Kahvikuppi kourassa,
sade kastellen kasvoni,
istun ja mietin,
mitä todella kaipaan,
miksi tunnen oloni yksinäiseksi.
Silloin tajuan,
kaipaan sinua,
sinun lämmintä ja suurta syliäsi,
sitä turvallista tunnetta,
mitä koin,
kun sain olla lähelläsi.
Mutta samalla tajuan,
että olen jo menettänyt sinut,
ja havahdun taas siihen,
että muistelen sinua,
kyyneleet silmissä,
ja yksinäisyys raastaen sydäntäni.
sade kastellen kasvoni,
istun ja mietin,
mitä todella kaipaan,
miksi tunnen oloni yksinäiseksi.
Silloin tajuan,
kaipaan sinua,
sinun lämmintä ja suurta syliäsi,
sitä turvallista tunnetta,
mitä koin,
kun sain olla lähelläsi.
Mutta samalla tajuan,
että olen jo menettänyt sinut,
ja havahdun taas siihen,
että muistelen sinua,
kyyneleet silmissä,
ja yksinäisyys raastaen sydäntäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tulossa..