ADI-TTL?

> Onko käytännön kokemuksia/näkemystä ADI-mittauksen eduista TTL:n verrattuna?

Järkkärin systeemiä en ole jaksanut juurta jaksaen testailla, mutta kompaktikameran (Dimage 7i) kanssa tulin aikoinaan siihen tulokseen, että TTL on normaalikäytössä se yllätyksettömämpi valinta. Netistä kyllä löytyy riittävästi (surullisia) esimerkkejä siitä, miten jollakulla on säännöllisesti valotusongelmia järkkärinsä kanssa, mutta ADI on ja pysyy päällä, "koska se on se kehittyneempi vaihtoehto".

ADIn toimintaa EI OLE MISSÄÄN DOKUMENTOITU KUNNOLLA. Sen verran mainospupusta kyllä käy ilmi, että periaatteessa salaman teho säädetään käytetyn aukon ja kuvausetäisyyden (=tarkennusetäisyys) perusteella, mutta myös esisalamamittaus on siinä ohella käytössä. Tässä vaiheessa sopiikin kysyä miksi, koska em. kaksi tietoa pitäisi jo yksinään riittää tuottamaan täsmälleen oikea valotus, kohteen väristä riippumatta.

Käytännössä homma toimi ainakin kompaktikameran kanssa tällä logiikalla:

1) useimmissa tilanteissa ADI tuotti *täsmälleen* samanlaisen valotuksen kuin TTL.
2) eroa syntyi pääsääntöisesti vain heijastavia kohteita (jotka TTL:n kanssa johtivat pahaan alivalottumiseen) kuvattaessa tai tarkennettaessa (tahallaan) kohteen taakse

Minä tulkitsen tulokset niin, että ADIakin käytettäessä kamera mittasi ensin valotuksen testisalamalla ja vertasi saatua tulosta tarkennusetäisyyden perusteella laskettuun tehontarpeeseen. Jos tulokset olivat lähellä toisiaan, valotus säädettiin pelkästään esisalamamittauksen perusteella. Päinvastaisessa tapauksessa, kameran tulkitessa TTL-mittauksen johtavan alivalotukseen, tehon säätö tehtiinkin pelkän etäisyystiedon perusteella. Tämä menetelmä tosiaan toimii kiiltävien (metalli & lasi) kohteiden kanssa paremmin kuin TTL, mutta normaalikäytössä vuoronperään kahta tyystin erilaista logiikkaa soveltava kamera on liian arvaamaton.

Mutta, kertauksen vuoksi on syytä todeta, etten ole järkkäriin ehtinyt yhtä syvällisesti perehtyä ja kompaktin TTL-logiikassa on ainakin yksi, merkittävä ero; kompakti ei pyri tekemään salamakuvista keskiharmaita, vaan valottaa kuvan histogrammin mukaan niin, että kuvan kirkkain kohta on puhkipalamisen rajalla. Toimii muuten aika kivasti vaaleaseinäisissä huoneissa....

Jos vielä pitää arvailla, miksei ADI uskalla luottaa pelkkään etäisyystietoon, niin veikkaampa etäisyystiedon olevan liian epätarkkaa. Automaattitarkennus säätää tarkennusta optisten sensoriensa ohjaamana ja tämän jälkeen tarkennusetäisyys yritetään arpoa mittaamalla tarkennusrenkaan asento... Etäisyysmittaus on siis jälkikäteen päälleliimattu toiminto ja toteutustavasta johtuen on täysin mahdollista (ellei peräti todennäköistä), että kamera tarkentaa täysin oikein, mutta etäisyystieto on silti 20 % pielessä. Virhettä tulee mm. etäisyystiedon koodaustarkkuudesta. Ja salamavalotuksessahan vaivainen 20 % virhe etäisyydessä johtaa neliölain ansiosta puolen aukon virheeseen valotuksessa.

Vanhatkin objektiivit raportoivat kameralle tarkennusetäisyyden ainakin jollain tarkkuudella (vähintään lahellä/kaukana). D-objektiiveissa ei ole muuta taikaa, kuin tarkempi etäisyystieto. Yhdestä suolistetusta objektiivista otettuja kuvia on tullut nähtyä ja tässä etäisyystieto koodattiin ainoastaan 3 bitin tarkkuudella, mikä mahdollistaa ainoastaan kahdeksan porrasta (esim. 1/2 m, 1 m, 2 m, 4 m, 16 m, 32 m, 64 m ja ääretön) lyhimmän tarkennusetäisyyden ja äärettömän välillä. En kylläkään muista, oliko tässä kyseessä D- vaiko vanhemman mallinen objektiivi.

Tarvitseeko vielä erikseen mainita, kuinka elintärkeänä tätä D-kirjainta objektiiveissa pidän? ;-)

Adi:n edut eivät tunnu olevan kovin suuret. Joidenkin objektiivien uusissa versioissa heijastussuojapinnoitteet toimivat paremmin digikameran kiiltäväpintaisen kuvakennon yhteydessä.