on pahinta,lapset lähtevät menoihinsa.Itse ei jaksa ,miten
aikanne kuluu,hoidoissa olevat yksinäiset? ei ole puolisoa tukena.
Arki menee paremmin lasten kanssa.
aikanne kuluu,hoidoissa olevat yksinäiset? ei ole puolisoa tukena.
Arki menee paremmin lasten kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
suunnilleen noissa.
Tosin minulta ovat varsinaiset hoidot jo päättyneet, niiden aikana tuskin tein muuta kuin nukuin - siinä ei paljon seuraa kaivannut.
Lasten kanssa aika kuluu.2 aikuista,ja 10 v.Pienimmän kanssa ensiviikolla reissuun,jos kunto sallii.Terveyden mukaan,jos heikompi olla lueskelen,katson telkkari,jos parempi olo lenkkeilen,tai istuskelen merenrannalla :)Jotain aina yrittää keksiä,ettei liian raskaiksi käy ajatukset :)
lasten kanssa. Mulla on kyllä vierihoito,mutta silloin kun ei ole niin TV ja netti,ystävät.Sitten nukuin paljon,kun oli hoidot.
älyäiskin mitä se on!Että mies makaa vieressäkö?
Jos vain viikonloppusin kelpaa, niin eipä ole kummoista. Kyllä oma avo/aviomies on parasta hoitoa.
siitä viikonloppuhoidosta tulla myöhemmin aviomies.... Vai ensitreffeilläkö naimisiin menit?
on paras.
Jos et älyä niin ole älyämättä. Se on selvääkin selvempää mitä vierihoito on. Sinä et taida tietää,mitä on toisesta ihmisestä välittäminen ja huolehtiminen.
Minä asun yksin. 10 vuotta sitten avioerossa isä sai 4 lastamme. Ainut tyttäremme hukkui 8 vuotta 17-vuotiaana. Minulla on kolme aikuista poikaa. 2 asuu eri paikkakunnilla, nuorin asuu isänsä luona samalla paikkakunnalla kuin minä. Pojat auttavat silloin kuin omilta menoiltaan ehtivät. Mutta yksin saan iltaisin käydä nukkumaan pelkojen ja ahdistusten kera. Monesti olen ajatellut, että jos tyttö eläisi, hän varmaan olisi minua auttamassa enemmän, tiskaisi, laittaisi ruokaa jne. kun en jaksa. Itse olen hoitanut molempia vanhempiani loppuun asti eikä siinä kyselty, onko aikaa ja halua auttaa.
On tosi yksinäistä kun huonossa kunnossa makaa sängyn pohjalla eikä maksa lähtee mihinkään, ei laittaa ruokaa, ei tehdä kotitöitä. Sairaana yksinäisyys korostuu, ei se terveenäkään ole herkkua ollut.
Viime talvena minulla oli puolen vuoden romanssi. Olin tosi onnellinen. Miesystävä jätti minun väsymykseni takia ja kolmen viikon päästä todettiin syöpä. Jos syöpä olisi todettu aiemmin, niin hän olisi jättänyt aiemmin. Nyt sitten taas yksinäni jännittelen ylihuomista sytostaattia ja sitä, heräänkö ajoissa lähtemään tai muistanko tilata kyytiä ja lähteä ollenkaan. Kaikki asiat kun on oman itsensä käsissä ja muistin varassa.
Palkkakin on pienentynyt ja yhden ihmisen taloudessa ei kukaan muu sitä rahaa tuo. Onneksi pojat ovat töissä, että olen vuorostani voinut lainata heiltä rahaa, kun autoin heitä aikoinaan.
Mutta ei anneta yksinäisyyden pilata hoidon onnistumisia. Olisihan se motiivi hoitoihin suurempi, jos olis perhe ja rakkaita ympärillä, mutta kun ei vaan ole. Eikä tällä taustalla: 51-vuotias eronnut nainen, jolla on 80-prosenttisesti uusiutuva lymfooma, jo tämä lapsen menetys karkoittaa osan miehistä, lisäksi minulla on vakava pitkäaikainen masennus menetysteni takia, jostain ihmeen syystä masennus on jäänyt toiseksi tämän syövän rinnalla. Mutta kun hoidot ovat ohi ja tajuan, mitä on tapahtunut, niin sekin varmaan palaa.