Sukupolvien välinen kuilu - meidän suvussamme kuilun yli kulkee silta. Se silta rakentuu ystävyydestä, avunnannosta ja suvaitsevaisuudesta.
Monia ajatuksia ja mielikuvia pyörii mielessäni kutoessani villatakkia ristiäislahjaksi veljeni pojan pojalle. Kun olin pieni, 10 vuotta vanhempi veljeni kävi iltakoulua ja hoiti minua päivisin. Kun hänen poikansa oli pieni, minä asuin heillä kesän ja hoidin häntä. Kun tyttäreni oli pieni, veljeni poika puolestaan hoiti häntä. Ja seuraavaksi tyttäreni ehkä hoitaa pientä tulokasta.
Asumme hajallaan Etelä-Suomessa, mutta tapaamme monta kertaa vuodessa äidin, sisarusten tai serkkujemme luona. Tai isotädin luona. Töissä tiivistä yhteydenpitoamme hämmästellään. Miten täällä, pidättekö yhteyttä eri-ikäisiin sisaruksiinne ja/tai serkkuihinne?
Monia ajatuksia ja mielikuvia pyörii mielessäni kutoessani villatakkia ristiäislahjaksi veljeni pojan pojalle. Kun olin pieni, 10 vuotta vanhempi veljeni kävi iltakoulua ja hoiti minua päivisin. Kun hänen poikansa oli pieni, minä asuin heillä kesän ja hoidin häntä. Kun tyttäreni oli pieni, veljeni poika puolestaan hoiti häntä. Ja seuraavaksi tyttäreni ehkä hoitaa pientä tulokasta.
Asumme hajallaan Etelä-Suomessa, mutta tapaamme monta kertaa vuodessa äidin, sisarusten tai serkkujemme luona. Tai isotädin luona. Töissä tiivistä yhteydenpitoamme hämmästellään. Miten täällä, pidättekö yhteyttä eri-ikäisiin sisaruksiinne ja/tai serkkuihinne?
Vastaukset 28
Vanhimmat
ollaan tekemisissä nykyään vaikka melko lähellä asutaankin. Voisin sanoa montakin muka "hyvää syytä" miksi ei mutta enpä sano sittenkään mitään.Pitäis varmaan kattoa peiliin ;)
Peili kertoo yllättävän osuvasti ja paljon asioita. Välillä tuntee pistoksen, kun kouluaikaiset kaverit ottavat yhteyttä, ja yhteydenpito hiipuu... Aika on rajallinen eikä riitä kaikille :(
Ja kun tähän yhdistää sen, että viihdyn hyvin omissa oloissani (ja lasten kanssa) niin pihalla, metsässä kuin ohrapellon laidallakin. Suku ymmärtää ja suvaitsee... etäisemmät ystävät eivät taas tunnista tätä puoltani, vaan luulevat ylpeäksi jne.
kohdalla lienee enemmän kysymys tahtotilasta kuin ajan riittämättömyydestä(vaikkei sitäkään monasti liikaa tunnu olevan). Mutta jokainen tyylillään ja hienoja tapahtumiahan ne sukujuhlatkin yleensä ovat (ainakin ne missä minä olen onnistunut käymään).
Niinku Silja tossa sanoi, monia ei nää pitkään aikaan ja se jälleen näkeminen, kuulumisten vaihto kummasti vaan nostaa sitä yhteenkuuluvuuden iloista tunnetta.
Alkaa kuullostaa niin hyvältä et pitäsköhän järjestää ;))
Muutamat ystäväni, jotka ovat päässeet "sisäpiiriin" ovat ihmetelleet sitä tapaa, millä jokainen otetaan mukaan omana itsenään.
Tapaamiset eivät vaadi isoa syytä, vaan ne rakentuvat lasten synttäreiden tai meidän isompien pyöreiden vuosien ympärille. Vanhin veljeni pitää kesäkauden päättäjäiset, minä avajaiset, nuorin veljemme kestitsee meidät heinäkuussa, Tapanina mennään äidille jne.
Ja aika kuluu kuin siivillä... syödään esim. salaattia ja lihapullia, juodaan kahvia, pelataan säbää tai futista tai mölkkyä tai sulkista tai...
Keskustelut ovat antoisia, koska kenellekään ei tarvitse selittää asioiden taustoja tms.
Pasia vai
Meillä on tapana kokoontua syntymäkotiimme Kajaaniin Juhannuksena. Illan mittaan nautittuamme herkkuja ja juomia, vallitsee keskuudessamme yhteenkuuluvuus ja lämmin toveruus.
Hauskaa kesää!
Ja sukulaisissa (myös lapsuusajan ystävissä) on se ihana piirre, että vaikka ei olisi pitkään aikaan nähty, jutustelu alkaa välittömästi. Ihan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan.
tavannu vanhinta siskoani vaikka samassa
kaupungissa asutaan.Niin "hyvä" meillä!
ei sitte synkkaa ei
toisaalta ei kovinkaan epätavallista.
Onhan se niin, että sisarusten (kuten muidenkin sukulaisten) kesken ei aina sitä yhteistä säveltä löydy.
kaikkia kohtaan samanlainen,paitti pikkusiskoa,joka on oikee juoruakka ja
"intrigmakare".en nyt muista suomen sanaa...
juonittelija oikea käännös?
Voi sinua parkaa - siskot eivät aina ole helppoja :)
siis juonittelija. Sellast se elämä voi olla, "no hätä" täällä netissä sull näyttää olevan enemmän "sukulaissieluja" ku missään ;))
vaan tullu mieleen.Mua ei yhtään häiritte
vaikk ei heitä oliskaan.....Sukuaan ei koskaan
saa valita,ystävät kyllä!!
Jos ihan totta puhutaan, valikointia on suvunkin tai sukujenkin kesken. Eteläpohojaalaasen äitini puoleinen suku on ihan hävöksissä. Äitini ei koskaan pitänyt yhteyttä sisaruksiinsa... Serkkuja olisi silläkin suunnalla, mutta en tunne heitä.
Eli sisarusten ja muutaman kaverin lisäksi kuvaamaani idylliin kuuluvat pohjois-karjalaisen isäni puoleiset serkut, tädit ja sedät.
Sukuja on todellakin monenlaisia - ja ihmisiä moneen lähtöön :)
ku ei välitä.Mun sukulaiset ovat kai kateellisia
ku oon käyny puoli maailmaa läpi ja heistä useat vain naapurikylässä!!?
sais energiaa jostain muusta kuin kateudesta. Siitä ei taida päästä eroon, vaikka kotimaan tomut jättäisi taakseen :(
Niitä löytyy, myös muista kuin suomalaisista!
Luulen, että miehet osaavat paremmin olla välittämättä. Naiset jaksavat vatvoa näitä juttuja vuositolkulla ennen kuin luovuttavat.
*tää oli yleistys - tiedetään. mutta poikkeus vahvistaa säännön*
tiukkapiposempia.Mulla on Hesassa 3 sisarusta ja niihin on yhteys........
on tietenkin moni-ilmeisempää ja virikkeellisempää... Piirit ovat isommat jolloin jää vähemmän aikaa paneutua toisten tekemisiin tai tekemättä jättämisiin.
Saman huomannut jossain määrin.
Sä olet kyllä itse herttaisuus! Teikätyttö ei varmaan IKINÄ sano pahaa sanaa kenestäkään?
Asiasta toiseen.... milloin sulla on kesäloma?
mutta täytyy tuottaa pettymys; kyllä mä joskus sanon painokelvottomia asioita kanssakulkijoistani. Vaikka yritänkin sitä välttää... se ei ole rakentavaa, eikä johda mihikään. Mieluummin yritän löytää jotain hyvää tai edes hyvän siementä :)
Toiseen asiaan... vielä ensi viikko töitä. Ja sitten vapaalle.
Enpä voi sanoa pettyneeni! Ihmisiähän tässä kaikki ollaan eikä enkeleitä. Mutta rakentava sävy jotenkin tekee paremman vaikutuksen kuin repivä - ainakin minuun.
Loma-asiassa olen nopeampi! Viikonloppu töitä ja sitten Itämerelle. Ei sentään kipparina, vaan matkustajana.
lomaa ja Itämeren seikkailua sitten kun sen aika koittaa!
Pidän lapsuudenkotiini ja sisariini yhteyttä, mutta ihan niin idylliä meillä ei ole kuin teillä. Kuten äitini joskus tuumasi olemme outo perhe koska emme kestäisi sulloutua mökille koko porukalla tai istua rattoisasti aikaa viettäen ruokapöydän ympärillä. Olemme tyytyväisiä silloin jos kaikilla on jotakin lukemista tai jotenkin niin muistelen lapsuudessa olleen, eikä se tapa ole uuden sukupolven kasvaessa muuttunut. Niin puolisoni kuin sisarieni puolisot ovat asiaa ihmetelleet, koska hyviin tapoihin kai kuuluisi jotakin ajatuksentynkää vaihdella?! Kuitenkin se, että voi olla yhdessä ihan rauhassa pölpöttämättä on aika arvokasta sekin.
Tosin minä olen suulas ja pidän useasti huolen puhumisesta sitten muidenkin puolesta, jos jonkun on sanottava enemmän totta kuin muut pystyvät. Rooli, josta koetan kasvaa irti.
On taito osata olla hiljaa lähekkäin. Kaikki eivät sitä osaa, vaan keksivät väen vängällä jutun tynkää, ettei vain olisi hetken hiljaisuutta.
Ehkä se on teidän sukunne vahvuus!
Kyllä meillä käydään toisillamme aika useesti.
Esimerkiks lapsien synttärit on semmosia missä ollaaan kaikki koolla.
Täälläpäin on myös tapana että luokkakaverit ovat kaikki mukana synttäreillä.
Kesälomalla menen joka kesä turkuun velipojalle, ja siellä ollaan hyvin tiiviisti heidän lapsien kans tekemisissä.
Ainahan sitä parantamisen varaa olis näissä jutuissa mutta näin se vaan menee.
Työ ja omat askareet vievät niin paljon aikaa.
On myös sukulaisia joiden kanssa ei ole mitään yhteyttä, ja sen kautta ei myöskään heidän lapsiinsa.
Yhteyttä ei voi rakentaa jos toiset ei tahdo,
meitä on niin moneen junaan tässäkin suvussa.
että on meitä muitakin. En siis olekaan omituinen tapaus kummallisesta suvusta :)
Meillä tämä suku on jakautunut niinkuin rajan takana.Puhutaan uusrikkaista ja köyhallistöstä.
Meillä taas on hyvät pahat ja rumat. Mutta ihme kyllä näyttää siltä että ne jotka näyttävät rumilta ja pahoilta niillä onkin lujemmat siteet ja aidoimmat yhteydet toisiinsa.
Tässä elämässähän ei sais olla tahraa eikä ryppyä.
Se on liikaa monelle ja halutaan olla erillään.
On vaikea kelvata kaikille, siksi, ottakoon tai jättäköön. Ovea voi itse kyllä pitää auki kaikille.
Ihminen on ylpeä, ja mikä kauheinta kun ei itse sitä ymmärrä ja huomaa.