olen 48vnaisihminen,mielestäni normaali(mitä sekin tarkoittaa?),taistelen ylipainoa vastaan,
koska sain noin kaksi vuotta sitten rankan lääkityksen
jonka seurauksena lihoin rutkasti.
olen eronnut lähes kymmenen vuotta sitten,mutta
en ole löytänyt itselleni uutta kumppania.
alkuun oli kyllä paljonkin vipinää miesrintamalla,mutta kai se joku kohtalo on,että
nämä miehet eivät olleet valmiita pitkään suhteeseen,enkä minäkään heitä vakavammin ajatellut,yksi oli naimisissa,toinen eroamassa ja yksi juoppokin löytyi.minun vaatimukseni miehelle ovat,että on kunnollinen rehellinen suomalainen mies,joka ei liikaa läträä viinan kanssa ja on ehdottomasti väkivallaton(avioliitto
kariutui miehen väkivallan vuoksi)
no ilmeisesti sellaista miestä on vaikea löytää,ja ylimääräiset kilot karkottavat loputkin.lapset ovat murkkuiässä,joten vaikken ole yksinäinen,jonkunlainen yksinäisyys vaivaa.
ovatko kaikki miehet vain ulkokuoren katsojia?..
koska sain noin kaksi vuotta sitten rankan lääkityksen
jonka seurauksena lihoin rutkasti.
olen eronnut lähes kymmenen vuotta sitten,mutta
en ole löytänyt itselleni uutta kumppania.
alkuun oli kyllä paljonkin vipinää miesrintamalla,mutta kai se joku kohtalo on,että
nämä miehet eivät olleet valmiita pitkään suhteeseen,enkä minäkään heitä vakavammin ajatellut,yksi oli naimisissa,toinen eroamassa ja yksi juoppokin löytyi.minun vaatimukseni miehelle ovat,että on kunnollinen rehellinen suomalainen mies,joka ei liikaa läträä viinan kanssa ja on ehdottomasti väkivallaton(avioliitto
kariutui miehen väkivallan vuoksi)
no ilmeisesti sellaista miestä on vaikea löytää,ja ylimääräiset kilot karkottavat loputkin.lapset ovat murkkuiässä,joten vaikken ole yksinäinen,jonkunlainen yksinäisyys vaivaa.
ovatko kaikki miehet vain ulkokuoren katsojia?..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä on sitä yleistämisen helppoutta. Jälleen.
mistä semmosen kunnon miehen löytää,jos ei paljon kulje esim.kapakoissa(sitäpaitsi siellä
nimenomaan katsotaan ulkokuorta),
Onhan se aika tulkinnan varaista mikä kenenkin mielestä on kunnollinen.
Sitä en kyllä tiedä mistä sellaisen oman oiken löytää, mutta uskon siihen ettei se ainakaan etsimällä löydy. Tulla tupsahtaa vastaan sitten kun on oikea aika ja paljon on myös itsestä kiinni, jos ei ole itse tietyllä tavalla valmis uuteen suhteeseen niin kyllä sitä jotenkin alitajuisesti käyttäytyykin niin ettei homma pitemmän päälle onnistu. En osaa hyvin selittää mitä ajan takaa mutta toivottavasti ymmärrätte :)
Itse olen ollut pitkään lapsen kanssa kahden ja olen kyllä huomannut omasta olemuksestani että se viestittää aika suoraan etten ole ollut kiinnostunut.
Se ei tarkoita että olisin tyly tai muuten äreä, juttelen kyllä ja naurankin paljon, mutta joku signaali on mikä tiedottaa ei kiitos :)
Nyt kyllä on jo alkanut ajatella että voishan se olla ihan mukava kun olis se toinen jonka kanssa aikaa viettää ja aikuisten juttuja juttelis.
Mutta en tiedä onnistuuko, kun en kuitenkaan halua liian tiivistä suhdetta, enkä missään nimessä ketään asumaan kanssani :):)
Jos et itse ole tyytyväinen ulkonäköösi, niin sinusta saattaa vaan tuntua ettei miehetkään voi hyväksyä muutamaa liikakiloasi.
Opettele hyväksymään istesi sellaisena kuin olet ja usko pois se myös näkyy ulospäin,eikä kukaan kiinnitä mitään huomiota muutamaan liikakiloon.
Mutta jos vaan yritätä piilottaa ja peitellä niitä omasta mielestäsi itsessäsi olevia epäkohtia, et huomaa ollenkaan sitä mikä sinussa on todella kaunista ja ikävä kyllä peität sen myös muiden silmiltä.
Oikeastaan vastasit jo itse siihen mitä kysyit.
Miehiä on vaikka kuinka paljon vapaana ja vielä niitä jotka etsivät kans kumppania.
Ja olit löytänytkin jo muutaman. Mutta mikä on ettei suhde kestä.
Kuule onko se kaikkein tärkein asia nyt sinun elämässä. Olisiko se vastaus ,kokonainen vastaus sinun kaipuuseesi.
Ei ole mitään kohtalo-oppia joka vois viedä sinulta mahdollisuuden suhteeseen.
Oon itse ajatellut sen näin.
Kaksi ihmistä ,samat haaveet ja odotukset. Kumpikin odottaa että minua rakastetaan, hoivataan ja kunnioitetaan. Kaipuu täydellisestä hyväksynnästä ja huolen pidosta. Ihan hyviä perustarpeita joita me tarvitaan.
Mutta mitä jos kumpikin on vain pyytäjiä ja odottavat vain toisen rakkautta.
Ei osata enään rakastaa tai näyttää tunteita. Ollaan jollainlailla elämän murjomia tavalla tai toisella.
Jokaisella oma historia mukana taakkana tai jollaisena painolasteina. Katselemme niiden sumujen läpi ja näemme epäselvästi ja koemme asiota niiden heijastamana.
Voiko se olla enään niin valtavasti tyydyttävää mitä odotamme ja haaveilemme.
Odotammeko liikaa suhteeltamme, onko haaveet ja todellisuus kohdanneet.
Onhan kysymyksessä kaksi vajaata ihmistä omine tarpeineen. Se on aina vajaata ja haaveemme ruoskii meitä ja tuo ajatuksia mieleen , ei se tämäkään ole oikein hyvää ja sitärataa.
Me olemme loputon kaivo joka janoaa aina lisää. Tulisiko se täyttymys parin löytymisestä. No kyllä johonkin mittaan asti, mutta harvoin täydellistä.
Meissä on jokaisessa kaipuu joka ei täyty toisesta ihmisestä.
Kyllä moni katsoo ulkokuoreen, ja moni taas sisäiseen kauneuteen.
Kysyppä hiljaa itseltäsi minkälainen haluaisit olla ulkomuodoltasi.
Se vastaus on varmaan ihan huikea. Eli semmosia me ihmiset ollaan.
Siksi me halutaan ymmärtää niitäkin jotka katsovat vain ulkokuoreen ,koska kaikki haluavat olla kauniita ja haluttuja.
Mutta ne ajat ovat ohi eli haaveet sikseen. Uskon että löydät sen mitä etsit, mutta on sen lisäksi vielä jotain paljon parempaa ja sekin tulee vastaan luulen niin.
Alla linkki. josta voit katsoa ja kuunnella asiaan liittyvää huumoria.
http://www.youtube.com/watch?v=-VzG6t7PO1s&mode=related&search=
ei niitä oikeita miehiä enää ole! Minä 38-v ja aina kans löytyy niitä joko lyö, juo tai äidin pikku reppana joka sääliä kaipaa..tai äiti hahmoa hakee.
Tyydyn olemaan yksin joskos toisinaan yksinäinen.
Oikeat miehet kuolleet sukupuuttoon!