Painostin mutsia jättämään faijan kohta kaksi vuotta sitten. Äijä oli väkivaltanen alistaja, joka halusi vain rahallista etulyöntiä jopa omasta tyttärestään! Painostin ja hiillostin mutsia, että kerätään kamat ja lähdetään. Mutsi päätti lähteä mun kanssani, koska se vihdoinkin sai potkittua itseään perseelle ja otettua niskasta kiinni. Nyt se kiittelee mua siitä, että komensin sen jaloilleen.
Äijä jäi yksin ja näin sen kerran kirjastossa (onneksi ei huomannut mua lymyämässä sarjishyllyn takana.) Se oli laihtunut kamalasti, harmaantunut ja kaljuuntunut. Sillä oli mustat silmänaluset ja ryppyjä, ikään kuin se olis vanhentunu 20 vuotta vuodessa.
Äijällä oli tapana haukkua ja syytellä mua joka asiasta, tuotin hänelle kuulemma liikaa kuluja ja menoja. Olin jatkuvasti kahlittuna kotiin neljän seinän sisälle ja ukko pakotti lukemaan verilöylyn uhalla. Se ei hyväksynyt mua sellaisena kuin olin, joten en koskaan kertonut edes sitä, että olen seksuaalisesti herännyt. Se syksy kun mulle alkoi valjeta varhaismurrosiän hetket, oli aika kamala. Ensin tuli tämä kuukausittainen ongelma - ensimmäinen jakso kesti 8 päivää ja vaikeutti huomattavasti mun kävelyäni ja motoriikkaani. Hetkessä en ollutkaan enää lapsi. Kehityin huomattavasti ikäisiäni tyttöjä nopeammin, murrosikäni kun alkoi 10-vuotiaana. Mulla oli silloin jo tämä kuukausittainen ongelma ja rinnatkin kasvoivat, käytin itsetekemääni "kureliiviä", jolla pusersin naisellistuneen vartaloni kasaan - halusin olla lauta pikkutyttö niin kuin muutkin, mutta tottakai he huomasivat minun kehittyneen. Äijä huomasi sen myös ja alkoi sättiä ja haukkua - olin hetkessä huora ja jakorasia, kehitys vain hidasti elämääni.
Äiti auttoi parhaansa mukaan, vaikka kerroin hänelle murrosiästäni vasta vuoden kuluttua siitä kun murrosikäni alkoi. Kureliivi alkoi vaikeuttaa hengittämistä ja pukeuduin säkkeihin, lopetin syömisen jotta rajusti laskeva paino imaisisi rintani mennessään. Kävin alipainon puolella ja tietenkin terveydenhoitaja soitti kotiin, äijä vastasi ja sai kohtauksen. Pakotti syömään sen perusteella, että hän maksaa kalliit kouluruoat ja minun on PAKKO syödä kaikki - vaihtoehtoja ei ole. Masennuin lisää, laihduin ja kuihduin, ukko vain sai lisää vettä myllyynsä eikä äiti voinut auttaa.
Nyt kun asumme mutsin kanssa kahdestaan, on kaikki hyvin. Olen kohta aikuinen ja ylpeä naiseudestani - en käytä enää korsettiakaan vaan olen rohkeasti muhkea C. Kuukausittainen "ongelma" ei enää ole ongelma, vaan ne tulevat säännöllisesti 28:n päivän välein ja kestävät 5 päivää. Ainoa ongelma enää onkin tuo seksuaalinen herääminen.. tajusin tämän silloin kun olin kehitykseni kiihdytysvaiheessa 12-vuotiaana. Olen bi-seksuaali ja tiedän äitini hyväksyvän sen takuulla. Olen silti salannut asiaa vuosia, jolloin kynnys on noussut taivaisiin - en vain osaa pamauttaa äidille totuutta.
Bi-seksuaalisuuteni on päivänselvyys, enkä näe siinä epäkohtia. Haluan naimisiin miehen kanssa ja haluan saada 5-10 lasta, osan haluan synnyttää itse ja osan adoptoida. Naisen kanssa taas haluan kokeilla asioita. Minulla on bi-seksuaali ystävä, joka on siis samaa sukupuolta kuin minä. Puhumme seksistä ja seksuaalisuudesta, kuljemme välillä käsi kädessä ja pussailemme. Meille on huudeltu törkeyksiä, mm. "Hyi! Oksettavat lesbot!" ja "Toi on Raamatun lakien vastaista!" Ihmiset ovat ihmeen ilkeitä moraalivartijoita, mutta sanon niille ilkimyksille että ette voi millään muuttaa seksuaalisuuttani pahoilla sanoillanne ja nälvimisellänne.
Minulle ja ystävälleni on erittäin selvää, ettemme koskaan tule olemaan rekisteröity pariskunta tai moniavioisia. Haluamme vain olla yhdessä ja olla ystäviä. Hän ei halua naimisiin, vaikka hänellä on poikaystävä. Hän haluaa olla vapaa menemään ja vapaa kokemaan - onko se synti? Minusta ei. Hän arvostaa sitä, että haluan suurperheen äidiksi ja yksiavioisen miehen vaimoksi - vaikka olen bi. En silti halua sulkea seksuaalisuuteni ovea, vaan tahdon voida avioliitosta huolimatta ajatella naisia. En lähde ketään pettämään, koska olen uskollinen rakastaja henkeen ja vereen. Silti ajatukseni ovat bi-seksuaalisia, enkä usko sen olevan mikään sairaus.
Ongelmani on vain: miten kerron äidille nyt vasta vuosien jälkeen? Onko olemassa miestä, joka haluaa suurperheen bi-naisen kanssa? Onko ketään, joka uskoo minun olevan uskollinen ja hellä rakastaja?
Joku kai luulee, ettei tällaista tarujen hirviötä ole olemassakaan, mutta tässä sitä ollaan - terve vaan. Olen bi-seksuaali vegaani ja eläintenystävä (myös eläinaktivisti, mutta se ei tarkoita sitä että vapauttelisin minkkejä häkeistä), haluan jättiperheen ja elämän jossain muualla kuin Suomessa. Rakastajana olen uskollinen, hellä, rakastava, ymmärtävä ja riidaton (vältän siis kaikkia riitoja joka tilanteessa, koska en halua olla inhottava kiukkupussi jonka kanssa voi vääntää kättä joka asiasta. Tähänhän suuri osa liitoista kaatuu.) En usko, että on olemassa ketään joka haluaa liitossaan riidellä ja tapella joka asiasta - parempi rakentaa mukava ilmapiiri, jossa asiat ratkaistaan keskustelemalla.
Auttakaa, te jotka ymmärsitte edellä olleen tekstin. Ja homovastaiset älkööt vaivautuko.
-Kiitos-
Äijä jäi yksin ja näin sen kerran kirjastossa (onneksi ei huomannut mua lymyämässä sarjishyllyn takana.) Se oli laihtunut kamalasti, harmaantunut ja kaljuuntunut. Sillä oli mustat silmänaluset ja ryppyjä, ikään kuin se olis vanhentunu 20 vuotta vuodessa.
Äijällä oli tapana haukkua ja syytellä mua joka asiasta, tuotin hänelle kuulemma liikaa kuluja ja menoja. Olin jatkuvasti kahlittuna kotiin neljän seinän sisälle ja ukko pakotti lukemaan verilöylyn uhalla. Se ei hyväksynyt mua sellaisena kuin olin, joten en koskaan kertonut edes sitä, että olen seksuaalisesti herännyt. Se syksy kun mulle alkoi valjeta varhaismurrosiän hetket, oli aika kamala. Ensin tuli tämä kuukausittainen ongelma - ensimmäinen jakso kesti 8 päivää ja vaikeutti huomattavasti mun kävelyäni ja motoriikkaani. Hetkessä en ollutkaan enää lapsi. Kehityin huomattavasti ikäisiäni tyttöjä nopeammin, murrosikäni kun alkoi 10-vuotiaana. Mulla oli silloin jo tämä kuukausittainen ongelma ja rinnatkin kasvoivat, käytin itsetekemääni "kureliiviä", jolla pusersin naisellistuneen vartaloni kasaan - halusin olla lauta pikkutyttö niin kuin muutkin, mutta tottakai he huomasivat minun kehittyneen. Äijä huomasi sen myös ja alkoi sättiä ja haukkua - olin hetkessä huora ja jakorasia, kehitys vain hidasti elämääni.
Äiti auttoi parhaansa mukaan, vaikka kerroin hänelle murrosiästäni vasta vuoden kuluttua siitä kun murrosikäni alkoi. Kureliivi alkoi vaikeuttaa hengittämistä ja pukeuduin säkkeihin, lopetin syömisen jotta rajusti laskeva paino imaisisi rintani mennessään. Kävin alipainon puolella ja tietenkin terveydenhoitaja soitti kotiin, äijä vastasi ja sai kohtauksen. Pakotti syömään sen perusteella, että hän maksaa kalliit kouluruoat ja minun on PAKKO syödä kaikki - vaihtoehtoja ei ole. Masennuin lisää, laihduin ja kuihduin, ukko vain sai lisää vettä myllyynsä eikä äiti voinut auttaa.
Nyt kun asumme mutsin kanssa kahdestaan, on kaikki hyvin. Olen kohta aikuinen ja ylpeä naiseudestani - en käytä enää korsettiakaan vaan olen rohkeasti muhkea C. Kuukausittainen "ongelma" ei enää ole ongelma, vaan ne tulevat säännöllisesti 28:n päivän välein ja kestävät 5 päivää. Ainoa ongelma enää onkin tuo seksuaalinen herääminen.. tajusin tämän silloin kun olin kehitykseni kiihdytysvaiheessa 12-vuotiaana. Olen bi-seksuaali ja tiedän äitini hyväksyvän sen takuulla. Olen silti salannut asiaa vuosia, jolloin kynnys on noussut taivaisiin - en vain osaa pamauttaa äidille totuutta.
Bi-seksuaalisuuteni on päivänselvyys, enkä näe siinä epäkohtia. Haluan naimisiin miehen kanssa ja haluan saada 5-10 lasta, osan haluan synnyttää itse ja osan adoptoida. Naisen kanssa taas haluan kokeilla asioita. Minulla on bi-seksuaali ystävä, joka on siis samaa sukupuolta kuin minä. Puhumme seksistä ja seksuaalisuudesta, kuljemme välillä käsi kädessä ja pussailemme. Meille on huudeltu törkeyksiä, mm. "Hyi! Oksettavat lesbot!" ja "Toi on Raamatun lakien vastaista!" Ihmiset ovat ihmeen ilkeitä moraalivartijoita, mutta sanon niille ilkimyksille että ette voi millään muuttaa seksuaalisuuttani pahoilla sanoillanne ja nälvimisellänne.
Minulle ja ystävälleni on erittäin selvää, ettemme koskaan tule olemaan rekisteröity pariskunta tai moniavioisia. Haluamme vain olla yhdessä ja olla ystäviä. Hän ei halua naimisiin, vaikka hänellä on poikaystävä. Hän haluaa olla vapaa menemään ja vapaa kokemaan - onko se synti? Minusta ei. Hän arvostaa sitä, että haluan suurperheen äidiksi ja yksiavioisen miehen vaimoksi - vaikka olen bi. En silti halua sulkea seksuaalisuuteni ovea, vaan tahdon voida avioliitosta huolimatta ajatella naisia. En lähde ketään pettämään, koska olen uskollinen rakastaja henkeen ja vereen. Silti ajatukseni ovat bi-seksuaalisia, enkä usko sen olevan mikään sairaus.
Ongelmani on vain: miten kerron äidille nyt vasta vuosien jälkeen? Onko olemassa miestä, joka haluaa suurperheen bi-naisen kanssa? Onko ketään, joka uskoo minun olevan uskollinen ja hellä rakastaja?
Joku kai luulee, ettei tällaista tarujen hirviötä ole olemassakaan, mutta tässä sitä ollaan - terve vaan. Olen bi-seksuaali vegaani ja eläintenystävä (myös eläinaktivisti, mutta se ei tarkoita sitä että vapauttelisin minkkejä häkeistä), haluan jättiperheen ja elämän jossain muualla kuin Suomessa. Rakastajana olen uskollinen, hellä, rakastava, ymmärtävä ja riidaton (vältän siis kaikkia riitoja joka tilanteessa, koska en halua olla inhottava kiukkupussi jonka kanssa voi vääntää kättä joka asiasta. Tähänhän suuri osa liitoista kaatuu.) En usko, että on olemassa ketään joka haluaa liitossaan riidellä ja tapella joka asiasta - parempi rakentaa mukava ilmapiiri, jossa asiat ratkaistaan keskustelemalla.
Auttakaa, te jotka ymmärsitte edellä olleen tekstin. Ja homovastaiset älkööt vaivautuko.
-Kiitos-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos tuntuu ettet pysty.
Jos rakastut naiseen ja muutat hänen kanssaan yhteen, asian varmaan voi ottaa puheeksi, mutta kai sitä nyt pussailla voi kenen kanssa lystää ilman että siitä tarviii äidille raportoida. Itse olen biseksuaali mies ja vaimoni tiesi sen jo ennen kuin menimme nimisiin. Muille asia ei nähdäkseni kuulu lainkaan. Jos olisin rakastunut mieheen ja muuttanut hänen kanssaan yhteen, olisin kai kertonut sen äidilleni. Mutta toisin kävi. Nyt olen naimisissa ja isä.
Tämä on todellakin vaikea kysymys. Minun mielestäni sinun pitäisi päättää ihan itse mitä teet. Pohdiskele tätä asiaa ja kyllä sinä jotain keksit. Jumalan siunausta :)
Olet ollut ns. vaikea lapsi.
Varmaan isäsikin on tehnyt parhaansa.
Toivottavasti huomaat, että vanhempia
pitää kunnioittaa.
Jos haluat pelehtiä naisten ja miesten
kanssa, niin muista, että syöt Koulu-näkkiä.
mikä kiire sulla on perustaa perhettä kun kerran olet kasvamassa aikuiseksi. sitä perhe lisäystä voi miettii joskus kolmekymppisenä.
lukea tämä kirjotuksesi, sillä se kertoo todella paljon sinun henkisestä kypsyydestäsi ja siitä että tiedät mitä tahdot, olet selvinnyt pahemmastakin elämässä kun bi-seksuaalisuus, toisaalta se on rikaste ei rasite elämässä rakastaa erisukupuolta olevia. huutelioiden kannattaa antaa elää omassa rajoittuneessa mailmassaan, kiinnittämättä heihin sen suurempaa huomiota..hyvää jatkoa sinulle
haluan saada 5-10 lasta
-----------
en ole minkään vastainen, mutta tuo ei ole kovin järkevää,
mistä rahat ?
vaikak saisit ruokaa ja luulisit olevasi tyytyväinen,
et varmaan ole,
kun kaverit matkustelee, asuu omass kodissaan ja lapset harrastavat,
on tosi kurja katsella toisten onnea,
silloin ei edes jaksa lapsia kannustaa koulunkäynnissä ja vähäsen heikkoja tulee.
Kyllä 2 on useimmille maksimi.
-------------
Silti ajatukseni ovat bi-seksuaalisia, enkä usko sen olevan mikään sairaus
---kaikkea kulemma nykyään on, mutta lähde siitä että olet aivan normaali,
ehkä et vain ole löytänyt sopivaa kaveria.
Nuoruus on hullua, minäkin olisin halunnut kaikki
tarpeeni ja haluni pois, niin kurjaa se oli.
Vaan kun tulet vanhemmaksi, kaikki muuttuu.
Opiskele vaikka mitä, lukeminen varmasti aina kannattaa ja varmasti opit.
Jos et etene asiassa mitenkään, esim. muuta jonkun naisen kanssa yhteen ja rekisteröi suhteenne yms. niin miksi äidillesi pitäisi kertoa? Ei äidit välitä onko lapsi homo vai lesbo vai bi, kunhan vain on terve ja onnellinen. mutta jos haluat kertoa äidillesi, niin näytä tuo kirjoitus hänelle tai kirjoita vaikka kirje. En usko että sinun ja äitisi välit muuttuisivat, vaikka kertoisit. Tsemppiä!
p.s teitte aivan oikein sille äijälle. kokemuksesta voin sanoa että tuollaiset paskasäkit kuolevat yksin.