Minulla on kaksi koiruutta. Isompi on todella iso, mutta vasta 1-vuotias, pienempi taas pienenpieni 5-vuotias. Kävipä tässä niin, että isompi hyökkäsi pienemmän kimppuun, jonka jälkeen tämä pienempi ei pystynyt edes kunnolla kävelemään. Vinkui ja linkutti. Mieheni otti isomman niskasta sisälle, ja antoi remmillä "koulutuksen". Minusta tämä oli väärin, menettäähän koira samalla luottamuksen? Mitä tässä tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Ymmärrän kyllä, että torua olisi pitänyt, mutta oliko kurinpalautus oikein?
Mitä mieltä olette?
Apua kaipaava
121168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"antoi remmillä koulutuksen"... Luulin ettei näitä enää ole. Tuo oli todella väärin ja rikkoo kyllä sen koiran luottamuksen.
Totta kai tappelutilanteessa ihminen lauman johtajana puuttuu tappeluun, erottaa koirat vaikka niskasta kiinni ottamalla (näin meillä jouduttiin kun territ oli nuoria), myös voimakasta ääntä pitää käyttää, ärähtää tai jotain. Koirat erotellaan kunnolla, siis vaikka toinen vessaan oven taakse ja sitä ei huomioida hetkeen (5-10 min). Alakynteen jäänyt koira hoidetaan jos vammoja on. Ei mitään ihmisvauva-tyylistä lepertelyä, pienempi koira oppii äkkiä että kiljaisulla saa huomiota.
Jatkossa opetellaan välttämään tilanteita joissa koirille voi tulla tappelu mutta väkivaltaa ei koiraan tarvitse käyttää. Jos ihminen on kunnolla laumanjohtaja, koira kunnioittaa ihmistä kyllä ilman lyömistä, sen kunnioituksen menettää väkivallalla.
sukupuolta koiranne muuten on? Olisikohan mahdollista että nuorempi koira hakee koiralauman johtajuutta itselleen mutta vanhempi ei sitä vielä olisi halukas luovuttamaan eli tappelu voisi johtua siitä? Siinä tapauksessa tappelua lisää on odotettavissa,eli varautukaa siihen.
Narttuja, muuten kyllä ovat hyvin toimeentulevia keskenään ja kilttejä. Mutta oikeassa olet, laumanjohtajuudesta varmaan tuli kiista. Mielestäni niin kuin jo edellä sanoin, ei kurittaminen ole oikein. Koiran koulutushan perustuu luottamukseen. Täytyy luetuttaa miehelläkin pari koulutusopusta. Kiitos neuvoista ja hyvää kesän jatkoa : )
Ei saa pikkusta lyyä :'(
jos tietäisin kuka äijäsi on niin teksin ilmoituksen eläinsuojeluviranomaiselle. äijä pihalle ja äkkiä!!!!
ei ei ei ei ja EI ja vielä kerran EEEEEEEEIIII!!!!!!!!!
Siis voi hyvä ihme, että on nykymaailma mennyt höpöksi koirien "kouluttamisen" osalta. Pelkkää -tin naksutinta ja makkaraa. Ei osata kouluttaa koiria vietteihin ja pakotteisiin perustuen ja pikkutytöt, jotka luulevat jostain jotain tietävänsä lukevat ahmien vaikkapa Kaimion kirjoja ja hankkivat vaikeita koiria itselleen.
Totta helvetissä johtaja voi tehdä koiralle selväksi, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Jos kielto ja niskasta nippaaminen ei riitä, silloin on sitten otettava kovemmat keinot käyttöön. Voin sanoa suoraan, että minulla on kotona kaksi sellaista urosta, joiden kanssa olisi kyllä suoraan sanottuna kusessa, jos näillä uuden aikaisilla menetelmillä kouluttaisin (mainittakoon, että olen kilpaillut ja kilpailen edelleen useammassa pk-lajissa) koiriani. Koirani ovat iloisia, tottelevaisia, nöyriä ja tietävä paikkansa. Ne aivan taatusti luottavat minuun, olenhan johdonmukainen ja reilu.
Pakotteita SAA ja PITÄÄ käyttää. Se, minkäsuuruinen pakote on tarpeellinen, riippuu KOIRASTA ja luonnollisestikin siitä, kuinka isoa rangaistusta koiran toiminta vaatii.
Terveisin kukkahattuihin kyllästynyt 2xdobberin omistama vanha akka
koira onkin ruma kentällä. Sen pitää tehdä ilolla minkä tekee.
Ei kai hapetusta?
Toki pakotteita-koira sen sanelee,mikä on pakote,tai palkka.Mutta piestä...kun riittää ääni ja kroppa.
Lainlukeminen, silmiin katsominen, koiraan päin kumartuminen, niitä jo pidetään kamalina.Sitten oon kamala.Koirani ei murru jos katson sen nurin-kerran olen suotta tajuamattani siinä tilanteessa jäänyt etunojaan ja katse jäi,jolloin koira alkoi sananmukaisesti valua makuulteen.Kunnes havahduin.
Purkit, ketjut, talutin jalkojen välistä, ketjukaulain, räpsäys, äänen korottaminen. Siinä jo sellasta, mitä joku koira vaan ei kestäis. Munkin herkkikset kestää. Mutta hakkaaminen,ei saatana. Jäähylle, se on yksi veemäisimpiä koiralle. Selättämistä nounou, mutta voi sen koiran viskata (no kumota) kyljelleen ja laittaa rotiin jos älyttömäks menee. On koiria, jotka vaativat kovemman käden, ja niitä, jotka eivät sulata sitä, orastava kunnioitus ja luottamus on murentunut. Juu, painotetaan että annettais koirien olla koiria, sitte me ei saada olla ihmisiä, meidän pitää olla fakiireja, tai jotaki puolisusia/koiria,mitä järkeä on meidän irviä ja kiljua ja murrata jne. Me ollaan eri lajia.
Vietit, totta, on matalaviettisiä ja toisenlaisia. On teräviä, kovia, pehmeitä, toimintakyky taivaissa, intoa, syttyy, ja kas, pääkoppa romahtaakin-näitäkin on. Kaimio nyt niin softi oo,ei kukaan noista jotka esittää,vaikka Rakk.H:t...ei saa mainostaa.Se on aivan mielenvikaisten juttu se Rakkaat...ok, olet johdonmukainen ja reilu,uskon että tunnet koirasi.Omistani jokunen ois täys kusipää jos oisin lässyttäny ja raaaauuuuhooottaanuuuu, kun sillä keitti yli. Silti joku raja,tai tuo on rotuna sellainen,että pakko miettiä,vaikka koira sekin on.Etten pilaa suhdetta ja sitä,että oon koirieni silmissä se reilu,johdonmukainen,jämäkkä ja peräänantamaton pomo, tai "äiti".
Mutta tyst,nyt on muotia:stressi,ja sen aiheuttaa melkein aina omistaja...eroahdistus...omistajan moka, johtajuusongelma....mikä se on?Kun sellasta ei oo miettiny ees. Koirien käytökseen puutun tarvittaessa, mutten koskaan ole aatellut että ne ressut kuvittelis olevansa mun yläpuolella.Ja minä EN alista,meillä toimitaan sovussa,jos joku on kuurona, sen korvat aukeaa kyllä...kuiskaus saa ihmeitä aikaan.
Paljon puhuit asiaa ja veit sanat suustani näiden eroahdistus ja dap-haihdutin, stressi yms. asioiden osalta. Vanha akka, vanhaa koulukuntaa läheltä nähnyt ja niitäkin metodeja silloin 80-luvulla käyttänyt ei pysty nykymenoa ymmärtämään. Monenlaista koiraa on minunkin kohdalle sattunut, osa ohjaajapehmeitä ja osa helvetillisen kovia ja dominoivia. Kaikki on saatu koulutettua ja hanskassa pysymään.
Mitä tulee tähän mainitsemaasi RH-palveluun, en voisi olla enempää samaa mieltä. Positiivinen ehdollistaminen on taatusti varma ja hyväksi koettu metodi, mutta mitäs sitten, kun kohdalle sattuukin koira, joka ehdollistuu silloin kun sitä itseään huvittaa? Kyllä se on ohjaajan/omistajan tehtävä laittaa se elukka ruotuun. On turha tulla kentän laidalle nyrpistelemään nenäänsä puudeli flexin päässä ja mutisemaan jotain epämääräistä "koiran pahoinpitelystä", jos oma otanta koirista on kovin suppea ja erityisesti, jos se oma rekku ei ole hallinnassa vähääkään.
Koskaan en ole hakannut enkä potkinut. Monesti olen ottanut nutusta kiinni ja lukenut lakia. Korvat ne on koiralla pysyttävä päässä.
Kennel Reikonin Ilun kommentti on jäänyt elävästi mieleeni: hyvä sakemanni niiaa, kun omistaja yskäisee liian äänekkäästi. Se, että koira on nöyrä, ei tarkoita sitä etteikö se olisi iloinen. Iloinen koira on se, joka tietää paikkansa laumassaan ja mitä siltä vaaditaan.
Mitä tulee tähän Kaimioon, niin varmasti on pätevä eläinten kanssa. Itselleni on jäänyt mieleen vain yksi pentuoppaan tms. kommentti siitä, että OHJAAJAN pitää aina voittaa vetoleikit, että se vahvistaa johtajuutta?! Minä annan koiran voittaa. Se vahvistaa koiraa ja sen taistelutahtoa. Koskaan ei ole koira ollut meillä pomona talossa, vaikka minulle on aivan yhdentekevää, voittaako se taisteluleikin ja kulkeeko ovista ensin. Johtajuus ja koiran asema laumassa on kyllä jotain aivan muuta.
vielä,niin nuo ohjeet,vinkit on annettu varmaan varuiksi niille, joilla eka koira, ja jos koira omaa kovuutta, itsenäisyyttä yms, voi olla pare, ettei anna sen voittaa.On mun terrierikin saanu voittaa usein...totta kai se tekee itsetunnolle hyvää, kun katsoo ettei sen ego ala nousta liikaa.Samaa mieltä vastaehdollistamisesta-kellä toimii, kellä ei. Ja tuo koirien kohtaaminen voi olla joillekin vaan vaikeaa toisinaan,ei tarvita johtajuusongelmia,vaan koirissa saattaa olla joitain piirteitä-ylipäätään ylireagointi...Usein aatellaan että kova koira vaatii kovan koulutuksen-se on usein just toisinpäin.Vaan tärkeintä on tuntea oma koiransa, sen sietokyky ja se, mikä on sille paras tapa.Kaimion esimerkit tai neuvot on enemmän ääritapauksia,se on kevyttä viihdettä,joskin aina saa vinkkiä tai ajatusta kun lukee jotakin. On se toki asiansa osaava,kun miettii mitä eläimiä se on kouluttanut. Eikä siinä ruoskaa käytetä. Saa jotkut koirat pahalla tottelemaan,vaan se on sitä vääränlaista nöyryyttä mihin viittasin. Se terve, myönteinen nöyryys, on just sitä, että koirasta paistaa sen onni, sen tyytyväisyys, turvallisuudentunne ja se, että se mielellään kuuntelee omistajaansa.Vaikka lopulta se miellyttääkin itseään.m-li, oli mukavaa lukea vaihteeksi asiaa. Ja käsi ylös:kukas ei ole mokannut koiriensa kanssa koskaan?-Minä olen,toivon oppivani ja osaavani välttää mokat,eikä mitään dramaattista toki ole sattunut.Tämä on ikuinen sarka,ja näkemyksiä ja koulukuntia on,sananvapaus,kun koirat säästyvät väärältä käsittelyltä ja väkivallalta.Väärä käsittely on myös sitä, ettei koira saa tarpeeksi mitä tarvitsee...
Jos se nuorempi tosiaan on pomon paikkaa hakemassa niin silloin ei saisi missään tapauksessa ojentaa sitä vanhaa koiraa tuollaisesta tilanteesta sen nuoremman nähden. Se vain vahvistaa sitä nuoremman pyrkimystä nähdä että vanhempaa rökitetään siitä kun se käynyt nuoremman päälle.
En rangaistuskeinosta sano mitään,muuta kuin,että jos omissani tapahtuisi vastaavaa,niin pääasia on,että hyökkääjälle menisi rangaistuksen jälkeen asia laakista päähän.Eli rangaistus sen mukaan,mikä ko.tapaukselle olisi nopein ja tehokkain.Eli rangaistus sen mukaan noissa asioissa.Noi on sen luokan asioita,että meillä ei noita kitkettäisi pois pitemmän kautta,vaan nopeaan.Yhdestäkin tilanteesta voi muodostua tapa,varsinkin jos hyökkäävä on kovapäinen pyrkyri.Jos on hyvin eri kokoisia koiria,niin se järjestys pitää olla selkeänä koirilla,alusta asti.Toki tietenkin muutenkin.Eri kokoisissa porukoissa,se jälki vaan saattaa olla pahempaa,jos kiinni otetaan tai tulee kähinöitä.
Minulla on erittäin vahvatahtoisia koiria,isoa ja pientä.
Ja meillä homma lähtee aina niin,että minä alusta asti kun pentu tulee,määritän sille tarkoin sen rajat.Jos vähänkään näyttää siltä,että se on yrittää kalifiksi kalifin paikalle,niin avitan joukon johtajaa pyrkyrin ruotuun saamisessa.Tosin aina katson,että laittaako johtajakoira itse sen aisoihin riittävän tehokkaasti.
Joissain tapauksissahan suositellaan,että tulokkaan voi päästää johtajan paikalle,jos se niin haluaa,että homma hoituu "luonnollisemmin" niin.Voipi olla,jossain tapauksissa.Mutta meillä pyritään alusta asti,että vanhus on ykkönen,muut pohjasakkaa,ja minkään näköistä pyrkyryyttä ylikävelemiseen ei hyväksytä.Osaltaan senkin takia,että erikokoiset kovapäiset ratkaistessaan välejään voi saada pahaa jälkeä.Jos tulisi tapaus,että "pehmeästi" nuori yrittäisi syrjäyttää pomon,ja sen nuoren nuppi kestäisi nousun,ja vanhempi väistyisi suosiolla,niin nousu saisi tapahtua.Vielä näin ei ole tapahtunut,osaltaan varmaankin siitä,että meillä tulokkkaan paikka näytetään alusta asti sille selväksi,ja mitään kukkoiluja ei suvaita.
Onko koirat samaa sukupuolta?Todennäköisesti teillä on tilanne,että nuorempi yrittää nousta vanhemman yli.Tyylistä päätellen voimakkaasti,jonka se todennäköisesti tulee uusimaan,koska noin voimakkaasti on sitä ensikertaa kokeillut ja vanhempi selvästi näyttänyt "hävinneensä".
Jos haluatte pitää koirat yhdessä,niin suosittaisin ottamaan yhteyttä johonkin pätevään ja asiassa kokemusta omaavaa,korostan sanaa pätevään ammattilaiseen,joka arvioisi koiranne ja tilanteenne,ja antaisi teille hyvät neuvot tilanteen auttamiseksi.
Muuten koirat kannattaisi pitää erikseen yksin ollessaan,kunnes homma saataisiin kuntoon (mahdollisimman hyvin),ettei tuolle pienemmälle kävisi köpelösti.
Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta.Kun lähtee yhdistelemään hyvin erikoisia,niin riskit on siinä sen verran kovat (riippuen tietenkin myös roduista),että alusta asti olisi hyvä tietää tarkkaan mitä tekee ja pystyy mahdolliset ongelmat ehkäisemään jo ennen niiden syntyä ;)
Mutta rapatessa roiskuu,joten suositan ottamaan yhteyttä asiantuntevaan ammattilaiseen (ellei ystäväpiirissänne ole näissä asioissa taitavaa ihmistä) ;)