Meillä on monen vuoden ptt:n avun jälkeen otettu lapsi sijoitukseen 4kk sitten noin eli 13.3.07. Miehe asenteen vuoksi mikään ei toiminut. Ensin asuimme synnyinkaupungissani ja siellä raskausajasta ---> alkoi ptt käydä ihan vain rahajuttujen takia, ku kävimme usein sossussa. Mies ei auttanut siivoomisessa, masennuin entistä enemmän kyttäämisestä ja sairastruin keskivaik masennukseen. Asiat olivat aika ok, kun muutimme tänne nykyiseen kaupunkiin. Saimme yli vuoden ptt apua ja minä olin AINA niissä mukana ja suostuin melkein kaikkiin ehdotuksiin.
Masennuin lisää. Pelkäsin sijoitusta. En jaksanut siivota, oli likaista ja sekaista, mutta lapsesta pidin huolta viimeiseen asti vähillä voimillani. Tammi-helmikuussa alkoi vanhemmuuden arviointi ja sitten 13.3 palaverissa käskettiin antaa poika sijoitukseen että saan asiani kuntoon.
Oli myös rahaongelmia eikä aina saatu vuokraa maksettua. Häätö oli alla, mutta kuitenkin sovittu vuokraisännän kanssa, että niin kauan ollaan siinä asunnnossa kun löydetään uusi kämppä.
Sossut sit meinas että meillä on turvaton talous lapselle ja minun totaalinen väsymys eikä mies auta. Kokeiltiin myös tukiperhettä, kerran kuussa viikonloppu, mutta sitä ei kuitekaan todettu riittämättömäksi, jotta sijoitukseen olis voinu ryhtyä, sijoitettiin silti.
Minut pakotettiin halikkoon suljetulle, tai ainakin sellasen käsityksen sain. Olin kuulemma itselleni vaaraksi vaikka sain ihan normaalin shokkireaktion kun poika otettiin sijoitukseen. En olisi tehnyt itselle mitään. Kysyttiin että meenkö omasta tahdosta vai pakolla. Tietenkin menin sitten "omasta tahdosta", kun silloin on kohtelukin vähän parempaa ja saa pitää puhelimen ym heti.
Olin halikossa 7 päivää yhteensä. Välissä oli viikonloppu kotilomaa jolloin poika myös kotona. Sain tietää, että en saa olla kahdestaan lapsen kanssa ja mies on meistä vastuussa. Mitään valvottua kotilomaa ei siis ollut.
Heti 14.3 alkoi ahdistuskohtaukset ja jatkuvat myös tänäpäivänä, tulin halikosta 7 päivän jälkeen kotiin ja kukaan ei minulle halunnut ilmoittaa, että saisin olla jo lomilla pojan kanssa kahden. Ihmettelen nyt sitäkin, kun soittelin ls ihmiselle ja kyselin MIKSI en saa olla, niin vastailtiin vain jotain, mutta just sain n. kk sitten kuulla, että ei ollut kyse kun vaan siitä ekasta viikonlopusta, koska olin niin huonossa kunnossa.
Ensimmäisissä suosituksissa vanhemmuudenarvioinnin papereissa on, että alkaisin psykiatrisen hoidon ja me alotettas pariterapia. Molemmat alotettiin. Silti jatkui nyt sijoitus ja tuli uusi syy.
RAHA-ASIAT yhtäkkiä pompsahtivat pintaan (ihan ku niitä ei ollu ennen), mutta nyt ollan kaikki maksettu ajallaan ja halvassa kaksiossa asutaan kerrostalossa eikä rästilaskuja ollenkaan ja maksusuunnitelmat tehty edellisistä ja niitä noudatetaan. Mieheltä lähteen ja on lähtenyt joka palkasta n.200e/2krt kuussa ulosottoon joten velat maksussa, talous turvattu, jaksan paremmin, mutta EI, VIELÄKÄÄN EI SAATU poikaa kotiin!!!!
Mitään papereita ei ole meille lähetty paitsi tietenkin sijoituspäätökset, minulta vietiin lapsilisä ja luottamus. En osaa ehkä niin kirjoittaa miten paljon meihin on sattunut, mutta olen tullut epäluuloisemmaksi sossuihin ja ihmisiin sijoituksen myötä!!
Hyvääkin on, mutta on huonoakin sijoituksesta. Mies on nyt avannut silmänsä, että täytyy myös hänenkin ottaa perheeseen osaa (leikkinyt on kuitenkin aina pojan kanssa) ja auttaa minua kotihommissa ym. Huonoa on kuitenkin trauma halikon reissusta, melkein jatkuva ahdistus, pojan koti-ikävä, itseni syyttely ja pelko huostaanotosta.
Kyselkää enemmän jos haluatte kysyä. Kiitos kommenteista.
Masennuin lisää. Pelkäsin sijoitusta. En jaksanut siivota, oli likaista ja sekaista, mutta lapsesta pidin huolta viimeiseen asti vähillä voimillani. Tammi-helmikuussa alkoi vanhemmuuden arviointi ja sitten 13.3 palaverissa käskettiin antaa poika sijoitukseen että saan asiani kuntoon.
Oli myös rahaongelmia eikä aina saatu vuokraa maksettua. Häätö oli alla, mutta kuitenkin sovittu vuokraisännän kanssa, että niin kauan ollaan siinä asunnnossa kun löydetään uusi kämppä.
Sossut sit meinas että meillä on turvaton talous lapselle ja minun totaalinen väsymys eikä mies auta. Kokeiltiin myös tukiperhettä, kerran kuussa viikonloppu, mutta sitä ei kuitekaan todettu riittämättömäksi, jotta sijoitukseen olis voinu ryhtyä, sijoitettiin silti.
Minut pakotettiin halikkoon suljetulle, tai ainakin sellasen käsityksen sain. Olin kuulemma itselleni vaaraksi vaikka sain ihan normaalin shokkireaktion kun poika otettiin sijoitukseen. En olisi tehnyt itselle mitään. Kysyttiin että meenkö omasta tahdosta vai pakolla. Tietenkin menin sitten "omasta tahdosta", kun silloin on kohtelukin vähän parempaa ja saa pitää puhelimen ym heti.
Olin halikossa 7 päivää yhteensä. Välissä oli viikonloppu kotilomaa jolloin poika myös kotona. Sain tietää, että en saa olla kahdestaan lapsen kanssa ja mies on meistä vastuussa. Mitään valvottua kotilomaa ei siis ollut.
Heti 14.3 alkoi ahdistuskohtaukset ja jatkuvat myös tänäpäivänä, tulin halikosta 7 päivän jälkeen kotiin ja kukaan ei minulle halunnut ilmoittaa, että saisin olla jo lomilla pojan kanssa kahden. Ihmettelen nyt sitäkin, kun soittelin ls ihmiselle ja kyselin MIKSI en saa olla, niin vastailtiin vain jotain, mutta just sain n. kk sitten kuulla, että ei ollut kyse kun vaan siitä ekasta viikonlopusta, koska olin niin huonossa kunnossa.
Ensimmäisissä suosituksissa vanhemmuudenarvioinnin papereissa on, että alkaisin psykiatrisen hoidon ja me alotettas pariterapia. Molemmat alotettiin. Silti jatkui nyt sijoitus ja tuli uusi syy.
RAHA-ASIAT yhtäkkiä pompsahtivat pintaan (ihan ku niitä ei ollu ennen), mutta nyt ollan kaikki maksettu ajallaan ja halvassa kaksiossa asutaan kerrostalossa eikä rästilaskuja ollenkaan ja maksusuunnitelmat tehty edellisistä ja niitä noudatetaan. Mieheltä lähteen ja on lähtenyt joka palkasta n.200e/2krt kuussa ulosottoon joten velat maksussa, talous turvattu, jaksan paremmin, mutta EI, VIELÄKÄÄN EI SAATU poikaa kotiin!!!!
Mitään papereita ei ole meille lähetty paitsi tietenkin sijoituspäätökset, minulta vietiin lapsilisä ja luottamus. En osaa ehkä niin kirjoittaa miten paljon meihin on sattunut, mutta olen tullut epäluuloisemmaksi sossuihin ja ihmisiin sijoituksen myötä!!
Hyvääkin on, mutta on huonoakin sijoituksesta. Mies on nyt avannut silmänsä, että täytyy myös hänenkin ottaa perheeseen osaa (leikkinyt on kuitenkin aina pojan kanssa) ja auttaa minua kotihommissa ym. Huonoa on kuitenkin trauma halikon reissusta, melkein jatkuva ahdistus, pojan koti-ikävä, itseni syyttely ja pelko huostaanotosta.
Kyselkää enemmän jos haluatte kysyä. Kiitos kommenteista.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Halusivat sinut psykiatriseen hoitoon,että voivat vedota siihen,ettet ole kunnossa.Ikävä kyllä keksivät koko ajan minkä tahansa syyn,että saavat jatkaa huostaa.Et voi lainkaan luottaa lastensuojeluun.On todella harvinaista,että huosta puretaan ilman asianajajaa.
Tähän sijoituksen jatkamiseen kirjannut syyksi sitä raha-asiaa, kun syy oli vain se, että katsovat tilanteen jatkuvuutta, mutta puhuivat silti toista.
Ekaan 3kk sijoitukseen emme saaneet kunnon kirjallista selitystä vaan piti poimia ne vanhemmuuden arvioinnin lausunnosta ITSE. Pyysin oikein lastensuojelun kirjoittamaan sellaisen paperin missä olis tarkasti syyt ja niiden korjaamiset kirjattu, mutta eivät vain ole saaneet aikaan.
Edelleen toitottavat, että ne ovat siinä paperilla että mitään erillistä selvitystä eivät voi enää itse tehdä.
Anteeksi sekainen kirjoitus mutta poika lähti taas tänään sijaisperheeseen kotoa, kun oli kotilomalla viikonlopun...olen taas ihan itkuinen ja ahdistunut parisen päivää:(
hoidossa?
Huoltosuunnitelmat on varmaankin tehtynä jne?
Ota yhteys kuntanne sosiaaliasiamieheen ja pyydä häneltä apua huostaanottoon liittyvien asioiden hoidossa. Teille kuuluu vanhempina myös sosiaaliviranomaisten järjestämä erityinen tuki ja apu. Myös huostaanoton syihin johtaneiden seikkojen poistamisessa lapsen perheen elämästä sosiaaliviranomaisilla on oma lastensuojelulain mukainen roolinsa.
Jaksamisia ja pitäkää hyvä huoli itsestänne ja toisistanne miehenne kanssa.
mukana tässä, mutta monesti on mielessä käynyt. pelkään vaan että sossut alkavat vielä hankalimmiksi, jos otan jotain ulkopuolista tukea meille tähän mukaan :( Huoltosuunnitelmasta en tiedä mitään, mutta tehdäänkö sitä ollenkaan avohuollon tukitoimen sijoituksessa? En tiiä enää mitä tehdä:( sossut ei ota kuuleviin korviinsakaan meidän kirjallisten selvitysten pyyntöjä tai sanovat vain että "joskus sitten" ja sitä päivää ei ole vieläkään tullut.
soitappa huomenna PESUEen,ja kysy Leeni Ikosta,tai Anu Suomelaan he neuvovat mitä sinun kannattaa tehdä.Toivon,että saat lapsesi.Tiedän mitä tuskaa on olla lapsestaan erossa.
Tosiaankin ollaan nyt jo paremmalla tolalla. Mitään pahoja ei olla. Ei ole alkoholiongelmaa, huumeita, pahoinpitelyä tms. On vaan minun masennus ja miehen ymmärtämättömyys joitakin asioita kohtaan ja nekin korjaantumassa. Mitä minä sinne sanon? Olen vähän arka soittamaan mutta ovatko mukavia ihmisiä?
Eikö tosiaankaan ole numeroa? En jaksais aina kirjoittaa samaa joten voiskohan sähköpostiin laittaa tämän avauksen linkin? Tämäkin alotus oli vaikea alkaa kirjoittamaan:(
ja laita sosiaaliasiamiehelle yhteystietonne hänen yhteydenottoaan varten. Pyydä että sosiaaliasimies varaa teille mahdollisimman pian ajan tapaamistanne varten.
Nämä kaikki viranomaiset; lastensuojelussa, sosiaalitoimistossa, sosiaaliasiamies ovat kansalaisia varten, heitä palvelemassa ja auttamassa.
(vaikkei sitä tänä päivänä kaikista virkamiehistä ja heidän toimistaan huomaakaan!)
muutama kohta lastensuojelu viranomaistenkin työtä ohjaavista lakipykälistä.
(Finlex)
!! Kotipalvelu ei ole lastensuojelulain alaista vaan sosiaalihuollon alaista viranomaistoimintaa. Eli laki ei vaadi lastensuojelun asiakkuutta perheelle jotta perheelle voidaan kunnasta kotipalvelua antaa!
"Sosiaalihuoltoasetus 29.6.1983/607
9 §
Kotipalveluina järjestetään:
1) kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista;..."
!! Asiakas sosiaalihuollossa
(mm. lastensuojelun asiakasperhe)
"Laki «sosiaalihuollon» asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa.
2 luku
Asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet...
....
4 §
Oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun
Asiakkaalla on oikeus saada «sosiaalihuollon» toteuttajalta laadultaan
hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää.
Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.
......
5 §
Asiakkaan oikeus saada selvitys toimenpidevaihtoehdoista
«Sosiaalihuollon» henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.
Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen........"
!!Ja hyvästä hallinosta muutama ote
"Hallintolaki 6.6.2003/434
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
I OSA
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 luku
Lain tarkoitus ja soveltamisala
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Lain tarkoituksena on myös edistää hallinnon palvelujen laatua ja tuloksellisuutta.
2 §
Soveltamisala
Tässä laissa säädetään hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä.
Tätä lakia sovelletaan valtion viranomaisissa, kunnallisissa viranomaisissa ja itsenäisissä julkisoikeudellisissa laitoksissa sekä eduskunnan virastoissa ja tasavallan presidentin kansliassa (viranomainen).
Tätä lakia sovelletaan valtion liikelaitoksissa, julkisoikeudellisissa yhdistyksissä sekä yksityisissä niiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä.
3 §
Soveltaminen hallintosopimuksiin
Tätä lakia sovellettaessa hallintosopimuksella tarkoitetaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvaa sopimusta julkisen hallintotehtävän hoitamisesta tai sopimusta, joka liittyy julkisen vallan käyttöön.
Hallintosopimusta tehtäessä on noudatettava hyvän hallinnon perusteita ja riittävällä tavalla turvattava niiden henkilöiden oikeudet sopimuksen valmistelussa sekä mahdollisuudet vaikuttaa sopimuksen sisältöön, joita sovittava asia koskee.
................
................
Käsiteltäessä hallintokanteluasioita muissa kuin 2 momentissa tarkoitetuissa viranomaisissa on noudatettava hyvän hallinnon perusteita sekä turvattava niiden henkilöiden oikeudet, joita asia välittömästi koskee. Kanteluasiassa annettavaan ratkaisuun ja sen tiedoksiantoon sovelletaan tämän lain säännöksiä.
......
.....
2 luku
Hyvän hallinnon perusteet
6 §
Hallinnon oikeusperiaatteet
Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
7 §
Palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus
Asiointi ja asian käsittely viranomaisessa on pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva saa asianmukaisesti hallinnon palveluita ja viranomainen voi suorittaa tehtävänsä tuloksellisesti.
8 §
Neuvonta
Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta.
Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen.
9 §
Hyvän kielenkäytön vaatimus
Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä...."
[email protected], ali [email protected].
Sitten Lounatuuli tuolla Isan sanassa kirjoittaa näin:
"Parempia aikoja odotellessa saattaisi yhteydenotto Paula Risikkoon, Sauli Niinistöön, Tarja Tallbergiin tuottaa edes kuittauksen sähköpostiin, että "aihe on tärkeä ja tulemme puuttumaan siihen niissä ja niissä neuvotteluissa". Näistä tulee niin voimaton olo, mitään perustavaa laatua olevia parannuksia omaan elämäänsä on todella vaikea saada."
http://isansana.com/keskustelu/YaBB.pl?action=recent
Eli [email protected]
kopioida tekstin sähköpostiin ja laittaa kaikille noille tiedoksi sekä tietenkin linkin.
ja linkin tähän keskusteluun. Toivottavasti jotain apua olisi kohta tulossa!
Olen nukkunut aina 12-14 asti (jos ei ole päiväsairaalaan menoa), tänäänkin nukuin 14 asti. Poika kun on kotilomilla herään aikaisemmin, kun mulla on joku josta pitää huolehtia (eli 8-9 aikaan tai sillon kun poikakin herää).
Anteeksi sekavaisuuteni, mutta nukuin tänään 14 asti todellakin ja kahvin join vasta 15 aikaan. Tää elämä tuntuu menevän päin persettä:(
Ei voitu kunnallista siivousapua edes antaa, kun sitä ei kuulemma edes ole? Miksi siellä edellisessä kaupungis oli sit antaa? Kävivät joka toinen viikko, siivosin itse mukana ja siisteystaso parani paljon.
Sekin vielä oli hassua, kun ls ihmiset kettuilivat mulle siitä että "jonkun muun tarttis sun lapsiki hoitaa?" kun pyysin jos poika sais hoitoon 4 tunnin sijasta kokopäiväisesti. EIKÖ NYT JOKU MUU HOIDA JA VIELÄ KAUEMMIN? kun on sijoituksessa????
Tänään sit olis ollu pariterapia aika, mutta unohdettiin mennä sinne...onneks se soitti ja uus aika 11.7 saatiin... tätä tää nyt on, ihan hemmetin sekavaa toimintaa:(
Eihän elämällä ole merkitystä. Muut käskevät ja sinä hypit.
Kun minun lapset vietiin nukuin kun ei ollut rahaa kellon ympäri ja kun sain työttömyyskorvauksen, menin pubiin istumaan kun ei aina jaksanut nukkua. Joka helvetin kerta kun heräsin itkin, että ylipäänsä herään. Tätä kesti 4-5 vuotta. Lapseni otettiin huostaan vuonna 1997. Nyt he ovat aikuisia ja asuvat tässä lähellä. Itkeminen on loppunut noin vuosi sitten kun kumpikin muutti lähelle asumaan.
itken, itke...ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa...nukuttaa, nukuttaa, nukuttaa.... Ahdistuslääke medipam, unilääke stella kun ei sitä unta aina saa kuitenkaan, kun asiat pyörii mielessä mut sit kun saan niin nukun ja nukun... mitään muita kun migreenilääkkeitä ja masennuslääkkeitä en käyttänyt, kun poika oli kotona. En edes ahdistuksesta tiennyt, kuinka se voi sattua... heräsin aina ajoissa ja olin paljon pirteempi VAIKKA olin huonossa kunnossa.
Olis sen nyt jotenkin toisin voinu järjestää. Lapsen kokopäivähoito..olis tullu kuitenkin herättyä ajoissa, siivousapu edes 2 kertaa kuussa ja olisin voinu siivota mukana, nyt käyn päiväsairaalassa ja siksikään eivät voineet antaa poikaa vielä kotiin, kun MUN HGOITO KESKEN! Miksi niin, alussa oli vain syy, että ei ole alotettu hoitoa ja nyt kun alotin niin tuli uus syy...hoito kesken.
Paremmin elämänsyrjään olis päässy kiinni, kun olis sitä apua enemmän kotiin annettu ja poika olis saanu olla kokoäivähoidossa, olisin käyny sitten päiväsairaalassa ne ajat kun poika hoidossa, kunnon lääkitys (nyt fevarin 150mg vihdoinkin auttaa, monien lääkitysten kokeilemisen jälkeen).
Mutta ei, poika pois, poika haluais tulla kotiin, ei haluais enää mennä lomien jälkeen sijareille, itki edelliskerralla hysteerisesti kun piti mennä. Kyselee sijareilla kokoajan koska pääsee kotiin...
Kyllä minä vieläkin sitä APUA TARVISIN jos poika tulis kotiin, mutta en ainakaan nukkuis 12 asti ja silleen...
Etkö itse ollenkaan ajattele, että olisi parempi, jos olisit parantunut masennuksesta ja saanut asiasi kuntoon ennen kuin poikasi tulee kotiin? Kun kodissanne ei kerran ole mitään vakavampaa ongelmaa (alkoholismia tai väkivaltaa, ym.), niin varmasti saisit elämäsi muutettua melko helposti jos vain haluaisit. Ymmärrän kyllä, että masennuksesta ei parannuta tahdonvoimalla, mutta jos näyttäisit lastensuojeluviranomaisille olevasi valmis tekemään kaikkesi, että elämänne muuttuu paremmaksi, etkä vain keskittyisi siihen huostaanottoon, se voisi jo vaikuttaa positiivisesti heidän mielipiteisiinsä sinusta.
Älä pidä tavoitteenasi niinkään saada lapsi äkkiä kotiin, vaan antaa hänelle parempi elinympäristö pysyvästi, vaikka sen toteuttamiseen menisikin hieman kauemmin kuin toivoisit. Ihan varmasti tärkeintä sekä sinulle että viranomaisille on kuitenkin varmistaa, että lapsellasi on hyvä ja turvallinen olla. Tuskin voit olla itsekään huomioimatta niitä epäkohtia, minkä takia hänet on huostaanotettu. Tee lista asioista, mitkä haluat lapsesi takia muuttaa ja tee suunnitelmat niitä varten. Näytä sitä omalle sosiaalityöntekijällesi osoituksena yhteistyöhalukkuudestasi ja hyvästä asenteestasi.
Sama asia on usein esillä, SIIVOUS. Monelle se on raskasta, ainakin tietyissä tilanteissa. Miksei keltään saa apua siivoukseen ? Kun kunta ei auta, eikö joku tuttava tms voisi jelpata.
Itsekään en ole useaan kuukauteen jaksanut siivota, ole haeskellut apua, kukaa vain ei viitsi nykyään tehdä mitään, kun sossusta saa rahaa tekemättä mitään.
joka jakelee rahaa, minä haluun sinne. Hirvee rahapula!
sossu on nyt vuosikaudet yrittänyt saada muakin "hoitoon", mutta en kerkiä kun on liikaa jo muutenkin ohjelmassa, opiskelen, käyn työssä, harrastan. tapaan tuttuja ja sukuslaisia, ainoakurja homma on kun lapsi oanhuostassa, muuten asiat kunnossa. "hoitoon" ebn mene kun siistä saavat tekosyyn jatkaa sijoitusta, vaikka hoito olisi turhakin, kestäähäön se vuosikaudet tutkia olisiko sittenkin jotain pientä sairaudenpoikasta piilossajossain... ja kun ei ole! aiemmin sasirastamani lievä masennus on poissa ja tarvittessa lääkkeillä. mutta sossu haluaa pomputtaa!
masennuksen takia, oli lapsi sen ajan tarhassa. Kyllä minä häntä iltapäivät ja illat hoitaa jaksoin silloinkin kun voimat olivat niin loppu, että niistä ei paljon muuhun riittänyt.
Ei mitään puhuttu huostaanotosta ja ainakin minun kohdallani olisi toipumiseen mennyt moninkertainen aika, jos lapsi olisi viety. Minä korostan sitä, että lapsen hoidossa ja hänen tarpeisiinsa vastaamisessa ei ollut mitään puutteita.
Kyllä keskivaikeassa masennuksessakin pystyy lapsensa hoitamaan, ei häntä tarvitse huostaanottaa, kuten nykyisen huostahysterian aikana niin helposti tehdään.
äiti lepäsi silloin tällöin mielisairaalassa ja minä hoidin lapsen, ei koskaan ehdotettu huostaanottoa.
Riippuu varmaan paikkakunnastakin.
Mutta mitä enemmän masennukseen liittyy myös ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta, kyky nukkua voi häipyä olemattomiin... :( Saa olla onnellinen, että saa nukuttua, vrk:n ajalla ei ole väliä. Se hoitaa omalta osaltaan masennusta pois tehokkaammin kuin masennuslääkkeet.
nukkuminen ei vie. Rahattomuus ja köyhyys aiheuttavat suurta masennusta, ahdistusta ja turvattomuutta!