Olemme yrittäneet lasta 1,5 vuotta ja suunnilleen saman ajan olen seuraillut näitä keskustelupalstoja. Nyt rohkaistuin itse kirjoittamaan asiasta joka mietityttää.
Kävimme mieheni kanssa lääkärissä helmikuussa 07, ja selvittelyn jälkeen tuloksena oli ettei mitään rakenteellista "vikaa" kummastakaan löydy lapsettomuuden syyksi. Ikää meillä molemmilla on 28v.
Sain lääkäriltä clomireseptin ja ohjeen syödä 2 tabua kierron 3.-7. päivä. Ensimmäisen kierron jälkeen ultrattiin ja tulos oli positiivinen, molemmilla puolilla oli hyvänkokoinen munarakkula, toisella puolella useampikin. Olen jatkanut clomien syöntiä, mutta nyt iski epätoivo, ei tärppää ja aina vaan kuukautiset alkaa....Tiedän ettei yritystä ole kauaa vielä takana, mutta kuitenkin...
Hieman ihmetelin miksi sain clomit koska vaikka kiertoni vaihteli ennen niitä 28-39 päivän välillä, sain ov-testillä aina esiin ovulaation kierron 17. päivälle. Ja ov päivä pysyi samana ainakin viiden testikuukauden ajan (rahaa paloi ov-testeihin..)Nyt clomeilla kierto on vakiintunut niin että ovpäivä on 16 kp ja kv alkaa 30. päivä. Säännöllisyys sinänsä on hyvä, mutta kun ov oli sitä jo ennen lääkitystä...elikkäs onko tästä mitään hyötyä?? Lääkäri mainitsi että söisin clomeja elokuuhun asti ja sitten koitetaan inseminaatiota, hän mainitsi myös pistokset, mutta ei selittänyt niitä tarkemmin. Elikkäs voisiko joku inseminaation läpikäynyt kohtalotoveri kenties valaista hieman asiaa, mitä siinä tarkalleen tapahtuu, onko joku lääkitys jne?
Kävimme mieheni kanssa lääkärissä helmikuussa 07, ja selvittelyn jälkeen tuloksena oli ettei mitään rakenteellista "vikaa" kummastakaan löydy lapsettomuuden syyksi. Ikää meillä molemmilla on 28v.
Sain lääkäriltä clomireseptin ja ohjeen syödä 2 tabua kierron 3.-7. päivä. Ensimmäisen kierron jälkeen ultrattiin ja tulos oli positiivinen, molemmilla puolilla oli hyvänkokoinen munarakkula, toisella puolella useampikin. Olen jatkanut clomien syöntiä, mutta nyt iski epätoivo, ei tärppää ja aina vaan kuukautiset alkaa....Tiedän ettei yritystä ole kauaa vielä takana, mutta kuitenkin...
Hieman ihmetelin miksi sain clomit koska vaikka kiertoni vaihteli ennen niitä 28-39 päivän välillä, sain ov-testillä aina esiin ovulaation kierron 17. päivälle. Ja ov päivä pysyi samana ainakin viiden testikuukauden ajan (rahaa paloi ov-testeihin..)Nyt clomeilla kierto on vakiintunut niin että ovpäivä on 16 kp ja kv alkaa 30. päivä. Säännöllisyys sinänsä on hyvä, mutta kun ov oli sitä jo ennen lääkitystä...elikkäs onko tästä mitään hyötyä?? Lääkäri mainitsi että söisin clomeja elokuuhun asti ja sitten koitetaan inseminaatiota, hän mainitsi myös pistokset, mutta ei selittänyt niitä tarkemmin. Elikkäs voisiko joku inseminaation läpikäynyt kohtalotoveri kenties valaista hieman asiaa, mitä siinä tarkalleen tapahtuu, onko joku lääkitys jne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juuri noin näitten hoitojen kanssa yleensä lähdetään liikkeelle. Ellei mitään syytä lapsettomuuteen löydy rutiinitutkimuksissa, yleensä kokeillaan ensin pelkästään clomeja ja ellei raskaus niillä ala, seuraava askel on inseminaatio. Jos sinulle clomien kanssa kypsyy munarakkuloita, riittävät clomit lääkityksenä inseminaatioon. Ellei munarakkuloita tulisi, sitten inseminaatiossa otettaisiin järeämmät aseet käyttöön, jotta saataisiin munarakkuloita kypsymään. Siihen lääkäri viittasi pistoksista mainitessaan. Inseminaatiossa tulee yleensä sitten mukaan tukilääkitys (itse operaation jälkeen), jonka tarkoitus on auttaa mahdollista alkiota kiinnittymään.
Inssejä tehdään yleensä 3 ja ellei raskaus edelleenkään ala, seuraava askel on IVF, jossa pistoksilla kypsytetään useampia rakkuloita kerralla ja jotka sitten kerätään, hedelmöitetään labrassa ja siirretään hedelmöittynyt alkio kohtuun.
Itse kärsin myös selittämättömästä lapsettomuudesta, eli mitään syytä ei ole löytynyt sille, etten tule raskaaksi. Viime kesän olin clomikuurilla, syksyllä tehtiin inseminaatiot ja nyt keväällä on tehty 2 IVF:ää.
Toivon, että sinulla tärppää vähemmällä vaivalla!
Kiitos hyvästä vastauksesta. Hyvä saada vähän etukäteistietoa niin osaa sitten tarkemmin lääkäriltäkin kysellä kunhan se aika koittaa.
Meillähän tätä yrittämistä on takana kuitenkin vasta suhteellisen lyhyt aika, jos vertaa joihinkin toisiin. Mutta se tuntuu vaan ikuisuudelta! Miehellä on ollut vauvakuume jo vuosia, mutta asia on vaan siirtynyt ja siirtynyt lähinnä mun opiskelujen takia ja sitten kun alettiin tosissaan kokeilla niin mitään ei tapahdu. Oonki sanonu kaikille kavereille et heti vaan kokeileen jos vaan yhtään kiinnostaa aihe. Ja kaksi onkin jo raskaana! Se tietysti lisää vaan painetta meillä, vaikka onnellinen heidän puolestaan olenkin. Kovin monelle ei kyllä olla meidän tilanteesta kerrottu.
Välillä kyllä tuntuu siltä et ois ehkä tarpeen saada jotain keskusteluapuakin lääkäristä, nyt hoidetaan vaan tätä "vaivaa", kun joskus tuntuu et suurin "ongelma" saattaakin olla pään sisällä. Välillä pinna on tosi kireällä ja seksistä menee maku kokonaan kun tuijottaa vaan kalenteria ja miettii vaan tätä asiaa. Mutta ei auta muu kuin toivoa!
Toivon kovasti onnea teidänkin yritykseen! Ja jaksamista!
Kovin tutuilta kuulostaa sinun ajatukset ... Mekin ihan suotta lykättiin ja lykättiin tätä vauva-asiaa, ensin opiskelujen takia ja sitten tuntui, että pitäis vähän vakiintua työelämässä ensin jne jne ... En kyllä kenellekään tutulle suosittele moista lykkäämistä! Jos lapsen joskus haluaa, kannattaa alkaa yrittämään ajoissa. Ei se ainakaan helpotu, kun 30 v lähenee.
Itse hakeuduin tutkimuksiin kun yritystä oli takana vuosi, mutta siitä vierähti sitten yli vuosi siihen, että lähdettiin hoitoihin. Minulle taisi iskeä melkoinen kriisi, kun huomattiin, ettei lasta ala kuulua. Samaan syssyyn iski sitten kolmenkympin kriisi ja siinä meinasi jo tulla erokin miehen kanssa. Mulle tuli sellainen olo, että hän haluaa enemmän lasta kuin minä, enkä minä halua olla hänen isäksitulonsa esteenä ja niinpä vähän niin kuin annoin hänelle mahdollisuuden lähteä ja etsiä toinen kumppani, jonka kanssa saattaisi lapsen saada helpommin (olemme siis selittämättömästi lapsettomia eikä minulla oikeasti ollut mitään syytä ajatella, että syy on juuri minussa ...). No, mies oli tiukasti sitä mieltä, että se mitä meillä on, on kaikkein tärkeintä ja että hän on onnellinen minun kanssani lapsettomanakin jne. Niinpä, kun pääsimme tästä kriisistä yli, hakeuduimme sitten vihdoin lapsettomuushoitoihin.
Nyt ei vauvaa edelleenkään kuulu ja tuntuu siltä, että ympärillä kaikki muut vaan saavat lapsia. Tottakai siitä on onnellinen, että muilla onnistuu, mutta kyllä raskaana olevien naisten näkeminen vaan silti tuntuu vähän samalta, kuin veistä kääntäisi haavassa ...
Kuvailemasi kriisi on varmasti samanlainen kuin mitä meillä on tällä hetkellä. Ollaan monesti keskusteltu, riidelty, väitelty ja itketty sitä pitäiskö meidän erota. Jos asia onnistuiskin jonkun toisen kanssa helpommin. Mutta kun sitäkään ei tiedä....
Vielä ollaan kuitenkin saatu asiat selvitettyä ja yritetään parhaimman mukaan tukea toisiamme. Ollaan kuitenkin menty naimisiin koska halutaan olla toistemme kanssa ja kestää vaikeudet yhdessä. Mutta kun välillä iskee se epätoivo niin kaikkia ajatuksia tulee vaan mieleen....On kuitenkin helpottavaa kuulla että muutkin parit käyvät samanlaisia tuntoja läpi ja että näistäkin voi selvitä.
Vaikka lääkärin tämän hetkinen näkökanta on ettei mitään selvää estettä sille etten tule raskaaksi ole meissä kummassakaan, olemme miettineet sitäkin että josko se hedelmöittynyt munasolu ei vaan jostakin syystä kiinnity. Kun ov kuitenkin tulee ja hommailtu on ennen ja jälkeen, lääkärin ohjeen mukaan joka toinen päivä...Se onkin ollut nyt sellainen toivonkipinä ajatellen inseminaatiota. Kun siihenkin asiaan voi sitten ilmeisesti lääkkeillä vaikuttaa...
Se mitä sanoit odottavien äitien näkemisestä on aivan totta. Vaikka kuinka yrittää olla onnellinen toisten puolesta niin kovin tuskallista se kyllä on. Samaten tuttavien uteluihin vastaaminen on välillä todella piinallista. Jotenkin sitä ei vaan halua sanoa koko asiaa kaikille suoraan vaan yrittää jotenkin kierrellä. Vaikka välillä tekis mieli alkaa mieluumin huutaa tai itkeä....Onneksi meidän kummankaan perheistä ei olla asiasta kyselty vaikka emme ole mitään kertoneet. Ainakin vielä hienotunteisuus tuntuu hyvältä, ja kyllähän sitä jossain vaiheessa asiasta on kuitenkin kerrottava. Parempi kuitenkin kun saa tehdä sen omalla aikataululla.
Teidän kriisi kuulostaa ihan samalta mikä meillä taitaa olla juuri nyt päällä. Monet kerrat on keskusteltu, riidelty, väitelty ja itketty että pitäiskö meidän erota. Jos asia onnistuis jonkun toisen kanssa helpommin. Mutta kun sitäkään ei tiedä....
Vielä ollaan saatu asiat selvitettyä ja on yritetty tukea toisiamme parhaimman mukaan. Ollaan kuitenkin menty naimisiin koska halutaan olla yhdessä. Mutta kun aina välillä iskee epätoivo niin kaikkia ajatuksia tulee vaan mieleen...helpottavaa kuitenkin kuulla että muutkin on käyny läpi samanlaisia tuntoja ja että näistäkin voi selvitä.
Vaikka lääkärin tän hetkinen näkemys on ettei kummastakaan löydy mitään syytä miksei raskaus onnistuisi, olemme miettineet josko se hedelmöittynyt munsasolu ei vaan jostakin syystä kiinnity. Se ajatus on oikeastaan meille sellainen oljenkorsi, joka toivottavasti selviää sitten inseminaatiossa, jos kerran kiinnitymiseenkin on saatavissa jotakin lääkettä...
Se mitä kirjoitit odottavien äitien näkemisestä on aivan totta. Vaikka kuinka on toisten puolesta onnellinen, oma tilanne alkaa ahdistaa vaan enemmän ja enemmän. Samaten tuttavien uteluihin vastaaminen on välillä todella piinallista. Jotenkin tilannetta ei ainakaan vielä halua aivan kaikille kertoa vaan yrittää jotenkin kierrellä kysymyksen. Vaikka välillä tekiskin mieli alkaa vaan huutaa ja itkeä.....onneksi meidän kummankaan perheistä asiasta ei ole kyselty, vaikka ehkä he jotain aavistelee. Hienotunteisuus tuntuu ainakin vielä hyvältä. Jossain vaiheessahan asiasta on pakko kertoa, mutta on hyvä saada tehdä se omalla aikataululla...
Juu, kyllä lapsettomuus varmasti aiheuttaa kriisin jokaisessa pariskunnassa, joka sen kokee. Jokainen varmasti joutuu käymään mielessään kamppailun ajatuksesta, että toisen kumppanin kanssa lapsen voisi saada helpommin. Onhan näitä tarinoita, että pariskunta on yrittänyt vuosia lasta eikä kuulu, sitten tulee ero ja molemmat saavat lapsen heti uuden kumppanin kanssa. Kai se on mahdollista, että parin kemiat eivät vain yksinkertaisesti jotenkin mätsää. Niin, kyllä jokainen lapsettomuudesta kärsivä pari varmaan jonkinlaisen kriisin kokee, se on sitten eri asia, miten se ilmenee ja miten sitä osaa käsitellä. Aina on kuitenkin helpottavaa kuulla, kun kuulee, että muilla on samanlaisia ajatuksia, kuin itsellä :)
Meillä on siis myös kyseessä selittämätön lapsettomuus ja vika on juuri alkion kiinnittymisessä. Inseminaatiot on vähän sellaista kokeilua, niissä ei juuri selviä mitään syitä sille, miksei raskaus ala. Joskus inssi johtaa raskauteen ja hyvä niin, joskus ei. Toivotaan, että teillä tärppää!
IVF:ssä sitten (jos siihen joutuu) saa jo paljon enemmän tietoa siitä, missä kohtaa se vika mahtaa olla. Meillä esimerkiksi on näissä kahdessa IVF:ssä saatu hyvin munasoluja, ne hedelmöittyvät hyvin, lähtevät jakautumaankin hyvin. Ongelma tosiaan on siinä, että alkiot eivät halua kiinnittyä. Ja syy mitä siihen tällä hetkellä epäillään on minun kohdun ohut limakalvo. Tällä hetkellä minun lääkitykset siis keskittyvät limakalvon parantamiseen.
Nämä lapsettomuusjutut on kuitenkin ihan mystisiä. Joillakin, joilla on sama tilanne kuin meillä, eli kaikki muu näyttää olevan ok, mutta alkiot eivät kiinnity, on raskaus saatu alkamaan heti, kun on käytetty luovutettuja munasoluja! On aika vaikea ymmärtää, miksi oma kroppa hylkisi omia munasoluja, mutta huolisi luovutetut ...
Tästä nyt tuli taas tällainen pitkä sunnuntaivuodatus, mutta täytyy nyt vielä todeta loppuun, että meilläkään eivät onneksi ole kummankaan vanhemmat kyselleet mitään vauvauutisista. Varmaan ovat jo luopuneet toivosta, että me koskaan "tekisimme" lapsia. Meidän molempien sisaruksilla on lapsia, eli vanhemmilla on onneksi jo lapsenlapsia.
Olemme kertoneet meidän lapsettomuudesta ja hoidoistakin läheisimmille ystävillemme, mutta vanhemmillemme emme ole kertoneet mitään. Olen ajatellut, että jos me vaan se lapsi saadaan aikaiseksi, isovanhempien ja sukulaisten ei välttämättä tarvitse koskaan tietää, että se on tehty koeputkihedelmöityksellä.