Kiinnostaisi kuulla, onko jollakin tutkimuksessa mukana olleella/olevalla syöpä uusiutunut ja miten kauan teidän hoidoistanne on, myös jos syöpä ei ole uusiutunut.
Luin joitain taulukoita netistä, ja näin vaan maininnan "korkean uusiutumisriskin syöpä".
Välillä sen jo unohtaakin.
Luin joitain taulukoita netistä, ja näin vaan maininnan "korkean uusiutumisriskin syöpä".
Välillä sen jo unohtaakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen minäkin.Oli levinnyt 2 imusolmukkeeseen.Leikattu 2.2. sytohoidot menossa,ja sitten säteet :)
minäkin.:)
FinXX-potilas täälläkin,leikkauksesta on nyt 2 vuotta ja 2kk, eikä vielä ole uusinut ;)
Finxx-potilas minäkin,helmikuussa leikattu :)
Olin Finher-tutkimuksessa 5 v sitten. Se on ehkä eri tutkimus mitä tarkoitit, mutta minulla syöpä ei ole uusiutunut ainakaan toistaiseksi. Siinä kait testattiin paria eri lääkitystä. Ymmärtääkseni molemmat olivat kyllä tehokkaita syövän suhteen. Ei siis mitään nk. lume-lääkitystä.
tutkimuksessa sytostaatit 6.kertaa? Hienoa,olet selvinnyt ilman uusimista näin kauan.
En usko,että enää uusii!
Kyllä hoitooni kuului sytostaatit kuusi kertaa kolmen viikon välein. Aina ennen lääkkeen tipustusta kävin verikokeissa, muistaakseni tekivät vähän tavallisuudesta tarkemmat tukimukset eli viisi putkea verinäytteitä. En niitä kaikkia ymmärtänyt, mutta ehkei minun tarvinnutkaan, ammattilaiset ovat sitä varten. Lisäksi verikokeet otettiin puolivälissä hoitojaksoa. Sytostttihoitojen jälkeen seurasi vielä 25 kertaa sädehoitoa, käytännössä viiden viikon ajan jokaisena arkipäivänä. Se oli sellainen 15 minuutin juttu valmisteluineen päivineen. Kokemukseni mukaan lähinnä harmillinen sen tähden, että hoitoihin piti mennä joka päivä tiettyyn aikaan. Muuten siinä vaiheessa elelin ihan niinkuin ennenkin. Lopuksi sain vielä syöpäsolujeni laadusta johtuen Tamofen lääkityksen viideksi vuodeksi, koska solututkimuksessa oli havaittu syöpäsolujeni 'voivan hyvin' estrogeenin läsnäollessa. Tässä minun kokemukseni.
Lääkärini ehdotti silloin alussa tutkimukseen osallistumista ja kertoi, että silloin 2002 tilastojen mukaan rintasyöpäpotilaista on viiden vuoden kuluttua hengissä 80%. Silloin aluksi tällaiset prosenttiluvut tuntuivat häijyiltä. Halusin kuitenkin osallistua tutkimukseen, kun kerran tarjottiin mahdollisuus. Edellytyksenä kuulemma oli, ettei tutkimuspotilaalla ole muita perussairauksia. Ajattelin tuolloin, että jos se ei vaikka minun tapauksessani ole hyödyksi, niin saadaanhan siitä uutta tietoa, joka voi auttaa muista potilaita.
Nyt koen kuuluvani onnekkaiden joukkoon. Olen saanut ainakin viisi vuotta jatkoaikaa elämälleni. Uskon myös, että tutkimus, joka tuolloin tehtiin, on antanut tarpeellista lisätietoa nykyisille tutkimuksille. Hoidot kaikenkaikkiaan kehittyvät ihan oikeesti, ihan 'aikuisten oikeesti' koko ajan.
Hoitojen lisäksi uskoisin kuitenkin oman elämänhalun ja positiivvisen asenteen (tai vaikka suomalaisen sisun) olevan ensiarvoisen tärkeää paranemisessa. Minulla on onneksi kolme ihanaa lapsenlasta (kaikki alle 10 v), jotka ovat auttaneet minua tietämättään tässä asiassa. Minusta tuntuu, että minulla olisi vielä paljon asioita tai kokemuksia, joita haluaisin heille kertoa tai näyttää. Näinollen minulla on tärkeä tehtävä, enkä minä täältä vielä jouda mihinkään lähtemään!
Tsemppiä vaan kaikille syöpäpotilaille tai syöpäläisille, jos joku haluaa itseään niin kutsuttavan!