Miksi kaikki on näin vaikeaa? Monta vuotta kädenvääntöä siitä mikä on tilanne ja missä mennään ja varsinkin siitä mihin ollaan menossa.
Molemmat rakastaa, on rakastanut jo vuosia. Rikkonaista seurustelua takana, minä jätin. Nyt se kalvaa mieltä. Tottakai välitän edelleen, mutta en tahdo pitää ketään narunpäässä odottelemassa minulle sopivaa ajankohtaa. Tahdon puhua, tahdon niin paljon jutella menneistä ja siitä onko meillä vielä mahdollisuutta yrittää? Vaikka ei meistä paria tule, se on jo nähty monta kertaa.
Vaikeaa on toiselle, vielä vaikeampaa minulle. Sovitut tapaamiset eivät koskaan onnistu, aina on jotain tärkeämpää. Tiedän hänen välittävän, jokin on kuitenkin aina tärkeämpää. Eikö hän uskalla? Mistä tämä epätoivo ja odottaminen johtuu. Olen vannonut monesti etten enää odota, käännän sivun elämässäni ja menen eteenpäin. Kuitenkin meillä on mukavaa yhdessä, joten ei lupaamillani asioilla enää silloin ole merkitystä. Taas aloitan alusta ja aina saan kuitenkin pettyä.
Tänäänkin odotan, tiedän etten kuitenkaan saa mitä olen odottanut. Hänellä ei ole aikomustakaan täyttää toivettani, vaikka tietää ettei joutuisi uhraamaan paljoa.
Rakkaus on niin kovin vaikeaa. Miksi siitä on tehty tällaista? Elokuvissa kaikki näyttää niin paljon helpommalta, tai no ei ehkä niinkään. Riskejä on otettava, ei tässä elämässä muuten pääse eteenpäin. Pohjalta on opittava nousemaan, ensin polvilleen ja sitten kun on sen aika niin suorille jaloille. Ehkä joskus vielä näyttää aurinkoisemmalta, sitten kun olen saanut asiani sanottua ja päässyt eteenpäin.
Välittämästä en koskaan lakkaa.
Molemmat rakastaa, on rakastanut jo vuosia. Rikkonaista seurustelua takana, minä jätin. Nyt se kalvaa mieltä. Tottakai välitän edelleen, mutta en tahdo pitää ketään narunpäässä odottelemassa minulle sopivaa ajankohtaa. Tahdon puhua, tahdon niin paljon jutella menneistä ja siitä onko meillä vielä mahdollisuutta yrittää? Vaikka ei meistä paria tule, se on jo nähty monta kertaa.
Vaikeaa on toiselle, vielä vaikeampaa minulle. Sovitut tapaamiset eivät koskaan onnistu, aina on jotain tärkeämpää. Tiedän hänen välittävän, jokin on kuitenkin aina tärkeämpää. Eikö hän uskalla? Mistä tämä epätoivo ja odottaminen johtuu. Olen vannonut monesti etten enää odota, käännän sivun elämässäni ja menen eteenpäin. Kuitenkin meillä on mukavaa yhdessä, joten ei lupaamillani asioilla enää silloin ole merkitystä. Taas aloitan alusta ja aina saan kuitenkin pettyä.
Tänäänkin odotan, tiedän etten kuitenkaan saa mitä olen odottanut. Hänellä ei ole aikomustakaan täyttää toivettani, vaikka tietää ettei joutuisi uhraamaan paljoa.
Rakkaus on niin kovin vaikeaa. Miksi siitä on tehty tällaista? Elokuvissa kaikki näyttää niin paljon helpommalta, tai no ei ehkä niinkään. Riskejä on otettava, ei tässä elämässä muuten pääse eteenpäin. Pohjalta on opittava nousemaan, ensin polvilleen ja sitten kun on sen aika niin suorille jaloille. Ehkä joskus vielä näyttää aurinkoisemmalta, sitten kun olen saanut asiani sanottua ja päässyt eteenpäin.
Välittämästä en koskaan lakkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.