Elettiin viisikymmentäluvun loppua. Äitini osti perintörahoillaan polttomoottori käyttöisen lypsykoneen. Tarkkana seurasin kun asentaja sen laittoi ja näytti miten sillä lehmä lypsetään? Asentaja meni pois ja seuraavana aamuna äitilläni oli "ruuperä" otassa! Ei hajuakaan, miten se kone toimisi?
Minä, kymmenvuotias pojanmulkku tekeydyin asiantuntijaksi ja kasasin lypsimet ja käynnistin karjakeittiössä moottorin, joka pyöritti alipaine pumppua. Siitä vaan lehmän kupeelle, näyttämään äitille, miten se kone toimii? Lehmähän tietysti vierasti outoa lupsäjää ja potki sen kuin ennätti! Minä vain yritin taivuttaa lypsimen letkuja mutkalle, yksi kerrallaan, kuten asentaja näytti. Lopulta sain kaikki neljä lypsintä paikoilleen, eikä lehmäkään enää pahemmin nostellut jalkojaan. Maidon tulon ehdyttyä lypsimien irroitus tapahtui siten että lypsimissä olva ilma venttiili suljettiin ja lypsimet putosi kuin itestään, lypsimien teekse asetetun käsivarren päälle. Lypsytonkkaan kertynyt maito tyhjennettiin siivilän kautta toiseen maito tonkkaan ja sitä kautta maitotonkka jäähtymään jääveteen.
Ongelmar alkoivat seuraavan neljän lehmän kohdalla, joita ei koskaan aikaisemmin ollut yritettykään lypsää koneella! Kun tarjosin lypsintä vetimeen, sorkkaa tuli kuin nyrkkeilijän rukkasta... Lopulta lehmä huomasi, ettei tässä olekkaan sen kummempia ihmeitä ja suostui seisomaan ihan rauhallisesti neljällä jalallaan. Näin sain lopulta maidot pois kaikilta viideltä lehmältä, äitiä opettaessani, kuten asentaja oli neuvonut.
Kuinkas sitten kävikään? Lehmät tottuivat pian uuteen lypsy systeemiin, eikä mitään ongelmia enää ollut. Päinvastoin odottivat, koska tulee oma vuoro tulla lypsetyksi?
Mutta äiti? Äidistä se ongelma tulikin? Äiti kun yritti laittaa lypsintä lehmän vetimeen... Ilmahana oli avattu oikein, lypsinten piti roikkua vasemmassa kädessä vapaasti, josta yksi kerrallaan taivuteltiin letkuja mutkalle vääntäen, ettei ilma pääse lypsimen kautta vuotamaan ja heikentämään alipainetta, kunnes lypsin oli saatu vetimeen jolloin imu piti automaattisesti vetimen paikoillaan ja tykytin huolehti tasaisesta lypsy rytmistä. Mutta äitini, hänen päähän
Minä, kymmenvuotias pojanmulkku tekeydyin asiantuntijaksi ja kasasin lypsimet ja käynnistin karjakeittiössä moottorin, joka pyöritti alipaine pumppua. Siitä vaan lehmän kupeelle, näyttämään äitille, miten se kone toimii? Lehmähän tietysti vierasti outoa lupsäjää ja potki sen kuin ennätti! Minä vain yritin taivuttaa lypsimen letkuja mutkalle, yksi kerrallaan, kuten asentaja näytti. Lopulta sain kaikki neljä lypsintä paikoilleen, eikä lehmäkään enää pahemmin nostellut jalkojaan. Maidon tulon ehdyttyä lypsimien irroitus tapahtui siten että lypsimissä olva ilma venttiili suljettiin ja lypsimet putosi kuin itestään, lypsimien teekse asetetun käsivarren päälle. Lypsytonkkaan kertynyt maito tyhjennettiin siivilän kautta toiseen maito tonkkaan ja sitä kautta maitotonkka jäähtymään jääveteen.
Ongelmar alkoivat seuraavan neljän lehmän kohdalla, joita ei koskaan aikaisemmin ollut yritettykään lypsää koneella! Kun tarjosin lypsintä vetimeen, sorkkaa tuli kuin nyrkkeilijän rukkasta... Lopulta lehmä huomasi, ettei tässä olekkaan sen kummempia ihmeitä ja suostui seisomaan ihan rauhallisesti neljällä jalallaan. Näin sain lopulta maidot pois kaikilta viideltä lehmältä, äitiä opettaessani, kuten asentaja oli neuvonut.
Kuinkas sitten kävikään? Lehmät tottuivat pian uuteen lypsy systeemiin, eikä mitään ongelmia enää ollut. Päinvastoin odottivat, koska tulee oma vuoro tulla lypsetyksi?
Mutta äiti? Äidistä se ongelma tulikin? Äiti kun yritti laittaa lypsintä lehmän vetimeen... Ilmahana oli avattu oikein, lypsinten piti roikkua vasemmassa kädessä vapaasti, josta yksi kerrallaan taivuteltiin letkuja mutkalle vääntäen, ettei ilma pääse lypsimen kautta vuotamaan ja heikentämään alipainetta, kunnes lypsin oli saatu vetimeen jolloin imu piti automaattisesti vetimen paikoillaan ja tykytin huolehti tasaisesta lypsy rytmistä. Mutta äitini, hänen päähän
Vastaukset 5
Vanhimmat
kone sekoilee... Anteek..si? Kerron lopun myöhemmin
ei mahtunut, ei sitten millään, miten ne lypsimet saadaan pysymään lehmän tisseissä kiini, etteivät irtoa kesken lypsyn? Näin jouduin käymään lypsyllä aamuin illoin kolmisen vuotta, kunnes äiti sai jotenkuten lypsimet tarttumaan lehmän vetimiin. Monesti tuntui, ettei äiti halunnutkaan opetella uutta lypsytekniikkaa, kun poika hoiti saman asian tunnollisesti.. Siihen aikaan isät ei puuttuneet navetta asioihin millän tavalla. Isä hoiti vain hevosen, lehmät oli emännän huolena. (Taas tää kone vituilee....) en saanut kerrottua juttuani, kuten olisin halunnut?
ajatteleppa miten olis lypsäminen helppoa kun olis semmonen lypsykone että vois pirtistä hiirellä siirrellä lypsimet paikoilleen ja samalla näytöltä katella miten maito kulkee tankkiin. toki tiijän että ropotit on olemassa mutta varmaan siinä vois hyödyntää myös tietotekniikkaa...eiku kehittelemään ja periaatteessa sama mistä sen lysyn hoitaa vaikka helesinkistä missä vaan on nettiyhteys...provikat sitte mulle, sovitaanko että 5 senttiä litra.
on hyödynnetty kaikki tekniikat viimeisen päälle.
ei tarvitse edes hiirellä klikkailla.
lehmät käyvät aina halutessaan tyhjentämässä utareensa kolmisen kertaa päivässä keskimäärin.
jaa miten se lypsinten koneen ja tankin pesu, ei se voikkan lypsyasema olla auki yötäpäivää vaan kyllä atomaattipesuri huolehtii pesusta lypsyn jälkeen.
en ole systeemiä nähnyt, mutta lehdistä lukenut.
ja tarkkailuhuoneesta ja myös pirtistä tietsikan näytöltä voi seurata kaikkia navetan taphtumia ja
säädellä niitä.
lanta poistuu säiliöön tietenkin atutomaattisesti ja ruokinta hoidetaan koneellisesti.
eipä siinä tarvi paljon muuta hoitajan tehdä kuin tarkkailla tilannetta ruudulta silloin tällöin..
TÄMÄNPÄIVÄN MAAORJA. KÄYKÄÄ KATTOMAS JOS ETTE USKO.