Realistinen suhde vrt. transferenssi-suhde

.
Psykoterapeutti on usein LL-psykiatrian el tai FM-psykologi (nyk. psykologian maist.) tai muu. Kuitenkin respekti on "tohtori-tyyliin".

Maisterin tutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja (alempia esim. HuK); lääkäreistä tulee suoraan lisensiaatteja.
.

Psykopatologia kirjoitti:

.
Psykoterapeutti on usein LL-psykiatrian el tai FM-psykologi (nyk. psykologian maist.) tai muu. Kuitenkin respekti on "tohtori-tyyliin".

Maisterin tutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja (alempia esim. HuK); lääkäreistä tulee suoraan lisensiaatteja.
.

Lue lisää

potilaisiin. Hierarkia menee tyyliin Jumala-> lääkäri -> sairaanhoitaja -> lähihoitaja -> sairalavahtimestari -> psykologi -> laitosapaulainen -> ja potilaat...

.
"(- -) taipumus kiintyä, vähintäänkin kiinnostua toisesta ihmisestä, jonka kanssa puhuu "syvällisiä", avaa sielunsa ja uskoo sen jonkun toisen syynäiltäväksi, tarkoituksena saada apua ongelmiinsa."

Joidenkin mielestä juuri tuo on transferenssin mobilisoitumisen kannalta olennaista. Tunne-suhde sinänsä ei ole varsinaista transferenssia vaan ne puolet suhteesta, jotka eivät pohjaa realistiseen responssiin suhteessa toisen olemiseen."
.

Itse asiassa 80 % psykoterapiaa saaneista kokee, että siitä on ollut heille hyötyä. Eikö, kun terapian tarkoitus on auttaa ihmisiä psyykkisesti, se tuon tuloksen mukaan ole aika lahjakkaasti siinä onnistunut?

Endorfiinihumala kirjoitti:

Itse asiassa 80 % psykoterapiaa saaneista kokee, että siitä on ollut heille hyötyä. Eikö, kun terapian tarkoitus on auttaa ihmisiä psyykkisesti, se tuon tuloksen mukaan ole aika lahjakkaasti siinä onnistunut?

Lue lisää

siis "Ihminen on itsensä paras terapeutti"-viestiin.

Psykopatologia kirjoitti:

.
"(- -) taipumus kiintyä, vähintäänkin kiinnostua toisesta ihmisestä, jonka kanssa puhuu "syvällisiä", avaa sielunsa ja uskoo sen jonkun toisen syynäiltäväksi, tarkoituksena saada apua ongelmiinsa."

Joidenkin mielestä juuri tuo on transferenssin mobilisoitumisen kannalta olennaista. Tunne-suhde sinänsä ei ole varsinaista transferenssia vaan ne puolet suhteesta, jotka eivät pohjaa realistiseen responssiin suhteessa toisen olemiseen."
.

Lue lisää

Kuitenkin jos lässytät tavalliselle asioihin vihkiytymättömälle asiakas/potilaallesi, käyttäen sanoja kuten "transferenssi", "mobilisoitua", tai "responssi suhde", niin...enpä tiedä:(

Tunnen korkeasti oppineita ihmisiä, jotka alentuvat käyttämään normaalia kieltä puhuessaan maallikon kanssa.

Katsohan, ylimielinen viisautesi huumaama terapeutti, kun sieltä korkeuksista täytyy pystyä laskeutumaan tavallisen mononkuluttajan tasolle.
Kissan viikset, jos joutuisin sellaisen terapeutin kynsiin, joka viisastelisi laillasi.

Sitä paitsi, tämä ei ole ammattilaispalsta, eli useimmat kirjoittajat eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä tuollaisesta terminologiasta mitä käytät.

Olen ihan täysin samaa mieltä kanssasi. Itselläni on ahdistus ja olen muutamalta yrittänyt apua hakea, mutta ei ole lainkaan onnistunut. Kun olen hieman yrittänyt kauheaa ongelmaani raottaa olen saanut heti sellaisen käsityksen, ettei se ole mitään ja että hän ei sellaista asiaa voi hoitaa.

Halveksin ylikaiken kaikkeja ns.terapeutteja. Luulevat itsestään aivan liikoja ja mihinkään oikeisiin ongelmiin eivät kykene puuttumaan ollenkaan vain miitä sellaisia he osaa hoitaa jotain lässyn lässyn nyh nyh... mulla oli liian vähän leluja pienenä...

Yhden kerran jopa oikea psykiatri sai raivokohtauksen ja ajoi minut ulos vastaanotoltaan kun kerroin mitä mieltä olen hänen suhtautumisestaan. Ensin se ravasi huoneessaan edestakaisin ja haroi hiuksiaan kaksin käsin sitten se huusi että ulos vastanotto päättyi. Itse en sille psykiatrille ollut edes hakeutunut vaan se "palvelu" kuului osana fyysisen sairauden kuntoutustutkimukseen.

Joten ei auta itse on keksittävä vaan hoitonsa. Vaikeaa se vällä on, kun ei ne kerta kykene ahdistavia asioita hoitamaan itse pitää ihan maalikkona itseään hoitaa.

luultavasti minä en olisi elossa enää ilman terapiaa ja terapeuttejani,
luultavasti minulla ei olisi juurikaan toivoa kuntoutua työkuntoiseksi enää ilman terapiaa, ja terapeuttia, luultavasti en jaksaisi hoitaa arkisiakaan asioita ilman terapiaa ja terapeuttia.
En ole laiska, en ilkeä enkä ujo tai arkakaan,snobbailusta puhumattakaan, vaan minulla on neurologinen poikkeavuus ja vaikean trauman aiheuttama sairaus.
Niin että salli olla kanssasi eri mieltä tuosta huuhaasta.
Ne jotka muodin ja huvin vuoksi käyvät terapiassa ja jos heillä on siihen varaa, niin suotakoon se huvi heille,onhan sillä sitten edes työllistävä vaikutus yksityisille terapeuteille, meille oikeasti sairaille kunnalliset psykologin ja psykiatrian palvelut ovat usein elinehto.

Mandariininen kirjoitti:

luultavasti minä en olisi elossa enää ilman terapiaa ja terapeuttejani,
luultavasti minulla ei olisi juurikaan toivoa kuntoutua työkuntoiseksi enää ilman terapiaa, ja terapeuttia, luultavasti en jaksaisi hoitaa arkisiakaan asioita ilman terapiaa ja terapeuttia.
En ole laiska, en ilkeä enkä ujo tai arkakaan,snobbailusta puhumattakaan, vaan minulla on neurologinen poikkeavuus ja vaikean trauman aiheuttama sairaus.
Niin että salli olla kanssasi eri mieltä tuosta huuhaasta.
Ne jotka muodin ja huvin vuoksi käyvät terapiassa ja jos heillä on siihen varaa, niin suotakoon se huvi heille,onhan sillä sitten edes työllistävä vaikutus yksityisille terapeuteille, meille oikeasti sairaille kunnalliset psykologin ja psykiatrian palvelut ovat usein elinehto.

Lue lisää

Kuuntelijaahan monet meistä ainakin aika ajoin tarvitsevat. Sellaista henkilöä, joka on kuin kaivo johon voi upottaa asioita joista tahtoo puhua, mutta ei kaikille voi.
Niin, että siinä mielessä, misksikäs ei....siis terapeutti on tarpeellinen.

Itse kirjoitin aikoinani päiväkirjaan asioita, joista en voinut tai tahtonut puhua edes nk. bestikselleni.

Kuitenkaan elämämme solmuja ei avaa paraskaan terapeutti, vaan ihmisen on itse löydettävä tapa ja keino löytää ulospääsy vaikeasta elämäntilanteestaan esm. elämänenergiaa syövästä ihmissuhteestaan.

Meistä lähes jokainen on saanut jonkinasteisen vaurion tai vamman sieluunsa, ja ymmärtäen sen, ettei elämä jätä ketään kolhuitta, voi jatkaa siitä mihin on tullut. Järkeistää asiat, tajuta , ettei mikään aikaisempi saa, eikä pysty lannistamaan , niin "kalliisen hintaan " kuin yksityisten psykologista terminologiaa viljelevien terapeuttien istunnot maksavat.

Psykologia on 85% huuhaata, usko minua!
Joku terapeutti, naisasiakasta/potilasta terapoiva, vastakkaista sukupuolta oleva tahtookin potilaansa kiintyvän häneen, vaikka väittäisi mitä muuta tahansa.

Eihän herranjestas, ihmisten välinen vuorovaikutua, sillä siitähän terapiassa on kyse, voi olla pelkästään kliinistä, erillään minkäänlaatuiseta tunnesiteestä.

Terapiaa tarvitseva naisasiakas/potilas on ihmistä tarvitseva, läheisyyttä, ymmärtämystä.
Miespuolinen terapeutti tietää tämän ja luulisin, että pitääkseen rahavirran avoimena jatkaa hoitosuhdetta, vaikka hänen tulisi ohjata asiakkaansa naispuolisen kollegansa luo, missä kuunnellaan ja niin kutsutusti availlaan niitä sielun solmukohtia, joiden auettua potilas löytää itsestään uusia voimavaroja , eheytyy ja pystyy sieluunsa saamistan kolhuista huolimatta
elämään eheytyneenä.

Paskat! Toisiin nojaavia nyyhkyjä on maailma pullollaan ja jos joku maksaa "tervehtymisestään", niin antaa eurojen palaa.
Hyvin usein maksumiehinä ovat kuitenkin realistiset, tosiasioissa pitäytyvät veronmaksajat.

Realisti sopivassa määrin kirjoitti:

Kuuntelijaahan monet meistä ainakin aika ajoin tarvitsevat. Sellaista henkilöä, joka on kuin kaivo johon voi upottaa asioita joista tahtoo puhua, mutta ei kaikille voi.
Niin, että siinä mielessä, misksikäs ei....siis terapeutti on tarpeellinen.

Itse kirjoitin aikoinani päiväkirjaan asioita, joista en voinut tai tahtonut puhua edes nk. bestikselleni.

Kuitenkaan elämämme solmuja ei avaa paraskaan terapeutti, vaan ihmisen on itse löydettävä tapa ja keino löytää ulospääsy vaikeasta elämäntilanteestaan esm. elämänenergiaa syövästä ihmissuhteestaan.

Meistä lähes jokainen on saanut jonkinasteisen vaurion tai vamman sieluunsa, ja ymmärtäen sen, ettei elämä jätä ketään kolhuitta, voi jatkaa siitä mihin on tullut. Järkeistää asiat, tajuta , ettei mikään aikaisempi saa, eikä pysty lannistamaan , niin "kalliisen hintaan " kuin yksityisten psykologista terminologiaa viljelevien terapeuttien istunnot maksavat.

Psykologia on 85% huuhaata, usko minua!
Joku terapeutti, naisasiakasta/potilasta terapoiva, vastakkaista sukupuolta oleva tahtookin potilaansa kiintyvän häneen, vaikka väittäisi mitä muuta tahansa.

Eihän herranjestas, ihmisten välinen vuorovaikutua, sillä siitähän terapiassa on kyse, voi olla pelkästään kliinistä, erillään minkäänlaatuiseta tunnesiteestä.

Terapiaa tarvitseva naisasiakas/potilas on ihmistä tarvitseva, läheisyyttä, ymmärtämystä.
Miespuolinen terapeutti tietää tämän ja luulisin, että pitääkseen rahavirran avoimena jatkaa hoitosuhdetta, vaikka hänen tulisi ohjata asiakkaansa naispuolisen kollegansa luo, missä kuunnellaan ja niin kutsutusti availlaan niitä sielun solmukohtia, joiden auettua potilas löytää itsestään uusia voimavaroja , eheytyy ja pystyy sieluunsa saamistan kolhuista huolimatta
elämään eheytyneenä.

Paskat! Toisiin nojaavia nyyhkyjä on maailma pullollaan ja jos joku maksaa "tervehtymisestään", niin antaa eurojen palaa.
Hyvin usein maksumiehinä ovat kuitenkin realistiset, tosiasioissa pitäytyvät veronmaksajat.

Lue lisää

minun pysyvää aivovammaa, joka hankaloittaa joka päiväistä arkista elämääni ei ihan nyt vain omasta "niskasta kiinni ottamisesta" parane. Ei parane koskaan. Terapia auttaa ja opettaa minua toimimaan normaalissa ympäristössä.
Kuuntelijoita on ystäviäkin, mutta heiltä puuttuu tietotaito vastata sellaisiin kysymyksiin sairaudestani, joihin tahdon vastauksia.
Ei varmaankaan elämä jätä ketään kolhuitta, mutta joidenkin kolhut ovat sitä luokkaa, että siihen tarvitaan apua niiden parantamiseen.
Oma terapeuttini on muuten samaa sukupuolta kuin minä, enkä ole koskaan vielä törmännyt vastakkaisen sukupuolen edustajaankaan sillä saralla, josta koskaan olisi jäänyt fiilis yhtään mistään muusta kuin asiallisesta halusta auttaa ja ottaa selvää mikä minua voisi auttaa.
Kiitos tosiasioissa pysyvät realistiset veronmaksajat, että saan hoitoa ja pysyn hengissä, sinulle en ehkä ole tärkeä ihminen, mutta vaikkapa lapselleni olen, ja siksi mielelläni sinnittelen vaivoineni ammattiavun turvin. Jotta hänestä kasvaisi puolestaan realistinen ja tosiasioissa pysyvä veronmaksaja aikanaan.

Mandariininen kirjoitti:

minun pysyvää aivovammaa, joka hankaloittaa joka päiväistä arkista elämääni ei ihan nyt vain omasta "niskasta kiinni ottamisesta" parane. Ei parane koskaan. Terapia auttaa ja opettaa minua toimimaan normaalissa ympäristössä.
Kuuntelijoita on ystäviäkin, mutta heiltä puuttuu tietotaito vastata sellaisiin kysymyksiin sairaudestani, joihin tahdon vastauksia.
Ei varmaankaan elämä jätä ketään kolhuitta, mutta joidenkin kolhut ovat sitä luokkaa, että siihen tarvitaan apua niiden parantamiseen.
Oma terapeuttini on muuten samaa sukupuolta kuin minä, enkä ole koskaan vielä törmännyt vastakkaisen sukupuolen edustajaankaan sillä saralla, josta koskaan olisi jäänyt fiilis yhtään mistään muusta kuin asiallisesta halusta auttaa ja ottaa selvää mikä minua voisi auttaa.
Kiitos tosiasioissa pysyvät realistiset veronmaksajat, että saan hoitoa ja pysyn hengissä, sinulle en ehkä ole tärkeä ihminen, mutta vaikkapa lapselleni olen, ja siksi mielelläni sinnittelen vaivoineni ammattiavun turvin. Jotta hänestä kasvaisi puolestaan realistinen ja tosiasioissa pysyvä veronmaksaja aikanaan.

Lue lisää

Ettäkö pysyvä aivovamma.

Tiedän aivovammaisia ihmisiä olevan, eikä syy ole heidän itsensä useimmiten ainakaan, vrt. alkoholin liikakäyttö ja huumeiden käyttäjät.

Senkin tiedän, että aivovamman voi saada jopa ennen syntymäänsä, sekä synnytyksen yhteydessä, kuten myöhäisemmässä, aikuisiässäkin johonkin onnettomuuteen jouduttuaan.
Myötätuntoa tunnen, sekä fyysisestikin tunnen vammautuneita ihmisiä, mutta käsittääkseni neurologia on se lääketieteen ala, joka ensisijaisesti hoitaa aivovammaisia ihmisiä.

Sanon vieläkin, kuten sanoin jo aikaisemmin, että harvaa poikkeusta lukuunottamatta psykoterapia on vain uskomus, joka muokataan, tai muokkautuu oman pään sisällä. Eli tulee ulkoa päin, kunhan "potilas" on saatu uskomaan, että hän tarvitsee pitkäaikaisterapiaa eheytyäkseen.

Inhimillisen ihmisen ollessa kyseessä, kuten yleensä terapiaistunnoisa, hoitosuhde käynnistyy jo alussa potilaan takertuvana kiintymyksenä häntä 'hoitavaan' terapeuttiin.
Asetelmassa(keskusteluissa)tulevat pakostakin esiin henkilökohtaiset mieltymykset, puolin ja toisin, tai sitten antipatia, jota asiakas tuntee terapeuttiaan kohtaan, tai terapeutti ei oikein pidä asiakkaastaan, vaikka yrittää kätkeäkin toimenkuvaansa kuulumattomat tunteensa.

Nimittäin minä uskon, että analysoiva, mukamas vain "asia asiana" toimiva psykologi on ihminen, eikä voi hallita sisimpiä ajatuksiaan sen enempää kuin ihmiset yleensä. Herkkävaistoinen, hermostunut asiakas/potilas aistii kuitenkin terapeuttinsa mielenliikkeet.
Miksi muuten puhutaan niin paljon epäonnistuneesta hoitosuhteesta hoitajan ja hoidettavan välillä.

Pähkinänkuoressa: Jos ihmisellä on yksikin luotettava, hyvä ystävä, niin mitään terapeuttia ei tarvita. Ei ainakaan puheissaan niin tieteellisiä ilmaisuja käyttävää kuin tälläkin palstalla olemme tavanneet.

Realisti sopivassa määrin kirjoitti:

Kuitenkin jos lässytät tavalliselle asioihin vihkiytymättömälle asiakas/potilaallesi, käyttäen sanoja kuten "transferenssi", "mobilisoitua", tai "responssi suhde", niin...enpä tiedä:(

Tunnen korkeasti oppineita ihmisiä, jotka alentuvat käyttämään normaalia kieltä puhuessaan maallikon kanssa.

Katsohan, ylimielinen viisautesi huumaama terapeutti, kun sieltä korkeuksista täytyy pystyä laskeutumaan tavallisen mononkuluttajan tasolle.
Kissan viikset, jos joutuisin sellaisen terapeutin kynsiin, joka viisastelisi laillasi.

Sitä paitsi, tämä ei ole ammattilaispalsta, eli useimmat kirjoittajat eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä tuollaisesta terminologiasta mitä käytät.

Lue lisää

Halveksin ylikaiken heidän ns.ammattiaan. Aivan huuhaata kaikkityyni.

Realisti sopivassa määrin kirjoitti:

Ettäkö pysyvä aivovamma.

Tiedän aivovammaisia ihmisiä olevan, eikä syy ole heidän itsensä useimmiten ainakaan, vrt. alkoholin liikakäyttö ja huumeiden käyttäjät.

Senkin tiedän, että aivovamman voi saada jopa ennen syntymäänsä, sekä synnytyksen yhteydessä, kuten myöhäisemmässä, aikuisiässäkin johonkin onnettomuuteen jouduttuaan.
Myötätuntoa tunnen, sekä fyysisestikin tunnen vammautuneita ihmisiä, mutta käsittääkseni neurologia on se lääketieteen ala, joka ensisijaisesti hoitaa aivovammaisia ihmisiä.

Sanon vieläkin, kuten sanoin jo aikaisemmin, että harvaa poikkeusta lukuunottamatta psykoterapia on vain uskomus, joka muokataan, tai muokkautuu oman pään sisällä. Eli tulee ulkoa päin, kunhan "potilas" on saatu uskomaan, että hän tarvitsee pitkäaikaisterapiaa eheytyäkseen.

Inhimillisen ihmisen ollessa kyseessä, kuten yleensä terapiaistunnoisa, hoitosuhde käynnistyy jo alussa potilaan takertuvana kiintymyksenä häntä 'hoitavaan' terapeuttiin.
Asetelmassa(keskusteluissa)tulevat pakostakin esiin henkilökohtaiset mieltymykset, puolin ja toisin, tai sitten antipatia, jota asiakas tuntee terapeuttiaan kohtaan, tai terapeutti ei oikein pidä asiakkaastaan, vaikka yrittää kätkeäkin toimenkuvaansa kuulumattomat tunteensa.

Nimittäin minä uskon, että analysoiva, mukamas vain "asia asiana" toimiva psykologi on ihminen, eikä voi hallita sisimpiä ajatuksiaan sen enempää kuin ihmiset yleensä. Herkkävaistoinen, hermostunut asiakas/potilas aistii kuitenkin terapeuttinsa mielenliikkeet.
Miksi muuten puhutaan niin paljon epäonnistuneesta hoitosuhteesta hoitajan ja hoidettavan välillä.

Pähkinänkuoressa: Jos ihmisellä on yksikin luotettava, hyvä ystävä, niin mitään terapeuttia ei tarvita. Ei ainakaan puheissaan niin tieteellisiä ilmaisuja käyttävää kuin tälläkin palstalla olemme tavanneet.

Lue lisää

En ole koskaan käynyt psykoterapiassa,joten siihen en osaa ottaa kantaa sen enempää, traumaterapiassa ja neuropsykologilla kuntouttavasta terapiassa vain.
Ja tiedätkös, että maailma on tänä päivänä sellainen, että kaikilla ei ihan oikeasti ole ketään muuta läheistä kenelle puhua ja jutella huolistaan tai vaikka ihan arkipäiväisistä asioista kuin se terapeutti, ja mitä pahaa siinä silloin on?
Olet oikeassa, jos yksinäisyydestä kärsivällä ihmisellä olisi yksikin luotettava ystävä, psykologeja ei tarvittaisi niin paljoa,mutta kun kaikilla sitä ystävää ei ole, ja silloin se kuunteleva ja luotettava henkilö voi olla juuri se terapeutti, jonka ammattitaidosta riippuu onko siitä oikeasti hyötyä ko ihmiselle vai ei.
Minulle on ollut, on ollut mukavaa oppia taas vähän luottamaan ihmisiin turvallisen terapeutin avulla - jotta voisin sitten niitä luotto- ystäviä tulevaisuudessa hankkia...

Mandariininen kirjoitti:

En ole koskaan käynyt psykoterapiassa,joten siihen en osaa ottaa kantaa sen enempää, traumaterapiassa ja neuropsykologilla kuntouttavasta terapiassa vain.
Ja tiedätkös, että maailma on tänä päivänä sellainen, että kaikilla ei ihan oikeasti ole ketään muuta läheistä kenelle puhua ja jutella huolistaan tai vaikka ihan arkipäiväisistä asioista kuin se terapeutti, ja mitä pahaa siinä silloin on?
Olet oikeassa, jos yksinäisyydestä kärsivällä ihmisellä olisi yksikin luotettava ystävä, psykologeja ei tarvittaisi niin paljoa,mutta kun kaikilla sitä ystävää ei ole, ja silloin se kuunteleva ja luotettava henkilö voi olla juuri se terapeutti, jonka ammattitaidosta riippuu onko siitä oikeasti hyötyä ko ihmiselle vai ei.
Minulle on ollut, on ollut mukavaa oppia taas vähän luottamaan ihmisiin turvallisen terapeutin avulla - jotta voisin sitten niitä luotto- ystäviä tulevaisuudessa hankkia...

Lue lisää

tai kuminauhaa, mutta psykologiasta tässä ketjussa on puhuttu, ja sen kaltaisesta terapiasta luulin sinunkin tapauksessasi olevan kyse.

Muuten, kun nyt vääntämään olet alkanut, niin väännähän minulle tietämättömälle, että mitä se traumaterapia pitää sisällään? Eikö se nyt ole noita psykologisia juttuja kuitenkin.

Kysyit tiedänkö, että maailma on tänä päivänä sellainen, että kaikilla ei ihan oikeasti ole ketään muuta läheistä kelle puhua....

Tiedetään, tiedetään, eikä terapiassa mitään pahaa olekaan. Taisin sanoakin sen jo aikaisemmin.
Minusta vaan tuollaiset terapiat ovat turhia, eivät pahoja. Mielestäni koko psykologia on syvältä turhanpäiväisyytensä taka.
Mitäpä sinä siitä herneitä nenääsi vetämään, kun et ole koskaan mihinkään psykologin apuun joutunut turvautumaankaan.

Nyt on liian kaunis kesäpäivä tuhlattavaksi kiistelyyn. Lähdenkin tästä tuonne rantaan kävelylle(yksin)ei ole oikein ketään sellaista kaveria, jonka haluaisin mukaani.
Onkin hyvä osata olla joskus yksin ja pohtia itse tykönään omia asioitaan, eikä vaatia tai odotta, että joku toimisi likaviemärinä, jonka niskaan voi kaataa huoliaan ja murheitaan.

Realisti sopivass määrin kirjoitti:

tai kuminauhaa, mutta psykologiasta tässä ketjussa on puhuttu, ja sen kaltaisesta terapiasta luulin sinunkin tapauksessasi olevan kyse.

Muuten, kun nyt vääntämään olet alkanut, niin väännähän minulle tietämättömälle, että mitä se traumaterapia pitää sisällään? Eikö se nyt ole noita psykologisia juttuja kuitenkin.

Kysyit tiedänkö, että maailma on tänä päivänä sellainen, että kaikilla ei ihan oikeasti ole ketään muuta läheistä kelle puhua....

Tiedetään, tiedetään, eikä terapiassa mitään pahaa olekaan. Taisin sanoakin sen jo aikaisemmin.
Minusta vaan tuollaiset terapiat ovat turhia, eivät pahoja. Mielestäni koko psykologia on syvältä turhanpäiväisyytensä taka.
Mitäpä sinä siitä herneitä nenääsi vetämään, kun et ole koskaan mihinkään psykologin apuun joutunut turvautumaankaan.

Nyt on liian kaunis kesäpäivä tuhlattavaksi kiistelyyn. Lähdenkin tästä tuonne rantaan kävelylle(yksin)ei ole oikein ketään sellaista kaveria, jonka haluaisin mukaani.
Onkin hyvä osata olla joskus yksin ja pohtia itse tykönään omia asioitaan, eikä vaatia tai odotta, että joku toimisi likaviemärinä, jonka niskaan voi kaataa huoliaan ja murheitaan.

Lue lisää

minä mitään herneitä nenääni vetele ;)
Kunhan puollan asiaa jota sinä vastustat, eikö jokaisella asialla ole ainakin kaksi puolta?
Psykologi se neuropsykologikin on, traumaterapeutti on erikoistunut vaikeiden henkisten traumojen hoitamiseen, vaikeaksi luokittelisin nyt tässä yhtäkkiä vaikkapa vaikeat väkivalta kokemukset, insesti, raiskaukset jne.
Traumaterapia pitää sisällään sellaisen koulutuksen saaneen henkilön,joka kykenee kohtaamaan tuollaisia vaikeita asioita työnsä puolesta ja osaa neuvoa vaikkapa käytännön vinkkejä miten selvitä vaikeista tilanteista jotka johtuvat juuri niistä traumoista.

Ei sellaisista tarvitse kenenkään onneksi yksin koittaa selvitä nykyään, kun on nuo psykologit keksitty!

Mandariininen kirjoitti:

minä mitään herneitä nenääni vetele ;)
Kunhan puollan asiaa jota sinä vastustat, eikö jokaisella asialla ole ainakin kaksi puolta?
Psykologi se neuropsykologikin on, traumaterapeutti on erikoistunut vaikeiden henkisten traumojen hoitamiseen, vaikeaksi luokittelisin nyt tässä yhtäkkiä vaikkapa vaikeat väkivalta kokemukset, insesti, raiskaukset jne.
Traumaterapia pitää sisällään sellaisen koulutuksen saaneen henkilön,joka kykenee kohtaamaan tuollaisia vaikeita asioita työnsä puolesta ja osaa neuvoa vaikkapa käytännön vinkkejä miten selvitä vaikeista tilanteista jotka johtuvat juuri niistä traumoista.

Ei sellaisista tarvitse kenenkään onneksi yksin koittaa selvitä nykyään, kun on nuo psykologit keksitty!

Lue lisää

Kuule kyllä se moni joutuu itse pärjäämään kun ne hienopierut eivät suostu oikeita traumoja joissa on ahdistus edes hoitamaan. Kun ne ovat niin ahdistavia ongelmia ne oikeat ongelmat, että se hienopieru ahdistuu itsekkin.

Ja tämä on totta. Jos sun pikku ongelmasi miellytti hienopierua niin sait sitten mukavan kuuntelijan. Kaikki eivät ole sellaisia joita ne viitsivät osaavat tai haluavat hoitaa. Joten lakkaa innttämästä.

itse pärjättävä kirjoitti:

Kuule kyllä se moni joutuu itse pärjäämään kun ne hienopierut eivät suostu oikeita traumoja joissa on ahdistus edes hoitamaan. Kun ne ovat niin ahdistavia ongelmia ne oikeat ongelmat, että se hienopieru ahdistuu itsekkin.

Ja tämä on totta. Jos sun pikku ongelmasi miellytti hienopierua niin sait sitten mukavan kuuntelijan. Kaikki eivät ole sellaisia joita ne viitsivät osaavat tai haluavat hoitaa. Joten lakkaa innttämästä.

Lue lisää

ettet ole saanut sitten apua. Kokeilepa toista tahoa sitten.
Eipä ole kukaan hoitohenkilöistäni ollut hienopieru, eikä se ole itse kenelläkään helppoa saada apua suomessa nykyään, kun resurssit ovat mitä ovat.
Itse hain apua yli 10 vuotta ennen kuin satuin pääsemään oikean hoidon piiriin, ja toivon että kaikki tarvitsevat pääsisivät, mutta ajoissa.
Jos terapeuttisi ahdistuu ongelmistasi, silloin hän ei ole oikea sinulle ja menet ja pyydät toisen tilalle, ihmisiä hekin vain ovat omine tunteineen.

Mandariininen kirjoitti:

ettet ole saanut sitten apua. Kokeilepa toista tahoa sitten.
Eipä ole kukaan hoitohenkilöistäni ollut hienopieru, eikä se ole itse kenelläkään helppoa saada apua suomessa nykyään, kun resurssit ovat mitä ovat.
Itse hain apua yli 10 vuotta ennen kuin satuin pääsemään oikean hoidon piiriin, ja toivon että kaikki tarvitsevat pääsisivät, mutta ajoissa.
Jos terapeuttisi ahdistuu ongelmistasi, silloin hän ei ole oikea sinulle ja menet ja pyydät toisen tilalle, ihmisiä hekin vain ovat omine tunteineen.

Lue lisää

Kylläpäs olet sinisilmäinen.

edell. kirjoitti:

Kylläpäs olet sinisilmäinen.

on traumaattinen palstakamumme.

Hän on jotain mieltä, me taas eri mieltä, ja tuntuukin, että se apua kaipaava alueensa on juuri noissa ihmissuhdevaikeuksissa.
Jos aina on kuin siili piikit pystyssä, niin tervettähän se ei ole, mutta väittäisinpä, että "itsehoidolla" parannettava sairaus.

Funtsimaan vaan omassa päässään, että mitä metsä huutaa, sitä metsä vastaa.

Ihmekö tuo, jos ei ole ketään jonka kanssa puhua ja jolle kertoa huoliaan, kun asenne on agressiivinen ja hyökkäävä.

Minulla on aina ollut sellainen käsitys, etä insestistä kärsineet ja raiskauksen uhrit ovat jotenkin eri lailla käyttäytyviä. Pelokkaita ja hiljaisia. Mutta tämä!

"Pysyvä aivovamma" todella on ja pysyy, jos ei aivojaan itse kuntouta positiiviseen ajatteluun ja myönteiseen suhtautumiseen lähimmäisiinsä.

Hyysättäväksi heittäytyminen on kieltämättä houkutteleva vaihtoehto erilaisissa elämän vaikeuksissa ja ongelmatilanteissa, mutta viimekädessä ihminen on kuitenkin itse vastuussa, ja jos ne aivot toimivat edes jollain lailla, niin tokihan sitä pystyy ja osaa harkita ja päätellä, että mikä on kulloisessakin elämäntilanteessa johdonmukainen menettelytapa
selvittää, ainakin yrittää selvittää elämänsä solmukohtia.

Realisti sopivassa määrin kirjoitti:

on traumaattinen palstakamumme.

Hän on jotain mieltä, me taas eri mieltä, ja tuntuukin, että se apua kaipaava alueensa on juuri noissa ihmissuhdevaikeuksissa.
Jos aina on kuin siili piikit pystyssä, niin tervettähän se ei ole, mutta väittäisinpä, että "itsehoidolla" parannettava sairaus.

Funtsimaan vaan omassa päässään, että mitä metsä huutaa, sitä metsä vastaa.

Ihmekö tuo, jos ei ole ketään jonka kanssa puhua ja jolle kertoa huoliaan, kun asenne on agressiivinen ja hyökkäävä.

Minulla on aina ollut sellainen käsitys, etä insestistä kärsineet ja raiskauksen uhrit ovat jotenkin eri lailla käyttäytyviä. Pelokkaita ja hiljaisia. Mutta tämä!

"Pysyvä aivovamma" todella on ja pysyy, jos ei aivojaan itse kuntouta positiiviseen ajatteluun ja myönteiseen suhtautumiseen lähimmäisiinsä.

Hyysättäväksi heittäytyminen on kieltämättä houkutteleva vaihtoehto erilaisissa elämän vaikeuksissa ja ongelmatilanteissa, mutta viimekädessä ihminen on kuitenkin itse vastuussa, ja jos ne aivot toimivat edes jollain lailla, niin tokihan sitä pystyy ja osaa harkita ja päätellä, että mikä on kulloisessakin elämäntilanteessa johdonmukainen menettelytapa
selvittää, ainakin yrittää selvittää elämänsä solmukohtia.

Lue lisää

Aivan, ongelmia tuntuu olevan. Niin jos itse on löytänyt jonkun ns. terapeutin jonka tuntuu mukavalta sallittakoon se hänelle.

Vakavasta aivovammasta olen kuitenkin erimieltä kanssasi. Hän kirjoittaa ja kommunikoi niin, että siitä saa kyllä selvää. Ja olen hyvin pahoillaan hänen vammastaan, esim. halvaus jos on, niin tunnen suorastaan sääliä.

Ja olen hyvin paljon kanssasi samaa mieltä itsehoidosta sitä kannattaa opetella. Toivoisinkin, että niitä itsehoito-ohjeita olisi enemmän tarjolla juuri ahdistukseen. Masennusitsehoito-ohjeita minusta on kyllä paljonkin saatavilla.

Hyysysättäväksi en minäkään kykene, vaan kaipaisin asiallista neuvontaa. Minkäänlaista lääkitystä en myöskään käytä.

itsepärjättävä kirjoitti:

Aivan, ongelmia tuntuu olevan. Niin jos itse on löytänyt jonkun ns. terapeutin jonka tuntuu mukavalta sallittakoon se hänelle.

Vakavasta aivovammasta olen kuitenkin erimieltä kanssasi. Hän kirjoittaa ja kommunikoi niin, että siitä saa kyllä selvää. Ja olen hyvin pahoillaan hänen vammastaan, esim. halvaus jos on, niin tunnen suorastaan sääliä.

Ja olen hyvin paljon kanssasi samaa mieltä itsehoidosta sitä kannattaa opetella. Toivoisinkin, että niitä itsehoito-ohjeita olisi enemmän tarjolla juuri ahdistukseen. Masennusitsehoito-ohjeita minusta on kyllä paljonkin saatavilla.

Hyysysättäväksi en minäkään kykene, vaan kaipaisin asiallista neuvontaa. Minkäänlaista lääkitystä en myöskään käytä.

Lue lisää

ainoa asiallinen kirjoittaja tässä on ollut nimimerkki Mandariininen, nämä pari edellistä lienevät yksi ja sama tyyppi kinastelemassa oman sivupersoonansa kanssa, ja tuntuu olevan ihan oikeasti avun tarpeessa ja pikaisesti.
Aivovammoja on muuten lukemattomia erilaisia ja tietääkseni insestin uhreistakaan ei ole olemassa mitään yhtä prototyyppiä...Lapsellista käytöstä.

sivusta seurannut. kirjoitti:

ainoa asiallinen kirjoittaja tässä on ollut nimimerkki Mandariininen, nämä pari edellistä lienevät yksi ja sama tyyppi kinastelemassa oman sivupersoonansa kanssa, ja tuntuu olevan ihan oikeasti avun tarpeessa ja pikaisesti.
Aivovammoja on muuten lukemattomia erilaisia ja tietääkseni insestin uhreistakaan ei ole olemassa mitään yhtä prototyyppiä...Lapsellista käytöstä.

Lue lisää

Sinulla taas on sairas mielikuvitus.

Realisti sopivassa määrin kirjoitti:

Ettäkö pysyvä aivovamma.

Tiedän aivovammaisia ihmisiä olevan, eikä syy ole heidän itsensä useimmiten ainakaan, vrt. alkoholin liikakäyttö ja huumeiden käyttäjät.

Senkin tiedän, että aivovamman voi saada jopa ennen syntymäänsä, sekä synnytyksen yhteydessä, kuten myöhäisemmässä, aikuisiässäkin johonkin onnettomuuteen jouduttuaan.
Myötätuntoa tunnen, sekä fyysisestikin tunnen vammautuneita ihmisiä, mutta käsittääkseni neurologia on se lääketieteen ala, joka ensisijaisesti hoitaa aivovammaisia ihmisiä.

Sanon vieläkin, kuten sanoin jo aikaisemmin, että harvaa poikkeusta lukuunottamatta psykoterapia on vain uskomus, joka muokataan, tai muokkautuu oman pään sisällä. Eli tulee ulkoa päin, kunhan "potilas" on saatu uskomaan, että hän tarvitsee pitkäaikaisterapiaa eheytyäkseen.

Inhimillisen ihmisen ollessa kyseessä, kuten yleensä terapiaistunnoisa, hoitosuhde käynnistyy jo alussa potilaan takertuvana kiintymyksenä häntä 'hoitavaan' terapeuttiin.
Asetelmassa(keskusteluissa)tulevat pakostakin esiin henkilökohtaiset mieltymykset, puolin ja toisin, tai sitten antipatia, jota asiakas tuntee terapeuttiaan kohtaan, tai terapeutti ei oikein pidä asiakkaastaan, vaikka yrittää kätkeäkin toimenkuvaansa kuulumattomat tunteensa.

Nimittäin minä uskon, että analysoiva, mukamas vain "asia asiana" toimiva psykologi on ihminen, eikä voi hallita sisimpiä ajatuksiaan sen enempää kuin ihmiset yleensä. Herkkävaistoinen, hermostunut asiakas/potilas aistii kuitenkin terapeuttinsa mielenliikkeet.
Miksi muuten puhutaan niin paljon epäonnistuneesta hoitosuhteesta hoitajan ja hoidettavan välillä.

Pähkinänkuoressa: Jos ihmisellä on yksikin luotettava, hyvä ystävä, niin mitään terapeuttia ei tarvita. Ei ainakaan puheissaan niin tieteellisiä ilmaisuja käyttävää kuin tälläkin palstalla olemme tavanneet.

Lue lisää

Pähkinänkuoressa: Jos ihmisellä on yksikin luotettava, hyvä ystävä, niin mitään terapeuttia ei tarvita.

käsitteet (kuten "transferenssi") vain estävät näkemästä totuutta. Psykologia on kvasi"tiedettä", siitä ei pääse mihinkään. Jos ns. ammattiauttajat pysyisivät ja uskaltaisivat kohdata asiakkaansa vertaisina, ihmisinä, joilla nyt on vaikeuksia prosessoida ongelmiaan, päästäisiin ns. terapioissa paljon parempiin tuloksiin. Psykat: unohtakaa oppimanne teoriat ja kohdatkaa ihminen ihmisenä!

ne terapiassa ja transferenssisuhteessa esiintyvät vakavat sydämen erehdykset?
Hui! Tuntomerkkejä?

Vaikka että sitkeästi kuvittelee terapeutinkin edes vähän välittävän, vaikka tämä olisi vaikkapa tuskastunut, kyllästynyt ja pitkästynyt asiakkaaseen, joka ei edisty tarpeeksi nopeasti tai jotain? Minun elämässäni ja ihmissuhteissani tuo taitaa olla juuri se toistuva kuvio kaikkien kanssa, miksi ei siis terapiassakin, transferenssissa?

Vai sitten toisin päin, on vakuuttunut, ettei terapeutti välitä vähääkään, vaikka tämä tekisi parhaansa koko ammattitaitonsa avulla?

Kyllä minä nään terapeutin ihmisenä ihmiselle. Semmoisen luona käyn keskustelemassa ja kertomassa vaikeuksistani ja aina siinäkin lyhyessä ajassa jotakin apua olen kokenut saavani, oikeastaan paljonkin, kun sitten monesti keskusteluita muistelen ja kirjoitan niistä itselleni ylös niitä tärkeimpiä asioita tai oivalluksia tai erilaisia näkökulmia tai milloin mitäkin.

Mutta näkeekö terapeutti asiakkaassa ihmisen? Vai maksavan asiakkaan, kiinnostavan tai ei niin kiinnostavan tapauksen, keissin? Potilaan, diagnoosin? Ehkä milloin mitäkin?

Näkeekö kukaan enää mt-ongelmasta kärsivää ylipäätään ihmisenä? Ihmisoikeuksia ainakin loukataan karkeasti pakkohoitopäätöksillä ja pakkolääkityksellä.

Terapeutti ei kai voi auttaa, jos menee liikaa ongelmiin mukaan?