Hullu olen, haaveilijakin
totuutta matkoillani etsien,
Jaloin väsynein polun väärän valitsin.
Mustakantista kirjaa luen
kannessa merkki, risti kultainen,
Sen vuosiksi ullakolle unohdin.
Tämä on taas yksi niistä matkoista
toivon sydämeeni merkki iäksi jää,
Liian monta vuotta etsin, ja eksyin.
Tulit sateena kesäpäivän
ravistelit tuulena tyyntyneen illan
myrskynä koettelit, kunnes ymmärsin,
Turha unohtuu, Sinä jäät.
Terv. TeroPetteriAimoAleksi ja se hiton Virtanen vielä loppuun:)
totuutta matkoillani etsien,
Jaloin väsynein polun väärän valitsin.
Mustakantista kirjaa luen
kannessa merkki, risti kultainen,
Sen vuosiksi ullakolle unohdin.
Tämä on taas yksi niistä matkoista
toivon sydämeeni merkki iäksi jää,
Liian monta vuotta etsin, ja eksyin.
Tulit sateena kesäpäivän
ravistelit tuulena tyyntyneen illan
myrskynä koettelit, kunnes ymmärsin,
Turha unohtuu, Sinä jäät.
Terv. TeroPetteriAimoAleksi ja se hiton Virtanen vielä loppuun:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
jokaisella on kait' oma polkunsa,
ja ehkä valintasi oli silloin oikein.
Myöhemmin kaikki turha unohtuu,
niin se on, vain rakkaus jää.
Terv. *minä*
sinä, tai oikeammin *minä*, voi hittolainen, kun nuo
persoonapronominit pistää minut aivan sekaisin,
liian monimutkaisia minulle nuo tähdet.
Toisaalta, otava on suosikkini taivaalla ja painotuotteenakin
voi löytää hyviä yksilöitä.
Rakkaushan se ja tuossa etsin suurinta sellaista.
Kiitos sinulle *minä*
Terv. TeroPetteriAimoAleksi ja se hiton Virtanen vielä loppuun:)
olen samaa mieltä. Runoillessahan voi kuitenkin väännellä ja väännellä sanoja melkein ihan miten päin vaan, niin luulen. Ja varsinkin täällä rakkausrunopalstalla, jossa ollaan muutenkin rakkauesta vähän *höppänöitä*, me kaikki. Joten ei se niin haittaa, jos vähän sekasin mennään.
:) terv. *minä*