kv-adoption hidastuminen ja adoptiojonottajien määrän kasvu) aiheuttavat sitä, että tällä hetkellä ulkomainen adoptiokin toimii erittäin hitaasti. Tällä hetkellä siis kotimainen ja ulkomainen adoptio-odotus vain pitenee sekä muuttuu entistä epävarmemmaksi ainakin osan kohdalla.

Kokonaan toinen juttu on se, millä sanoilla sinäkin kirjoitat adoptiosta. Käyttämäsi termi "paineen purku" adoptiojonoon liittyen kuvaa hyvin asennettasi adoptioon -> Adoptiojonossa ollaan paineessa saada lapsi hinnalla millä hyvänsä. Onneksi tätä painetta on vähentää se, että toiset paineelliset suostuvat/kiinnostuvat adoptoimaan lapsen ulkomailta.

Toivottavasti teiniäidit ja muut vaikeassa elämäntilanteessa kamppailevat naiset eivät joudu kärsimään tästä teidän paineestanne.

sanoja käyttää, rääpijöitä ja pilkunviilaajia löytyy aina.

se mitä kirjoitti:

sanoja käyttää, rääpijöitä ja pilkunviilaajia löytyy aina.

Kuulehan..kun on ite adoptoitu niin sattuu ja loukkaa nää teidän käyttämät sanat.on kurja olla ollu painelapsi molemmille vanhemmilla.vähän inhimillisyyttä pliis.

ado-ado kirjoitti:

Kuulehan..kun on ite adoptoitu niin sattuu ja loukkaa nää teidän käyttämät sanat.on kurja olla ollu painelapsi molemmille vanhemmilla.vähän inhimillisyyttä pliis.

kiva tulla tänne maapallolle olevaksi siten, ettei olisi kenenkään kauheasti haluama, muttei myöskään kenenkään torjuma. Olisi lupa omaan itseensä, eikä tarvitsisi muiden mieliksi elää.

lähti kirjoitti:

tästä lauseesta:

"Kotimaiseen adoptioon tulevat vauvat ovat jälleen vähentyneet."

Tämän lauseen harhaanjohtavuutta kritisoin. Se antaa virheellistä informaatiota siitä että juuri äsken kotimaiset adoptiot ovat oleellisesti vähentyneet. Asiaa ei esitetty siten, että lukijoille olisi selvinnyt pitkän aikavälin (esim 12 viime vuoden aikana 15% väheneminen). Viestissä jatkona oli lisäksi väite siitä, että koska lapset ovat jälleen oleellisesti vähentyneet, niin adoptiota odottavat epätoivoiset ihmiset saalistavat täällä lapsia lisää adoptioon mitä omituisemmilla keinoilla.

Kotimaisen adoption ja "lasten saatavilla olon" suhteessa on myös huomioitava kansainvälisen adoption raju lisääntyminen. Adoptioiden kokonaismäärä ja adoptoitavien lasten lukumäärä on näin huomattavasti lisääntynyt. Kun vertaa lukuja ristiin, niin ymmärtää että kotimaisen lapsen saaminen on nyt aivan yhtä vaikeaa/helppoa kuin 20 vuotta sittenkin. Nyt on kansainvälinen adotio "painetta purkamassa". Myös Pelan työntekijän mukaan odotusajat olivat jo 80-luvulla yhtä pitkät.


Kansainväliset adoptiot Suomessa:

1987 36 kpl
1988 55
1989 81
1990 58
1991 59
1992 91
1993 123
1994 116
1995 122
1996 133
1997 198
1998 161
1999 144
2000 186
2001 190
2002 202
2003 206
2004 275
2005 284

Meidän sossun mukaan tänä vuonna on tehty vähemmän kotim. adoptioita kuin yleensä tähän mennessä vuotta on tehty. Syytä hän ei tiennyt. Kehotti meitä miettimään myös muita vaihtoehtoja. Onko muille kotimaan adoptioneuvonnassa oleville puhuttu samaa?

voieivoi kirjoitti:

Kansainvälinen adoptio on vaan tällä hetkellä tosi huono "paineen purkaja" kotimaiselle adoptiolle. Ulkomaiset adoptiot Suomeen nimittäin laskivat viime vuonna lähinnä Kiinan adoptioiden vähentymisen vuoksi. Kuitenkin suomalaisten kiinnostus kansainvälistä adoptiota kohtaan on suurempi kuin koskaan ennen. Nämä kaksi asiaa (kv-adoption hidastuminen ja adoptiojonottajien määrän kasvu) aiheuttavat sitä, että tällä hetkellä ulkomainen adoptiokin toimii erittäin hitaasti. Tällä hetkellä siis kotimainen ja ulkomainen adoptio-odotus vain pitenee sekä muuttuu entistä epävarmemmaksi ainakin osan kohdalla.

Kokonaan toinen juttu on se, millä sanoilla sinäkin kirjoitat adoptiosta. Käyttämäsi termi "paineen purku" adoptiojonoon liittyen kuvaa hyvin asennettasi adoptioon -> Adoptiojonossa ollaan paineessa saada lapsi hinnalla millä hyvänsä. Onneksi tätä painetta on vähentää se, että toiset paineelliset suostuvat/kiinnostuvat adoptoimaan lapsen ulkomailta.

Toivottavasti teiniäidit ja muut vaikeassa elämäntilanteessa kamppailevat naiset eivät joudu kärsimään tästä teidän paineestanne.

ja näkemysten kautta. ja kukin tietysti tekee omat johtopäätöksensä ja joskus myös näkee asioissa sellaisia merkityksiä, joita ei muut löydä. minä ajattelin viestiä lukiessani kirjoitajan tarkoittaneen kuvainnoillisesti "paineen purkamista" (sehän oli lainausmerkeissä). ts. jos on esimerkiksi pullo, johon on ahdettu paljon tavaraa (odottajia) ja ahdas pullonkaula, josta mennään läpi -> tällöin kertyy painetta, ellei pullon kaulaa saada laajennettua erilaisilla vaihtoehdoilla. en löytänyt viestistä mitään sellaista, joka olisi kuvannut kirjoittajan puhuvan omasta tarpeestaan saada lapsi hinnalla millä hyvänsä. mutta kuten sanoin, kukin tulkitsee lukemansa omien lähtökohtien ja näkemysten mukaisesti. en henkilökohtaisesti ole koskaan tavannut yhtään adoptio-odottajaa (tietäkseni), joten minulla ei ole kokemusta heidän epätoivoisuudesta, eikä minua ole myöskään adoptoitu. tämä ehkä värittää minun tulkintaani, vai tekeekö se kenties siitä objektiivisemman?!

Mitä tulee kirjoittajan kommenttiin kansainvälisten adoptioiden lisääntymisestä, en tulkinnut myöskään sitä tavallasi. minulle jäi sellainen vaikutelma, että kirjoittaja ajatteli kaksikymmentä vuotta sitten kotimaisen adoption olleen käytännöllisesti ajatellen ainoa vaihtoehto, kaikkien adoptiolasta toivovien oli kilpailtava lapsen saamisessa kotimaan adoptiojonossa. kun taas nyt on paljon suuremmat mahdollisuudet saada lapsi. vaihtoehtoja on monia, eikä kotimainen adoptio ole ainoa vaihtoehto.

adoptioita kirjoitti:

Meidän sossun mukaan tänä vuonna on tehty vähemmän kotim. adoptioita kuin yleensä tähän mennessä vuotta on tehty. Syytä hän ei tiennyt. Kehotti meitä miettimään myös muita vaihtoehtoja. Onko muille kotimaan adoptioneuvonnassa oleville puhuttu samaa?

vaihteluita löytyy aina ja sen perusteella, että alkuvuodesta teidän alueellanne on tullut vähän lapsia adoptioon ei voi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä. Tiedän kolmen suuren pelan alueen tilanteen ja niissä lapsia on tullut adoptioon viime vuosien tapaan, joissakin jopa hieman enemmän. On aivan yleistä, että vuoteen mahtuu hiljaisempia hetkiä ja sitten taas saattaa tulla monta vauvaa kerralla. Meille ei ole puhuttu muista vaihtoehdoista.

Olisikin kirjoitti:

kiva tulla tänne maapallolle olevaksi siten, ettei olisi kenenkään kauheasti haluama, muttei myöskään kenenkään torjuma. Olisi lupa omaan itseensä, eikä tarvitsisi muiden mieliksi elää.

Kirjoitit:

Olisi lupa omaan itseensä, eikä tarvitsisi muiden mieliksi elää.

Vitsi: muiden mieliksi eläjiä ja muiden mielipiteitä noudattavia täällä on jo enemmän kuin tarpeeksi.