Helvetti avautui minulle

Luulin ettei kenellekkään voisi sattua tälläistä kunnes se tapahtui minulle.

Olin työkavereideni kanssa työkomennuksella norjassa kolme vuotta sitten, olimme korjaamassa jonkinlaista öljynporaus lauttaa, paikka oli karmivan oloinen vaikka olimme nähneet ties kuinka monta ölynporaus lauttaa, tämä oli kuitenkin sellainen joka sai minun ja työkavereideni pelon nousemaan pintaan, siellä täällä lautalla oli öljylammikoita, roskia ym, emme olleet varmoja mitä lautalla oli tapahtunut mutta aivan selvä kaaos siellä oli, saavuttuamme lautan johtaja tuli luoksemme, hän oli likainen ja ilmeisesti loukkaantunut hiukan, hän ohjasi meidät koneiden luokse ja näytti mistä pitää aloittaa, kauhukseni huomasin että yhdestä putkesta pulppusi silloin tällöin öljyä joka tippui lautalle, katsoin työkavereitani ja sanoin suomeksi miksi juuri meidän piti tulla tänne, saimme suoja haalarit ja opastuksen miten vuodon luokse pääsisi, kului monta tuntia, alkoi olla jo hämärää ja luulin että pahin olisi jo ohitse ja pääsisimme aamulla takaisin majapaikallemme. Luulin kuitenkin väärin, yöllä todellinen helvetti vasta alkoi, olimme kaikki yltäpäältä öljyssä, meillä oli palovammoja ja haavoja, loppujen lopuksi kuulin vain ison pamauksen, sitten kaikki pimentyi, seuraavaksi heräsin kahden kuukauden päästä, suomessa sairaalassa, minulle kerrottiin kaikki mitä oli tapahtunut ja miksi olin sairaalassa, lautalla oli tapahtunut pienimuotoinen räjähdys ja olimme työkavereideni kanssa jääneet sen alle, olimme saaneet pahoja palo sekä murska vammoja, öljyä oli ollut jokapaikassa jasitä siivottiin pitkään senkin jälkeen. Valitettavasti kuuden hengen työporukastani vain minä ja eräs toinen selvisimme hengissä, muut olivat palaneet hengiltä. Asiaa on edelleen vaikea käsitellä mutta pikkuhiljaa helpottaa, olen kuitenkin edelleen samassa työssäni mutta en enää suostu menemään vähänkään epäillyttäviin lauttoihin. Liekö tämä jonkinlainen kammo/ suojeluvaisto.