"Puolet on enemmän kuin kaikki", pähkäili ensimmäinen tunnettu antiikin kirjailija Hesiodos noin 700 e.Kr. Mitä se tuo mieleen?
Ehkä silloinkin valtiot ja yksityiset yrittivät kahmia itselleen kaiken. Puolet olisi kirjailijan mielestä riittänyt. Juontuuko niin kaukaa sittemmin Kreikassa tunnetuksi tullut "ei mitään liikaa" eli kohtuus kaikessa.
Mitä tuo omituinen yhtälö tuo mieleenne? Pelaako ja relaako se vielä tänäänkin?
Ehkä silloinkin valtiot ja yksityiset yrittivät kahmia itselleen kaiken. Puolet olisi kirjailijan mielestä riittänyt. Juontuuko niin kaukaa sittemmin Kreikassa tunnetuksi tullut "ei mitään liikaa" eli kohtuus kaikessa.
Mitä tuo omituinen yhtälö tuo mieleenne? Pelaako ja relaako se vielä tänäänkin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehkäpä Hesiodos tarkoitti, että ollaan ottavinaan tuskin puolet mutta viedään enemmän kuin kaikki.
Nykysuomessa ja muuallakin rikkaat rikastuvat ja köyhät "yliköyhtyvät". Luokkaerojen kasvattaminen ei sentään liene hallitusohjelmassa?
Me eläkeläiset olemme menettäneet paljon:
Leikattu indeksi, palkannauttijoita suurempi vero ja Kansaneläkkeen peruosan menetys. Ostovoimamme on heikentynyt kymmeniä prosentteja.
Viekää tuhkatkin pesästä, sanoisi nykypäivän Hesiodos.
Olisi liian paljon sanottavaa, sanokaa te muutkin.
se pispalasta tehty näytelmä .
Siinä kerrotaan kuinka pispalan arvo rupesi nousemaan ,oliko se 60-70 luvulla.
Sillon senpaikan mummut ja vaarit jotka olivat itse rakentaneet ne pikku asumuksensa kovalla työllä ,äkkiä olikin kovin haluttuja . Eihän niistä silloin maksettu juuri mitään ,nykyään ne ovat "arvossa arvaamattomassa".
Niiden perikunnatkin jotka olivat niitä myymässä ,olivat sitä sorttia ,että äkkiä vaan rahoiksi, tiedän muutamia ,jotka myytiin pilkkahinnalla.
Ei onneksi edes Lipponen ole pystynyt tyhjentämään. Minultakin kiskotaan veroja yli neljännes, vaikka en haluaisi maksaa kolmannestakaan. Ostovoimaa ei minulla ole ollutakaan kiitos Sorsan hallituksen. Mutta keskitalvella voin sentään syödä terveellistä lunta ja juoda vettä päälle. Ei tule ilmavaivoja.
Naapurikin voitti lotossa 64 Euroa, joten kyllä ottaa päähän.
siihen realiteettiin, että jos saan pitää puolet voin yrittää kasvattaa sitä ja antaa taas joskus 'puolet'. Jos antaisin kaikki, se olisi siinä.
Tuota en tullut ajatelleeksi. Jotta voi auttaa, on pidettävä kiinni toisesta puolesta; tyhjästä ei ole kenenkään avuksi.
Älytön tuhlaaminen on silmiinpistävää monissa asioissa. Pakkaukset taitavat tulla kalliimmiksi kuin sisällöt. Hurjalta tuntuu myös hinku saada lisää atomivoimalaitoksia. Suomesta tulisi sähkön tuottaja Eurooppaan. Säästämisestä ei kukaan rohkene sanoa sanaakaan.
Täytyisi saada kaikkea lisää loputtomasti ja nopeasti. Lopulta luonto kostaa eikä käteen jää mitään. Siinä mielessä tyytyminen puoleen olisi enemmän kuin kaikki.
mielestäni. Siksi ajattelin heti tuon otsikon nähdessäni, että Maalaismieskin siis on erehtyväinen ihminen.
Mutta perusteluita luettuani aloin tulla toisiin aatoksiin. Nuo optiot ja kultaiset kädenpuristukset samaan aikaan, kun vanhusten hoito on epäinhimillistä puuttuvien rahojen takia!
Taitaapa avaaja sittenkin olla oikeassa: kohtuus pitäisi olla kaikessa!
Viimeksi oopperan eronnut johtaja Erkki Korhonen ja hänen saamansa eroraha, jota ei julkisteta, vaikka se on veroeuroillamme maksettu!
Huh, puhelin soi! Hei!
eläkeläiset äänestivät 12 vuotta samaa puoluetta
saadakseen oikeutta heiltä vietyyn itse ansaittuun
eläkkeeseen. Heille ei edes luvattu mitään. Eikä mitään annettu takaisin.
Tulee mieleen taannoin pihoilla pienten suusta kuultu uhkaus: "Jos kiusaat, niin mun isoisän isoisän isoisä tulee ja antaa sulle turpaan!"
Tai: "Mun mummin isoäidin mummi tulee ja tukistaa sua!"
Eli äänestimmekö vielä vuoden 1917-18 mukaan?
No nyt meille jotain oikeutta luvattiin. Vähän aikaa ennen vaaleja ja vielä jälkeenkin meistä tuntui ihmeelliseltä: "Olemmeko mekin vielä ihmisiä, varteenotettava kansanosa jos ei muuten, niin ainakin siksi, että meitä on niin paljon?"
Mutta jäävätkö lupaukset unohduksiin?
Kansanedustajat todella tuntuvat edustavan vain itseään, omaa etuaan, pari edellistä puhemiestä
varsinkin!
Noinhan meille on käynyt!
Hyvin oivallettu!
Kyllä liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän, sanoi aikanaan Tippavaaran vanha isäntäkin.
Mutta tämähän relaa ja rulaa aina: "Onnestain on puolet sinun" , laulajana Kisu Järnström.
eräs esimerkki siitä, onko puolet liikaa vai kohtuullista?
Riitta Uosukaisen (kok)ollessa eduskunnan puhemiehenä, korotettiin kansanedustajien palkkoja tai palkkioita, kuten he itse mieluummin asian ilmaisevat, roimasti.
Muodollisesti sen tekivät kolmen ulkopuolisen, elääkkeellä olevan vaikuttajan muodostama toimikunta, mutta asiallisesti kuitenkin eduskunta, joka asiasta päätti toimikunnan ehdotuksesta.
Kansanedustajien palkkoihin tehtiin siis roima ns. tasokorotus, mutta puhemiehen palkka korotettiin peräti kaksinkertaiseksi entiseen verrattuna.
Arkikielessä puhutaan usein tällaisissa tapauksissa palkan nousseen puolella, mutta asiallisesti se nousee tuplasti.
Nyt se keskeinen aiheeseen liittyvä kysymys.
Oliko puhemiehen palkan korotus liikaa vai kohtuullinen?
Mainittakoon, että Riitta Uosukainen jäi heti seuraavan kauden alusta eläkkeelle. Kas kun eläke määräytyy viimeisen palkan mukaan.
Sattuipa hänelle lätkä säkä!
Lukiessani Platonin "Valtiota" (minähän harrastan filosofiaa), silmiini sattui tuo Hesiodoksen lause Sokrateen suuhun pantuna. Hän nimittäin käsitteli siinä kohdassa ihannevaltion kansanedustajia, tai vartijoita, kuten heitä nimitettiin.
Vartijat eivät nimittäin saaneet lainkaan palkkaa. He saivat täyden ylläpidon voidakseen huolehtia kansan hyvinvoinnista. Kukaan ei saanut olla liian rikas eikä köyhä. Silloin Sokrateen vastaväittäjä, Glaukon totesi etteivät vallanpitäjät ole niin hulluja, että tyytyisivät puoleen eli olemaan ilman palkaa ja rikkauksia.
Siihen Sokrates lainasi Hesiodosta: "Puolet on enemmän kuin kaikki." Platonin Valtiossa vartijoiksi valittiin ehdottomasti parhaat kansan edun (eivät oman) ajajat. Se oli korkein asema, "kaikki".
60-luvun radikaalien laulamana tuli monelle tutuksi Jevgeni Jevtusenkon runo, jonka alkupuoli tuntuu sopivan ihmeen hyvin nykyiseen "minulle kaikki heti" -ahneuteen.
Runon loppuosa osoittaa, että runossa on kysymys aivan muusta : nuorten ehdottomuudesta, elämän- ja rakkaudennälästä.
"Ei, en tarvitse puolikasta!
Ei, minä en tarvitse puolikasta!
Anna minulle kokonainen maa ja taivas!
Meret ja joet, ja vuorten harjanteet -
minun! En suostu jakamaan!
Ei, elämä, minua et puolikkaalla helli.
Kaikki kokonaan! Minä jaksan!
En minä halua onnen puolikasta
enkä tahdo myöskään murheen puolikasta!
Haluan puolet vain tyynystä jolla
hellävaroen poskeasi vasten
avuttomana tähtenä putoavana tähtenä
sormus hohtaa kädessäsi..."
tuon viimeisen säkeen toivoisi useampaa koskettavan, niin vähän tarvitsemme.
Vain tyynystä puolikkaan ja ihmisen jolle toisen puolen tarjoamme.
Onko näin vähään tyytyviä???
Rakkauden ja ystävyyden nälkä, sitä vieläkin janoamme,,,, tätä nälkää ei ikä sammuta, toivottavasti!
Voisi laulaa myös näin, onnestain on puolet Sinun,,,, aiheesen viitaten, ei ahnetien mitään aineellista, jakaen ja tyytyen olemaan onnellinen????
Ajattelen että ahneella on ... loppu.