korrektitapa lopettaa suhde

Pistit ajattelemaan. Maailmanlopultahan se tuntuisi, jos omalle kohdalle sattuisi. Olet ehkä jo päätöksesi tehnyt, en tiedä, mutta kehottaisin vielä harkitsemaan tarkkaan. Mieti, mitä menetät ja mitä saat tilalle ja onko se oikeasti sen arvoista. Olisiko vielä jotakin tehtävissä - parisuhdeterapian keinoin tai muuten? Ero on hirvittävän rankka paikka molemmille ja haavat arpeutuvat hitaasti.
Jännää sinänsä - miehillä usein on jo toinen suhde ennenkuin alkavat eroa harkita. Onko se pelkoa - ei uskalleta jäädä tyhjän päälle? Tuntemani naiset, jotka ovat eroa hakeneet, ovat sitä vastoin useimmiten halunneet olla hetken yksin ja selvittää omia ajatuksiaan.

Puolisosi on saattanut vaistota asioiden oikean laidan tai sitten ei. Korrektia tapaa ei olekaan, vaan joka tapauksessa satutat toista. Halusit tai et. Ikävintä on kuitenkin, jos puolisosi kuulee sen jotain muuta kautta...

Ihan vain naiviuttani kysyn, miksi ei kiinnosta? Joskus se on vain päätöksestä kiinni: minä haluan yrittää, minä haluan olla kiinnostunut, minä haluan nähdä puolisossani hyvää...minä haluan rakastaa.

Viisaammin en osaa sinulle vastata, koska oma liittoni kaatui muunlaisiin asioihin ja tekoihin.

Korrektia tapaa ei tilanteessasi olekaan, mutta totuus ei sulje pois hienotunteisuutta. Ei siis kannata alkaa ainakaan syyttämään toista siitä, että pitää hengailla muiden kanssa kun ei enää kotona ole mikään kivaa saati parisuhde tarjoaisi jatkuvaa ilon sirkusta.Että rehellisyyttä vaan peliin, mutta muista puhua vain miltä sinusta tuntuu äläkä missään nimessä ryhdy analysoimaan teitä yhdessä tai mitä et puolisossasi arvosta.Silloin todistat vain sen, ettet kanna vastuuta omista teoistasi.

Ja mistäs tiedät kuinka fiksu puolisosi on? Aliarvioit häntä pohtimalla mitä sanoisit. Ilmeisesti et ole ikinä uskaltanut olla mitään mieltä ja jättänyt paljon muutakin kertomatta, joten aina voi myös miettiä sitä onko tämä teidän koetinkivi. Eivät kaikki uskottomuudet johda eroihin ja dramaattisiin loppuihin, vaan joskus se voi olla myös voimavara ja uuden alkua.

Ilta päivää.
Korrektia tapaa ei todellakaan tässä tapauksessa ole.
Luulen vain, että tämä hassun hauska yhteiselämän muoto on jo itsessään niin suuri kupla..... joko odottelee seinämiensä parkkiintumista tai ohenemista.
Tunne taso molemissa ristiriitainen. Ajattelen kosketusta ja sen tuntua.

Tietysti edellinen perustuu omiin kokemuksiin jä näkemyksiin. Mielestäni on vain uskallettava sanoa, että ei enää rakasta. Jos kaiken terapian ja muiden avujen säestyksellä ei ole löydetty yhteistä sävellajia. That's it!

Näitä judansseja on väännelty ja käännelty maailman sivu. joten ei meistä kukaan liene sen enempi oikeassa kuin väärässäkään. On kuitenkin erinomaista, että polemisoidaan, pohdiskellaan, puhistaan ja punastellaan.

Mitähän kotilisi vuosikerta 1950 tarinoisi tästä aiheesta?

mitenkään pysty loukkaamatta kertomaan puolisolle toisesta suhteesta. Se loukkaa aina ihan hirvittävästi. Se kolauttaa itsetuntoa pysyvästi ja jos hän edelleen rakastaa sinua, kipu on järkyttävän kova. Näin se vaan on. Minun aviomiehelläni oli uusi suhde, josta tiesin. Erosimme kylläkin aivan muiden syiden takia. En tuntenut enää mustasukkaisuutta, sillä tunteet olivat aivan kuolleet. Myöhemmin minua petti mies, jota kohtaan minulla oli voimakkaat tunteet. Hänen kiinnijääminen satutti aivan kamalasti. Ei sille tuskalle ole edes sanoja. Mieti tarkkaan miten asian hoidat.

vakava asia, ei pidä suhtautua kevyesti.

Mutta siitäkin huolimatta, tai juuri siitä johtuen, tässä tulee kevyempi osio tähän keskusteluun

mitä mä oikein teen
kun tahdon kertoo
miten mä oikein saan
sut kuulemaan
mihin mä meen
jos et voi uskoo
ei juttu tää tuu jatkumaan

mistä mä saisin
hiukan voimaa
miten mä oikein
voin sen selittää
mä tahdon kertoo
tää on turhaa
sorry näyttäis
etten pystykkään

ei tää ei tää
meidän stoori kestänytkään
tuntuu kuin ois mieletöntä tää
ei tää ei tää
juttu meille riittänytkään
ja se näyttäis niin
sorry että jäädään kyyneliin

mitä mä teen
en tahdo jaksaa
mihin mä oikein meen
kun yksin jään
mistä mä saisin
hiukan voimaa
tähänkö päädyttiin
se vain näyttäis niin
sorry että jäädään kyyneliin

tietenkin yrittää hoitaa vaikka millalailla tuommoista juttua,mutta kun tosi-asia on se,että kun puolisosi tajuaa,millaisena narrina häntä on pidetty ja millaista peliä selän takana pelattu,niin aika kammo järkytys se on.Tuskin on paluuta enää entiseen
Sitäpaitsi minä en ainakaan kehtaisi enää pitkään vierellä ollutta elämänkumppania silmiin katsoa,jos olisin tuommoisiin juttuihin mennyt.
En tarkoittanut tätä minään syyttelynä,helpompi oli si itselläsikin olla,jos reilusti kertoisit asian ja odottaist mitä tuleman pitää.

Minulle tapahtui tuo yli 10 vuotta sitten ja satuttamatta et sitä tee.
Parikymmentä vuotta olimme yhdessä, elämä muuttui kai liian tavalliseksi.
Merkkejä kyllä huomasin mutta laitoin ne työstressin piikkiin.
Sitten yhtenä päivänä puoliskoni tuli töistä valmiiksi katettuun pöytään ja ilmoitti ettei tästä tule enää mitään, muutan pois.
Samana iltana kääri patjan rullalle ja lähti sen kummemmin selittelemättä.
"toista naista ei ole", hän väitti mutta kun omaisuus oli jaettu, löytyi toinenkin nimi postiluukusta.....
Joten aina satutat mutta mieti tarkasti omat ajatuksesi selviksi ennen "puukoniskuasi"
koska ex-vaimosi voi alkaa nauttia elämästään eron jälkeen ja luoda itselleen paremmaan tulevaisuuden ilman sinua;)

Korrektia olisi ollut kertoa puolisolle heti, kun toisen löysit. Tuskallista se olisi ollut silloinkin, mutta ehdottomasti reilumpaa puolisoasi kohtaan.

Kun on paljon yhteisiä vuosia takana niitä ei kannata helposti heittää pois, ei edes uuden ihastumisen takia. Jos olet kuitenkin päätöksen tehnyt, että uusi ihminen on se kenen kanssa haluat aloittaa alusta, ja olet varma että se kaikki tuska, kipu ja ikävä on sen arvoista niin sitten on ero edessä ja kaikki se myllerrys mikä siinä tulee tunnetasolla ja kokonaisuudessa, sen läpi on vain kahlattava vaikka miten tuskallista olisikin.

..lienee se ainoa oikea tapa. Jos sä ihan oikeasti olet menetellyt noin, löytyyköhän susta sittenkään miestä / naista menetellä muuten kuin mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja nyt kun se sisu sieltä pusertaa itsensä ilmoille ja kerrot menneen talven töllön töistäsi, niin älä sitten tule itkemään palstoille, ettei se halunnutkaan erota ystävinä...hohhoijaa....

Meillä samoin aikoinaan.Uusi suhde oli toisella,ja se paljastui,kun naisystävä ilmoitti minulle kostoksi,kun olivat keskenään riidelleet.Katkeruutta tietenkin oli minulla ja miehellä kaikenlaisia yrityksiä kaunistella asioita.Lopulta mies itkien sanoi,että en jaksa sinulle enää valehdella,ja se tuntui niin hyvältä.Minkäs sille sitten voi,jos toinen ei enää halua kanssasi (syystä tai toisesta) elää,mutta on reilua puhua asioista suoraan.Perheneuvolan käyntien jälkeen voin olla kiitollinen,että eromme tuli käsiteltyä kunnolla.Siitä on jo yli kymmenen vuotta,ei olla toistemme vihollisia,molemmilla uudet suhteet ja välit asialliset myös näihin uusiin kumppaneihin.