Hei,
Kertoisiko joku koulunkäyntiavustajan työstä? Yleisopetukseen ala-asteelle ehkäpä menossa. Onko mahdollisesti myös ihan opettajan sijaisuuksia tiedossa? Onko kovin stressaavaa työtä? Onko yleensä ilmapiiri kouluissa hyvä/huono opettajien ja koulunkäyntiavustajien kesken? Kokeeko avustajat olevansa pohjasakkaa?
Kertoisiko joku koulunkäyntiavustajan työstä? Yleisopetukseen ala-asteelle ehkäpä menossa. Onko mahdollisesti myös ihan opettajan sijaisuuksia tiedossa? Onko kovin stressaavaa työtä? Onko yleensä ilmapiiri kouluissa hyvä/huono opettajien ja koulunkäyntiavustajien kesken? Kokeeko avustajat olevansa pohjasakkaa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei, nimimerkillä "kiitos :") kirjoittanut.
Itse en ole toiminut koulunkäyntiavustajana, ja kirjoituksessani esiintuomani käsitykset perustuvat lähinnä opinnoissani kuulemaani, lukemaani sekä kokemuksiini alakoulussa sijaistamisesta.
Ensiksikin, ajattelen, että jokainen koulunkäyntiavustajana toimiva, jokainen koulunkäyntiavustajan "asiakas" eli oppilas, jokainen koulunkäyntiavustaja - opettaja -suhde sekä koulu kulttuurineen on erilainen. Erilaisten tarinoiden ja kokemusten lukeminen voi toki olla mielenkiintoista, ja ehkä hyvä pohja, jos on hakeutumassa työhön, josta ei tiedä mitään, mutta liikaa en niiden varaan laskisi. Oma kokemuksesi koulunkäyntiavustajana toimimisesta voi hyvinkin muodostua aivan erilaiseksi.
Pohdit, mikä on koulunkäyntiavustajan asema koulussa suhteessa opettajiin, onko työ raskasta ja voiko joskus sijaistaa.
Avustajan suhde opettajaan riippuu monesta asiasta. Varmasti yksi keskeinen tekijä on opettajan "henkilökohtainen opettajaidentiteetti". Tällä viittaan mm. siihen, missä määrin hän "puolustaa omaa reviiriään" korostamalla omaa asemaansa luokan ensisijaisena auktoriteettina, vai suhtautuuko hän avustajaan enemmän tasavertaisena kumppanina. Toinen olennainen tekijä tässä ihmissuhteessa on tietysti avustaja. Millainen on avustajan tausta ja tavoitteet: Onko hän toiminut ohjaustyössä aiemmin, onko tavoitteena hakeutua esim. opettajankoulutukseen eli onko avustajana toimiminen vain väliaikainen elämänvaihe matkalla kohti muita päämääriä vai onko tarkoitus toimia työssä pidempään. Kuvaan tulee mukaan tietysti myös oppilas vanhempineen sekä muu koulun henkilökunta. Oppilaan erityistarpeista riippuen avustaja voi olla hyvinkin paljon tekemisissä myös muiden asiantuntijatahojen kanssa (psykologi, kuraattori, kuntoutusta antavat tahot jne.)
Avustajan asemaa pohdittaessa minusta on kuitenkin aina tärkeä muistaa se tosiasia, että avustaja on aina nimensä mukaisesti avustaja. Opettajaa ja avustajaa erottaa muun muassa viralliset pätevyysvaatimukset ja koulutustausta. Voi olla, että tulevaisuudessa avustajan rooli ja status muuttuu, kun erityistä tukea tarvitsevia on entistä enemmän (tai ainakin heitä diagnosoidaan olevan enemmän). "Asiakaskunnan" lisääntyessä avustajien tarve kasvaa. Samanaikaisesti avustajien määrän kasvun myötä näiden yhteiskunnallinen merkitys kasvaa ja he pyrkivät "professionaalistumaan", "institutionalisoimaan" oman paikkansa osana koulun toimintoja; syntyy ammattijärjestötoimintaa, palkkavaatimuksia, toimenkuva kehittyy jne. Näin siis mahdollisesti tulevaisuudessa.
Avustaja toimii opettajan tukena, vaikkakin paljon kuulee tarinoita siitä, kuinka avustajalle annetaan kouluissa paljon myös tämän palkkaan ja kykyihin nähden liian vaativia tehtäviä, todellisuudessa opettajille kuuluvia tehtäviä. Tämä voi tapahtua avustajan suostumuksella, tai sitten kyse on tietynlaisesta hyväksikäytöstä, jolloin asia on tietysti valitettava. Oman paikan tiedostaminen ja omasta työnkuvasta keskustelu on tärkeää, jotta kaikille on selvää missä mennään.
Jos aikomuksenasi on tulevaisuudessa hakeutua opettajankoulutukseen (kuten tekstistäsi rivien välistä aistin, en tiedä, onko näin?)on avustajana toimiminen varmasti erittäin hyvä tapa varmistua siitä, oletko tekemässä oikean päätöksen. Uskoisin, että pääset sijaistamaan opettajan poissaollessa. Lisäksi pääset näkemään koulun arkea "sisältäpäin", tutustut koulun henkilöstöön, luot kontakteja ja ennen kaikkea varmistut omista päämääristäsi. Jos tarkoituksesi ei ole pätevöityä opettajaksi, löydät ehkä itsellesi mielekkään työn koulunkäyntiavustajana ja/tai lasten aamu- ja iltapäiväkerhojen vetäjänä.
Myös työn rankkuus on aina subjektiivinen kokemus. Koulunkäyntiavustajan työssä punnitaan varmasti kärsivällisyyttäsi ja jaksamistasi. Oppilaiden sanotaan olevan "entistä vaikeampia" ja työssäsi et tule ainakaan olemaan tekemisissä luokan "enkelten" kanssa: hehän tulevat toimeen itsekin. Toisaalta, jos sinut palkataan henkilökohtaiseksi koulunkäyntiavustajaksi esim. luokkaan integroidun, eri tavoin vammautuneen oppilaan tueksi, työsi kuva on hyvin erilainen. Koulunkäyntiavustajan, kuten kenen tahansa ihmissuhde- ja opetustyössä toimivan työ on erittäin sosiaalista työtä. Alakoulussa korostuvat kasvatukselliset tavoitteet: kurinpidollisten kysymysten ratkominen ja tapakasvatus menevät (valitettavan) usein sisällöllisten ja pedagogisten tavoitteiden edelle, mikä on shokki monelle vastavalmistuneelle opellekin.
Vielä loppuun muutamia nettilinkkivinkkejä:
Oletko huomannut Julkisten ja hyvinvointialojen liiton koulunkäyntiavustajan oppaan (löytyy esim. hakusanoilla koulunkäyntiavustaja ja opas). Googlettamalla löydät myös joitain "kertomuksia" koulunkäyntiavustajan työstä. Myös Työministeriön ammattinetistä löytyy tietoa opetustyöstä. Netistä löysin myös lyhennelmän Jyväskylän yliopistossa tehdystä koulunkäyntiavustajan työtä käsitelleestä gradusta: >http://www.jyu.fi/tdk/kastdk/eped/artikkelit/leikasrantio.htm<
Tiesithän, että koulunkäyntiavustajaksi on mahdollista pätevöityä myös muodollisesti. Tämä tapahtuu noin vuoden-puolentoista pituisen koulutuksen tai oppisopimuskoulutuksen (työssä oppimista) kautta. Tutkinnon suorittamisesta löydät myös lisätietoa netistä.
Jos pääsyt innostuit avustajan työstä, suosittelen pistäytymään esimerkiksi lähikoulujesi rehtoreiden puheilla. Näin kesäisin voi tietysti olla hankalaa saada reksejä kiinni, joten yhteydessä kannattaa olla kaupungin/kunnan opetustoimeen. Monilla kunnilla on myös nettisivuillaan avoimen työnhaun lomakkeita. Joka tapauksessa käsitykseni on, että Mol-fi -sivuille koulunkäyntiavustajan paikat harvoin päätyvät. Kaikenlaiset tuttava- ja sukulaiskontaktit ovat mahtava voimavara, jos vain sellaisia löytyy.
Voimia sinulla urasuunnitteluun!
Kiitos vastauksestasi, monipuolisesti olit vastannut. Ja ihan ajatuksia herättäviä asioita kirjoitit.
En aio opettajaksi kouluttautua. Ehkäpä asia olisi toisin jos olisin nuorempi eikä olisi lapsia. Nyt ei ole enää taloudellisesti mitään mahdollisuutta opiskella muuten kuin oppisopimuksella. Valitettavaa, mutta totta :(
tarvita enemmänkin juuri tuolla erityispuolella kuin yleisopetuksessa? Ellei nyt sitten yleisopetuksen ryhmään ole integroitu oppilas joka avustajaa tarvitsee.
Kouluavustaja ja koulunkäuyntiavustaja ovat kaksi eri asiaa. Koulunkäyntiavustajillahan on ko. tehtävään koulutus.
Näin minulle sanottiin kun "sijoituspaikkaani" kyselin, että perusopetukseen menen.
Jos haluaisin opiskella oppisopimuksella tutkinnon eli koulunkäyntiavustajaksi, tietääkö kukaan kuinka pitkä oppisopimuskoulutus olisi? Kaksi vuotta joku taisi sanoa, mutta en jaksa uskoa että olisi niinkin pitkä.
Itse opiskelin kka:si työn ohella ja se kesti noin puolitoista vuotta. Sama koulutus olisi kestänyt kaupungilla oppisopimuksella kaksi ja puoli vuotta.Oma koulutukseni oli teoreettinen, koska olin toiminut jo ammatissa kuutisen vuotta. Olin luennoilla paikalla ja suoritin näytöt osan omalla koululla ja osan muualla.Työ on mielestäni vaativaa ja raskasta, varsinkin heille nostan hattua, jotka jaksavat esim eha 2 lasten kanssa tehdä työtä vuodesta toiseen.Itse olen viihtynyt työssäni ja ei ole opettajienkaan taholta tullut ylenkatsetta. Meidän koulussa on lapsille tehty selväksi myös se, että aikuisia kunnioitetaan ja totellaan olivatpa he avustajia,opettajia, kouluisäntiä...Meillä on myös tehty erilliset koulukohtaiset ohjeistukset vastuu, sijaistamis ym.asioista.
"Kouluavustaja
Vammaisella tai erityistä tukea tarvitsevalla lapsella on oikeus saada kouluavustaja ja tulkitsemispalveluja, jos hän tarvitsee niitä koulunkäyntinsä tueksi.
Lapsen opetusmuotoa suunniteltaessa huomioidaan kokonaisvaltaisesti myös avustajan sekä muut opetuksen tarvitsemat tukitoimet. Avustajan tarpeen arvioi useimmiten koulupsykologi, yhdessä lapsen opettajan ja vanhempien kanssa. Arvioita tehdään usein jo ennen koulun aloittamista, jos on tiedossa avustajan mahdollinen tarve. Arvioita voidaan kuitenkin tehdä myös missä tahansa vaiheessa, jos tarvetta esiintyy.
Koulunkäyntiavustaja voi olla lapsen kanssa koulussa sekä tarvittaessa hoitaa aamu- ja iltapäivähoidon. Tällöin kustannukset jaetaan koulutoimen ja sosiaalitoimen kesken."
ilmeisimmin samasta henkilöstä kouluavustaja ja koulunkäyntiavustajan nimikettä.
Koulunkäyntiavustaja on ihan ammattitutkinto ja kouluavustajat ovat näitä ylioppilastyttöjä- ja poikia, jotka keittävät kahvia, monistavat, laittavat lankaa neulansilmään, sitovat luistimia... eli ovat luokanopettajan toisina käsinä ja silminä erilaisissa tilanteissa, pitävät myös mahdollisesti oppitunteja opettajan ohjeiden mukaan opettajan ollessa äkillisesti poissa.
Koulutetut koulunkäyntiavustajat ovat yleensä itse kovasti tarkkoja oikeista nimikkeistä. Itse en ole enkä ole ollut kimpaakaan, joten sen vuoksi en osaa tarkemmin perustella mikä on oikein.
Kouluavustaja pitäisi tehdä toimistotöitä juuri kopiointia ja sun muuta paperityötä. Koulunkäyntiavustaja on vain lapsia varten.En ymmärrä mikseivät ihmiset ymmärrä tätä asiaa.Eli olet oikeilla jäljillä.Vammaiset juuri tarvitsevat koulunkäyntiavustajaa eikä kouluavustajaa. Monet rehtoritkaan eivät älyä moista asiaa.On kait vain helpompi puhua kouluavustajasta kun se on lyhyempi:)
minulla voisi olla, ihan jo duunipaikankin vuoksi :)
"kouluavustajat ovat näitä ylioppilastyttöjä- ja poikia, jotka keittävät kahvia, monistavat, laittavat lankaa neulansilmään, sitovat luistimia... eli ovat luokanopettajan toisina käsinä ja silminä erilaisissa tilanteissa, pitävät myös mahdollisesti oppitunteja opettajan ohjeiden mukaan opettajan ollessa äkillisesti poissa."
Jos "ylioppilastytöt ja -pojat" tekevät tätä (mitä muuten tekee opettajakin), niin mitä tekee sitten se ammattinikkeestään tarkka koulunkäyntiavustaja?
koulunkäyntiavustaja osallistuu erityisoppilaiden opetukseen tiiviimmin, kuin kouluavustaja. Ymmärtääkseni näitä kouluavustajia on koulun koosta riippuen muutamia ja he ovat niissä luokissa joissa kulloinkin tarvitaan. KOulunkäyntiavustaja on joko tietyn oppilaan henkilökohtainen avustaja tai tietyn luokan avustaja.
Koulunkäyntiavustajat osallistuvat oppilaan HOKJS ym. muihin palavereihin yhdessä opettajan kanssa.
Koulunkäyntiavustajat voivat, kuten edellä jo mainittiin, työskennellä myös aamu- ja iltapäivähoidon tehtävissä, ja siihen vaaditaan nykyisin ymmärtääkseni tietyntasoinen koulutus, etenkin jos on kyse erityisoppilaista.Eli koulunkäyntiavustajat työskentelevät erityisoppilaiden tukena ja apuna kun taas kouluavustajat aviustavat ns. normaaleissa luokissa normaaleja oppilaita näin pääsääntöisesti.
Tämä on minun ymmärrykseni ja kokemukseni, muunlaisiakin mahtunee sekaan. Työskentelen erityiskoulussa opettajana, ja kokemusta myös normaaliopetuksen piiristä on,joten siitä tämä tieto. Tietenkin kyse on vain yhden kunnan systeemistä, muualla voi olla toisin.
Koulunkäyntiavustaja sijaistaa myös opettajia tarvittaessa. Rehtori kirjoittaa siitä määräyksen.Perusopetuksen tulee olla aina opettajan antamaa opetusta.Rehtorit kyllä palkkaavat epäpäteviä sijaisia, vaikka he eivät olisi edes kouluavustajia tai koulunkäyntiavustajia. Jotkut rehtorit eivät palkkaa open sijaiseksi koulunkäyntiavustajia siksi kun se olisi sitten pois avustettavan lapsen palveluista. Ei ainakaan meidän kaupungissa palkata koulunkäyntiavustajalle sijaista jos hän sijaistaa opettajaa. Itse kun olen sijaistanut opettajia on minulla ollut sen luokan lisäksi myös omat avusettavani.Ja nyt varmaan joku haluaa kysyä eikö sitten koulunkäyntiavustaja ole epäpätevä sijaistamaan. Ovathan he, mutta joissain tapauksissa pätevänpiä kuin ne "pystymetsästä" otetut vaikkapa ylioppilastyttäret ja poijjaat.Usein sellaisissa tapauksissa, joissa on koulunkäyntiavustaja sijaistavaa opettajaa pätevämpi ja neuvokkaampi on todella kurjaa olla se joka tekee ne työt ja se sijainen saa palkan.
Työskentelee 10 eri luokkatasolla, joissa on integroituina erilaisia oppijoita. Kesäisin työskentelen kehitysvammaisten parissa.Meilläkin oli alkujaan aikamoista sekaannusta koulunkäyntiavustajan tehtävistä, mutta olemme nyt päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitä meidän työhömme kuuluu. Toki jos aikaa jää kun lapset ovat lähteneet teen kyllä välillä ns.open pyytämiä juttuja.Ja näistä iän ikuisista kahvin keittelyistä meillä on kirjoittamaton sopimus, että se kenen tekee mieli kahvia ja jos aikaa on se keittelee ja kaikki juomme sitä.Ja kyllä meilläkin kuullaan avustajia HOJKSIEN suhteen myöskin.On aika hitaasti mennyt ihmisille perille, miksi avustajia on ja keitä varten he ovat. Kyllä minustakin avustajalta vaaditaa taitoja, jos on vaikka oppias letkuruokinnalla, saa epilepsia kohtauksia, vaatii sokereiden seurantaa ja siihen liittyviä välipaloista huolehtimisia tai insuliin antoa tai saa astmakohtauksen kesken juoksun ym.Hauskaa kesän jatkoa
Siinä olisikin jollain nerokas keksintö, jos keksisi, miten saatais tuo sijaistaminen toimimaan hyvin. Itsekin kka:na olen ollut open sijaisena ja minun paikallani joskus joku (luokalle outo) kouluavustaja, joka myös tarvitsisi ohjausta koko ajan. Oppilaantuntemus pn a ja o.
eli, jos ope on lyhyen aikaa pois on ehdottomasti parempi, että luokalle tuttu kka hoitaa sijaisuuden. Hän tietää mitä on tehty, mitä pitää tehdä ja osaa menetelmät.Pidempiaikaisissa sijaisuuksissa kannattanee jo miettiä opettajan palkaamista vaikkapa pystymetsästäkin, kun on aikaa opetella työtä.
Aina kka:t eivät syystä tai soisesta suostu tekemään sijaisuuksia eivät edes lyhyitä, syynä on ilmeisesti palkkaus tms. asiat.