Matkani Leningradiin

Hei kaikille!
Olin viettämässä unohtumattoman Juhannuksen Leningradissa. Valmistauduin matkaan huolelliseti ja se varmasti oli syy kaikinpuolin onnistuneeseen matkaan. Pakkasin kassiin kaikenlaista materiaalia jota voin sitten vaihtaa siellä kurjuuden ja köyhyyden keskellä. Matkakassini oli menomatkalla pullollaan venyvää ja paukkuvaa Jenkki-purukumia, Tarjoustalon edullisia sukkahousuja, erilaisia tarroja joita olen vuosien varrella keräillyt tätä matkaa varten, käytettyjä paristoja ja suodatinpusseja yms. Heitin laukkuni lainaksi saamani auton takakonttiin, omalla Meibbarillani en matkaan viitsi lähteä koska se kuitenkin varastettaisiin siellä. Lähdin matkaan Suomalaisen perheen varmalla veitikalla, Hilman Minx 1600 joka tarvittaessa liikennevaloista lähtee kuin kuppa Töölössä. Onhan tuossa tonnikuussatasessa voimakas 56,5 hevosvoimainen moottori. Odotankin jo innolla veli venäläisen kateellisia katseita tätä laina-autoani kohtaan.
Vaalimaan Teboililla tankkasin auton tankin piripintaan, siis täpötäyteen trustivapaata menovettä koska eihän sitä tiedä myydäänkö rajan tuolla puolen edes samanlaista polttoainetta kun mihin suomessa olemme tottuneet. Rajamuodollisuudet Vaalimaalla sujuivat lähes ongelmitta vaikka passia eikä viisumia minulla ollut. Voitelin niin suomalaiset kuin venäläiset virkamiehet antamalla heille kaikki rahani sekä paketeilla purukumia. Olin nyt rahaton mutta en kuitenkaan mitenkään huolissani sillä tiesin että saan runsaasti rahaa kun pääsen myymään ylimääräiset tuomiset Neuvostoliiton puolella pois. Tullimiehet hieman ihmettelivät etupenkillä pelkääjän paikalla istuvaa maatuskaksi puettua pumpattavaa barbaraa mutta eivätpä he siitä sen enempää kyselleet.
Matkani pääsi jatkumaan kohti Leningradia. Poikkesin kuitenkin matkalla Viipurin kaupungissa. Parkkeerasin autoni Punaisen lähteen torille ja jatkoin matkaa jaloin kohti Pellervonkatu(nykyään Ulica Mira) kuutosta jossa ainakin vielä vuonna 1938 sijaitsi Osto- ja Myyntiliike "Pellervo". Puhelinnumero tulloin liikkeeseen oli 938 mutta nyt tuo numero ei toiminut? Eipä siitä sen enempää. Ennen matkan jatkumista kohti päämäärääni, Leningradia, kapusin komeaan Viipurin linnaan. Siellä kävin vetämässä linnan tornin lipputankoon suuren Suomen siniristilipun.
Matka jatkui. Olin perillä Leningradissa kesäkuun 22. päivä klo 03.15 eli tarkalleen 66 vuotta Suuren isänmaallisen sodan alkamisen jälkeen. Perille päästyäni majoituin mukavahkoon hotelliin Nevsky prospektilla. Hotellin edustalla oli pitkiä valkoisia Hummer-merkkisiä limusiinejä, lienevät rikkaiden ulkomaalaisten menopelejä? Talot Leningradissa olivat edelleen samoja vanhoja joita jo 70-luvulla kävin suomalaisten votkaturistien kanssa kusella kastelemassa.
Metrokin täältä kaupungista löytyi ja se on todellakin vanha. Ei ollenkaan niin moderni ja hieno kun meidän suomalaisten metro pääkaupungissa. Luultavasti Leningradin metro asemineen on ostettu käytettynä jostain länsimaasta taikka sitten se on varastettu jostain. Ikä painaa asemia ja rapistuminen selvästi näkyy varsinkin vanhimman linjan asemilla joissa on esimerkiksi niin vanhoja valtavia kattokruunuja ettei niillä oikeasti tee enää yhtään mitään. Mielestäni lamput asemilla olisi hyvä modernisoida ja vaihtaa tilalle pienet kirkkaat halogeenivalaisimet, olisivat ainakin nykyaikaisemmat.
Kulutin lähes koko päivän aikaani Grand Hotel Europen hotellihuoneessani vanhahkoja betamax nauhoja katsellessa. Hotellissa on muuten oma suklaatehdas josta kävin hakemassa pikkupurtavaa.
Seuraavana päivänä ajattelin "räjäyttää pankin" ja myydä romuni köyhille Leningradin asukkaille.
Vein myytävät tuotteeni Nevskyllä olevan valkoisen talon eteen jossa luki Versace, ilmeisesti joku kopiotuotteiden myyntipiste. Levittelin tuotteeni viltille myytäväksi ja tarjolla oli Rymdiä avaamattomissa pusseissa sekä valmiiksi lantrattuna, sukkahousuja joita olin käynyt ostamassa edullisesti Wolfordilta, tottakai purukumia, kondomeja, saippuaa, läntisiä aikakausilehtiä, vanhojen lottokuponkien hiilipintaisia kalkkeerauspapereita, Wartburgin katkennut raidetanko yms. Pidin "putiikkini" edessä pientä verhoa ettei nuo neuvostoliittolaiset hyeenat hyökkää tyhjentämään myyntipöytää ennenkuin saan kaikki tavarat asetettua paikoilleen. Kaivoin esille kakkospuhelimeni Nokia 2110i:n ja vedin antennin tyylikkäästi ulos. Onkohan täällä kukaan nähnytkään matkapuhelinta? Nokian valmistaman Vertu puhelimeni jätin kotiin koska ajattelin ettei sillä ole täällä käyttöä. Ja sitten koitti aika avata "myymälä". Ai sitä väen paljoutta mikä kulki ohitseni. Heillä oli päällään vaatteita kuten Pierre Cavallo, Hugo Boss, Armani, VictorVictoria, Dolce & Gabbana, Vercase, Gucci, Donna Karan, Yoshi Ogawa... mutta selkeästi olin näkeväni niissä ns piraattituotteen leiman. Osa ohikulkijoista pysähtyi katsomaan mitä minulla oli myynnissä. He pyörittelivät päätään, varmasti eivät olleet nähneet tällaisia länsimaissa jokapäiväisessä käytössä olevia tavaroita taikka sitten heillä ei vain yksinkertaisesti ollut varaa ostaa haluamiaan tavaroita ja se sai päät pyörimään?
No kauppa ei vaan lähtenyt jostain syystä toivotulla tavalla pyörimään. Luultavasti kun saisin ensimmäisen tuotteen myytyä niin se poikisi lisää kauppoja ja siitä syntyisi niinsanottu lumipalloilmiö.
Minun oli kuitenkin pistäydyttävä kusella Ostrovskin aukiolla Katariina Suuren patsaan juurella, olinhan kitannut Baltika olutta koko päivän. Siinä rauhassa lorotellessa näin kuinka lakaisukone lähestyi Vercasen liikettä. Sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta... tuo lakaisinkone jyräsi koko myyntipisteeni yli jättämättä kadulle yhtään mitään jäljelle. Pysäytin koneen ja suorastaan revin kuljettajan ulos koneesta. Lopulta hän suostui maksamaan korvauksena minulle parisensataa ruplaa. Olin tyytyväinen sillä sainhan tuolla rahalla pullollisen hyvää venäläistä votkaa. Nautin tuon pullollisen illan ratoksi ja seuraavana päivänä palasin takaisin tänne Suomeen.
Tällainen oli minun viimekertainen matkani joka ei varmasti jäänyt viimeiseksi tuonne niin ihanaan Leningradiin. Mukavia matkoja Teille kaikille itäiseen naapurimaahamme toivoo Peltzi.