Erosimme muutama vuosi sitten, exä sai burn outin ja jätti minut ja lapset, joi ja rellesti, kunnes raitistui. Emme ole tehneet tapaamissopimusta sillä exä kohtelee minua ja lapsia todella kurjasti alusta alkaen, elautkset ovat ulosotossa maksamattomuuden takia ollet jo vuosia. Koskaan exä ei soita tai ota yhteyttä lapsiin ellei minulla satu olemaan työviikonloppua ja hän vastoin tahtoaan katsoo lapsia silloin ja syy on se, että maksan palkastani yhteiset velat pois. Lasten takia on paha olla kun isä ei vastaa viesteihin eikä puheluihin...ehkäpä siksi, että on taas uusi parikymppinen tytteli vuorossa ja tähän pitää aika käyttää. Lapset ovat minulla koko kesän. Exä kertoilee tuttavillemme että en anna lapsia hänelle kesäaikana vaikka totuus on ettei hän itse lapsia halunnut luokseen. Sanoi jo kesän alussa että jos en voi pitää lapsia koko kesää, voimme aloittaa puhumisen lähihuoltajuuden siirrosta hänelle. Täytyy myöntää että exä meno ja tavat ovat röyhkeitä eikä niitä varmaan kannattaisi kuunnella, mutta lasten puolesta tuntuu pahalta. Toinen lapsist ei halua edes mennä enää isälleen kun tämä käyttäytyy näin eikä pidä edes isän uudesta naisesta, mitä teen vai teenkö mitään?
pahalta
tuntuu kaikki
1338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
perusteena lapsille miehen ja ehjän perheen mallia tukiperheestä, sekä yh-äidin jaksamisen tueksi. Kirjoitat ylös kaikki vaivaiset tapaamiskerrat, ja kerrot miten kesälomat sun muut nyt järjestyvät, sekä sen, miten ex sinua uhkailee huoltajuuden viemisellä. Kerrot miten rankalta ja pahalta asia sinusta tuntuu, ja että tukiperheen kautta voisit ennaltaehkäistä tulevaa masennusta ja omaa burn outtia, mikä taas edistää lasten mielenterveyttä.
Tukiperheen jos saa, se toimii siten, että esim. 1 vkonloppu kuukaudessa menee lasten ollessa siellä, ja kesälomalla sopimuksen mukaan ainakin 1 viikko. Parempi se on kuin ei katkoa arkipyöritykseen ollenkaan, tai murhe lasten olemisesta paikassa jossa eivät halua. Lapsien kannalta se voisi paikata montaa eri asiaa, tukiperheet ovat kurssitettuja perheitä, joissa lapset ovat toivottuja vieraita, ja lapset saavat itselleen mukavaa vastapainoa arkikuvioihin, joskus jopa syvän ihmissuhteen, joka omalta osaltaan tukee elämässä eteenpäin. Se voi paljolti auttaa kun kuvioissa on isä, joka tuottaa pettymyksiä lapsilleen.