kannibaalikanat

joo itselläni sama juttu. kana lauma valitsee aina jonkun heikomman yksilön jota ne sitten nokkii ja sorsii. ei sille okein voi mitään)=vaikka kanan siirtää muualle ne valitsee toisen kohteen. ovat kyllä julmia toisiaan kohtaan.punainen valo autaa vähän siihen ettei ne tapa toisiaan koska kanahan "sekoaa" nähdessään verta mutta kun on punainen valo niin se ei näe verta.

Minäkin muistan kun kersana mummulan kanalassa aina jotakin kanaa sorsittiin ja ne oli valkoisia kanoja. Meillä on koristekanoja ja ne sopii aika hyvin yhteen.Tosin jos joku sairastuu,niin sitä voidaan kiusata. Pääsiäiseksi kuoriutui yksi tipu ja se on ihan onneton,kun ei ole ikätoveria ja äiti jo hylkäsi. Se ei uskalla mennä yhtäaikaa vanhojen kanssa syömään.Enkä edes tiedä nokitaanko sitä,vai onko se vaan niin arka. Voisiko kannibalismi olla jalostettujen kanojen vaiva ?

se auttaa. Vaikka tuskin enää tämän kanalauman kanssa. Kana kun pääsee kannibalismin alkuun, niin sitä on aika vaikea lopettaa.

Luomukanaloissa on samat ongelmat varsinkin keväisin. Laki sanoo, että kanalan lattiapinta-alasta tulee olla 15% ikkuna pinta-alaa. (kukahan senkin on suuressa viisaudessaan keksinyt!) Liika valo aiheuttaa kannibalismia. Monessa luomu kanalassa onkin ikkunoissa rullaverhoja tai ne kalkittu tai muuten himmennetty.

Kanahan on kannibaali pahimmasta päästä, meillä on ollut kanoja kohta 30 vuotta että jotain kokemusta sentään kertynyt niistä. Vanha konsti tuohon toisten nokkimiseen on että keitellään kattila pottuja,muussataan niitä pienemmäksi ja sekaan sitten VERTA(joskus sai kaupasta purkeissa)ja sitä sitten syötetään niille.Meillä tuo on auttanut joka kerta.

On surullista kuulla, että parempiin oloihin pelastetut kanat alkavat käyttäytyä noin.

Moni asia on kuitenkin mennyt kanojesi elämässä aivan pieleen, alkaen ilmeisesti jo ihan poikaskasvatusvaiheesta. Kun kanoilta estetään lajinmukainen käyttäytyminen tai edes osa niistä, linnut stressaantuvat ja se valitettavan usein näkyy niiden käyttäytymisessä ennemmin tai myöhemmin. Hyvin usein stressiä puretaan sitten lajitovereihin, niihin heikompiin yksilöihin.

Jos kanan elinolot ovat ihan tipuajasta lähtien kunnossa, on riittävästi tilaa ruokailla, lämmitellä, kylpeä puhtaissa kuivikkeissa ja etsiä kuivikkeen seasta syötävää, ruoka on tasapainoista, kasvatustila on valoisa, ilma raikas ja hoitajat käsittelevät lintuja rauhallisesti. Silloin kehittyy luottavaisia ja rauhallisia kanoja, joíden ei tarvitse purkaa stressiään lajitovereihin.

Luonnossa elelevät villikanat eivät noki toisiaan verille, eivätkä edes kukot taistele verissäpäin, sillä suuri osa valveilla-ajasta kuluu ruoan etsimiseen. Lisäksi on tilaa väistää toista lintua. Kesykana käyttäytyy täsmälleen samoin kuin villit esi-isänsä, ainoastaan haudontavaisto on jalostuksen myötä heikentynyt. On aivan väärin ajatella kanojen olevan julmia eläimiä ja että niiden oikea paikka olisi pienessä häkissä, missä ei ole tilaa kylpeä, venytellä, hoitaa höyhenpukua, nousta yöksi orrelle yms :(. Myöskään lattiakanala, missä on valtava määrä isossa hallissa kanoja, ei ole kanan kannalta ihannevaihtoehto. Luonnolliseen kanaparveen ei kuulu useita kymmeniä tai satoja lintuja. Kanat eivät opi tuntemaan toisiaan vaan elävät kuin suuressa ruuhkaisessa kaupungissa jossa vastaan kulkee koko ajan vain tuntemattomia.

Mikäli kanasi ovat vielä hengissä ja haluat vielä antaa niille mahdollisuuden, tarkkaile lintujasi mahdollisimman usein. Ota heti erilleen kana, jota toiset alkavat nokkimaan. Jätä toipilaalle kuitenkin näköyhteys parveen, jotta sen voisi päästää toisten sekaan kunhan on taas kunnossa. Keksi linnuille paljon puuhaa, levittele jyviä pehkuihin, anna kaalia, porkkanaa yms nokittavaa. Pidä huolta, että ruoka-astioita on niin paljon että kaikki mahtuvat yhtä aikaa syömään. Huolehdi että puhdasta vettä on tarjolla, riittävästi kylpytilaa ja kuivikkeet puhtaat, kanalan ilma raikas, pesät hämäriä. Kanalassa ja ulkohäkissä olisi hyvä olla hämärämpiä paikkoja, joihin aremmat linnut pääsevät tarvittaessa väistämään vilkkaampia.

Mikäli et onnistu saamaan näitä kanoja sopuisaan yhteiseloon, älä siitä itseäsi syytä. Yritithän kuitenkin parhaasi. Neuvonkin ottamaan seuraavaksi kanaparveksi joltain harrastajalta esim. maatiaiskanoja tai sekarotuisia, jotka ovat elelleet mukavissa kanamaisissa oloissa elämänsä alun. Ne ovat usein pitkäikäisiä, terveitä ja ilahduttavat luonteillaan sekä kauneudellaan omistajaansa. Ne myös munivat useita vuosia (munijarotuiset kun saattavat munia vain muutaman vuoden) ja saattaapa joukossa olla joku haudontataitoinenkin ja saat sitten pikkuisia tipuja!

Ja jos haluat oppia lisää kanan hoidosta, käyttäytymisestä yms, suuntaapa tiesi kirjastoon ja lainaa sieltä parin vuoden taikainen opus: KANOJEN MAAILMA, kirjoittanut Helena Telkänranta. Tämä kirja on täynnä hyödyllistä tietoa kanojen ystäville.

Meilläkin oli viime vuonna eräällä kanalla tapana heikoimpaa yksilöä nokittaa helttaan, niin että veri juoksi. Nyt sama alkoi viime viikolla kun tämä samainen kana on heikompi kuin toiset, semmoinen reppana. Taapertaa kyllä muiden mukana, mutta ei vain kerkeä joka paikkaan. Kun menevät syömään yhtäaikaa, niin tämä "pomo" nokkii sen pois. Sama toistuu kun menevät parvelle nukkumaan. Vierelle ei anna tulla ja heti nokkii toisen helttaan. Niillä on paljon vireikkeitä ja nyt kesällä saavat vapaasti taapertaa piha-aluella jossa on kaikenlaista tutkittavaa ja syötävää.
Se vain taitaa olla tuo nokkimisjärjestys niin tarkka, kanoillakin.

Ne on noi isoissa kanaloissa olleet kanat monesti ongelmakäytöksisiä.mulla on sekalaisia pääasiassa maatiaskanoja jotka on hankittu harrastajakanalasta.ne tulevat hyvin toimeen keskenään ,mutta sensijaan pari tuotantokanalasta hankittua "hybridiä" (ruskeita munijoita)ovat nokkineet toisiaan jonkin verran.parhaan lauman luonteeltaan saat kun hankit maatiaisia tai muita rotukanoja.apua kaikissa kanaongelmissa saat osotteessa http://www.munanetti.power-forums.com/yleiskeskustelu-kanat-f1.html.
ja eikun joukkoon omituiseen...

Fasaanikin poikaset tappavat toisiaan jo viikon ikäisenä tarhassa. Yritin videoida, kun yksi takoi maassa olevaa peräsuoleen niin että veri lensi. Muurahaiset auttaa: on mitä nokkia. Niin ja punainen valo.

Sama ongelma on monella kanaharrastajalla vieläkin, pikaisella lukemisella oli joku hieman maininnut konstista jonka minä olen monta kertaa kuullut auttavan: Suuntaa lähimmän kauppahallin lihatiskille ja osta verta, annan kanoille tätä jonkin aikaa ja ongelma rauhoittuu. Eräs entinen kananpitäjä vetosi kyseessä olevan raudan puutos kanalla, en tiedä onko mahdollista mutta järkeenkäyvältä kuulostaa.
Eräässä entisaikojen lattiakanalassa (valot muutaman hehkulampun varassa, matalat ja ilman koneellista ilmanvaihtoa olevat muutaman sadan kanan huoneet) oli kannibalismia heti sen jälkeen kun otettiin valkosten kanojen sekaan silloista suosittua hybridiä kun ISA Brown. Käsittääkseni ei ole ollut valikoimissa enää muutamaan vuoteen, munii hyvin mutta ei ole kestävä ja luonnekin ilmeisesti häijy parin entisen kasvattajan mielipiteistä kuunnellen. No tässä kanalassa auttoi jonkin verran asiaan sininen lehmien haavaspray jota heti välittömästi suihkutettiin ko. kanaan jos nähtiin olevan nokittavana. En tiedä mihin perustuu, pelkäävätkö väriä vai hajua, vai peittääkö verijäljet? Enkä tiedä miksi juuri nuo ruskeat nokki aina valkoisia, tunnistaako kanat värin ja sortaa?

Margariinin tai voin antaminen rehun sekaan nokittavaksi on myös kuultu konsti ja väitti tämä entinen kanalanpitäjä sen auttavan myös munien nokkimiseen. Itse kokeilin kerran mutten huomannut mitään, ehkä pitää antaa jonkin aikaa. Varottava on kai ettei seuraava ongelma ole kanojen sepelvaltimotauti ;) Tai täytyy antaa beceliä :-)