Saunaseuraa

Olimme viettämässä tyttöjeniltaa Idalla. Katselimme kahdestaan vanhoja komedioita ja Ida tyhjensi jääkaapistaan siideritölkkejä tasaiseen tahtiin kirotessaan suunnitelmien peruuntumista ja sitä, kuinka ankea illasta oli tullut. Suunnitelmamme villistä lauantai-illasta olivat kariutuneet kuskin sairastumisen myötä, joten olimme päätyneet istumaan tylsistyneinä Idalle. Hänen vanhempansa olivat lomailemassa jossain päin Ranskaa eivätkä palaisi vielä viikkoon, joten talo oli kokonaan käytössämme. Juuri nyt ne kaikki 140 neliötä kaikuivat tyhjyyttään.

Makoilin vaaleansinisellä sohvalla ja seurasin tyypillistä teinidraamaa, jossa tyttö rakastui poikaan, joka puolestaan rakasti toista tyttöä, mutta tajusi yhtäkkiä rakastavansa taas sitä toista. Idan silmäluomet alkoivat painua kiinni tämän nuokkuessa toisen, pienemmän sohvan käsinojaan päätään nojaten ja pöydälle oli alkanut kertyä jo pieni kasa tyhjiä tölkkejä. Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi ovikellon helinä ja hypähdin ilmaan kiljaisten.
"Aa, sori, unohdin mainita että kutsuin meille seuraa. Käytkö avaamassa, tekee nyt vähän heikkoa..." Ida sammalsi sohvan uumenista. Kohotin kulmiani yllättyneenä, mutta tottelin. Kunhan ovella ei odottaisi se kotibileistä tuttu punapää, jonka kanssa Ida oli kuulemma päätynyt ahtaaseen puutarhavajaan "keskustelemaan." Mieleen tulvi muistoja samaisesta illasta ja tunsin, kuinka puna kohosi poskilleni muistellessani erikoista uutta tuttavuuttani. Ada.

Ovikelloa soitettiin yhä vaativammin.
"Tullaan!" huusin juostessani ovelle ja repäistessäni sen ärtyneenä auki. Yllätykseni ei olisi voinut olla suurempi, kun näinkin yllättäen edessäni Adan, joka horjui hieman ja hymyili minulle.
"Miina, moi", hän henkäisi ja astui ohitseni. Tunsin hänen pehmeän hajuvetensä tuoksun naisen purjehtiessa ohitseni ja suljin hetkeksi silmäni.
"Moi", sopersin, vaikka Ada tuskin edes kuuli tervehdystäni. Hän oli rientänyt olohuoneeseen tervehtimään Idaa ja hämmentyneenä seurasin häntä olohuoneeseen, jonka pimeyteen television valot tekivät pitkiä varjoja. Ada oli kumartunut Idan ylle ja töni tätä kikatellen.
"Sammunut", Ada ilmoitti ja kikatti taas ottaen käteensä puolityhjän tölkin pieneltä sohvapöydältä. Yhdellä kulauksella hän kumosi sen sisällön kurkkuunsa.
"Ai", vastasin tökerösti. Aikoiko Ada oikeasti käyttäytyä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Ja sitä paitsi... Miksi se edes häiritsi minua? Olin viettänyt monta unetonta yötä miettien tapahtunutta ja tullut siihen lopputulokseen, että se oli ollut vain hölmö kokeilu. Miksi siis stressasin tätä niin paljon?
Nappasin oman tölkkini pöydältä ja otin pitkän kulauksen. Jos Ada pystyisi käyttäytymään kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin kyllä pystyisin minäkin. Hemmetti. Ei tästä vaikeaa tarvinnut tehdä.

Tunsinkin rentoutuvani hiukan ja katselin, miten Ada pomppi paikasta toiseen kuin ylienerginen sähköjänis. Hänellä oli päällään lyhyt farkkuminihame ja haaleanturkoosi toppi, joka ei jättänyt paljoakaan arvailujen varaan. Hiuksensa hän oli kietonut päälaelleen sotkuiseksi nutturaksi. Tunsin itseni mitättömäksi hänen rinnallaan, sillä päälläni oli nuhruinen harmaa huppari ja mustat trikoohousut. En ollut vaivautunut edes meikkaamaan, sillä koti-iltoina en jaksanut erityisemmin panostaa ulkonäkööni. Yritin vaivihkaa asetella hiuksiani paremmin.

"Teillä on sauna päällä!" Adan ääni kuului jostain talon sisuksista ja arvasin hänen eksyneen pesuhuoneeseen.
"Joo!" huusin takaisin. "Ida lämmitti sen kun oli tarkoituksena saunoa, mutta tuosta ei taida saunakaveriksi olla."
Ovi kolahti ja Ada käveli esiin nurkan takaa.
"No mutta onhan se kamalaa sähkön tuhlausta, jos noita löylyjä ei nyt käytetä. Miten olisi, mennäänkö saunaan?" Hän kysyi pieni ilkikurinen hymy kasvoillaan. Ilmeisesti hän huomasi ilmeeni, sillä hän nauroi ja jatkoi. "Siis, voidaanhan me saunoa erikseenkin. Jos se on sinusta kiusallista."
"E-ei se minusta kiusallista ole. Minä vain..."
"Hyvä", Ada keskeytti minut ja avasi jääkaapin oven ottaen sieltä esiin meiltä jäljelle jääneet siiderit. "Otetaan nämä evääksi, ettei jano yllätä. Tule."

Idan talossa oli oma pieni erillinen pukuhuoneensa, johon vaatteet yleensä jätettiin. Päästessäni pukuhuoneeseen huomasin Adan kuorituneen jo vaatekerroksestaan ja rientävän siideritölkki kädessä suihkutilan puolelle.
"Jätin sulle tuohon tölkin, ota siitä kun tulet! Menen jo suihkuun."
"Okei..." mumisin taas tyhmänä ja katselin, kuinka alaston nainen katosi sulkeutuvan oven taakse.
"Keskity", komensin itseäni. Riisuin vaatteeni ja viikkasin ne siistiin kasaan, toisin kuin Ada, jonka vaatteet lojuivat pitkin poikin huonetta. Katseeni kiinnittyi väkisinkin hänen punaisiin narustringeihinsä, jotka hän oli jättänyt keskelle lattiaa yhdessä samanväristen pitsirintaliiviensä kanssa. Pitäisiköhän minun ottaa pyyhe ympärilleni saunaan? Päätin kuitenkin olla häpeilemättä, koska tyttöseurassahan sitä oltiin, joten jätin pyyhkeen naulakkoon johon vieraspyyhkeitä oli varattu. Vielä ennen siirtymistä suihkun puolelle riensin hetken mielijohteesta pienelle viinakaapille, josta nappasin Leijonapullon ja otin pitkän kulauksen. Polttava neste valui alas kurkkuani kun astuin suihkutilaan viileä siideritölkki kädessäni.

"Tulithan sä. Tule vain tähän suihkuun, mä olenkin kohta jo valmis." Vesi valui pitkin Adan alastonta kehoa ja jouduin käyttämään kaiken tahdonvoimani, jotta en olisi tuijottanut liikaa. Mitä tämä nyt oli? Oli totta, että en ollut harrastanut seksiä vähään aikaan, mutta en minä nyt näin puutteessa ollut. Hillitsin itseni ja astuin suihkun alle Adan väistyessä sivummalle.
Vesi tuntui viileältä ja nännini reagoivat siihen välittömästi kovettumalla. Pienet rintani sojottivat terhakkaina kattoa kohden ja nojauduin taaksepäin, jotta vesi kastelisi myös hiukseni. Samassa tunsin, kuinka käsi kietoutui ympärilleni ja Ada painautui selkääni vasten.

"Mä en voinut enää vastustaa", hän kuiskasi käheällä äänellä. Nielaisin ja tunsin, kuinka väristykset kulkivat lävitseni. Adan suihkusta liukas vartalo oli kiinni omassani ja hänen rintansa painuivat selkääni vasten käden kietoutuessa yhä tiukemmin ympärilleni. Huokaisin tahtomattani.
"Haluatko sä, että mä lopetan", nainen kuiskasi viettelevällä äänellä korvaani ja nuolaisi korvalehteäni. Olin kai menettänyt puhekykyni, koska en saanut ääntäkään suustani. Varovasti pudistin päätäni ja Ada tuli - mikäli mahdollista - vielä lähemmäksi minua.
"Hyvä... Koska mä en olisi ollut niin varma siitä, että olisin voinut lopettaa." Tunsin, kuinka naisen sormet sivelivät vatsaani nousten sitten pienille rinnoilleni, jossa ne jäivät leikittelemään nänneilläni. Huokaisin taas, kun Ada alkoi näykkiä ja imeä kaulaani, antaen niskaani aina välillä pieniä suudelmia. Tunsin taas aaltojen menevän lävitseni, kun Ada armotta puristeli nännejäni sormiensa välissä näykkien samalla kaulaani minun kehrätessä tyytyväisyydestä.
Hiljalleen hän rupesi hivuttamaan kättään alas rinnoiltani ensin vatsalleni ja siitä häpykummulleni. Sitten hän sammutti suihkun, kieltäen minua kuitenkaan kääntymästä ympäri.

Ada levitti varovasti jalkojani hieman suurempaan haara-asentoon ja laskeutui itse kontilleen niin, että hänen kasvonsa olivat suunnilleen takapuoleni kohdalla. Sitten hän alkoi hiljaa liikuttaa kieltään ensin pohkeillani, sitten vähän ylemmäs polvitaipeeseen ja aina reittäni ylös, kunnes pääsi takapuoleni kohdalle. Hän puristeli toisella kädellään pakaroitani ja antoi toisen kätensä eksyä haaroväliini, joka oli kuin tulessa. Tunsin kostuvani aina vain enemmän hänen kosketuksestaan.
"Tuhma tyttö", hän kuiskasi nähdessään turpean ja kiimasta kiiltelevän ajellun alapääni.
"Koske--" yritin aloittaa, mutta ilman varoitusta Ada työnsi päänsä haarojeni väliin ja imaisi klitorikseni suuhunsa.
Tuntui, kuin tajuntani olisi räjähtänyt ja jouduin ottamaan tukea seinästä, jotta en olisi kaatunut siihen paikkaan. Kosketusta huutanut pilluni litisi, kun Ada työnsi ensin sisääni yhden ja sitten toisenkin sormen, joita hän alkoi rytmikkäästi liikutella ja taivutella löytääkseen G-pisteeni. Samalla hänen kielensä liukui klitoriksellani kiusoitellen sitä, hänen ottaessa sen aina välillä suuhunsa imien ja nuollen nuppuani niin, että jalkani olivat pettää taas alta. Voihkaisin ääneen.

"Mitä te teette?"
Idan ääni tunkeutui tajuntaani jostain kaukaisuudesta ja yhtäkkiä huomasin, että ystäväni seisoi ovella katsoen meitä järkyttyneenä.

--

Vaan kuinkas sitten kävikään? Päättäkää te puolestani, niin saatte tähän lopetuksen. Saa nähdä, koska ja miten tätä jatkan. ;)